TV1 Mot 12.3.2007
toim. Martti Backman
Syyttäjä tuomarina
"Syyttäjä tuomarina" -ohjelmassa haastatellun Kristian Ravantin sukunimi oli kirjoitettu tv-ruutuun väärin, yhdellä t-kirjaimella. Siis oikeassa muodossaan nimi on Ravantti. Pahoittelemme virhettä.
Syyttäjä tuomarina
Tässä mielenosoituskulkueessa Porissa viime kesänä ei kannettu plakaatteja eikä huudettu iskulauseita. Pari tuhatta kaduille lähtenyttä porilaista marssi aivan hiljaa. Heitä järkytti nuoren opiskelijapojan väkivaltainen, sattumanvarainen kuolema rikollisten käsissä.
Rakennemuutoksesta ja työttömyydestä kärsineellä Porilla on väkivaltaisen kaupungin maine, mutta rehdin urheilijanuorukaisen, sairaanhoitajaksi opiskelleen 23-vuotiaan Laurin tarkoitukseton kuolema viime vuoden toukokuussa oli porilaisillekin liikaa.
Surmaan syyllisiksi epäiltyinä vangittiin kaksi paikkakunnalla tunnettua linnakundia ja tappelupukaria, Kristian Ravantti, kutsumanimeltään Viki ja hänen kaverinsa, josta käytämme tässä ohjelmassa nimeä Tepi.
Kristian Ravantti: ”Nyt ensimmäistä kertaa mulla on mahdollisuus kertoo teijän ohjelman kautta mitään salaamatta tässä asiassa”.
Sitäkin suurempi oli järkytys Porissa, kun marraskuussa pääepäilty Viki päästettiin tutkintavankeudesta vapaalle jalalle. Eikä vain Laurin surmasta, vaan peräti kahdesta epäillystä henkirikoksesta.
Mitä oli tapahtunut?
Lähes päivälleen viisi vuotta aikaisemmin tässä huoneistossa Porin Sampolassa pahoinpideltiin sairaseläkeläinen, Masa. Häntä hakattiin ja potkittiin ja sen jälkeen hänet jätettiin vaikeasti vammautuneena odottamaan kuolemaansa.
Tekoon syyllisiksi epäiltyinä vangittiin kaksi miestä, joista toinen oli jälleen Viki. Mutta Masan kuolema jäi vuonna 2001 tehdyssä poliisitutkinnassa hämäräksi. Näyttöä siitä, että hänet olisi pahoinpidelty asunnossa, ei saatu, ja syyttäjä päätti jättää syyttämättä.
Kuolema tulkittiin tapaturmaiseksi: Masa oli kaatuillut humalapäissään ja kolauttanut päänsä niin pahasti, että kuoli siitä aiheutuneeseen kallon sisäiseen verenvuotoon.
Viime kesänä vanha Masan surmajuttu sai yllätyskäänteen, kun poliisi tutki toukokuussa tapahtunutta opiskelijasurmaa.
Opiskelijan tappoon epäiltynä vangittu Viki halusi kertoa rikospoliisille jotain uutta viiden vuoden takaisista tapahtumista. Hän tunnusti lyöneensä surmansa saanutta Masaa päähän, tosin vain kerran. Tieto oli kuitenkin merkittävä, sillä vuonna 2001 tehdyissä tutkimuksissa ei onnistuttu saamaan mitään näyttöä siitä, että juopporemmin muut jäsenet olisivat pahoinpidelleet isäntäänsä Masaa tämän omassa kodissa.
Yllättävää tunnustamistaan Viki selitti uskoon tulemisella.
Viime kesästä lähtien Vikiä siis epäiltiin kahdesta ihmisen kuolemaan johtaneesta henkirikoksesta. Silti hän oli tätäkin ohjelmaa kuvattaessa vapaalla jalalla helmikuussa. Porin kihlakunnan syyttäjä nimittäin tulkitsi jo toisen kerran asunnossa tapahtuneen kuoleman tapaturmaksi ja päätti olla syyttämättä.
