Lasten kertomukset

[pystykorvat]

Olen perillä lukemattomista asioista. . Olen rikollisen mielen ja päihde kemian asian tuntija. . Osaamisalueisiini kuuluvat myös paranormaalit ilmiöt ja teologia ja teosofia

Et taida olla. Skopolamiini on se takavuosien "totuusseerumi" jota kerrotiin pistettävän kylmän sodan aikana naapurimaan kiinnisaatuihin vakoilijoihin ja vastaaviin ja johan alkoivat kielenkannat laulaa. Minä sensijaan olen perillä kemiasta. Yli 40 vuotta kemian alalla.

[sisotalo]

Tuhannet kiitokset vaivannäöstä. Jatkossa voit lähettää scannatun tekstin minulle, käsittelen sitä OCR-ohjelmalla ja siitä tulee tavallista tekstiä

Korman on tavallinen psykologi, joka ei lainkaan pärjää poliisille kuulustelijana. Väitetään, että Ulvilan surmassa hän asettui Anneli puolelle Muuten hän on JME työkumppani.

Ainoa tapa selvittää puhuuko lapsi totta vai ei on aluksi selvittää miksi hän kertoo vanhoja asoita. Ulvian surmaan tuli aivan uusi elementti kun Anneli pääsi vapaaks. Ja sitten kun valheet siitä, että hän olisi murhannut isän eivät antaneet toivottua tulosta keksittiin uusia muistoja samaan tarkoitukseen Annelin saamiseksi vankilaan.

Toinen tärkeä tarkastelu on lapsen tarinan loogisuus. Auerin pojan jutusta näkee heti, että hän valehtelee.

[Xerxes]

Minä pidän lasten kertomuksista A:n kertomusta luotettavana. Sen sijaan nuorempien lasten kertomukset ovat hyvin epäluotettavia - sen huomaa kun niitä lukee. Tässä katkelma B:n kertomuksista (VaHO). Jokainen lukija voi todeta, että ne ovat hyvän mielikuvituksen tuotteita. Vai onko joku eri mieltä?

---------------------------------------

11. A:n B:lle kertoman mukaan A oli lyönyt Jukka Lahtea vasaralla kerran päähän "alussa" ja Anneli Auer "keskivaiheessa" ja "lopussa". B:n mukaan A oli myös lyönyt veitsellä Jukka Lahtea. A ja Anneli Auer olivat lavastaneet murhan ulkopuolisen tekemäksi.

12. B:n mukaan A oli myös huutanut B:lle ennen tekoa 1.12.2006 ja sen jälkeen: "Millä lyödään päähän? No vasaralla tietenkin!"

Anneli Auerin Jukka Lahteen aikaisemmin kohdistama väkivalta

84. B on oikeuspsykologisessa haastattelussa 23.8.2011 tuonut esiin, että Anneli Auer oli kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa jo ennen tapahtumia yöllä 1.12.2006. Anneli Auer oli eräänä talvena lyönyt Jukka Lahtea "klapilla" päähän seurauksin, että Jukka Lahti oli menettänyt tajuntansa, kaatunut maahan eikä ollut liikkunut ollenkaan. Anneli Auer oli vetänyt jaloista kiinni pitämällä Jukka Lahden sisälle niin, että Jukka Lahden pää oli kolissut kynnyksen yli mentäessä. Tämän jälkeen Anneli Auer oli potkinut Jukka Lahtea sängyn alle. Lisäksi Anneli Auer oli "muutaman kerran" pitänyt veistä Jukka Lahden kurkulla. Eräällä kerralla veitsen kurkulla pitämiseen oli liittynyt myös se, että Anneli Auer oli kuiskannut Jukka Lahdelle tämän kuolevan pian. B:n mukaan perheen muitakin lapsia oli ollut läsnä näiden tekojen aikana. .

Minä pidän näitä keksittyinä, siis mielikuvituksen tuotteina. Eihän tällaisia voi pitää todisteina!
.. ..

