Lasten kertomukset

[sisotalo]

Syyttäjä ja Minna ja Ari Auer yrittivät tehdä kaiken lasten kuulemisen salaiseksi, mutta Satakunnan käräjäoikeuden aloittaessa kesäkuussa 2013 se päätti että juuri nämä 38s+10s ovat julkisia. Syyttäjä ilmoitti valittavansa tästä ja se ratkaistiin vasta kun käräjäoikeus antoi tuomionsa siis että 38+10 ovat julkisia. Syyttäjä ei kuitenkaan valittanut julkisuuspäätöksestä ja niin tuli 38+10 minulle siis syksyllä 2013. Ne ovat hyvin arvokasta tavaraa koska ne niin päivän selvästi osoittavat että poika ja tyttö valehtelevat.

Käräjäoikeuden päätös kesäkuulta 2013 minulla on pdf muodossa. Ehkä sen pystyy tästä

https://www.dropbox.com/s/wdy33tjzdqlmv ... i.pdf?dl=0

[sisotalo]

Syyttäjä ja Minna ja Ari Auer yrittivät tehdä kaiken lasten kuulemisen salaiseksi, mutta Satakunnan käräjäoikeuden aloittaessa kesäkuussa 2013 se päätti että juuri nämä 38s+10s ovat julkisia. Syyttäjä ilmoitti valittavansa tästä ja se ratkaistiin vasta kun käräjäoikeus antoi tuomionsa siis että 38+10 ovat julkisia. Syyttäjä ei kuitenkaan valittanut julkisuuspäätöksestä ja niin tuli 38+10 minulle siis syksyllä 2013. Ne ovat hyvin arvokasta tavaraa koska ne niin päivän selvästi osoittavat että poika ja tyttö valehtelevat.

Käräjäoikeuden päätös kesäkuulta 2013 minulla on pdf muodossa. Ehkä sen pystyy tästä lukemaan

https://www.dropbox.com/s/wdy33tjzdqlmv ... i.pdf?dl=0

[Pieni liekki]

Tein google-kuvahaun Anneli Auerin nuorimman tyttären nimellä ja törmäsin Satakunnan poliisilaitoksen 15.4.2012 päivättyyn tutkintailmoitukseen, jossa todettiin mm. seuraavaa:

Syyttäjälle on tullut Ulvilan murhan tutkintaan liittyen uutta aineistoa, jonka vuoksi syyttäjä pyytää poliisia suorittamaan lisätutkintaa.

Anneli Auerin kolme nuorinta lasta ovat alkaneet kertomaan kesällä 2011 sijaisvanhemmille 30.11.2006-1.12.2006 välisen yön tapahtumista siten, että lasten kertoman mukaan Jukka Lahden surmaan liittyy Anneli Auer ja tämän vanhin tytär. Sijaisisä on videoinut lasten kertomaa ja toimittanut materiaalia syyttäjälle.

Sijaisisän tekemän videomateriaalin perusteella syyttäjä on pyytänyt poliisia suorittamaan asiassa lisätutkintaa.

Lisätutkinnan perusteella Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä Turussa on suoritettu yksilöhaastatteluja Anneli Auerin kolmelle nuorimmalle lapselle.

Pojalle on tehty oikeuspsykologiset haastattelut 15.8.2011, 17.8.2011, 18.8.2011, 23.8.2011 ja psykologiset tutkimuskäynnit 6.9.2011 ja 8.9.2011. Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

Keskimmäiselle tyttärelle on tehty oikeuspsykologiset haastattelut 17.8.2011, 19.8.2011 ja 24.8.2011. Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

Nuorimmalle tyttärelle on tehty oikeuspsykologiset haastattelut 18.8.2011 ja 23.8.2011. Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

Yksilöhaastatteluissa poika ja keskimmäinen tytär ovat kertoneet kuulohavaintoja yön tapahtumista, sekä havaintoja aikaisemmilta ajankohdilta surmaan liittyen ja edelleen heille kerrottuja tai heidän kuulemia asioita. Nuorin lapsista on kertonut haastattelussa hänelle surman jälkeen kerrottuja asioita tai hänen kuulemiaan asioita.

Yksilöhaastatteluissa on tullut ilmi nuorimpiin kolmeen lapseen kohdistunutta väkivaltaa.

Anneli Aueria on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä 25.10.2011, 29.10.2011, 31.10.2011, 31.10.2011, 31.10.2011, 1.11.2011, 1.11.2011, 1.11.2011, 1.11.2011, 2.11.2011, 2.11.2011, 2.11.2011, 10.11.2011, 22.11.2011 ja 11.1.2012.

Vanhinta tytärtä on kuultu rikollisen teon johdosta 19.8.2011, 24.8.2011 ja 22.11.2011.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kyllä Anneli on joutunut aikanaan näköjään aivan hirvittävään prässäykseen nuorempien lasten höpöhöpö-tarinoiden johdosta. Onko tällainen mahdollista ainoastaan siitä syystä, että Suomessa ei ole millään taholla riittävästi kykyä hallita kokonaisvaltaisesti syy-seuraussuhteita vakavan rikosasian (Ulvilan murha) selvittelyssä ja sen vaikutuksista ympäristötekijöiden kautta lasten mieliin?

