TODISTE: HÄMÄRRYTTÄMINEN

[Satinique]

Tässä tullaan sitten hämmärrytykseen, jossa poliisi ja muut aikuiset ihmiset hämärrytti lapset uskomaan ettei siellä ollut muita ulkopuolisia kuin äiti.
Samaa hämärrytystä tänä päivänä täällä saa huomata, ja tätä tehdään koko Suomelle, tuomareita myöden.
Tämä on hämärrytyksien äiti.
Annelin perhe toipui hiljakseen Jukan murhan jälkeen, kun poliisi hyökkäsi perheen arkeen. Kaikki olivat hämmentyneitä että äitiä alettiin syyttämään.
Lasten tiedot kyllä kertoo mikä on tilanne silloin ja mikä nyt.
Poika nyt 15 kantaa hyvin raskasta taakkaa valheidensa kanssa, jos ymmärtää että kaksi ihmistä istuu vuosia vankilassa hänen tarinoidensa takia. Ei sekään helpota että pikkusiskot jakavat tämän asian kanssaan.
Pelottava ajatus on että poika saa näin toimia vapaana, tämäkin sitten valitsee kumppaniksi ehkä juuri sinun tyttäresi. Aikuisten pitäisi nyt tukea poikaa totuuteen, vaikka kuinka hävettäisi.

[Fela Shakara]

Pelottavampi ajatus on minusta se, että joukko aikuisia ottaa asiakseen nimitellä heille tuntematonta lasta valehtelijaksi. Narrasi ilmeisesti muut lapset viiltelemään itseään ja sepitti aimo stoorin jonkin netistä näkemänsä innoittamana. Motiivinaan esimerkiksi päästä "rikkaaseen kotiin" enon luo. Ja läpi meni esim. tyhmiltä sinisilmäisiltä lääkäritontuilta niin että viuh vaan.

Olisiko peräti enomies junaillut täydellisen rikoksen käyttämällä välillisinä tekijöinä syyntakeettomia?

Hillitöntä räävittömyyttä. Hävetkää jos osaatte.

[taavetti]

En oikein tiedä, onko tuo koko hämärryttäminen (gaslighting) terminä oikein hallinnassa. Käsittääkseni hämärryttäminen toimii jokseensakin seuraavasti; tietyn tyyppinen ihminen poispuhuu tekojaan selittelemällä,valehtelemalla ja syyllistämällä mahdollisia tekojensa uhreja. Heikommassa asemassa oleva uhri (tässä tapauksessa ainakin lapset) saadaan epäilemään omia havaintojaan ja parhaimmissa tapauksessa uhri saadaan syyllistettyä tapahtumista. Eteenkin lasten kohdalla toiminta on tekijälleen suhteellisen helppoa.

[kaljaloota]

Ainakin narsistit käyttää tuota niksiä mitä taavetti on kirjoittaut, nimen omaan uhri saadaan syyllistettyä tapahtumista, se on aina toisten vika.
Narsistit osaavat hämärrytyksen, näin se on nähty.
Toisten vika vaikka itse olisi tempaissut ukosta ilmat pihalle.

[nihlist]

Pelottavampi ajatus on minusta se, että joukko aikuisia ottaa asiakseen nimitellä heille tuntematonta lasta valehtelijaksi. Narrasi ilmeisesti muut lapset viiltelemään itseään ja sepitti aimo stoorin jonkin netistä näkemänsä innoittamana. Motiivinaan esimerkiksi päästä "rikkaaseen kotiin" enon luo. Ja läpi meni esim. tyhmiltä sinisilmäisiltä lääkäritontuilta niin että viuh vaan.

Olisiko peräti enomies junaillut täydellisen rikoksen käyttämällä välillisinä tekijöinä syyntakeettomia?

Hillitöntä räävittömyyttä. Hävetkää jos osaatte.

