Lasten kertomukset

[sisotalo]

Ei oikeus julkaise oikeastaan mitään perusteluja lsh-tuomiolleen. Puolustus on vuodattanut Hymyyn ja Alibiin raflaavia kohtia lasten kertomuksista. Ne kohdat, joihin tuomio perustuu ovat jääneet yleisöltä salaisiksi ja ilmeisesti vastaamatta puolustukselta. Puolustus tuo aina esiin ehjät immenkalvot, joilla ei ole mitään merkitystä tuomiossa

[Clawdeen]

Kaikkea me emme tiedä, ja julkisuuteen päässeet tiedot ovat hyvin tarkoitushakuisia.

Ahaa, nyt tämä selvisi. Eli oikeuslaitos on julkistanut lasten kertomuksista vain ne osat, jotka ovat valhetta. Salaisina olevat kertomukset pitävät sen sijaan paikkansa.

Saatananpalvontaväitteet, eläinsuojelurikokset, vanhimman tyttären osallisuus isänsä kuolemaan, ääninauhan käyttö hätäpuhelun taustalla, myymälävarkaudet jne. Ainakin nämä kertomukset on oikeuslaitos todennut pötypuheiksi (Varsinais-Suomen käräjäoikeus lsh-asiassa kesäkuussa 2012 ja Satakunnan käräjäoikeus murha-asiassa joulukuussa 2013).

Mutta ainahan lapset satuilevat saatananpalvontarituaaleista, joissa tapetaan niin hiiriä kuin lintujakin. Tai mistä tahansa. Mutta siitä huolimatta, että he ovat puhuneet puppua muista asioista, seksuaalirikosväitteet pitävät tietenkin paikkansa!

Olisi kiva tietää, miten te suhtaudutte yleisesti oikeuden päätöksiin? Epäilyttääkö päätökset muissakin tapauksissa vai vaan tässä? Minusta tuntuu, että annetaan liian lepsuja tuomioita ja monesti hovissa tuomiot pienenee. Miksi tässä nimenomaisessa tapauksessa annettaisiin ķovat tuomiot, ja toinen tuomio vielä korottui hovissa? Miksi? Mitään ajojahtia ei ole, mitään varmistustuomioita ei ole. Korkein oikeus ei anna valituslupaa.

Tämä koko Auerin tapaus on niin omituinen, ja valitettavasti täällä kirjoittavat puolustajat eivät ole mitenkään vakuuttavia, päin vastoin. Oli kyseessä mikä omituisuus tahansa, Annelin kohdalla kaikki on hyväksyttävää. Mutta omituisuuksia on aivan liikaa, jotta niitä voitaisiin pitää normaalin rajoissa. Ja puolustelijat ovat jääneet kiinni valheista ja vääristelyistä. Vedotaan ulkomailla tapahtuneisiin valheellisiin pedofiliajuttuihin. Entä ne, jotka ovat totta? Niitäkin on!

[Marsii]

Olisi kiva tietää, miten te suhtaudutte yleisesti oikeuden päätöksiin? Epäilyttääkö päätökset muissakin tapauksissa vai vaan tässä? Minusta tuntuu, että annetaan liian lepsuja tuomioita ja monesti hovissa tuomiot pienenee. Miksi tässä nimenomaisessa tapauksessa annettaisiin ķovat tuomiot, ja toinen tuomio vielä korottui hovissa? Miksi? Mitään ajojahtia ei ole, mitään varmistustuomioita ei ole. Korkein oikeus ei anna valituslupaa.

Auerin tuomiota korotettiin hovioikeudessa, koska hänen katsottiin syyllistyneen vielä kolmeen törkeään pahoinpitelyyn. Käräjäoikeus oli hylännyt kyseiset syytteet. Käräjäoikeus hylkäsi muuten myös syytteen eläinsuojelurikoksesta, mutta sitä syyttäjäpuoli ei vienyt hovioikeuteen. Miksihän...?

Itse asiassa on todella kummallista, että lasten kertomuksiin perustuen voidaan langettaa tuomio esimerkiksi laittomasta uhkauksesta ja ties mistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä, joista ei ole muuta näyttöä kuin lasten kertomukset. Mutta kun kyseessä on (suhteellisesti) lievempi rikos ja simppelimpi asia, eläinsuojelurikos, siitä tuomitsemiseen ei riitäkään lasten sana.