[sisotalo]

Kyllä Anneli on joutunut aikanaan näköjään aivan hirvittävään prässäykseen nuorempien lasten höpöhöpö-tarinoiden johdosta. Onko tällainen mahdollista ainoastaan siitä syystä, että Suomessa ei ole millään taholla riittävästi kykyä hallita kokonaisvaltaisesti syy-seuraussuhteita vakavan rikosasian (Ulvilan murha) selvittelyssä ja sen vaikutuksista ympäristötekijöiden kautta lasten mieliin?

Tämä on aikaisemmasta tuttua aineistoa, joka tuli julkisesksi keväällä 2012. Annelia kuulustellaan syyllisenä lsh-jutussa. PL analyysi iskee ytimeen. Tästä puuttuu kokonaisvaltaisuus. Syyttäjälle riittivät lasten todistukset ja että Nuotio, Piha ym psykologit oivat ne vahvistaneet todeksi sana sanalta, ei kokonaisuutena. Tietenkin myös MJE työllä oli merkitystä, taas arpi arvelta, ei kokonaisuutena.

Puolustukseen olisi tarvittu lsh-specialistia, joka näki sen kuinka tarkoituksen hakuisesti Auerin lapset todistavat äitinsä ja Amandan pahuudesta. Tässä oli erinomainen tilaisuus vetää yhteen lasten puheet todellisesta tapahtumasta, murhasta ja kuvitellusta lsh-tapauksesta. Anneli itse ei sitä vieläkään näe vaan odottaa lastensa kääntymystä, jota ei tule koska he silloin menettäisivät valheilla hankkimansa rahalliset edut.

[Pieni liekki]

Puolustukseen olisi tarvittu lsh-specialistia, joka näki sen kuinka tarkoituksen hakuisesti Auerin lapset todistavat äitinsä ja Amandan pahuudesta. Tässä oli erinomainen tilaisuus vetää yhteen lasten puheet todellisesta tapahtumasta, murhasta ja kuvitellusta lsh-tapauksesta. Anneli itse ei sitä vieläkään näe vaan odottaa lastensa kääntymystä, jota ei tule koska he silloin menettäisivät valheilla hankkimansa rahalliset edut.

Puolustuksella oli itse asiassa Suomen parhaimmat asiantuntijat todistamassa lasten kertomusten luotettavuudesta, mutta tuomarit eivät ilmeisesti osanneet tulkita oikein heidän sanomaansa, vaan he luottivat enemmän omaan elämänkokemukseensa kuin huippuasiantuntijoihin.

Nuorempien lasten kääntymistä on turha odottaa, koska hehän kaikella todennäköisyydellä uskovat omiin valemuistoihinsa eivätkä halua tavata pahantekijänä pitämäänsä äitiä. Voisin kuvitella, että Anneli toivoisi saavansa tilaisuuden tavata valvotuissa olosuhteissa nuoremmat lapsensa. On oikeastaan hyvin järkyttävää, ettei lasten oikea äiti ole saanut keskustella lasten kanssa lainkaan sen jälkeen, kun nämä esittivät Annelin veljelle ja veljen vaimolle mielikuvituksen värittämiä kauhutarinoita murhayöltä. Olen ihmetellyt, kuinka sijaisvanhemmat nämä tarinat nielivät ja kuinka he ilmeisesti vielä tänä päivänä uskovat itsekin lasten joutuneen raiskatuiksi. Olen ymmärtänyt, että raiskaustarinat tulivat kuvioihin mukaan vasta sen jälkeen, kun Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä Turussa oli suoritettu yksilöhaastatteluja ja lapsille oli tehty kaltoinkohteluepäilyihin liittyviä somaattisia tutkimuksia.

En usko, että 7-12-vuotiaat lapset ovat miettineet elintasoaan siinä vaiheessa, kun ovat tarinoitaan alkaneet tuottaa. Tarinat ovat syntyneet, koska heidän ympärillään olevat aikuiset ovat pitäneet heidän äitiään murhaajana. Lapset on pelottelulla ja johdattelevilla kysymyksillä saatu kertomaan juuri sellaisia juttuja, joita heidän haastattelijansa ja heitä tutkineet henkilöt ovat toivoneet kuulevansa. Vanhin lapsista leimattiin valehtelijaksi, kun hän ei höpöhöpö-juttuja suostunut kertomaan.

Jos ihmisellä on väärä seksuaalirikostuomio niskassaan ja sen päälle lähestymiskielto rasitteenaan, niin on aika vaikea yrittää lähestyä lapsiaan ilman viranomaisten apua. Voit antaa ajan kulua ja toivoa, että lapsesi lähtevät jossain vaiheessa selvittämään, mitä tässä asiakokonaisuudessa on oikeasti tapahtunut. Lasten äiti on kirjoittanut muistelmansa sitä hetkeä varten.