Kannattaa kaikkien, huonomuististenkin lukea se ihan ensimmäinen pojan kertoma kun poliisi suoritti kuulemisen, se kyllä löytyy netistä.

Huomioitavaa siinä on, kuinka poika kertoo menneensä PIILOON peiton alle kun kuului sitä meteliä ja häntä pelotti, kuitenkin kertoo myöskin nukahtaneensa uudelleen ja heränneensä vasta kun joku, oliko se poliisi tai sosiaalitäti joka oli tullut herättään hänet,

Mitähän tässä nyt uskoisi, ihan sitä ensimmäistä TÄYSIN VAPAATA kertomista vaiko myöhemmin äidin pidättämisen jälkeisiä kuulemisia???

[Armas Onni]

Auer survoi Lahden kuoliaaksi, salatakseen lastensa hyväksikäytön. Lastensa raiskaaja välittää vain itsestään. Tällaisen väitteisiin tai puheisiin ei voi luottaa.

[zem]

Tässä tullaan sitten hämmärrytykseen, jossa poliisi ja muut aikuiset ihmiset hämärrytti lapset uskomaan ettei siellä ollut muita ulkopuolisia kuin äiti.
Samaa hämärrytystä tänä päivänä täällä saa huomata, ja tätä tehdään koko Suomelle, tuomareita myöden.
Tämä on hämärrytyksien äiti.
Annelin perhe toipui hiljakseen Jukan murhan jälkeen, kun poliisi hyökkäsi perheen arkeen. Kaikki olivat hämmentyneitä että äitiä alettiin syyttämään.
Lasten tiedot kyllä kertoo mikä on tilanne silloin ja mikä nyt.
Poika nyt 15 kantaa hyvin raskasta taakkaa valheidensa kanssa, jos ymmärtää että kaksi ihmistä istuu vuosia vankilassa hänen tarinoidensa takia. Ei sekään helpota että pikkusiskot jakavat tämän asian kanssaan.
Pelottava ajatus on että poika saa näin toimia vapaana, tämäkin sitten valitsee kumppaniksi ehkä juuri sinun tyttäresi. Aikuisten pitäisi nyt tukea poikaa totuuteen, vaikka kuinka hävettäisi.

Katson -Sisotalon tapaan - että terapialla on ollut keskeinen rooli pojan tarinoiden
synnyttämisessä. En siksi syyllistäisi niin paljon poikaa.

Kyökkipyskologialla ("kyökkipsykoanalyysillä") voisi päätellä, että poika on
tuntenut voimakasta syyllisyyttä isänsä kuoleman johdosta, koska on alitajuisesti
a´la Freud oidipaalisessa iässään (itse asiassa aina, sanoo Klein) toivonut tämän kuolemaa.

Se, että äiti onkin sitten teosta vangittu ja käräjillä tuomittu, on helpottanut
pojan syyllisyyden taakkaa: hän ei ole toivellaan "maagisesti" aiheuttanut isän
kuolemaa, teon takana on äiti (mahdollisesti yhtyeistyössä isosiskon kanssa), niinkuin
lakituvassa on todistettu.

Äiti on nyt paha äiti, tämän voi analyytikkokin todeta. Ja mitä paha äiti tekee?
lapsen äitiin projisoima murhahimo ei olekaan ollut projektiota, äiti on todella murhannut.
Ehkä sitten samoin lapsen äitiin kohdistama omistushalukaan ei ole fantasiaa,
äiti miesystävineen on todella ollut inestisessä suhteessa lapseen?

Murhasta tuli tosi, insestistä tosi.

Siis minähän en tosin usko tähän perheensisäiseen kolmiodraamaan, mutta terapiassa
koulutusanalyysin käyneen analyytikon kanssa ylläkuvatut seikat on ollut pakko ottaa
huomioon, ja lopputulos on mikä on: kuvitelmat ja todellisuus sekoittuvat.