Koko hovioikeuden tuomio perustuu seuraavaan kohtaan:

Hovioikeus on pitänyt hyvin epätodennäköisenä, että näin nuoret lapset olisivat keskenään kyenneet suunnittelemaan tällaisia kertomuksia ja sopimaan niistä niin hyvin, etteivät he jää kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisten tai muun syyn vuoksi.

Itse en usko mihinkään ajojahtiin, ainakaan oikeuslaitoksen taholta.

[Kuurankukka]

Itse asiassa on todella kummallista, että lasten kertomuksiin perustuen voidaan langettaa tuomio esimerkiksi laittomasta uhkauksesta ja ties mistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä, joista ei ole muuta näyttöä kuin lasten kertomukset. Mutta kun kyseessä on (suhteellisesti) lievempi rikos ja simppelimpi asia, eläinsuojelurikos, siitä tuomitsemiseen ei riitäkään lasten sana.

No jaa, olihan noita lasten kertomuksia tukemassa myös kolmen erikoislääkärin yksimieliset lausunnot arpi- ja vammalöydöksistä genitaalialueilta ja muualta vartalosta, jotka "sopivat ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset olivat heille ja jo aiemmin psykologeille löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertonee".

Vähän yllättäen olen aikalailla samaa mieltä Sisotalon aiemman viestin kanssa.

[Marsii]

No jaa, olihan noita lasten kertomuksia tukemassa myös kolmen erikoislääkärin yksimieliset lausunnot arpi- ja vammalöydöksistä genitaalialueilta ja muualta vartalosta, jotka "sopivat ristiriidattomasti yhteen sen kanssa, mitä lapset olivat heille ja jo aiemmin psykologeille löydösten synnyn selittävistä tapahtumista kertonee".

Vähän yllättäen olen aikalailla samaa mieltä Sisotalon aiemman viestin kanssa.

Luin sisotalon viestin vasta nyt, oli jäänyt aiemmin lukemetta. Sikäli olen samaa mieltä sisotalon kanssa, että ehjistä immenkalvoista on turha jauhaa, vaikka nekin osaltaan kertovat jostain. Mutta sisotalo on väärässä väittäessään, että oikeus ei julkistaisi mitään perusteluja lsh-tuomiolleen ja että vain puolustus vuotaisi tietoja medialle.

Oikeus on itse julkistanut osia lasten kertomuksista (onko oikeuslaitoskin valikoinut vain ''raflaavia'' kohtia kertomuksista?). Lisäksi Turun hovioikeus julkaisi melko kattavan selosteen, josta käy ilmi, mistä tuomiossa on kyse: lasten kertomuksista. Totta kai löydetyistä arpi- ja vammalöydöksistä voidaan jauhaa, mutta tosiasia on, että (oikeudenkin mukaan) välitöntä näyttöä olivat vain lasten kertomukset ja niiden luotettavuuden arviointi. Mitä tahansa fyysisiä löydöksiä löydettiin, ne olivat sellaisia, että ne huomattiin vasta kun lapsia alettiin tutkimaan vuonna 2011. Ja eikö samoja löydöksiä havaittu muistakin lapsista?

Kannattaa muistaa, että yksi tuomari käräjäoikeudessa olisi hylännyt lasten kertomuksiin perustuvat rikossyytteet. Hän ajatteli melko todennäköisesti, että koska lapset kertovat niin paljon asioita, joista osa ei voi millään pitää paikkaansa, on lähes mahdotonta erotella mitkä osat kertomuksista pitävät paikkansa. Hovioikeus sen sijaan kertoo pystyneensä erottelemaan, mitkä osat ovat totta ja mitkä eivät.

[Nätti_Jussi]

Berg kirjoittaa blogissaan viiltelyjäljistä näin.

Neljän lapsen äitinä ja oman lapsuuteni vielä suhteellisen hyvin muistaen, minun elämänkokemukseni mukaan lapset kompuroivat, kiipeilevät, kaatuilevat, kulkevat metsikössä, pusikoissa, risukoissa, orapihlaja-aitojen ja ruusupuskien läpi ja hosuvat kepeillä jne. Lapset kokeilevat aikuisten varoittamia vaarallisia esineitä salaa, kuten saksia, työkaluja, puukkoja, sytkäreitä jne. ja jos sattuu pieni vahinko, ei sitä ensimmäiseksi kerrota vanhemmille. Omat tai kaverien lemmikkieläimet (kissat, papukaijat ym.) raapivat ja purevat. Lapset raapivat itseään, kun heillä on vesirokko, hyttysenpuremia, nokkosen polttamia, kuiva iho tai kutittavat vaatteet.