[sisotalo]

1
Puolustuksella oli itse asiassa Suomen parhaimmat asiantuntijat todistamassa lasten kertomusten luotettavuudesta, mutta tuomarit eivät ilmeisesti osanneet tulkita oikein heidän sanomaansa, vaan he luottivat enemmän omaan elämänkokemukseensa kuin huippuasiantuntijoihin.
…
2
Olen ihmetellyt, kuinka sijaisvanhemmat nämä tarinat nielivät ja kuinka he ilmeisesti vielä tänä päivänä uskovat itsekin lasten joutuneen raiskatuiksi. Olen ymmärtänyt, että raiskaustarinat tulivat kuvioihin mukaan vasta sen jälkeen, kun Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä Turussa oli suoritettu yksilöhaastatteluja ja lapsille oli tehty kaltoinkohteluepäilyihin liittyviä somaattisia tutkimuksia.

En usko, että 7-12-vuotiaat lapset ovat miettineet elintasoaan siinä vaiheessa, kun ovat tarinoitaan alkaneet tuottaa.
…
3
Jos ihmisellä on väärä seksuaalirikostuomio niskassaan ja sen päälle lähestymiskielto rasitteenaan, niin on aika vaikea yrittää lähestyä lapsiaan ilman viranomaisten apua. Voit antaa ajan kulua ja toivoa, että lapsesi lähtevät jossain vaiheessa selvittämään, mitä tässä asiakokonaisuudessa on oikeasti tapahtunut. Lasten äiti on kirjoittanut muistelmansa sitä hetkeä varten.

Erinomaista tekstiä, siinä on täysin esillä sisotalo ja PL lähestymistapojen ero, ilman henkilöheittoja. Kommentit

1.
Sekä syyttäjän psykologit, että puolustuksen ovat saman tekniikan käyttäjiä. He arvioivat lasten kertomuksia sinällään, etsivät johdattelua ja valemuistoja, ilman kokonaisvaltaista analyysia. Mielipiteitä on runsaasti syyttäjän porukalla. Puolustuksessa pyritään tuomaan esiin akateemista kirjallisuutta. Molemmat voitaisiin jättää oikeuskäytännön ulkopuolelle ja antaa poliisin tutkia asiat omilla tavallisilla menetelmillään. Mitään tasoero ei syyttäjän ja puolustuksen psykologeilla ole. He itse asiassa eliminoivat toisensa ja ajavat tuomarit tilanteeseen jossa täytyy turvautua elämänkokemukseen mahdottomissa tilanteissa.

2.
PL löytämässä poliisien tiedoissa oli yksi yllättävä kohta. Jo elokuun videoissa olivat lapset puhuneet heihin kohdistuneista toimista. Minulla on käsitys, että koko lsh syntyi Auerin pojan keksimästä taktiikasta kuukautta myöhemmin, saada äiti vankilaan.
Valehteleminen, ei siis valemuistot, tulee rahan himosta, joka ylitti kaiken moraalin. Tässä on kolme ihmistä, Minna Ari ja poika 12v. Kunnes jotain muuta näytetään.

3.
Viranomaisten lähtökohta on tuomio. Äiti on tuomittu kaikkiin neljään lapseensa kohdistuneesta rikoksesta. Ei häntä voi päästää omien uhriensa kimppuun. Siis odottaminen ei tässä auta vaan puolustuksen pitää tuoda keksutelun kohteeksi koko se surkea aineisto, jonka varassa väärät tuomiot on annettu.

[Chefile]

En usko, että 7-12-vuotiaat lapset ovat miettineet elintasoaan siinä vaiheessa, kun ovat tarinoitaan alkaneet tuottaa. Tarinat ovat syntyneet, koska heidän ympärillään olevat aikuiset ovat pitäneet heidän äitiään murhaajana. Lapset on pelottelulla ja johdattelevilla kysymyksillä saatu kertomaan juuri sellaisia juttuja, joita heidän haastattelijansa ja heitä tutkineet henkilöt ovat toivoneet kuulevansa. Vanhin lapsista leimattiin valehtelijaksi, kun hän ei höpöhöpö-juttuja suostunut kertomaan.

Olet melkoisen varma asiastasi. Mikä sinä olet lapsia haukkumaan valehtelijoiksi tai "höpöhöpö":n levittäjäksi? Herra varjele jos lapset lukevat tekstejäsi joskus, ei varmasti tunnu kivalta tai nastalta.

AA on tuomittu lasten raiskaaja, hän käytti JOKAISEN oljenkorren mitä tämän maan oikeusjärjestelmä antaa myöten, EIT ml, ja silti hän on tuomittu lasten raiskaaja. Onko se niin vaikeaa hyväksyä? Pidättekö te itseänne jotenkin Suomen oikeuslaitoksen yläpuolella? Alkaa tekstit menemään jo naurettavuuksiin asti kun epäillään vähän kaikkea, kunhan se Anneli vaan ei ole pedofiili.

Murhasta selvisi, mutta tästä ei.

[sisotalo]

Nimimerkin ajatus on tietenkin aivan oikeutettu. Auer ja Kukka on tuomittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Mutta kahteen kertaan on Annelin elinkautinen kumottu yksimielisellä hovioikeuden päätöksellä eikä KKOllakaan ollut asiasta huomautettavaa.