Ei siis ole käytetty traumaterapain mahdollisuuksia, jolloin voitaisiin palata
murhayöhön ja tutkia mitä fyysisiä ja autonomisen hermoston reaktioita
(ylivireys/alivireystila) tilanne on synnyttänyt sekä tutkia, miten näitä tiloja voitaisin purkaa
turvallisissa oloissa ja ja ilman syöksymistä fantasioihin ja niiden analyysiin.

[Toripolliisi]

Ei siis ole käytetty traumaterapain mahdollisuuksia, jolloin voitaisiin palata
murhayöhön ja tutkia mitä fyysisiä ja autonomisen hermoston reaktioita
(ylivireys/alivireystila) tilanne on synnyttänyt sekä tutkia, miten näitä tiloja voitaisin purkaa
turvallisissa oloissa ja ja ilman syöksymistä fantasioihin ja niiden analyysiin.

2007 talvella aloitettu terapia lapsille lopetettiin Annelin toimesta suurin piirtein alkuunsa. Lapsia hän oli lisäksi kieltänyt puhumasta siellä mitään surmayöstä. Jostain syystä..

[Pieni liekki]

En oikein tiedä, onko tuo koko hämärryttäminen (gaslighting) terminä oikein hallinnassa. Käsittääkseni hämärryttäminen toimii jokseensakin seuraavasti; tietyn tyyppinen ihminen poispuhuu tekojaan selittelemällä,valehtelemalla ja syyllistämällä mahdollisia tekojensa uhreja. Heikommassa asemassa oleva uhri (tässä tapauksessa ainakin lapset) saadaan epäilemään omia havaintojaan ja parhaimmissa tapauksessa uhri saadaan syyllistettyä tapahtumista. Eteenkin lasten kohdalla toiminta on tekijälleen suhteellisen helppoa.

Puhut, taavetti, ihan viisaita. Kun Anneli Aueria alettiin epäillä syylliseksi miehensä surmaan, niin ei häntä todellakaan käsitelty silkkihansikkain poliisin kuulustelijoiden toimesta. Hänen omaa alkuperäistä kertomustaan alettiin murtaa pala palalta ja istuttaa tilalle poliisin auktoriteettia hyväksi käyttäen elementtejä, joiden avulla Anneli Auer saatiin epäilemään omia todelliseen tilanteeseen pohjautuvia havaintojaan ja hänet saatiin syyllistettyä surmayön tapahtumista. Annelin ns. "tunnustus" vuodelta 2009 ei käsitykseni mukaan pohjaudu totuuteen, vaan on seurausta poliisin pakkomielteestä välttää toisen Bodomin syntyminen ja löytää Ulvilan surmalle tekijä. Ja oliko se niin, ettei Porin poliisilla ollut jäänyt yksikään henkirikos selvittämättä sotien jälkeen?

Olen sitä mieltä, että Auerin kovia kokenut poika on joutunut vähän vastaavanlaisen käsittelyn kohteeksi kuin äitinsä. Ei hyväksytty sitä, että pojan alkuperäiset muistikuvat surmayöltä olivat niukat, vaan kannustettiin poikaa kertomaan lisää olemattomista havainnoistaan. Ja kiltti poikahan halusi miellyttää sijaisvanhempiaan ja kertoi ystävällisesti heille näiden janoamia lisätietoja surmayöltä. Poika on varmasti rakentanut omalta kannaltaan katsottuna loogisen päättelyketjun liittyen tehtyihin kuulohavaintoihin surmayöltä, vuosien varrella kuulemiinsa kertomuksiin surmayöhön liittyen, mediassa esitettyihin tapahtumakuvauksiin ja hänelle muutaman vuoden aikana synnytettyyn mielikuvaan äidistään murhaajana.