Näyttö viiltelyjäljistä ei ole luotettavaa. Viiltelyväitteet eivät ole edes uskottavia monestakaan syystä. Erityisesti minua ihmetyttää, eikö tuomareita hämmentänyt lainkaan se, ettei kukaan ollut huomannut lapsissa mitään outoja jälkiä. Ei isovanhemmat, jotka olivat hoitaneet ja kylvettäneet lapsia väitettyjen rikosten aikaan. Ei koulun eikä päiväkodin henkilökunta. Ei peitepoliisi, joka tupsahti perheen elämään kylpyläreissuineen. Ei edes ns. naapurin akat, jotka näkevät kaiken ja arvaavat loput. Ennen vastaanottokotiin muuttoa lapsille oli tehty lääkärintarkastukset, joissa kaikkien lasten ihon todettiin olevan siisti. Tämä siitäkin huolimatta, että lapsia oli kertomusten mukaan viillelty vain kuukautta aiemmin. Silmillä näkyvistä arvista eivät edes tuomioistuimen ehdottoman luotettaviksi luokitellut sijaisvanhemmat olleet osanneet huolestua. Eikä lasten sosiaalityöntekijä, sikäli mikäli oli lapsia edes tavannut. Edes lapsista esitetyt lukuisat valokuvat, joissa viiltelyjälkiä ei näy, eivät horjuttaneet näyttöä.

”A:lla oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt selittämään ja joita hän ei kertomansa mukaan ollut itse havainnut esimerkiksi samanlaiset rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin C:llä.”

Nämä kolme kokenutta erikoislääkäriä ovat kertoneet havainneensa rastinmuotoiset arvet A:n ja C:n olkapäissä uv-valon avulla. Vaikka uv-valolla ihon tutkimisesta ei ole tutkittua tietoa ja vaikka löydökset olivat vain viiltelyyn viittaavia, tuomioistuin ei katsonut tarpeelliseksi suostua vastaajan pyyntöön, että lasten arpilöydökset tarkastettaisiin vielä jonkun tuomioistuimen määräämän lääkärin toimesta.

Minusta on aika ivallista kirjoittaa, ettei A kertomansa mukaan ollut itse havainnut esimerkiksi rastinmuotoisia arpia olkapäissään. Miten A olisi voinut havaita vain uv-valolla – jos silläkään – näkyviä arpia itsessään? Arpia ei pystynyt näkemään myöskään A:n asianajaja vaikka kovasti yritti. Osaavatko lapset ylipäätään kertoa syitä näkyville saati näkymättömille arville, joita voi lapsille tulla myös aivan normaalissa lapsen elämässä. Pikkuisiin naarmuihin, jotka paranevat äidin puhalluksella, ei yleensä kiinnitetä mitään erityistä huomiota eikä niitä kukaan muista jälkeenpäin.

”A:lla ei ollut selitystä sille, mistä B:n, C:n ja D:n poikkeuksellisen lukuisat arpi- ja muut löydökset olivat voineet tulla tai mistä he olivat saaneet runsasta ja yksityiskohtaista tietoa seksuaalisista asioista vaikka B:n, C:n ja D:n kertomuksissa esitetyt vakavat väitteet olivat kohdistuneet osaksi häneenkin.”

Asia on varmaankin aivan liian yksinkertainen ymmärrettäväksi kaiken mutkikkaan sekasotkun keskellä. A:lla ei ollut selitystä, koska hänellä ei ollut aavistustakaan B:n, C:n ja D:n kertomista asioista. Kertomukset kun eivät pitäneet paikkaansa.

[Kuurankukka]

Kannattaa muistaa, että yksi tuomari käräjäoikeudessa olisi hylännyt lasten kertomuksiin perustuvat rikossyytteet. Hän ajatteli melko todennäköisesti, että koska lapset kertovat niin paljon asioita, joista osa ei voi millään pitää paikkaansa, on lähes mahdotonta erotella mitkä osat kertomuksista pitävät paikkansa. Hovioikeus sen sijaan kertoo pystyneensä erottelemaan, mitkä osat ovat totta ja mitkä eivät.