[perusasiamies]

Lasten A ja B kertomuksissa on hyvä keskittyä olennaiseen. Eli siihen, mitä he ovat kertoneet itse surmayöstä. Muu ei ole mitenkään kovin oleellista tämän murhamysteerin kannalta. Itseä ei edes kiinnosta tippakaan tähän murhamysteeriin liittyvä ällöttävä LSH-case.

Tehdäänpä ajatuskoe: Meillä on kolme todistajaa hirmuiselle rikokselle. Todistajat ovat aikuinen nainen AA, vanhempi tytär A ja nuorempi poika B. Näistä henkilöistä tiedetään, että yksi valehtelee. Ketä veikkaisitte valehtelijaksi?

Te annelistit teette kaikkein raukkamaisimman ja epätodennäköisimmän valinnan. Väitätte nuorinta poikaa B valehtelijaksi, kun taas AA ja A puhuvat teidän mukaanne totta. Minä olen teidän kanssanne eri mieltä. Mielestäni ainoa edes potentiaalinen vaihtoehto valehtelijaksi on aikuinen AA, kun taas sekä A että B puhuvat totta.

Hovin tuomiosta voidaan poimia, mitä B on sanonut surmayöstä:

Kuulohavainnot yöllä 1.12.2006

80. B:n kuulemat äänet olivat käsittäneet hänen 16.9.2009 mainitsemiensa äänten lisäksi ainakin Anneli Auerin ja A:n välistä supinaa ennen tekoa, näiden kahden kävelystä aiheutuneita ääniä, veitsellä huitomisen ja veitsellä johonkin osumisen ääniä, päähän kohdistuneeseen iskuun viittaavan kolahduksen sekä talon etu- ja takaoven ja jääkaapin oven avaamisen ja sulkemisen ääniä. Lisäksi B oli kuullut, miten A oli keittiössä ottanut Anneli Auerin sanoman "nyt"-sanan jälkeen veitsen pöydältä, minkä jälkeen A oli mennyt takkahuoneeseen, jossa Jukka Lahti oli nukkunut. Anneli Auer oli puolestaan mennyt "nyt"-sanan jälkeen etuovesta ulos. Takkahuoneen oven avaamis- ja sulkemisäänet olivat kuuluneet ikkunan rikkomisen jälkeen. Ikkunan rikkomisääniä ei ollut kuulunut enää sen jälkeen, kun takkahuoneen ovi oli suljettu. B oli kuullut sanottuja ääniä kahdessa vaiheessa äänten ollessa pääosin samoja kummallakin kerralla. Jälkimmäiseen vaiheeseen oli liittynyt lisäksi naksahduksia ja surinaa tai hurinaa, joiden äänten hän oli sittemmin päätellyt viittaavan nauhurin käyttämiseen, kuten myös nauhurin kelausäänet ("uuu"). Nämä nauhuriin viittaavat äänet olivat kuuluneet keittiöstä päin. Hätäkeskuspuhelu oli soitettu noin pari minuuttia sen jälkeen, kun Jukka Lahden ääniä ei ollut enää kuulunut. Tässä välissä oli kuulunut nauhurin ääniä. Anneli Auer oli soittanut hätäkeskuspuhelun vähän aikaa sen jälkeen, kun tapahtumat olivat alkaneet kuulua nauhurilta alusta. B ei ole osannut kertoa, olivatko valot olleet päällä keittiössä ja/tai olohuoneessa tapahtumien aikana. B ei ollut kuullut tapahtumien aikana riitelyn ääniä.

Tuo pojan kertomus on omasta mielestäni faktaa alusta loppuun. Säännön vahvistavana poikkeuksena on tuo A:n syyllistäminen. Selvästi B tuntee katkeruutta A:ta kohtaan, ja tämän takia B yrittää virheellisesti tehdä A:sta osasyyllistä. Eli kun hovin tuomiosta poistaa tuon keltaisella olevan osan, niin pojan kertomus pitää paikkansa. Surman jälkeen kuuluneet oviäänet ovat tietysti peräisin ulkovaraston ovesta ja talon etuovesta. A ja AA ovat lisäksi keskustelleet A:n kahden viimeisen takkahuonekäynnin välissä, siitä johtuu tuo B:n kertoma "supina".