Rikosoikeuden asiantuntija Ari-Matti Nuutila ei ota kantaa Porin tapaukseen, mutta hänkin jakaa monen oikeusoppineen huolen syyttämishalukkuuden laskemisesta.
Ari-Matti Nuutila: ” No kyllä vaikuttaa siltä, että että joissakin rikostyypeissä syytekynnys olisi kohonnut. Ennen kaikkea tää koskee kahta rikostyyppiä, henkirikoksia ja seksuaalirikoksia”.
Syyttämättäjättämispäätöksen seurauksena Viki pääsi marraskuussa vastaamaan vapaalta jalalta myös opiskelijasurmasta, sillä tutkintavankeus perustui epäilykseen Masan asuntosurmasta, koska sen näyttöä pidettiin vahvempana.
Opiskelijapojan omaisia edustava lakimies ihmettelee syntynyttä tilannetta.
Virtanen: ”No mä oon 24 vuotta ollu valmiina ja 21 vuotta hoitanut näitä asioita, niin en kyllä muista, että olis tämmöstä vastaavanlaista tapausta ollu aikaisemmin”.
Jo tutkintavankeuden aikana Viki yritti vaikuttaa jutun todistajiin salakuljettamalla poliisivankilasta ns. ”mutkakirjeitä” vapaudessa oleville kumppaneilleen. Siksi poliisi ja todistajat pelästyivätkin pahan kerran, kun marraskuussa Viki päästettiin syyttäjän toimenpiteen seurauksena kokonaan vapaalle jalalle.
Virtanen: ”No tämä epäily tietysti, kun on vapaalla jalalla hän pyrkii ja saattaa pyrkiä vaikuttamaan näihin todistajiin ja asianomistajiin ja muihin vastaaviin tahoihin. Se on tietysti aivan täysin mahdollista.”
Opiskelijasurmaa käsiteltiin kolme viikkoa sitten Porin käräjäoikeudessa, jossa jännitettiin tuleeko pääepäilty Viki ylipäätään oikeuspaikalle. Hän tuli, mutta lounastauon jälkeen tuomioistuimessa koettiin muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Haastemies: ”ei nyt näy täs näkyvän, ei täällä kyllä näy, ei”
(Ravantti saapuu).
Haastemies: ”Oota hetkinen”.
Haastemies saliin: ”Nyt olis Ravantti saapunut paikalle”
Ravantti: ”Tää on neljää yli tää mun kelloni”
Haastemies: ”No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan”.
Porin rikospoliisi siis päätti Vikin yllättävän tunnustuksen jälkeen avata vanhan asuntosurmajutun uudestaan. Seuranneissa kuulusteluissa Vikin kumppani ja kanssaepäilty Petri (nimi muutettu) alkoi laulaa ja vähä vähältä hän paljasti viinanhuuruisen illan tapahtumien kulun.
Toukokuussa 2001 juopporemmi oli kokoontunut ryypiskelemään pontikkaa sairaseläkeläisen Masan asuntoon. Paikalla olivat vieraina alle kolmikymppiset Viki ja Petri sekä 15-vuotias koulutyttö, jota tässä kutsutaan Mariksi.
Huoneiston haltija Masa tunnettiin hieman erakoituneena, kilttinä miehenä, joka tuolloinkin halusi yhdessä vieraidensa kanssa käsi kädessä rukoilla heidän kaikkien syntejä anteeksi. Mutta jossakin vaiheessa ilta ryöstäytyi rauhallisilta uomiltaan.
Petri kuvasi kuulustelussa tapahtumia seuraavasti.
Lukija: ”Viki löi vasemmalla kädellään Masaa suoraan kasvojen alueelle, En osaa tarkemmin sanoa, mihin tuo isku osui. Isku oli voimakas sivukoukku ja se lähti siten, että Vikin vartalo tuli puoli kierrosta mukaan. Se oli sellainen ”hyvä niitti” Masa putosi iskun voimasta suoraan taaksepäin lattialle lyöden takaraivonsa suoraan lattiaan. Masa siis kaatui suorin vartaloin suoraan taaksepäin. Masa jäi siihen lattialle makaamaan ja hän ei enää sen jälkeen yrittänyt nousta ylös lattialta”.