Pitääkö paikkansa rantakosken väite, että varsinaiset pedofiilitarinat syntyivät vasta sen jälkeen, kun sijaisvanhemmat olivat vieneet venematkalla kertyneet lasten videoinnit, jotka siis sisälsivät lisätietoja surmayöltä ja Anneli Auerin miehensä murhan etukäteissuunnittelusta, syyttäjille lisätutkintaa varten? Oliko syyttäjä tai poliisi ollut yhteydessä sijaisvanhempiin ennen veneretkeä ja pyytänyt heitä kyselemään, josko lapset muistaisivat vielä jotain tarkentavaa surmayöhön liittyen? Eikö poliisi aiemmin lapsia haastatellessaan pyytänyt nimenomaan lapsia auttamaan poliisia asioiden selvittelyssä?

[kerroush]

Nimimerkki zem, miten nuo liirumlaarumisi liittyvät tapaukseen? Sinulla ei ole minkään näköistä faktaa asiaasi tukemaan.

[zem]

No, poika joka tapauksessa puhui tapahtuneesta 5 vuotta myöhemmin (2011),
ensin enolleen, sitten haastattelevalle psykologille.

Psykologin on pitänyt n. 10 minuutin tauon, minä aikana on ilmeisesti poliisin
kanssa pohdittu asioita. Sitten aletaan kerrata asioita, halutaan tarkentaa:

H: Mmm. Pysähdytäänkö tähän niin tota, et sitten ku se Jukka hiljeni, ja
tota, jos ajatellaan sitä hetkeä ja, ja sit että, että kun sun äiti soitti sinne
hätäkeskukseen, niin kuinkahan pitkään siinä meni aikaa?
A: En osaa arvioida sitä. En osaa arvioida.
H: Jos sä nyt yrität miettiä että, että nyt sitä, että kuinkahan pitkään siinä
kulu että Jukka hiljeni ja sitte se kuulu ne "tömps, tömps, tömps" sinne
keittiöön niinku?
A: Siin kesti varmaan pari minuuttia, siihen hätäpuhelun alkamiseen.
H: Joo. Mitä kaikkia ääniä sä kuulit siinä välissä ku Jukka hiljeni ja ennen
ku alko se hätäpuhelu, niin mitä kaikkia ääniä sä kuulet siinä välissä?
A: Siin kuulus ekaks semmonen ku nauhurii painettaes, sellatti "naks, naks,
naks". Sit kuulus semmonen ku jotain kelattais, semmosta, semmonen,
semmost hiljasta hurinaa.
H; Joo.
A: Ja sitten kuulus taas "naks, naks, naks" ja sitte alko, niinku tuli taas se eka
parkasu ja sitten se ikkunan rätiseminen.
H: Niin, että tuli se eka parkasu?
A: Et se kuulosti niinku et se oli ihan se sama, sama ääni, mut sit se oli
hiljasemmin ja surisevammin.
H: Joo. (Ital. ja alleviivaus Zem.)

Eli haastattelija ihmettelee, että pojan kertomana surmateon ja hätäpuhelun väliin
ei jää aikaa kuin "pari minuuttia" - ei siis jää yhtään aikaa mittaville lavastustoimille.

Haastattelija tietää, että hätäpuhelun jälkeen lavastusta ei ole voitu suorittaa.
Pojan tarinassa ihan kaikki ei siis stemmaa. Syyttäjä ja asiantuntijat eivät ei anna sen häiritä itseään:

42. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian
tutkimusyksikön lausunto Alexander Auerin kertomuksista 19.12.2011, erityisesti
sivut 632 -663, salassa pidettävä
Teema: Alexander Auerin kertomuksia voidaan pitää olennaisilta osin luotettavina.
Etptk Li 7, Liitemappi 2, liite 40. Ital. Zem.

Lavastukselle mahdollisesti jäävä aika ei siis kuulu "olennaisiin osiin"? Mikäli oikeus ajattelee
samoin, niin heitetään hohtimet kaivoon.