On huomattavaa, että B:n kertomus on täydellisessä sopusoinnissa A:n kertomuksen kanssa. A on nähnyt isänsä kuolleena jo toisella takkahuonekäynnillä, eli ennen hätäpuhelua. Sen jälkeen kurjat äänet alkoivat kuulua takkahuoneesta uudelleen.

[Harpo]

Te annelistit teette kaikkein raukkamaisimman ja epätodennäköisimmän valinnan. Väitätte nuorinta poikaa B valehtelijaksi, kun taas AA ja A puhuvat teidän mukaanne totta. Minä olen teidän kanssanne eri mieltä. Mielestäni ainoa edes potentiaalinen vaihtoehto valehtelijaksi on aikuinen AA, kun taas sekä A että B puhuvat totta.

---

Tuo pojan kertomus on omasta mielestäni faktaa alusta loppuun. Säännön vahvistavana poikkeuksena on tuo A:n syyllistäminen. Selvästi B tuntee katkeruutta A:ta kohtaan, ja tämän takia B yrittää virheellisesti tehdä A:sta osasyyllistä. Eli kun hovin tuomiosta poistaa tuon keltaisella olevan osan, niin pojan kertomus pitää paikkansa.

Eli B sinunkin mielestäsi valehtelee.
Silti ME raukkamaisesti väitämme häntä valehtelijaksi kun taas sinun mielestäsi palturia puhuu häntä kahta vuotta vanhempi tyttö, eli sinä olet pyhimys, kun et väitä lasta valehtelijaksi?

Joo joo. Kyllä kyllä.

[Kuolemannaakka]

Tehdäänpä ajatuskoe: Meillä on kolme todistajaa hirmuiselle rikokselle. Todistajat ovat aikuinen nainen AA, vanhempi tytär A ja nuorempi poika B. Näistä henkilöistä tiedetään, että yksi valehtelee. Ketä veikkaisitte valehtelijaksi?

Yleensä valehtelija on se, joka on muuttanut radikaalisti kertomustaan monen vuoden jälkeen, eli antanut ensin aivan toisenlaisen kertomuksen, mikä sopi muiden paikallaolijoiden kertomuksiin ja niihin äärimmäisen rajattuihin havaintoihin, mitä lapsella ylipäätään oli mahdollista tehdä ja lisäksi hänen kehitystasoonsa.

Kun taas hänen uudempi kertomuksensa sopii mediassa ehdotettuihin juttuihin höystettynä täysin fantastisilla ja epäuskottavilla aineksilla (isänsä kimppuun vasaran kanssa käyvä 9v tyttö), kaikkien mediassa puitujen yksityiskohtien "tietäminen" kuulohavainnon perusteella ja aivan kiusallisen lapsellinen tarinan rakentaminen vastaamaan jokaiseen tarinan arvoitukseen.

Pojan tarina on niin 100% varmasti palturia, etten voi siihen uskovaa ihmistä pitää ihan ns. täysillä valoilla ajelevana. Sori siitä. Ihmetyttää, miten monet ihmiset ajelehtivat elämässään niin että heille voi syöttää mitä tahansa, eikä heillä ole mitään kritiikkiä. Jotenkin puuttuu semmoinen arkijärkinen kokemus siitä, mikä voi olla totta ja mikä ei. Sikshän se maailma tämmöinen kurja paikka toisinaan on.

[Xerxes]

Samaa mieltä edellisen kanssa. Kun olen lukenut Vaasan hovioikeuden tuomiosta B:n kertomukset, niin mielestäni ainut oikea arvio on niistä, että ne ovat täysin keksittyjä. Niistä ei voi tulla muuhun johtopäätökseen. Olisi täysin hassua, jos vielä oikeus noihin uskoisi. Eikä oikeus niihin varmaan uskokaan!

[perusasiamies]

Yleensä valehtelija on se, joka on muuttanut radikaalisti kertomustaan monen vuoden jälkeen, eli antanut ensin aivan toisenlaisen kertomuksen, mikä sopi muiden paikallaolijoiden kertomuksiin ja niihin äärimmäisen rajattuihin havaintoihin, mitä lapsella ylipäätään oli mahdollista tehdä ja lisäksi hänen kehitystasoonsa.

