sisotalo kirjoitti:Keskustelun taso on huikeasti parantunut kun Naakkan mainitsemat nimimerkit ovat jättäytyneet pois. Nyt hiotaan Alpoin animaatiota. Eikö Naakka voisi tehdä jonkin oman esityksen esim näyttämällä pohjapiirroksessa en pisteet, joissa hän katsoo Amandan ja Annelin olleen.
https://www.dropbox.com/s/f9fbh39b0a546 ... 2_CBEC.m4a
Minusta tässä on lasinsirujen suhteen ongelmallista kuinka Amanda saattoi nähdä kuolleen isänsä syvällä takkahuoneessa. Todistaja Alihanka toteaa, että siinä asennossa missä Jukka löydettiin ei ole voitu lyöntejä antaa. Amanda näki kuitenkin isänsä vasta 40-50 sek. sen jälkeen kun hän oli nähnyt murhaajan poistuvan. Tyttö puhuu hyvin sekavia m
Alpolla on kaikki mennyt nappiin kun on tehnyt työtään ilman ennakkoluuloja siitä kuka on murhaaja. Häneltä puuttuvat kuitenkin Amandan kaksi käynti takkahuoneen aukolla. Ensimmäisessä ei vielä ollut lainkaan siruja ja toisessakin rajoitetusti kun murhaaja ei vielä ollut sisällä.
Alpo esittää, että hän on laatinut videonsa ”syytetyn kertomaan mukaisena”, mutta tähänkin nähden videossa on virheellisyyksiä (mikä on ymmärrettävää ja minkä hän on myöntänyt). Tämän vuoksi kyseistä videota ei voi käyttää Sisotalon tavoin perustavana havainnollistuksena tapahtumista.
Auer esimerkkisi kertoo heti ensimmäisessä haastattelussaan, että tyttö oli tullut huoneestaan, kun hän oli tullut takkahuoneesta tekemään hätäpuhelua, ja tätä ei videossa nähdä:
15.22 Anneli: Ja sit tota noi ni, mää siin vaihees tää
mun vanhin tytär oli hereillä, hän oli
siel eteisessä. Ni mä sanoin, et tääl on joku tappaja, et juoskaa äkkiä ulos, ja
mä luultavasti avasi itte sen … (Auerin sairaalahaastattelu 2.12.2006, allev. Zem – vrt.
http://www.youtube.com/watch?v=vszBlnZe ... ure=relmfu )
Myöhemmin Auer vahvistaa asian useammassa kuulustelussa, esimerkiksi 9.12.2006:
"Minulla on sellainen muistikuva, että kun olin lähtenyt karkuun, niin Amanda oli
pystyssä aulassa tai tulossa omasta huoneestaan. Kun olin puhelimessa, Amanda oli
vieressäni ja näytin hänelle, että rinnastani tulee verta. Kun soitin, kysyin jossain
Amandalta, että näkyykö siellä vielä mitään. Minulla on sellainen muistikuva. Sen
mäiskinnän aikana kysyin Amandalta, näkyykö jotain. (Auerin kuulustelu 9.12.2006, allev. Zem.)
Hätäpuhelu vahvistaa viimeiset lauseet. Ja samoin tytär vahvistaa sijaintinsa ensimmäisessä haastattelussaan:
Axxxxxx: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän
lattialla.
Koskinen: No missä äiti oli sillon?
Axxxxxx: Äiti oli muistaakseni soittamassa.
(Tytön haastattelu 1.12.2006, allev. Zem.)
Tämä toinen käynti on tapahtunut ”vähän ajan päästä” siihen
ensimmäiseen käyntiin nähden, jolloin tyttö näki isän ja äidin ”nousseen sängystä'” ja ”siel oli koko huone täynnä lasinsiruja”:
Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki – tai
rikki jo?
Axxxxx: Oli--sit kun mä tulin … (Tytön haastattelu 1.12.2006.)
Ja tyttö jatkaa myöhemmin takkahuoneeseen päin tulemisesta (”mä tulin”) uudelleen:
– – sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän
lattialla.
Koskinen: No missä äiti oli sillon?
Amanda: Äiti oli muistaakseni soittamassa.
(Tytön haastattelu 1.12.2006.)
Myös myöhemmin myös tyttö vahvistaa asian:
V: Sit mää menin takas huoneeseeni ja olin siel pari minuuttia viis,seittemän ja sit mää tulin takasin kattomaan ja sit iskä oli jo lattialla, iskä oli jo varmaan kuollu ja sit määen muista missä kohtaa mää menin ku äiti oli soittanu poliisille ni mää menin puhelimeen ja äiti sano et sano jotain herää. (Tytön haastattelu 7.12.2006, allev. Zem.)
Eli vaikuttaa siltä, että hän näki ensin isänsä, sitten meni puhelimeen.