Tilanne on oikeuskäytännön kannalta mahdoton. Tietenkin olisi pitänyt murha ja lsh-syytökset pohtia yhdessä oikeudenkäynnissä. Koko rekvisiitta oli sama, jopa lausuntoja antaneet psykologitk olivat molemmilla osapuolilla samat. MJE, synnytyslääkäri todistaa myös murhasta.

Puolustuksen kannalta tämä oli kohtalokasta koska heidän psykologinsa lsh-jutussa olivat leimautuneet murhatuomion vastustajiksi ja KKO oli siinä vaiheessa siis kallellaan Annelin syyllisyyteen. Eipä juuri kukaan voinut arvata, että syyttäjä vetäisi vesiperän kun KKO oli tukena. Rohkeutta olisi kesällä 2013 Turun hovioikeudelta vaadittu Kukan ja Auerin vapauttamiseen. Siihen oli kuitenkin Turun käräjäoikeuden pj. uskaltautunut. Saman vuoden joulukuussa Satakunnan käräjäoikeus vielä vahvisti Annelin syyllistyneen murhaan. Tilanne kääntyi Annelin eduksi vasta helmikuussa 2015 kun Vaasan hovioikeus yksimielisesti vapautti hänet.

Nyt nämä paatuneet "pedofilit" ovat kuitenkin vapaalla jalalla. He, jotka oikeuden mielestä tekivät pahojaan neljälle lapselle, jotka olivat heidän hoidossaan. Eikö ole syytä epäillä, että he toteuttavat tätä taipumustaan vieraisiin lapsiin? Ristiriita tulee aivan ilmeiseksi kun Anneli on julkaissut kirjan, esiintynyt lukuisissa yleisötilaisuuksissa siis "pedofiilina" Hän vaikenee kuin muuri niistä todistuksista, jotka hänet ja Kukan tuomitsivat.

Onko ketään joka olisi sitä mieltä että Annelin on tehnyt yhden rikoksen, mutta ei toista.

[Corazzon]

Olen sitä mieltä, että murhasta selvisi nipinnapin, lastenraiskaustuomio on lusittu. Ei pidä päästää lasten lähelle enää koskaan tuollaista ihmishirviötä. Onneksi lapset ovat nyt turvassa. Ja ovat olleet jo monta vuotta.

[Pieni liekki]

Olen sitä mieltä, että murhasta selvisi nipinnapin, lastenraiskaustuomio on lusittu. Ei pidä päästää lasten lähelle enää koskaan tuollaista ihmishirviötä. Onneksi lapset ovat nyt turvassa. Ja ovat olleet jo monta vuotta.

Äärilaitojen mies mahdollisine taustajoukkoineen kulkee edelleen vapaana kuin taivaanlintu, mitä nyt ehkä omatunto silloin tällöin kolkuttelee aikaansaamastaan monimutkaisesta sopasta.

Ulvilan murhaan kytkeytyvät lastenraiskaustuomiot on istuttu, mutta niitä ovat olleet istumassa täysin syyttömät ihmiset. Lasten kannalta katsottuna on tärkeää, että virheelliset päätökset korjataan heidän tulevaisuuttaan varjostamasta. On myös tärkeää, että syyttömien ihmisten tahratut maineet puhdistetaan ja että heille maksetaan asianmukaiset korvaukset. Tietysti olisi toivottavaa, että korvaukset voitaisiin periä niiltä tahoilta, jotka ovat väärien tuomioiden syntymiseen vaikuttaneet.

Jos ihmishirviöistä puhutaan, niin minä pidän ihmishirviöinä sellaisia henkilöitä, jotka mustamaalaavat ja levittävät perättömiä valheita kanssaihmisistään. Ehkä jonkinsortin ihmishirviöitä ovat myös ne henkilöt, jotka katsovat syyttömien ihmisten oikeusmurhaamista sivusta tekemättä mitään, vaikka heillä olisi hyvät mahdollisuudet lähteä epäkohtia ja vääryyksiä korjaamaan.

[Susku London]

Valitettavasti syyttöminä tuomitut saavat kärsiä koko loppuelämänsä joidenkin ihmisten tarpeesta sylkeä heidän päälleen. Täällä minfossa tietyt nimimerkit käyvät säännöllisesti näin tekemässä.

Olen Pienen Liekin ja usean muun nimimerkin tavoin täysin varma siitä, että Anneli Auer ja Jens Kukka eivät ole tehneet mitään pahaa Anneli Auerin lapsille. Päinvastoin, Anneli Auer on ollut ja on edelleenkin hyvä äiti, joka rakastaa lapsiaan kaikista ikävistä tapahtumista huolimatta. Annelin suurin unelma on, että hän saa yhteyden omiin lapsiinsa, jotka hän menetti viranomaisten ja sijaisvanhempien toiminnan takia.

Nuorimmat lapset ovat valehdelleet, siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Tosiasioiden toteaminen ei ole lasten haukkumista. Itseasiassa kukaan järkevä aikuinen ei ole vihainen lapsille niistä kärsimyksistä, joita heidän valheellisilla tarinoillaan saatiin aikaan. Mikäli lapset lukevat joskus murha.infon kirjoituksia, he löytävät täältä useita ihmisiä, jotka ovat halukkaita auttamaan selvittämään tapahtumat ilman lasten syyllistämistä.