Tuo on kyllä totta, että jos muuttaa kertomustaan niin se kielii monta kertaa valehtelusta. Poikaa ei ilmeisesti haastateltu heti surman jälkeen vaan vasta vuonna 2009. Tämä kertomuksen muuttumisella viittaat ilmeisesti siihen, että vuoden 2009 tarina muuttui oikeiden toisen kierroksen tarinaan.

On kuitenkin huomattava, että se kertomuksen muuttuminen voi johtua yksinkertaisesti siitä syystä, että vuonna 2009 poika uskoi äitinsä syyttömyyteen ja myöhemmin toisella oikeuden kierroksella poika piti äitiään syyllisenä. Kyllä veikkaan, että sinunkin todistajalausuntosi olisi aivan erilainen, jos joutuisit jostain syystä todistamaan oikeudessa jonkun syytetyn puolesta tai vastaan. Tämä pätee ainakin itseeni.

Jännä juttu toisaalta, että otit esiin tuon, että tarinan muuttuminen paljastaa valehtelun. Auer on nimittäin myös paljon muuttanut omaa tarinaansa matkan varrella. Otan tähän kaksi esimerkkiä.

Surman jälkeen Auer sanoi, että Jukan tappoi ulkopuolinen. Vuonna 2009 loppuvuodesta Auer sanoi itse tappaneensa Jukan. Jossain vaiheessa tappo oli myös hätävarjelua. Tämän jälkeen Auer taas sanoi ulkopuolisen tappaneen Jukan.

Kun Auer kuuli ensimmäistä kertää häkenauhan "kuole"-huudosta, hän tunnusti sen omaksi surmahuudokseen. Myöhemmin hän muutti tarinaansa niin, että huuto olikin "älä kuole" tai "ei kai se vaan kuole", joka sanottiin tuulikaapista. Jossain vaiheessa Auer taisi puhuta myös, että "kuole" olikin "tuolei". Tällä hetkellä Auer taitaa olla sillä kannalla, että se "kuole" on Tuija Niemen lisäämä elefantinpieru.

[Vespa velutina]

On kuitenkin huomattava, että se kertomuksen muuttuminen voi johtua yksinkertaisesti siitä syystä, että vuonna 2009 poika uskoi äitinsä syyttömyyteen ja myöhemmin toisella oikeuden kierroksella poika piti äitiään syyllisenä. Kyllä veikkaan, että sinunkin todistajalausuntosi olisi aivan erilainen, jos joutuisit jostain syystä todistamaan oikeudessa jonkun syytetyn puolesta tai vastaan. Tämä pätee ainakin itseeni.

Todistajanlausunnon sisältö ei saisi muuttua sen mukaan, pitääkö todistaja syytettyä syyllisenä vai syyttömänä. Todistaja kertoo sen, mitä on nähnyt tai kuullut eikä tämä ole mielipideasia. Jos muutat kertomustasi sen takia, että mielipiteesi syytetystä on vaihtunut, voi tarinallasi pyyhkiä takapuolta. Et voi sanoa, että mä kuulin murhayönä vain lasinkilinää, mut se johtu siitä, ku sillon mä kuvittelin, et äiti oli syytön, mut nyt ku mä kuvittelen, että se teki sen, ni nyt mä muistan et mä kuulin kun se tappoi.

Tällaisessa kertomuksessa ei ole mitään omaa. Eikä tuomareita kiinnosta se, mitä todistaja on aiheesta mahdollisesti lukenut tai kuullut puhuttavan. Näkö- ja kuulohavainnot eivät voi muuttua noin paljon. Jommallakummalla kertomuskerralla on valehdeltu tai kerrottu muunneltua totuutta.

Takkahuoneen oven avaamis- ja sulkemisäänet olivat kuuluneet ikkunan rikkomisen jälkeen. Ikkunan rikkomisääniä ei ollut kuulunut enää sen jälkeen, kun takkahuoneen ovi oli suljettu.

Ovea ei ollut avattu enää sen jälkeen, kun ikkuna oli rikottu, eikös tekninen tutkinta tämän paljastanut? Sirpaleet olisivat siirtyneet. Luulisi, että tällaisen asian muistaisi oikein, jos sitä kerran on erikseen kysytty ja jos sitä joskus on oikeasti ollut todistamassa.