Myöhemmissä kuulusteluissa Petri muutti kertomustaan niin, että Masa olisikin kaatunut lyönnistä pitkälleen sohvalle. Sen jälkeen Petri kertoi vielä itse lyöneensä Masalta silmäkulman auki ja rusikoineensa häntä koristemiekan lappeella selkään.
Tarkan kuvan muodostamiseksi tapahtumista poliisi pyysi Petriä näyttämään rikospaikalla yksityiskohtaisesti, kuinka kaikki oikein kävi. Rekonstruktio taltioitiin tuomioistuinta varten videolle.
Poliisi: ”Kummalla kädellä Viki sun mielestä … ?”
Petri (nimi muutettu): ”vasemmalla se, oli sellanen (näyttää)
Petri: ”Se oli niinku tällä” (näyttää rystysiään)
Poliisi: ”Se oli niinkun sellanen koukku ? Sivukoukku ?”
Petri: ”Masa kaatu suoraan sille sohvalle, se oli tarkotus siihen sohvalle”
Myös paikalla ollut Mari todisti nähneensä Vikin yllättävän ja rajun iskun, ja sitä seuranneet potkut Masan ylävartaloon ja päähän. Hän ei kuitenkaan kerro kaatumisesta selälleen.
Viki tunnetaan itämaisen taistelulajin harrastajana, joka mielellään esittelee iskujaan ja potkujaan.
Viki tunnusti poliisille omasta aloitteestaan vain yhden iskun, jonka hän suuntasi kyynärpäällään sohvalla istuen Masan kasvoihin.
Ravantti: ”… Olen kertonut, että olen käyttänyt väkivaltaa vain yhden lyönnin verran Masaan. Ja tota siinä on niinku tämä, tämä minun osuuteni ja mä myös näen, että muillakaan ei ole osuutta niin kun mitenkään, et että niin kun tämä ei oo tapahtunu väkivaltaisesti tämä kuolema. Eli poissulkee niinku tämmöset väitetyt, kanssaepäillyn väitetyt mun tekemiset, eli se poissulkee minun mielestäni nämä mahdollisuudet täysin”,
Mot: Vaan miten tämä uhri on saanut ne kuolemaan johtaneet vammansa?
Ravantti: ”No sillon 2001 ja 2006 kuulustelupöytäkirjoissa käy hyvin ilmi, selväks tämä mekanismi, että tota, että hän on kaatunu pahemman kerran, hän oli raskastekoinen kaveri ja kaatuillu (?). takaraivolta löydetty soraa, mikä on tapahtunu ulkona, kaatuillu eli mun näkemys on puhtaasti se, että hän kaatui tai kuoli omiin kaatuiluihin, että ei tässä oo niin kun mitään muuta vaihtoehtoa. Ja tässä kohtaa olen niin kun joutunut puhtaasti vainon uhriksi, tutkinnanjohtajan toimesta.”
Myös Porin kihlakunnan syyttäjä Kalle Kyhä on omaksunut syyttämättäjättämisratkaisunsa pohjaksi käsityksen, että Masan kuolema olisi aiheutunut ulkona kaatumisesta syntyneestä takaraivovammasta.
Teoriassa on vain yksi paha heikkous. Heti tuoreeltaan Masan kuoleman jälkeen 2001 tehdyissä kuulusteluissa kukaan ei kertonut hänen kaatuneen ulkona takaraivolleen. Kertomus ulkona tapahtuneesta kaatumisesta annettiin uusissa kuulusteluissa vasta viime kesänä, viiden vuoden kuluttua tapahtuneesta.
Ravantti: ”Joo ja myös 2001 pöytäkirjoissa käy kanssaepäillyn kertomana, että hän kaatu myös takaraivolleen.
Mot: Ulkona?
Ravantti: Ulkona nimenomaan.