Syyt lasten valehteluun ovat olleet hyvin yksinkertaisia. Oma tulkintani on, että lapset olivat alkaneet pelätä omaa äitiään ja sisartaan sijaiskodissa. Sijaisvanhempien asenteella lasten omaa biologista äitiä kohtaan on ollut suuri rooli siinä miten lapset ovat äitiinsä ja sisareensa suhtautuneet. Minna Auerin todistelu-nauhoista kuuluu kuinka hän on alkanut pitää Annelia pelottavana murhaajana (Jukan murha oli erittäin raaka ja julma). Ehkä Minna Auer haluaa joskus itse kertoa miten hän erehtyi asiassa näin pahasti, ja mikä (tai kuka?) sai hänetkin pelkäämään syytöntä Annelia niinkin paljon, että oikeudessa hänen piti todistaa sermin takaa?

Lasten tarpeelle valehdella löytyy hyvin yksinkertainen selitys. Poliisi oli pidättänyt ja vanginnut äidin ja lapsille oli kerrottu sosiaalitätien (ja myös sijaisvanhempien?) kera, että äiti oli tappanut isin. Pelon lisäksi lapset ovat jopa voineet tuntea vihan tunteita äitiään kohtaan kuvitellessaan, että äiti onkin murhaaja. Lapselle tuollaiset voimakkaat tunteet riittävät oikeuttamaan valehtelun, jolla he välttyivät joutumasta muuttamaan takaisin äitinsä luo tämän vapauduttua vankilasta.

Lapsen mielessä syyllinen ei muutu syyttömäksi yhdessä yössä. Tässä kohtaa voimmekin siis kysyä miten sosiaaliviranomaiset olivat huolehtineet vastuustaan huolehtia lasten eduista ja henkisestä hyvinvoinnista, sillä eiväthän he, tai kukaan muukaan ole ollut oikeutettuja tai edes päteviä tuomitsemaan äitiä murhasta? Vain hovioikeuden tuomareilla on ollut kaikki tieto ja taito ratkaista asia. Lasten ympärillä olevilla aikuisilla on ollut suuri velvollisuus ja vastuu pysyä neutraaleina lasten äitiä kohtaan. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, ja myöhemmin on selvinnyt, että sosiaaliviranomaiset saivat vapaasti katsoa poliisin salaista esitutkintamateriaalia Porin poliisiasemalla, kykenemättä tietenkään tekemään oikeita johtopäätöksiä niistä.

Sisotalo on useaan otteeseen väittänyt pojan materialismin olleen motiivina valehtelulle. Toki on helppoa lahjoa lapsia ostamalla heille kalliita leluja, tai vaikkapa lemmikki, jollaista oma äiti ei ollut halunnut hankkia. (Muistaakseni lapsille oli hankittu sijaisperhessä papukaija). Jos hieno auto, taikka vene on aikuisen miehen “peniksen jatke”, niin kyllä 12-vuotiaskin niillä kavereita ja suosiota saa. Lapsi on kuitenkin vain lapsi, eikä lasta voida syyttää näin alkeellisista vaikuttimista. Vastuu valehtelusta kuuluu aikuisille, jotka hyötyivät tarinoista, eivätkä millään tapaa kyseenalaistaneet tarinoiden totuudenmukaisuutta, vaan ainostaan yllyttivät lapsia kertomaan lisää valheita. Valitettavasti tarpeeksi monille tahoille lasten valehtelu sopi vallan mainiosti heidän omien päämääriensä saavuttamiseksi. Syytetty saatiin pois tieltä häiritsemästä, ja istumaan elinkautista tuomiota. Töitä tehtiin myös äidin leimaamiseksi ihmishylkiöksi mediassa, ja hänen hiljentämisekseen vapauden koitettua.

Lasten valheelliset tarinathan syntyivät vasta, kun äiti oli vapautettu vankilasta. Lasten kertomusten luotettavuuden arvioinnissa tarinoiden syntymisajankohtaa pidetään aina merkittävänä. Ei tarvitse olla kovinkaan älykäs ymmärtääkseen tämän. Motiivi näille kertomuksille on ollut vahva.

Pienten lasten mielikuvitustarinoista on voinut syntyä heille valemuistoja. Saattaa siis hyvinkin olla, että lapset nykyisellään uskovat omien tarinoidensa todenperäisyyteen. Kun lapset kasvavat he tulevat huomaamaan, että tarinat olivat kertakaikkisen mahdottomia. Lapsillahan on itsellään oikeus nähdä kaikki oikeuden salaama materiaali. Täysi-ikäisinä he voivat materiaalin itselleen pyytää ja lukea litteroinnit omista tarinoistaan. Mutta ensin lasten tarvitsee itsenäistyä, eli päästä pois manipuloijien vaikutusvallan alta.

[Susku London]

Kommenttini punaisella:

Tein google-kuvahaun Anneli Auerin nuorimman tyttären nimellä ja törmäsin Satakunnan poliisilaitoksen 15.4.2012 päivättyyn tutkintailmoitukseen, jossa todettiin mm. seuraavaa:

Syyttäjälle on tullut Ulvilan murhan tutkintaan liittyen uutta aineistoa, jonka vuoksi syyttäjä pyytää poliisia suorittamaan lisätutkintaa.