[perusasiamies]

Mistäköhän mahtaisin löytää ne pojan 2009 kuulustelut. Muistelen mutulla, että poika on jo 2009 sanonut lasiäänen hetkeksi tauonneen kunnes se on taas alkanut uudelleen. Se mikä voidaan ottaa totena pojan sanomisissa on nähdäkseni se osa, mikä on yhteistä vuosien 2009 ja tätä myöhemmissä kuuluteluissa. Mielestäni poika on aina ollut yhteneväinen tuossa, että lasiääni taukosi hetkeksi. Eli tapahtumat tulivat tällöin siis kahteen kertaan.

Ovea ei ollut avattu enää sen jälkeen, kun ikkuna oli rikottu, eikös tekninen tutkinta tämän paljastanut? Sirpaleet olisivat siirtyneet.

Tämä on varmaan kaikille itsestäänselvää. Mutta poika on saattanut kuulla sen hänen huoneen viereisen ulkovaraston oven aukeamisen, ja poika luulee sitä takkahuoneen oveksi. Varaston oven lisäksi veikkaan, että etuovi on avattu vielä ennen hätäpuhelua.

[Marsii]

Kuuntelin Auerin todistajankertomusta hovioikeudessa (2015), ja hän kertoi tapaamisistaan lasten kanssa seuraavaa:

-Hovioikeus vapautti Auerin ensimmäisellä kierroksella pääkäsittelyn päätteeksi 25.5.2011
-Ensimmäinen tapaaminen lasten kanssa järjestettiin isovanhempien luona seuraavana päivänä
-Vanhin lapsi vaikutti iloiselta, kolme nuorempaa lasta olivat vaisuja. Sosiaalityöntekijän mukaan Auer sai tavata nuorempia lapsia niin usein kun halusi, se oli vain sovittava sijaisvanhempien kanssa. Tapaamiset eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.
-Auer tapasi nuoremmat lapset kun koulut päättyivät kesäkuun alussa ja kun Auer kysyi milloin on seuraava tapaamiskerta, sijaisisä vastasi että ''palataan asiaan''
-Seuraava tapaamiskerta oli keskellä kesää, kesä-heinäkuun vaihteessa
-Viimeinen tapaaminen oli 1.8., jolloin he olivat jo menossa Poriin tapaamaan syyttäjää videoidensa kanssa.

Auer tapasi nuorempia lapsiaan koko kesän aikana siis 3 kertaa. Jotenkin vaikuttaa siltä, että sijaisvanhemmat olivat haluttomia järjestämään tapaamisia jo ennen sitä, kun tarinat seksuaalirikoksista tulivat pintaan.

Jotkut ovat kritisoineet hovioikeutta, että se ei olisi tutustunut koko esitutkinta-aineistoon. Lienee syytä täsmentää, että esitutkinta suoritetaan syyttäjää varten. Esitutkintapöytäkirjaa ei toimiteta käsittääkseni sellaisenaan oikeuden jäsenille, vaan osapuolet nostavat sieltä itse seikkoja esiin. Tuomarit eivät saa nojautua päätöksen perusteluissa sekkoihin, joihin ei ole vedottu oikeussalissa.

[ruffe]

Kuuntelin Auerin todistajankertomusta hovioikeudessa (2015), ja hän kertoi tapaamisistaan lasten kanssa seuraavaa:

-Hovioikeus vapautti Auerin ensimmäisellä kierroksella pääkäsittelyn päätteeksi 25.5.2011
-Ensimmäinen tapaaminen lasten kanssa järjestettiin isovanhempien luona seuraavana päivänä
-Vanhin lapsi vaikutti iloiselta, kolme nuorempaa lasta olivat vaisuja. Sosiaalityöntekijän mukaan Auer sai tavata nuorempia lapsia niin usein kun halusi, se oli vain sovittava sijaisvanhempien kanssa. Tapaamiset eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.
-Auer tapasi nuoremmat lapset kun koulut päättyivät kesäkuun alussa ja kun Auer kysyi milloin on seuraava tapaamiskerta, sijaisisä vastasi että ''palataan asiaan''
-Seuraava tapaamiskerta oli keskellä kesää, kesä-heinäkuun vaihteessa
-Viimeinen tapaaminen oli 1.8., jolloin he olivat jo menossa Poriin tapaamaan syyttäjää videoidensa kanssa.