Ravantti muistaa väärin. Edes hän itse ei vuoden 2001 kuulusteluissa kertonut mitään ulkona tapahtuneesta kaatumisesta. Silti kihlakunnansyyttäjä Kyhä uskoi viiden vuoden kuluttua annettuja uusia, muutettuja kertomuksia, jotka tukevat käsitystä tapaturmasta. Sen sijaan hän ei pidä uskottavana, että Petrin yksityiskohtaisen kuvauksen mukaiset lyönnit ja potkut olisivat aiheuttaneet Masan kuoleman.
Petri (nimi muutettu):”…täsä kohtaa Viki sit tuli ja siis tällai näin, ihan edestä, Masalla oli käsi ihan tollais, täng, täng, täng, täng (polkee jalalla päätä).
Petrin kertomuksen mukaan Masan kaaduttua iskusta, Viki jatkoi hänen pahoinpitelyään polkemalla hänen päätään lattiaan. Syyttäjä kuitenkin epäilee kertomusta, koska hän uskoo Masan maanneen lattialla kasvot suoraan alustaa vasten. Näin kasvot olisivat murskautuneet päätä polkaistaessa, mutta sellaisia vammoja ei ruumiissa ollut.
Mutta mistä ihmeestä syyttäjä on saanut käsityksen, että uhri olisi maannut nenä lattiaa vasten? Sellaista ei poliisitutkinnassa tullut esille.
Poliisi: ”Ja näin sä oot kertonut, että siinä olis ollut vasen ohimo vasten lattiaa?”
Petri (nimi muutettu): ”Niin”.
Poliisi: ”Eli näin sä oot kertonu, että pää on ollu vasten lattiaa ja pää ei noussut missään vaiheessa ylös, että se oli jatkuvaa liikettä, mitä Vikin jalka siinä päätä kohti teki”.
Petri: ”Sillai mä oon kertonu, joo”.
Poliisi: ”Näytä mihin kohtaan se osui, suurin piirtein?”
Petri: ”Siis ne oli semmosia, että ne meni osittain, tämmösiä tuonne niskaan ja sit tonne päähän”.
Poliisi: ”Viis - kymmenen kertaa, sä kerroit ?”
Petri: ”Siis joku viis”.
Potkukäsittelyn jälkeen Masa jäi Petrin mukaan makaamaan liikkumattomana niille sijoilleen. Ryyppyporukka poistui kiireesti asunnosta mukanaan uhrilta varastettua tavaraa.
Viki itse kiistää jyrkästi kumppaninsa Petrin kertomuksen.
Ravantti: ”Aivan, aivan täysin ja sen tulee osoittamaan vuonna 2001 otetut valokuvatkin jo ja kaikki muu materiaali tulee osoittamaan, että hän valehtelee. Miks hän valehtelee, siihen en halua ottaa kantaa”.
Ruumiinavauksen tehnyt oikeuslääkäri piti viime syyskuussa antamassaan lausunnossa yhtenä mahdollisena selityksenä kuolettaville vammoille iskua takaraivoon tylpästi siten, että jalkaterä osuu päähän tai kevyt jalkine iskeytyy ihoon osittain viistosti.
Vikin jalassa oli tapahtumailtana kumiset rantasandaalit, ns, läpsyttimet. Poliisin mielestä oikeuslääkärin lausunto tuki esitutkinnassa syntynyttä käsitystä pahoinpitelystä ja sen seurauksista.
Mutta tämä oikeuslääkärin kannanotto ei riittänyt syyttäjä Kalle Kyhälle, vaan hän tilasi marraskuussa vielä toisen lausunnon, suoraan oikeuslääkäriltä, poliisin tutkinnanjohtajan ohittaen.
Jääskeläinen: Se on myöskin hyvin poikkeavaa, koska pääsääntöisesti poliisi on toimeksiantaja ja poliisille annetaan lausunnot. Poliisi pyytää lisälausuntoja tarvittaessa ja toinen instanssi on oikeusistuin, jolla on toki oikeus pyytää lausuntoja ja hyvin usein henkirikoksissa joutuu henkilökohtaisesti todistamaan.”