Anneli Auerin kolme nuorinta lasta ovat alkaneet kertomaan kesällä 2011 sijaisvanhemmille 30.11.2006-1.12.2006 välisen yön tapahtumista siten, että lasten kertoman mukaan Jukka Lahden surmaan liittyy Anneli Auer ja tämän vanhin tytär. Sijaisisä on videoinut lasten kertomaa ja toimittanut materiaalia syyttäjälle.

Minun mielestäni on hävytöntä miten viranomaiset ovat syyllistäneet Auerin vanhinta tytärtä julkisuudessa. Kaikki materiaali määrättiin salaiseksi, mutta kuitenkin tällaisia väitteitä päästetään julkisuuteen, joilla on elinikäinen negatiivinen vaikutus nuoren ihmisen elämälle. Miten tämä palvelee lapsen etua? Mikäli vanhimmalla tyttärellä olisi ollut kunnon juristi, olisi tämä puuttunut asiaan aivan samaan tapaan, kuin Axl Smithin tapaukseen liittyen aa Markus Talvio:

"Smith sai helmikuussa vuoden ja kahden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen seksikumppaniensa salakuvaamisesta ja tallenteiden esittelystä kavereille. Jutun jälkipyykki jatkuu yhä joidenkin uhrien osalta, sillä käräjätuomiosta lähetettiin medialle versio, jossa näkyi kuuden uhrin nimet. Uhreja edustava lakimies Markus Talvio teki käräjäoikeuden virheestä tutkintapyynnön tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena."

...

Sijaisisän tekemän videomateriaalin perusteella syyttäjä on pyytänyt poliisia suorittamaan asiassa lisätutkintaa.

Lisätutkinnan perusteella Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä Turussa on suoritettu yksilöhaastatteluja Anneli Auerin kolmelle nuorimmalle lapselle.


Paino sanalle yksilöhaastatteluja. Sijaisvanhempien suorittamat videoidut haastattelut eivät sitä olleet, vaan kaikki lapset olivat samassa tilassa, ja kuulivat toistensa puheet. Enon videoista ilmenee, että asioista oli puhuttu jo etukäteenkin, ja lapset tarvitsivat jopa muistilappuja muistaakseen mainita kaiken laajoista tarinoistaan.

Miettiikö täällä vielä joku miksi nämä enon videoimat tarinat oli pakko salata? Näissähän ei ollut vielä mitään seksuaalisväritteistä mukana. Yksi syy on se, että viranomaiset toimivat Stakesin ohjeiden vastaisesti lasten kuulemisessa, antaessaan Ari ja Minna Auerin haastatella lapsia ennen oikeuspsykologisia haastatteluita. Minun veikkaukseni on, että viranomaiset pistivät sijaisvanhemmat asialle, ja teeskentelivät yllättyneitä elokuun 1 pvä 2011, kun Ari Auer oli soittanut edesmenneelle kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkamalle. Niin kauan, kun Ari ja Minna Auer välttelevät asioiden selvittämistä lasten oman äidin kanssa, kantavat he yksin kaiken syyllisyyden asiassa, ja viranomaiset pääsevät pälkähästä. Uskoisin, että asioiden selvittämättä jättäminen varjostaa kaikkien asianosasten elämää.
...

Pojalle on tehty oikeuspsykologiset haastattelut 15.8.2011, 17.8.2011, 18.8.2011, 23.8.2011 ja psykologiset tutkimuskäynnit 6.9.2011 ja 8.9.2011. Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

Keskimmäiselle tyttärelle on tehty oikeuspsykologiset haastattelut 17.8.2011, 19.8.2011 ja 24.8.2011. Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

Nuorimmalle tyttärelle on tehty oikeuspsykologiset haastattelut 18.8.2011 ja 23.8.2011. Lisäkysymykset on esitetty 30.11.2011.

Poika "muisti" yllättäen tulleensa raiskatuksi ja pahoinpidellyksi vasta viimeisessä oikeuspsykologisessa haastattelussaan. Jens Kukka heräsi 08.09.2011 aamulla poliisien rynnättyä hänen kotiinsa yleisavaimella. Samalla suoritettiin kotietsintä, jossa etsittiin mm. dildoja. Sellaisia ei Jens Kukka ollut koskaan omistanut. Nahkavyöt, joilla hän olisi piessyt lapsia ei poliisia kiinnostanut, sillä ne olivat Jensin vaatekaapissa, kun saavuin keväällä 2012 Suomeen.

Mikä kiire oli pidättää Jens, ja sitten perään Anneli? Mitään todisteita ei lasten tarinoille ollut silloin, eikä ole vieläkään. Koko pidätystilanne oli täysin ylimitoitettu, aivan kuin oltaisiin oltu hakemassa vaarallista terroristia.

Miksi Anneli Aueriakin on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä vasta 25.10.2011, vaikka hänetkin pidätettiin yli kuukautta aiemmin 16.09.2011? Mihin loppui kiire?