Auer tapasi nuorempia lapsiaan koko kesän aikana siis 3 kertaa. Jotenkin vaikuttaa siltä, että sijaisvanhemmat olivat haluttomia järjestämään tapaamisia jo ennen sitä, kun tarinat seksuaalirikoksista tulivat pintaan.

Jotkut ovat kritisoineet hovioikeutta, että se ei olisi tutustunut koko esitutkinta-aineistoon. Lienee syytä täsmentää, että esitutkinta suoritetaan syyttäjää varten. Esitutkintapöytäkirjaa ei toimiteta käsittääkseni sellaisenaan oikeuden jäsenille, vaan osapuolet nostavat sieltä itse seikkoja esiin. Tuomarit eivät saa nojautua päätöksen perusteluissa sekkoihin, joihin ei ole vedottu oikeussalissa.

Auer lapsistaan Iltalehden haastattelussa 04.07.2011

Olen tavannut heitä useasti vapauduttuani, mutta en päivittäin.

Kaikkeen mitä Auer kertoo tulee suhtautua varauksella. Lapset ovat kertoneet, että Auer puhui murhasta vanhimman lapsen kanssa ja kehuskelivat teoillaan nuoremmille. Kun tämä kaksikko on voinut puhua muille lapsille ihan mitä tahansa, ei ihme että jutut ovat polveilevia. Auer on pahoinpidellyt varsinkin poikaa ja tunnustanut osan teoistaan. Ihmettelenkin miksi sitä poikaa on pitänyt kurmuttaa niin kovin. Ehkä Annelin terapiat eivät uponneet häneen toivotulla tavalla.

[sisotalo]

Tässä keskusteussa ollaan Ulvilan surman ytimessä. Siis Anneli tiesi, että videot viedään syyttäjälle Poriin. Syyttäjän ensimmäinen ajatus oli syyttää Aria ja Minnaa laittomasta lapsen haltuun otosta. Mutta siten tulivat väliin psykologit Piha ja Nuotio, jotka vakuuttivat, että poika puhuu asiaa.

Nuotio pääsi sitten tekemään omia haastatteluja, joista pari on annettu julkisuuteen. Niissä Nuotio yllyttää poika, kuten nyt tiedämme, valehtelemaan. Tarkentavia kysymyksiä ei tehdä.

Täällä aletaan yhtyä tähän näkemykseen, josta on vain parin viikon loikkaus siihen, että poika aloittaa uuden valehtelu projektin, joka sitten menee läpi kaikki mahdolliset tarkennukset. Heti kun todella paneudutaan elokuun 2011 tilanteeseen horjuu MJE asema suurena tietäjänä. 'Toivottavasti hän seuraa tätä keskustelua, minä ehdotin sitä hänelle kun tapasimme.

[Pieni liekki]

Kiitos Taran, sain tänään muutaman puuttuvan palikan loksahtamaan omassa näkemyksessäni asioiden kulusta paikoilleen. Olen pohtinut pitkään, mikä on mahtanut olla ns. hämärryttämistekniikan alkulähde, ja nyt taisin päästä sylttytehtaalle. Oli nimittäin pakko kuunnella Annelin veljen todistajalausunto vuodelta 2013, kun Tara siihen Hejacissa viittasi. Sieltä selvisi, että vanhinta tytärtä käytettiin sijaisäidin toimesta psykologilla ilmeisesti niihin aikoihin, kun kaikki lapset asuivat sijaisvanhempien luona, eli huhtikuun 2010 ja kesäkuun 2010 välisenä aikana.