Tietosi eivät nyt ihan taida olla ajan tasalla. Tämä vähemmistöön jäänyt käräjätuomari olisi tuominnut Auerin pahoinpitelyistä ja Kukan yhdestä pahoinpitelystä ja kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tosin taisi katsoa, että molemmat ovat suorittaneet rangaistuksensa tutkintavankeusaikana. Eli kyllä tuo näyttö on sen verran vakuuttavaa, että yksikään tuomari ei ole ollut sitä mieltä, että kyse olisi ollut vain lasten puheista.

[Marsii]

Tietosi eivät nyt ihan taida olla ajan tasalla. Tämä vähemmistöön jäänyt käräjätuomari olisi tuominnut Auerin pahoinpitelyistä ja Kukan yhdestä pahoinpitelystä ja kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Auerhan myönsi itse joskus ''pahoinpidelleen'' lapsiaan, eli antaneen esimerkiksi tukkapöllyä tai lyöneensä (pahvi)lautasella(?). Joku enemmän perehtynyt voisi kertoa lisää. Auer taisi mainita asiasta Kultakuumeen haastattelussakin.

Kukan tapauksesta en muista lukeneeni.

[sisotalo]

Mutta sisotalo on väärässä väittäessään, että oikeus ei julkistaisi mitään perusteluja lsh-tuomiolleen ja että vain puolustus vuotaisi tietoja medialle.

Oikeus on itse julkistanut osia lasten kertomuksista (onko oikeuslaitoskin valikoinut vain ''raflaavia'' kohtia kertomuksista?).

Lapset ovat puhuneet kaikenlaista, joiden sisältöön ei pitäisi kiinnittää mitään huomiota ennen kuin tarinoiden syntyhistoria on avoimesti kerrottu. Tässä asiassa puolustus jättää meidät tyhjin käsin uskomaan Auerin ja Kukan syyttömyyteen "elämänkokemuksen" perusteella - kuten tämä oikeustapauksen keskeinen todistelu tapahtuu.

Pekka Lehdolla ja Annelilla oli erinomainen tilaisuus kertoa nämä keskeiset asiat YLEn ohjelmassa. Lehto sanoi, että poliisi oli järjestänyt Ari ja Minna Auerille turvakodin Paraisilta, jossa sitten tarinat alkoivat ilmeisesti saatanan palvonnasta ja eläinten rääkkäämisestä. Anneli antaa aivan toisen tiedon. Tarinat aloitti venematkalla Auerin pienin tyttö, joka murhayönä oli kaksivuotias ja tarinoi murhasta. Puolustus ei kerro sitä mistä tuomiot tulivat vaan heittelee ilkeyksiä Tapio Sanojan niskaan. Ei sillä lailla juttuja voiteta.

Turun hovioikeus on antanut muutaman rivin "selvityksen", jota ei voi pitää osoituksena siitä mikä oli todistettu. Kyseessä oli selitys hovioikeuden perusteettoman tuomion antamisesta. Tärkeintä olisi ollut yhteyden selvittäminen pääasiaan - Ulvilan surmaan. Hyvin monta insestisyytöstä on hylätty kun niiden tarkoituksena oli ratkaista lasten huoltajuus. Tässä koko lsh-juttu syntyi Ulvilan murhan ratkaisemiseksi syyttäjä Valkaman haluamalla tavalla.

[Fela Shakara]

Puolustus on vuodattanut Hymyyn ja Alibiin raflaavia kohtia lasten kertomuksista. Ne kohdat, joihin tuomio perustuu ovat jääneet yleisöltä salaisiksi ja ilmeisesti vastaamatta puolustukselta. Puolustus tuo aina esiin ehjät immenkalvot, joilla ei ole mitään merkitystä tuomiossa.

Harvinaisen paljon samaa mieltä puolustuksen toiminnan osalta. Erityisesti suututtaa tarkoitushakuinen tietojen vuotaminen. Tällaisella on taipumus kääntyä puolustuksen vahingoksi. Jos olisin Manner, olisin pyytänyt päämiestä pysymään poissa medioista jo jutun alkumetreillä varsinkin niiltä osin, mikä koskee lapsia. Tunteisiin vetoava säälipisteiden kerjuu pois ja senverran vaikka muistiinpanoja mukaan, etteivät omat jutut ole ristiriidassa keskenään.