Olisiko täällä lukijoita, jotka tuntevat käytännän, tai lain paremmin, ja osaisivat selittää mikä oikeutti rajujen pakkokeinojen käytön, ja sitten perään hidastelun asioiden hoidossa? Muistan, kuinka Jens sai tietoonsa Minna Joki-Erkkilän UV-valo tutkimuksen tulokset vasta paljon myöhemmin, taisi olla marraskuussa 2011? Tuolloin mietin olisiko eno tehnyt näille lapsille jotakin, mutta myöhemmin minulle selvisi, että Minna Joki-Erkkilän tutkimus edustaa roskatiedettä.
...

Yksilöhaastatteluissa poika ja keskimmäinen tytär ovat kertoneet kuulohavaintoja yön tapahtumista, sekä havaintoja aikaisemmilta ajankohdilta surmaan liittyen ja edelleen heille kerrottuja tai heidän kuulemia asioita. Nuorin lapsista on kertonut haastattelussa hänelle surman jälkeen kerrottuja asioita tai hänen kuulemiaan asioita.

Yksilöhaastatteluissa on tullut ilmi nuorimpiin kolmeen lapseen kohdistunutta väkivaltaa.

Anneli Aueria on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä 25.10.2011, 29.10.2011, 31.10.2011, 31.10.2011, 31.10.2011, 1.11.2011, 1.11.2011, 1.11.2011, 1.11.2011, 2.11.2011, 2.11.2011, 2.11.2011, 10.11.2011, 22.11.2011 ja 11.1.2012.

Vanhinta tytärtä on kuultu rikollisen teon johdosta 19.8.2011, 24.8.2011 ja 22.11.2011.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kyllä Anneli on joutunut aikanaan näköjään aivan hirvittävään prässäykseen nuorempien lasten höpöhöpö-tarinoiden johdosta. Onko tällainen mahdollista ainoastaan siitä syystä, että Suomessa ei ole millään taholla riittävästi kykyä hallita kokonaisvaltaisesti syy-seuraussuhteita vakavan rikosasian (Ulvilan murha) selvittelyssä ja sen vaikutuksista ympäristötekijöiden kautta lasten mieliin?

Ilmeisesti rikoksiin syyllistyneitä viranomaisia ei saa vastuuseen teoistaa ilman, että takana on tarpeeksi paljon rahaa. Vasta sitten alkaa oikeus tapahtua.

[Susku London]

(lainausta lyhennetty)

Sijaisvanhemmat kertoivat myöhemmin poliisikuulustelussa, etteivät muut lapset kuulleet, kun toisia haastateltiin. Näin kertoi esimerkiksi Ari Auer poliisille videoinneistaan 6.9.2011:
"Lapset halusivat itse jutella asiasta kahden kesken joko minun tai Minnan. Pääsääntöisesti Minnan Kanssa. Muut lapset eivät kuulleet muiden juttuja."

Viides videointi alkaa suoraan siitä mihin neljäs päättyi:

Ari: Kerroks sää keskimmäinen tyttö tota noin näihin mitä nuorin äsken kertos, niin sullakin oli jotain lisättävää.
Keksimmäinen tyttö: Joo, että oon nähny, et se on varastanut sulta t-paitoja tai t-paidan ainakin yhden ja sitten oon tota nähny, kun se on varas... se on ollut. sillä on ollu sukkia, ja se on sanonu, että ne kelpaa sytykkeeks, varsinkin, kun ne kastetaan bensaan tai johonkin öljyyn.

Tässä ei mitään uutta ilmene. 38 sivua joka saatiin lopulta julkisuuteen kertoo saman asian.

Onko siis niin että kaikki pojan videokertomukset ovat salaisia, ja kertomusten sisällöstä on julkaistu ainoastaan 38 sivua litteroituja haastatteluja, mutta myös se video on salainen, jonka litterointi on julkinen?

Lisäksi minua mietityttää, että kertoivatko Ari ja Minna väärää tietoa viranomaisille väittäessään, että muut lapset eivät olisi kuulleet kun toisia haastateltiin. Nimittäin jos, kuten sisotalon viestistä käy ilmi, neljännessä videossa haastateltiin nuorinta lasta ja viidennessä keskimmäistä lasta, niin miten Ari voi aloittaa keskimmäisen lapsen haastattelun kysymällä, olisiko keskimmäisellä lapsella jotain lisättävää nuorimmaisen kertomukseen, jos keskimmäinen ei ole kuullut nuorimman kertomusta?

Turun hovioikeuden tuomarit sivuuttivat tällaiset "pikkuseikat", ja kirjasivat tuomioon jotain sellaista, että lasten kertomukset ovat uskottavia, koska ne olivat yhteneväisiä.

[Pieni liekki]

Olen miettinyt sitä, kuinka paljon Annelin nuorempien lasten satuilut vuonna 2011 olivat alkujaan huomionhakuisuutta. Tarinoiden alku perustuu tosiseikkaan, eli isän väkivaltaiseen kuolemaan murhaajan toimesta vuonna 2006. Vielä vuonna 2009 näistä nuorempien lasten tarkentuneista murhayön havainnoista ja murhan etukäteissuunnitelmista ei ollut mitään tietoa. Käsittääkseni tämäkin jo maalaisjärjellä ajateltuna osoittaa, että nuoremmilla lapsilla ei ollut murhayöltä varteenotettavia havaintoja oikean murhaajan tunnistamiseksi.