Kerroushille: "Liirun laarum" liittyy siihen, että

(l)apset ovat kertoneet näin jo ennen vuonna 2011 elo-marraskuussa antamiaan tallennettuja kertomuksia muun muassa Ari ja Minna Auerille ja todistaja Heinimaan kuullen. (Syyttäjän vastavalitus 2014, s. 12.)

Heinimaa on siis lastenpsykiatri, ja tämä toimii todistajana Hovioikeudessa:

19. Todistaja, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Markus Heinimaa
Teema: Lasten tapaamisissa ilmi tulleet seikat liittyen lasten henkiseen tilaan,
heidän keskinäisiin suhteisiinsa ja heidän kertomustensa luotettavuuteen.

Psykiatriasta väitelleen ja koulutusanalyysin käyneen tohtorin viitekehys on freudilainen
psykoanalyysi kaikilla mausteilla (esim unien tulkinta, vapaa assosiaatio yms.) En tiedä
hämärryttääkö edellämainittujen yhdistäminen todellisuuteen - ainakaan se ei selkiytä.

[Lähtöruutu]

- - -
Psykiatriasta väitelleen ja koulutusanalyysin käyneen tohtorin viitekehys on freudilainen psykoanalyysi kaikilla mausteilla (esim unien tulkinta, vapaa assosiaatio yms.) En tiedä hämärryttääkö edellämainittujen yhdistäminen todellisuuteen - ainakaan se ei selkiytä.

Tarkoittaako nimimerkki zem, että psykiatriasta väitellyt ja freudilaisen koulutusanalyysin käynyt tohtori on laittanut terapiassa käyneet lapset freudilaisittain sohvalle makaamaan ja assosioimaan vapaasti, itse istunut taaempana ja heitellyt tulkintoja ja sumentanut lapsukaisten mielet? Ja onnistuikin vielä, oliko se 3 kk, hyvin lyhyessä ajassa saamaan pienokaisten ajatukset syyttäjän ajaman linjanan mukaisiksi. Melkoinen fakiiri tämä freudilainen tohtori ollut.

Taitaa nimimerkki zem harrastaa itse lukijakunnan harhaanjohtamista, hän nimittäin kirjoittaa melkoista potaskaa. Zemin kannattaa ottaa ensin selvää, mitä lasten psykoterapiat ihan oikeasti on 2000-luvulla, ja tulla sitten valaisemaan meitä. Vai mikä on tavoittena, hämärrys, pimentäminen vai valaisu.

[zem]

- -
Tarkoittaako nimimerkki zem, että psykiatriasta väitellyt ja freudilaisen koulutusanalyysin käynyt tohtori on laittanut terapiassa käyneet lapset freudilaisittain sohvalle makaamaan ja assosioimaan vapaasti, itse istunut taaempana ja heitellyt tulkintoja ja sumentanut lapsukaisten mielet? Ja onnistuikin vielä, oliko se 3 kk, hyvin lyhyessä ajassa saamaan pienokaisten ajatukset syyttäjän ajaman linjanan mukaisiksi. Melkoinen fakiiri tämä freudilainen tohtori ollut.

Taitaa nimimerkki zem harrastaa itse lukijakunnan harhaanjohtamista, hän nimittäin kirjoittaa melkoista potaskaa. Zemin kannattaa ottaa ensin selvää, mitä lasten psykoterapiat ihan oikeasti on 2000-luvulla, ja tulla sitten valaisemaan meitä. Vai mikä on tavoittena, hämärrys, pimentäminen vai valaisu.

Lapsipsykiatriassa käytettänee erilaisia menetelmiä - piirtämistä, psykodraamaa,
leikkiä yms keskustelun ja kertomisen ohella. Näiden tulkinnassa analyysin läpikäyneet psykiatrit käyttänevät kuitenkin edelleen freudilaista (tietysti uudella tiedolla lisättynä) käsitteistöä.