Lasten puheet ovat lasten puheita, mutta jos yhteys fyysisiin vammoihin on olemassa niin kuka meistä menee tällaiset lausunnot kumoamaan ja millä pätevyydellä. Santaojan tai Joki-Erkkilän haukkuminen ei sekään asiaa edistä.

On tosiaan merkillinen tapaus kun järestään kaikki eri ammattikuntien edustajat ovat heikkolahjaisia, olipa kyseessä sitten lääkäri, psykologi tai asianajaja jne. Tehtailevat syyllistäviä lausuntoja tai eivät toimi strategisesti oikein.

[Sirpa]

Lehto sanoi, että poliisi oli järjestänyt Ari ja Minna Auerille turvakodin Paraisilta, jossa sitten tarinat alkoivat ...

Kuka uhkasi Ari ja Minna Aueria, jos poliisi järjesti heille turvapaikan, ja hälvenikö tuo uhkauspelko, kun saatiin videoitua lasten tarinat venematkalla?

[Armas Onni]

Auer raiskasi lapsia(aan) Kukan kanssa. Tämä on lopullinen ja varma asia. Tältä pohjalta voi hyväksyä muutkin lasten kertomat ikävät asiat. Eli koko kurjuus pyörii Auerin poikkeavan seksuaalisuuden ympärillä. Auer murhasi Lahden suunnitelmallisesti, peittelytarkoituksessa. Auerin käytös on psykopaatin käytöstä, ekonomipohjalta. Aahhah, siinä se.

[Kuurankukka]

Mä jäin miettimään Auerin vastineessa sitä, että hän myöntää näyttöä olleen tukkapöllystä, läpsimisestä ja muovilautasella lyönnistä, samalla kun todistelee, että tarpeeksi näyttöä ei ole muiden rikosten suhteen.

" Mitään sellaista (lasten kertomuksista riippumatonta) näyttöä ei siis tässä tapauksessa ole olemassa muusta kuin tukkapöllystä, yhdestä läpsimisestä ja yhdestä muovilautasella aiheutetusta pienestä haavasta."

Mahtoi olla aikamoista tukkapöllyä ja läpsimistä, jos ne pystyy jälkikäteen todentamaan.

[Kuolemannaakka]

Mä jäin miettimään Auerin vastineessa sitä, että hän myöntää näyttöä olleen tukkapöllystä, läpsimisestä ja muovilautasella lyönnistä, samalla kun todistelee, että tarpeeksi näyttöä ei ole muiden rikosten suhteen.

" Mitään sellaista (lasten kertomuksista riippumatonta) näyttöä ei siis tässä tapauksessa ole olemassa muusta kuin tukkapöllystä, yhdestä läpsimisestä ja yhdestä muovilautasella aiheutetusta pienestä haavasta."

Mahtoi olla aikamoista tukkapöllyä ja läpsimistä, jos ne pystyy jälkikäteen todentamaan.

No esim Kukka on niistä todistanut, tai tyttö tai isovanhemmat, eli ovat olleet paikalla? Eikä Auer ole noita koskaan kieltänytkään. Jos haava tulee, laitetaan laastari ja varmasti asiaa normaalissa perheessä puitaisiin ja anteeksi pyydeltäisiin pitkään.

[Nätti_Jussi]

Turun käräjäoikeudessa oikeuden puheenjohtaja Tapio Katajamäki olisi tuominnut Auerin kolmesta pahoinpitelystä ja päästänyt oikeudenkäynnin loputtua vapaaksi odottamaan tuomiota. Myös Jens Kukka olisi päästetty vapaalle.

Lienee selvää, että Katajamäki tuomitsi Auerin kolmesta Auerin itsensä myöntämistä pahoinpitelyistä. Katajamäen Auerille antama tuomio tuli siis yhdestä tukkapöllystä, yhdestä läpsimisestä ja yhdestä muovilautasella lyömisestä. Ei mitään maailman raskaimpia rikoksia.

Kaikki muut syytteet kaatuivat tuomarin mielestä siihen, että kun suuri osa lasten kertomuksista osoittautui valheiksi, ei loppujakaan voinut pitää luotettavina, varsinkaan kun niiden tueksi ei löytynyt mitään näyttöä. Miksi viisi muuta tuomaria eivät noudattaneet samaa järkevästi perusteltua logiikkaa? Miksi ei haluta toimia oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti syyttömyysolettamaa käyttäen?