Lausuntopyynnössään syyttäjä kysyi, onko todennäköistä, että takaraivon ruhje olisi voinut syntyä jalalla survaisusta ilman, että kasvoihin olisi syntynyt näkyviä vammoja. Syyttäjä evästi oikeuslääkäriä tiedolla, että uhri oli maannut lattialla kasvot alaspäin.
Ja kuten odottaa voi, oikeuslääkäri vastasi, että voimakas polkaisu takaraivoon ruhjoisi kasvot laaja-alaisesti, jos kasvot ovat vasten kovaa alustaa. Siksi oikeuslääkäri ei pitänyt väitettä takaraivoon osuneista useista polkaisuista uskottavana. Hän epäili myös, että useiden potkujen kohdistaminen päässä samaan kohtaan olisi lähes mahdotonta.
Poliisin mielestä oikeuslääkärin uusi lausunto oli jyrkässä ristiriidassa edellisen lausunnon kanssa. Ja niin ilmeisesti myös syyttäjän mielestä, koska lausuntoon vedoten syyttäjä kallistui tapaturmaselityksen kannalle. Syyttäjä siis teki syyttämättäjättämispäätöksen sellaisen lausunnon perusteella, joka ei edes kuulunut esitutkinta-aineistoon.
Oikeuslääkäri Antti Jääskeläinen on tehnyt noin 25 000 oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta, enemmän kuin kukaan muu Suomessa. Hän ei näe lausuntojensa välillä minkäänlaista ristiriitaa.
Jääskeläinen: ”Lausunnot, jotka olen laatinut, ovat toisiinsa täysin yhteensopivia. Niissä vastataan hiukan erilaisiin kysymyksiin.”
Kummassakin lausunnossaan hän piti mahdollisena, että kallovamma olisi aiheutunut takaraivoon kohdistuneesta yhdestä polkaisusta, mutta jälkimmäisessä lausunnossa Jääskeläinen täsmensi, että hän ei usko useampaan potkuun, koska jälki on vain yhdestä.
Sitä vastoin hän ilmoitti pitävänsä todennäköisenä mekanismina sitä silminnäkijäkuvausta, jonka kanssaepäilty Petri antoi pahoinpitelyn alusta.
Jääskeläinen: ”Siis isku kasvoihin, kaatuminen takaraivolleen. Se takaraivossa oleva vamma saattaa olla iskeytyminen lattiaan ja koska tapahtumapaikalla saattaa olla hiekkaa ym. niin se voi iskeytyä siihen ja se selittää minkä vuoksi vamman pinnassa sitten tällaista soraa on löytynyt”.
Jos syyttäjä olisi päätynyt syyttämään ja tuomaan siten henkirikosepäilyn tuomioistuimen ratkaistavaksi, olisi oikeuslääkäri Jääskeläistäkin voitu kuulla todistajana lausunnon tulkinnasta. Hän ei kuitenkaan pidä suoranaisesti vääränä tulkintaa, että lausunto tukisi oletusta tapaturmaisesta kuolemasta.
Jääskeläinen: ”Siis tätä lausuntoa voidaan tulkita näin. Sehän tässä on, että jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa. Mä en voi sanoa, minkä vuoksi esim. sitten syyttäjäviranomainen tekee päätöksensä. Hän on aivan vastuussa omista päätöksistänsä. Sitä vastuuta ei nyt tietenkään voi periaatteessa kenellekään muullekaan antaa. Itse mä oon sitä mieltä, että tässä olisi ollut mahdollisuus myöskin tutkituttaa tätä asiaa eteenpäin.”
Syyttämättäjättämispäätös merkitseekin sitä, että rikosjutun tutkinta keskeytetään poliisin tekemään esitutkintaan. Syytekynnyksestä tohtoriväitöksensä tehnyt apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka on pohtinut paljon syyttäjän roolia.
Jonkka: ”… hyvä olis muistaa sekin, että syyttäjä on itse asiassa tutkintaviranomainen ja syytekynnys on tutkintakynnys ja lopullinen syyllisyyskynnystä koskeva päätöksenteko tapahtuu vasta tuomioistuinvaiheessa”.
Miksi Masan pahoinpitely ei paljastunut poliisitutkinnassa jo viisi vuotta sitten, vaan tapausta pidettiin tapaturmana?