Manner kuitenkin spekuloi käräjäoikeuden päätökseen laaditussa vastineessa viitaten siihen, että tyttö muistaa käyntinsä väärin:
Toinen luonnollinen selitys on se, että Amanda muistaa käyntikertojen järjestyksen
väärin. Tätä vaihtoehtoa tukee se, ettei hätäkeskustallenteen alussa kuulu mitään
sellaista, josta voisi päätellä Amandan nähneen jotain järkyttävää, vaikka
Amanda yhdistää toisen käyntikerran samaan hetkeen, jolloin äiti oli menossa puhelimeen.
Vasta puhelun kohdassa 3:14 kuuluu Amandan voimakas rääkäisy,
minkä jälkeen puhelun jatkuessa kuuluu vielä Amandan nyyhkytystä. Amandan
reaktiosta voisi päätellä, että nimenomaan tässä kohdassa hän näkee isänsä ensimmäisen
kerran verisenä lattialla ja kolmas käyntikerta on vasta tulossa. Amanda
on yhdistänyt tämän kohdan ulkopuolisen tekijän poistumiseen. (Valitus KäO:n 2013
päätökseen, allev. Zem.)
Tyttö olisi tällöin muistanut kuulemisessa 2006 toisen kerran, kun hän on tullut huoneestaan väärin – tai sitten hän on tullut huoneestaan, mutta ei käynyt takkahuoneessa, vaan mennyt äitinsä luo puhelimen vierelle? Niina Berg spekuloi samalla tavalla kuin Manner valituksessa:
Lapsen ensimmäinen käynti takkahuoneen ovella (I havainto) tapahtui ennen hätäpuhelua. Lapsi oli herännyt yöllä kovaan paukkeeseen, kun ikkunaa oli rikottu. Tekijä ei ollut vielä tullut sisään. Hän näki äidin ja isän, kaikki oli muuten kunnossa, paitsi takaoven ikkunaa oli rikottu. Hänen käskettiin mennä takaisin nukkumaan.
Seuraavalla käynnillä (II havainto) lapsi näkee isän makaamassa verta vuotavana lattialla ja kirkaisee.
Viimeisellä käynnillä (III havainto) lapsi näkee tekijän poistuvan rikotusta ikkuna-aukosta. (
http://niinaberg.com/2014/03/14/hatapuh ... -nopeesti/ )
Miten sitten on selitettävissä tytön myöhemmät kertomukset, jotka viittaavat siihen, että hän on nähnyt isänsä lattialla ennen tuloa puhelimeen? Ja jotka pitävät yhtä aikaisempien kertomusten kanssa:
A: ööö Mä en tiä äiti ei varmaan ollu siin paikalla. Äiti kai tota kun mä olin menos tonnepäin ... mä menin tonne mä perääntysin äkkii mä lähdin kai juokseen pois niin. Äiti oli tuol luultavasti mä en muista oikeen sitä mu ei ollu. Sit äiti pyysi mua oleen siin puhelimes äiti meni ite kattoon. (Kuuleminen 26.8.2009, allev. Zem.)
Tämä sopii yhteen sen kanssa, mitä Auer on kertonut jo vuonna 2006:
Eli tyttö on siis käynyt ennen kuin äiti kävi "ite kattomassa" (hätäpuheluajassa n. 1:50).
Mannerin, Bergin ja Sisotalon versioissa tapahtumissa on vaarana, että ei oteta huomioon sen paremmin
Auerin kertomuksia (joiden mukaan tyttö tuli huoneestaan Auerin rynnätessä takkahuoneesta) kuin
tytön kertomuksia (joiden mukaan äiti oli soittamassa tai menossa soittamaan). Onko puolustuksella varaa hyljätä näiden kertomusten luotetavuus?
*
Loppujen lopuksi käyntikertojen
ajankohdilla ei ole niinkään väliä – sillä
mitä tyttö näki tai jätti näkemättä tietysti on.
Ensimmäisellä kerralla ikkunan rikkomisessa oli käynnin aikana tauko, minkä Mannerin valitus selittää seuraavasti: ”lasin rikkomisen jälkeen äänet ovat hetkeksi tauonneet tekijän valmistautuessa tulemaan sisään ja jatkuneet sitten sisään kiipeämisen ääninä ja lasin päällä kävelyn ääninä.” Myös se, että Auerin mukaan Jukka Lahti on mahdollisesti sytyttänyt takkahuoneeseen valon, on saattanut panna pohtimaan, että jatketaanko ja miten
(vaikka ei ihan tupakkitaukoa pidettäisikään).
Tekijää tyttö ei nähnyt, koska toisen käynnin/käväisyn aikana tekijä oli luopunut veitsestä (tyttö näki sen lattialla) eikä täten ollut uhrin kimpussa.
Kolmannen käynnin aikana uhri oli jo surmattu, eikä tekijä ollut uhrin kimpussa vaan valmistautui poistumaan.