Sijaisisän puheita kuunnellessa tuntui itsestä, että "tuoreet" vanhemmat eivät ehkä ihan tuolloin alkuun olleet tilanteen tasalla neljän lapsen kanssa. Olisiko vanhin lapsista voinut tuntua nuorempien sisarusten "pikkuäitinä" jopa uhkalta sijaisäidille? Kenties vanhin lapsista on saattanut ottaa ohjat käsiinsä ja todeta monessa tilanteessa uusien vanhempien läsnä ollessa, että äidin kanssa kotona on asiat tehty sillä ja sillä tavalla. Sijaisäiti ja -isä ovat voineet tuntea epävarmuutta itselleen uudessa tilanteessa ja ehkä heistä on saattanut tuollaisessa tilanteessa tuntua siltä, että vanhin lapsista halusi vaan määrätä ja hallita kaikkea heidän muiden tekemistä. Voisin ajatella, että tällaisessa kuvitellussa tilanteessa epävarma vanhempi voisi alkaa tiedostamattaan alistaa lasta ja osoittaa tälle "omaa paikkaa". Mikäli lapsi on tuolloin kokenut sijaisvanhempien käytöksen itseään kohtaan epäreiluksi, niin en lainkaan ihmettele, että lapsen käytös on voinut muuttua sijaisvanhempien mielestä erilaiseksi.

Tilanteessa, jossa sijaisvanhemmat ovat olleet ymmällään, on sitten mahdollisesti turvauduttu psykologin apuun. Herää kysymys, onko kotona vallinneita tilanteita voitu tulkita psykologin avustuksella pieleen. Tai miten tilanteita sitten ikinä on tulkittukaan, niin luulen, että ne hämärryttämisjutut ovat peräisin tältä ajanjaksolta ja psykologin suusta. Nuoremmille lapsille on varmasti ollut aikamoinen katastrofi, kun vanhimman lapsen osalta sijaisvanhemmuus purkautui ja tämä sijoitettiin muualle. Vanhimman lapsen osalta luulen, että sijoitus muualle on ollut hänelle tuossa tilanteessa paras mahdollinen ratkaisu.

Annelin veli ihmetteli kovasti useampaa kovin mitättömältä tuntuvaa asiaa erilaisista tilanteista. Yksi ihmettelyn aihe oli sellainen, kun vanhin tytär oli jossain vaiheessa halunnut tunnustaa poliisille tehneensä jotain, jotta pääsisi äidin kanssa vankilaan. Minusta tuossa ei ole mitään kummallista, sillä lapsella on varmasti ollut niin hirvittävän suuri äidin kaipuu, että hän on halunnut tuossa vaan omalla lapsenomaisella (=suoraviivaisella) tavallaan kertoa miten mielellään hän olisi ollut läsnä äidin luona. (Ajatuksena lienee ollut, että äidin luokse vankilaan pääsee tekemällä "pahoja".)

[sisotalo]

Keväällä 2010 kärjistyi tilanne KO:ssa kun syyttäjä tosissaan pyrki osoittamaan Annelin syyllisyyttä. Tämä asia tuli sijaisperheen tietoon ja siinä mielipiteet jakaantuivat. Amanda joka oli nähnyt murhaajan ei koskaan epäillyt äidin syyttömyyttä. Sensijaan Minna ja Ari todistivat hyvin, mutta en löydä heidän todistuksestaan mitään, joka selkeästi ottaisi kantaa Annelin syyttömyyteen.

Amanda siirtyi lastenkotiin juuri kun äidin tuomio tuli. Lasten pito erillään oli tästä lähtien välttämätöntä koska puhe olisi aina mennyt siihen, että Annelia syytetään aivan väärin. Vastakkain olivat mahtavat voimat. Media ja myös oikeuslaitos veti linjaa, että Anneli on syyllinen.

Terapeutteja on tässä ollut pilvin pimein. Yks heistä jopa todisti oikeudessa Annelia vastaan. Näistä ei anneta tietoa. Muistaakseni Niina Berg kirjoitti kerran, että kolme lasta vietiin keväällä 2011 terapiaan. Ymmärtääkseni sen tarkoitus oli totuttaa lapset siihen, että äiti on murhaaja.

Vapautus toukokuussa 2011 kärjisti sijaisperheen sisäiset asia äärimmilleen. Minna ja Ari päättivät kehittää todisteet siitä, että lasten äiti oli murhaaja.