Siksi, että rikollisjengi lavasti jälkeenpäin huolellisesti rikosnäyttämön muistuttamaan tapaturmapaikkaa.
(ovikello soi)
Poliisi: ”Ja nyt Heikki Saari avaa oven … Ja hän muistaa näin, hän antoi tietää, ja ensiks menee Ravantti, sit menee (mä menin viimetteks) sit sä olet viimeisenä, eiks vaan?”
Poliisi: ”Pitääks tää paikansa sun mielestäs?”
Petri (nimi muutettu): ”Tämmönen järjestys siin oli.”
Väärällä henkilöllisyydellä esiintyen porukka harhautti pahoinpitelyä seuraavana päivänä huoltomies Heikki Saaren avaamaan Masan asunnon oven.
Poliisi: ”No mitäs Viki ja nää rupes tekemään ?”
Petri (nimi muutettu): ”Sitä niinkun jotenkin, nilkoista vedettiin farkut, … bootsit ja takki pois”.
Henkitoreissaan ollut tajuton Masa riisuttiin alusvaatteilleen ja raahattiin selälleen eteisen lattialle, josta kuka tahansa asuntoon pyrkijä saattoi nähdä hänet postiluukusta.
Poliisi: ”Ja Heikki Saari katsoi tästä (ovi oli auki) ja ovi oli auki, ja hän näki, että siinä ei ollu ketään.”
Asunnon avannut huoltomies kuitenkin todisti, että eteisen lattia oli asuntoon mentäessä tyhjä. Oven avattuaan hän poistui paikalta.
Poliisi:”…et sitä on sitten lavastettu, tätä juttua, että sä kerrot, että Viki on pyyhkiny sukalla niinku jotain pintoja ?”
Petri (nimi muutettu): ”Hän pyyhki niinku sormenjälkii…”
Petri kertoi, että ympäri asuntoa roiskittiin verijälkiä, joiden tarkoituksena oli osoittaa, että Masa oli kaatuillut, lyönyt päätään seiniin ja ovenpieliin ja liikkunut kodissaan vielä pahoinpitely-yön jälkeenkin.
Poliisi: Millä se niitä veriroiskeita siihen lattiaan sai?
Petri (nimi muutettu): ”Mä en muista sillei tarkkaan, mä katoin sillee, että tuollakin oli jotain veristä, siis makuhuoneen puolella oli jotain verisii rättei. Ja jollai kohtaa ne puristi jostai pyyhkeistä verta…”
Myös lukuisat muut todistajat ja tekniset todisteet tukevat kuvaa rikospaikan jälkien siivoamisesta ja naamioinnista. Kuitenkaan syyttäjä ei syyttämättäjättämispäätöksensä perusteluissa viittaa sanallakaan lavastusnäyttöön, ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä.
Merkitystä syyttäjä ei antanut myöskään sille todistajalle, joka kertoi Vikin tulosta kotiinsa kämpän siivouksesta.
Lukija lukee: ”Viki tuli kotiin ja sanoi, että ”voi helvetti, nyt voi tulla ruumiita”. Viki viittasi siihen, että joku oli kuolemaisillaan. Viki oli pelästyneen oloinen, ja hänen kätensä oli veressä. Hänellä oli nahkatakki käärittynä kainalossaan”.
Mitä siis tiedämme Masan kuolemasta mahdollisen henkirikoksen uhrina?
Tiedämme, että kolmesta hänen lisäkseen asunnossa olleesta henkilöstä kaksi on tunnustanut pahoinpidelleensä Masaa. Toinen heistä on lisäksi kuvannut yksityiskohtaisesti toisen tekemää rajua mukilointia. Kolmas henkilö, koulutyttö, näki lyöntien ja potkujen alkavan, ennen kuin pakeni kauhistuneena porraskäytävään.
Ja tiedämme lisäksi, että pahoinpitelijät lavastivat myöhemmin jälkiä kertomaan tapaturmasta.