Tavoitteena lienee kokonaiskuva lapsen psyyken kehityksestä kohti (sukukypsää) aikuista,
ja tämä kokonaiskuva saadaan siis eri menetelmillä. Yksittäinen tapaus, olkoon se niinkin
dramaattinen kuin perheenjäsenen kuolema, on vain yksi kehitykseen vaikuttava tekijä.

Etupässä pyritään siis "sisäisen elämän", tunne-elämän selvittämiseen: siinä mielessä pojan
sanat "Ja sit, mä en tota haluis koskaan nähdä sitä Annelii tai sitä Amandaa, ku mä pelkään
niitä. - - Mä en niit, mä en niit ikinä haluu nähdä" merkitsevät ehkä terapeuttista edistysaskelta. Sisotalo on ollut aivan oikeassa nostaesssaan allekirjoituksessaan pojan ilmituoman vihan esille.

Suhteessa äitiin tyämä viha voi ilmetää pettymystä, kun isän kuoltua äiti on turvautunut
pojan sijasta uuteen miesystävään. Suhteessa isosiskoon pojan vihamielisyys ilmentänee sisarkateutta, ja ehkä syyt ovat myös syvemmällä, mikäli Rantakosken "tieto", että kyse on sisarpuolista, pitää paikkansa.

Murhajutun selvittämisen kannalta pojan "psyykensisäisen elämän" selvittäminen on sen sijaan
toisaarvoista: tämän kertomuksen luotettavuus voidaan selvittää vain suhteessa todistusaineistoon. Ja tässä suhteessa pojan kertomus ei ole luotettava.

Enkä tiedä, kuinka lastenpsykiatri kykenee pojen kertomusten luotettavuutta arvioimaan hovioikeudessakaan, mikäli hän ei ole tarkkasti perehtynyt kyseiseen todistusaineistoon?

[Lähtöruutu]

- -
Tarkoittaako nimimerkki zem, että psykiatriasta väitellyt ja freudilaisen koulutusanalyysin käynyt tohtori on laittanut terapiassa käyneet lapset freudilaisittain sohvalle makaamaan ja assosioimaan vapaasti, itse istunut taaempana ja heitellyt tulkintoja ja sumentanut lapsukaisten mielet? Ja onnistuikin vielä, oliko se 3 kk, hyvin lyhyessä ajassa saamaan pienokaisten ajatukset syyttäjän ajaman linjanan mukaisiksi. Melkoinen fakiiri tämä freudilainen tohtori ollut.

Taitaa nimimerkki zem harrastaa itse lukijakunnan harhaanjohtamista, hän nimittäin kirjoittaa melkoista potaskaa. Zemin kannattaa ottaa ensin selvää, mitä lasten psykoterapiat ihan oikeasti on 2000-luvulla, ja tulla sitten valaisemaan meitä. Vai mikä on tavoittena, hämärrys, pimentäminen vai valaisu.

Lapsipsykiatriassa käytettänee erilaisia menetelmiä - piirtämistä, psykodraamaa,
leikkiä yms keskustelun ja kertomisen ohella. Näiden tulkinnassa analyysin läpikäyneet psykiatrit käyttänevät kuitenkin edelleen freudilaista (tietysti uudella tiedolla lisättynä) käsitteistöä.

Tavoitteena lienee kokonaiskuva lapsen psyyken kehityksestä kohti (sukukypsää) aikuista,
ja tämä kokonaiskuva saadaan siis eri menetelmillä. Yksittäinen tapaus, olkoon se niinkin
dramaattinen kuin perheenjäsenen kuolema, on vain yksi kehitykseen vaikuttava tekijä.

Etupässä pyritään siis "sisäisen elämän", tunne-elämän selvittämiseen: siinä mielessä pojan
sanat "Ja sit, mä en tota haluis koskaan nähdä sitä Annelii tai sitä Amandaa, ku mä pelkään
niitä. - - Mä en niit, mä en niit ikinä haluu nähdä" merkitsevät ehkä terapeuttista edistysaskelta. Sisotalo on ollut aivan oikeassa nostaesssaan allekirjoituksessaan pojan ilmituoman vihan esille.