Mieleeni on jäänyt, kun eräs tuttava vuosia sitten kertoi kauppareissustaan alle kouluikäisen poikansa kanssa. Poika oli kyllästynyt kaupassa kiertämiseen ja oli kailottanut selvällä äänellä kuuluvasti äidilleen: "Äiti, eihän me tällä kertaa varasteta mitään!". Tuttava kertoi menneensä täysin noloksi poikansa yllättävästä ilmauksesta ja luovineensa tämän kanssa vähin äänin ulos kaupasta.

Luulen, että Annelin lasten kertomuksissa saattaa olla käynyt samoin, että kovia kokeneet lapset ovat nauttineet siitä huomiosta, jota ovat kertomuksillaan aikuisilta saaneet. Eivät he itse tuolloin ole ymmärtäneet, että heidän satuilujensa seurauksena heidän isosiskoaan alettaisiin epäillä osalliseksi isän murhaan ja että äiti ja tämän entinen miesystävä tuomittaisiin nuorimpiin lapsiin kohdistuneista - todellisuudessa tekemättömistä - seksuaalirikoksista.

Olen ollut havaitsevinani, että meiltä aikuisilta katoaa monesti terve maalaisjärki, kun puhutaan lapsiin kohdistuneista epäoikeudenmukaisuuksista.

[kerroush]

-
Mitenkäs PiLi:ltä ja SuLo:lta on jäänyt tällainen herkkupala huomioimatta:

Kevinin, 4, kuolema järkytti Ruotsia 19 vuotta sitten – tutkinnassa uusi käänne: Oliko kyseessä sittenkään rikos?

Syyttäjä kertoo Aftonbladetille, että poliisi pyrkii nyt selvittämään, oliko 19 vuotta vanhassa tapauksessa sittenkään kyse rikoksesta.

4-vuotiaan Kevin-pojan kuolema järkytti Ruotsia vuonna 1998. Poika löydettiin 16. elokuuta kuolleena kaislikkoisesta rantavedestä Arvikassa.

Aluksi poliisi tutki tapausta onnettomuutena, mutta ilmoitti pian epäilevänsä surmaa ja seksuaalirikosta. Noin viikon kuluttua poliisi alkoi epäillä tekijäksi lapsia.

Surman tunnustivat aikoinaan 5- ja 7-vuotiaat veljekset Robin ja Christian. Robin oli Kevinin hyvä ystävä. Pääepäiltyinä olivat aluksi kaksi teini-ikäistä, 13- ja 14-vuotiaat pojat. Kahden kuukauden tutkinnan jälkeen poliisi kuitenkin ilmoitti, että Robin ja Christian ovat tunnustaneet surmanneensa Kevinin.

Poliisitutkinnat lopetettiin marraskuussa 1998. Syyttäjä ei koskaan esittänyt todisteita poikia vastaan eikä niitä käsitelty tuomioistuimessa.

Oliko kyseessä sittenkään rikos?

Ruotsalaislehti Aftonbladet uutisoi lauantaina, että tapauksessa Kevin on tapahtunut jälleen uusi käänne. Lehden mukaan poliisi selvittää nyt, oliko Kevinin kuolemassa ylipäänsä kyse rikoksesta.

– Meidän täytyy varmistua, oliko kyseessä ylipäänsä rikos vai onnettomuus, pääsyyttäjä Niclas Wargren sanoi Aftonbladetille.

– Moni pitää varmana, että kysymyksessä oli rikos, mutta meidän täytyy tarkastella asiaa myös tästä kulmasta.

Selvyyden saamiseksi tutkitaan esimerkiksi vanhoja ruumiinavauspöytäkirjoja. Lisäksi poliisi selvittää saamiaan vinkkejä ja on tehnyt lukuisia uusia kuulusteluja.

Tutkinta aloitettiin uudestaan dokumentin jälkeen

19 vuotta vanha tapaus nousi jälleen pinnalle, kun Ruotsin yleisradion SVT:n tv-dokumentti Fallet Kevin (suom. Tapaus Kevin) aiheutti suuren kohun alkukesästä.

Toukokuussa esitetyn dokumentin jälkeen avasi syyttäjäviranomainen tutkinnan uudelleen. Dokumentissa muun muassa kyseenalaistettiin se, surmasivatko pojat sittenkään Keviniä.

Dokumentin mukaan poliisit käyttivät kyseenalaisia tapoja, kuten johdattelua, houkuttelua ja palkitsemista saadakseen veljekset kertomaan toivomiaan asioita. Lisäksi poikien sormenjälkiä ei ole löytynyt kepistä, jolla Kevin arveltiin kuristetun kuoliaaksi.

Aftonbladet uutisoi jo aiemmin tällä viikolla, ettei myöskään kaikkia tapauksen tutkintaan liittyneistä esineistä olisi tehty teknistä analyysia. Ne olivat ilmeisesti jääneet tutkimatta, koska veljekset tunnustivat surmanneensa Kevinin.

Olkaa hyvä. Jatkanette tästä.