Silti syyttäjä ei syytä teosta. Miksi ? Sitä olisimme halunneet kysyä johtavalta kihlakunnansyyttäjältä Kalle Kyhältä, mutta hän ei halunnut antaa haastattelua. Hänen mukaansa kaikki perustelut ilmenevät hänen päätöksestään. Pääperustelu oli riittävän näytön puute.
Masa kuoli parin päivän kuluttua pahoinpitelystä kallon sisäiseen verenvuotoon. Hänet löysi tuttava postiluukusta katsottuaan.
Ravantti: ”Aivan täysin tapaturmaisena kuolemana ja tässä kohtaa niinko jo mainitsinkin, olen joutunut puhtaasti tutkinnanjohtajan vainon kohteeksi. Eli tässä helposti tulee, ehkä kaukaa haettu, mutta tulee tunne, että tota tässä ollaan niinku vähän Nils Gustafsson kakkonen”.
Oikeusvaltion keskeisiä lähtökohtia on syyttömyysolettama, eli periaate, jonka mukaan jokaista on pidettävä syyttömänä, kunnes tuomioistuimessa on toisin päätetty.
Niinpä tässäkään ohjelmassa ei väitetä eikä haluta edes vihjata, että kukaan ohjelmassa mainituista henkilöistä olisi syyllistynyt rikokseen enempää kuin he ovat itse tunnustaneet.
Sen sijaan esitämme kysymyksen, eikö epäilylle porilaisessa asunnossa v. 2001 tapahtuneen kuoleman väkivaltaisuudesta ole esitetty niin paljon syitä, että juttu olisi pitänyt antaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Nyt jutun ratkaisi yhden miehen tuomioistuin, syyttäjä Kalle Kyhä.
Jonkka: Syyttäjällä ja tuomarilla on kummallakin rikosprosessissa oma tehtävänsä. Tuomarin kuuluu ratkaista syyllisyyskysymys ja syyttäjän tehtävänä on arvioida , onko syytteen nostaminen perusteltua, eli onko rikosjutun tutkintaa aiheellista jatkaa tuomioistuinkäsittelyssä. Ja tän työnjaon mukaisesti myös tuomitsemiskynnys ja syytekynnys on erilaiset. Tuomarin on taikka tuomari voi antaa langettavan tuomion vain siinä tilanteessa, että syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä. Syyte puolestaan on nostettava, jos syyllisyyden tueksi on todennäköisiä syitä. Ja mä oon sitä pohtinu, että onko nää roolit ja kynnykset syyttäjien mielessä jossain määrin hämärtynyt, eli toimivatko syyttäjät ikään kuin tuomareina.
Jos todennäköisiä syitä löytyy, on syyttäjän heitettävä pallo peliin, eli esitettävä oikeudessa syyte. Jos palloa ei heitetä peliin, ei synny myöskään oikeudenkäyntiä. Tässä mielessä vain varmoissa tapauksissa syyttävä syyttäjä ei ole hyvä syyttäjä, eikä hän aina edistä oikeuden toteutumista.
Jonkka: ” Ratkasevaa on nimenomaan se, että miten syyttäjät toimii epävarmuustilanteessa, sillon kun ollaan syytekynnyksen ylittämistä koskevassa epävarmuustilanteessa, tällasessa kiikun kaakun ratkasutilanteessa. Ja rikosprosessissa on vanhastaan periaate, että jos syyllisyydestä vallitsee epävarmuus, pitää tuomita syytetyn eduksi. Mut tää koskee vaan tuomaria, ei syyttäjää. Ja mä luulen, että tää tässä ehkä syyttäjien mielissä on ehkä tapahtunu pikkasen lipsumista. Elikkä nää nää tota roolit ehkä on vähän vähän menny sekasin. Ja mä oon miettiny, että johtuuko tää mahdollisesti siitä, että syyttäjät ajattelee, että perusoikeusmyönteisyys ja ihmisoikeusmyönteisyys vaatis sitä, että syyte voidaan nostaa vaan sillon, kun syyttäjä on vakuuttunu syypääksi lukevasta tuomiosta.”