Suhteessa äitiin tyämä viha voi ilmetää pettymystä, kun isän kuoltua äiti on turvautunut
pojan sijasta uuteen miesystävään. Suhteessa isosiskoon pojan vihamielisyys ilmentänee sisarkateutta, ja ehkä syyt ovat myös syvemmällä, mikäli Rantakosken "tieto", että kyse on sisarpuolista, pitää paikkansa.

Murhajutun selvittämisen kannalta pojan "psyykensisäisen elämän" selvittäminen on sen sijaan
toisaarvoista: tämän kertomuksen luotettavuus voidaan selvittää vain suhteessa todistusaineistoon. Ja tässä suhteessa pojan kertomus ei ole luotettava.

Enkä tiedä, kuinka lastenpsykiatri kykenee pojen kertomusten luotettavuutta arvioimaan hovioikeudessakaan, mikäli hän ei ole tarkkasti perehtynyt kyseiseen todistusaineistoon?

Me emme edelleenkään tiedä, miksi tai mitä psykiatrisia/ psykologisia tutkimuksia on lapsille tehty murhaoikeudenkäyntiä varten. Lisäksi on karseaa ruveta tekemään tulkintoja lasten "psyykensisäisestä elämästä" keskustelupalstoilla puutteellisin tai asenteellisin tiedoin tai peräti pyrkimyksenä vääristellä asioita tai vahingoittaa lapsia. Tällä en nyt tarkoita erityisesti zemiä, vaan kaikkea sitä roskaa, mitä täälläkin on kirjoitettu.

Poliisi, tuomarit, lääkärit, psykologit, muu terv.huollon henkilöstö, tutkijat, ketä kaikkia virkamiehiä näitä nyt onkaan mainittu, ovat kaikki vääristelleet tarkoitushakuisesti kaikkea aineistoa, mikä saattaisi olla AA:n kannalta raskauttavaa? Jotkut jopa uskovatkin tällaiseen salaliittoon. Keskustelu täällä minfossa on vajonnut surkeaksi, manipuloivaksi ja vääristeleväksi. Hyödyttömäksi.

Ai joo, unohdin vielä listalta nämä kamalat ja julmat sossutädit.

[Clawdeen]

Se jaksaa jatkuvasti hämmästyttää, miten älykkäitä ja moniosaavia (omasta mielestään) kirjoittajia täältä löytyy. Zem hallitsee äänitekniikan ja nyt paljastuu, että on jopa lapsipsykiatrian asiantuntija. Vau! Valitettavasti vaan uskottavuus myös kärsii, jos joka saralla tavoite on vahvistaa mielikuvaa Annelin syyttömyydestä. Itse uskon ja luotan alansa ammattilaisiin, jotka virkansa puolesta hoitavat näitä asioita. Omituinen käsitys osalla, että kaikilla tässä tapauksessa mukana olleilla ja Annelin syyllisyyteen vahvistusta löytäneillä työnsä puolesta mukana olleilla olisi tarkoituksena väärin perustein löytää todisteita Annelin syyllisyydestä. Mutta toki kun oma ajatusmaailma on jymähtänyt yhteen vaihtoehtoon ja vain tähän vaihtoehtoon sopivat tiedot kelpaavat, on helppo uskoa myös muiden, jopa syyttäjien, poliisien, psykiatrien ja muiden lääkäreiden, puhumattakaan äänitutkijoista, toimivan samalla tyylillä.

Hämärryttämistä tuokin, kun yrittää muka fiksusti perustella psykiatrisella liirumlaarumilla psykiatrian ammattilaisten tapaa toimia vääräksi. Tapaa, joka ei ole edes tiedossa. Hoh hoijaa...