Väärän ihmisoikeusajattelun lisäksi epäillään, että vajaat 10 vuotta sitten voimaan tullut rikosoikeudenkäyntien uudistus vaikutti syytekynnystä nostavasti. Suullinen ja välitön oikeudenkäynti on niin raskas prosessi, että syyttäjällä voi olla houkutus saada vaikea ja ristiriitainen juttu käsistään toteamuksella, ei näyttöä. Myös valtiolle tuleva korvausvelvollisuus syytteen kaatuessa luo syyttäjille painetta syyttää vain varmoissa tapauksissa.
Nuutila: ”Kyl mä itse olen vähän epäillyt sitä, että tuota tämä kuluriski on yksi seikka, joka siihen vaikuttaa .. Viimeks tätä keskustelua käytiin laajemmin tämän Bodom-järven tapauksen yhteydessä. Panin merkille, että mediassakin monet kyseenalaistivat sen, että onko tämä nyt oikea paikka käyttää valtion varoja, kun sitten syyte hylätään käräjäoikeudessa. Minusta se on oikea paikka käyttää valtion varoja. Henkirikoksen selvittämiselle ei ole hintalappua”.
Tilastojen mukaan syyttämättäjättämispäätöksien osuus onkin lisääntynyt huolestuttavasti viime vuosina, vajaasta 18 prosentista 20:een.
Lähes päivälleen viiden vuoden kuluttua eläkeläinen Masan kuolemasta kuoli tajuihinsa tulematta 23-vuotias opiskelija Lauri.
Opiskelijasurmassa on sama perusasetelma kuin asuntosurmassakin. Moni seikka viittaa henkirikokseen, mutta epäillyt pitävät tiukasti kiinni väitteestään, että kysymyksessä oli tapaturma, onnettomuus.
Viki ja hänen kaverinsa Tepi ottivat lauantaiyönä baari-illasta kohti kotiaan kävelleen, heille ennestään täysin tuntemattoman Laurin autoonsa tällä parkkipaikalla Porin aseman edustalla.
tunnin kuluttua he pudottivat syvän tajuttomuuden tilaan joutuneen Laurin tälle lähiötalon pihamaalle. Lauri kuoli 10 päivän kuluttua.
Ravantti: ”Ja sit Lauri jossain kohtaa pyysi, että jättäkää hänet tähän vaan. Mut se, millon hän sano tään, et jättäkää hänet tähän vaan, johtu siitä, koska hän näki ne roikkuvat johdot autosta, mikä auto ei myöskään ollut varastettu. Eli tämä kertoo siitä, että hän pelästy, että tässä ollaan nyt varastetun auton kyydissä, kuski humalainen, että tällä kyydillä ei ikinä päästä varmaan Väinölään asti”.
Ravantin mukaan paniikkiin joutunut Lauri hyppäsi liikkeellä olleesta autosta ja sai kuolettavan kallovamman pudotessaan.
Viime torstaina Porin käräjäoikeus tuomitsi Kristian Ravantin ja Tepin törkeästä kuolemantuottamuksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen.
Syyte taposta hylättiin. Oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Viki ja Tepi olisivat pakottaneet Laurin autoon ja pahoinpidelleet häntä.
Sen sijaan tuomioistuin piti uskottavana sitä, että syystäkin hätäännyttyään Lauri oli hypännyt pois auton kyydistä ja saanut näin kuolemaan johtaneet vammat.
Vikin ja Tepin viaksi jäi se, että he eivät päästäneet Lauria autosta pois heti hänen sitä pyydettyä. Täydellisellä välinpitämättömyydellään ja huolimattomuudellaan he olivat aiheuttaneet Laurin kuoleman.
Tähän ratkaisuun viisihenkinen tuomioistuin päätyi sille esitettyä näyttöä arvioituaan, kuten oikeusvaltiossa pitääkin. Näyttöä, jota syyttäjä Kalle Kyhä piti alun perin jopa heikompana kuin asuntosurman näyttöä.
Porin rikospoliisi on kannellut Kyhän tekemästä Masan kuolemaa koskevasta syyttämättäjättämisratkaisusta valtakunnan syyttäjälle.
LOPPU