Jokienvalloittaja kirjoitti:^
9. Lapsilla on ollut motiivi tuottaa väärää kertomusta.
Näin on, senkin juonittelevat lapset.
Tämä se kaikkein sairainta on.
Hyvää viikonloppua kaikille..
Etkö nyt pöhkö tajua, että nämä lapset olivat olleet sijaisvanhempiensa "lapsia" jo 2 vuotta, ja nimittivätkin sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi. Oikeasta isästään käyttivät nimitystä "se Jukka" Ja äiti oli "se Anneli".
Anneli oli tuomittu murhasta, ja hän oli ollut vankilassa 2 vuotta, ja sitten yhtäkkiä lapsille sanotaan, että nyt se Anneli vapautetaan ja te joudutte lähtemään täältä rikkaasta sijaiskodistanne ja loppuu veneilyt ja muutatte Annelin luo. Äidin ja isän luota. Sitä ei halunneet sijaisvanhemmat, eikä sitä tietenkään halunneet pienimmät lapset, joilla ei ollut enää muistikuvia entisestä elämästä ja jotka oli vuosien jankutuksella ja "terapialla" saatu varmoiksi siitä, että se Anneli on murhaaja.
Vanhin tytär, joka sentään murhan aikana jotain tajusi ja jolle oli jo kehittynyt oma tahto, ei koskaan äitiään hylännyt, mutta nuorimmat vieroitettiin hänestä. Samalla vanhin joutui silmätikuksi sijaisvanhemmille, koska tietysti vastusti heitä ja heidän ahdasmielistä komentoaan. Hänestä tehtiin syntipukki kaikkeen. Poika menetti siskonsa myötä viimeisenkin ystävänsä ja tukensa ja tajusi, että sijaisvanhemmilta saa tukea niin kauan kun jaksaa keksiä kauhutarinoita siskosta ja äidistä. Hän oli hyvin ahdistunut ja traumatisoitunut; sai kaikenlaisia päänhakkaamis- ja vääntelehtimiskohtauksia. Hänelle sanottiin, että paha olo menee pois, kun kertoo. Mitä enemmän kerrottiin, sitä enemmän kuunneltiin ja sai turvaa ja lohtua.
En tiedä, kuinka paljon oli tietoista valehtelua, ja kuinka paljon aivopesun ja mielenterveyden pettämisen seurausta, mutta jossain vaiheessa kesällä 2011 sai poika käsiinsä Keijo Ahorinnan kirjan "Saatananpalvonnan monet kasvot" ja alkoi kertoa siitä kopioituja juttuja joihin sijoitti Annelin ja siskonsa. Ja sijaisvanhemmat senkun löivät vettä kiukaalle, koska ihan oikeudenkäyntien ja lausuntojensa perusteella eivät ole ihan penaalin terävimpiä kyniä ja jollain lailla valmiiksi sekaisin tai ihmeellisten käsitysten vallassa. Ari varsinkin. Hän ei vaikuta ihan normaalilta lausuntojensa perusteella. Kehotan lukemaan ja kuuntelemaan.
Poliisit ja syyttäjä aivan kyynisesti pyysivät sijaisvanhempia filmaamaan näitä lapuilta harjoteltuja sepustuksia saadakseen materiaalia murhajutun tutkinnan jatkamiseen. Sitä ei voinut ilman lisätodistusaineistoa jatkaa. Vaikka tutkinnanjohtaja tiesi, että lapset eivät puhu totta, vaikka syyttäjä tiesi, ja sen medialle lähestulkon suoraan sanoikin, kaikki otettiin mukaan, että tutkintaa voitaisiin jatkaa, koska uskottiin, että jostain voisi löytyä todiste surmasta. Tuskin kukaan oletti jutun lasten puheisiin ratkeavan, koska ne nähtiin jo rikospaikkatutkimuksen ja häke-nauhan perusteella vääriksi, logiikasta puhumattakaan.
Eikä se ratkennutkaan, koska kaikki lasten puheet murhasta kaatuivat oikeudessa. Ne voitiin osoittaa epätosiksi, koska pojalla ei ollut tiedossa kuin Iltalehdestä ja minfosta poimittuja otsikoita, eikä hän pystynyt lapsena keksimään tarpeeksi uskottavaa tarinaa, vaan oli nuoremman siskonsa kanssa sopinut sellaisen ala-astetasoisen jännitystarinan, mikä ei sopinut mihinkään jälkiin. Molemmat selittivät ihan tohkeissaan veitsen viuhunasta ja sipsutteluista ja kovin tarkkaan muistivat joka ainoan askeleen murhayöltä. Paitsi että kumpikaan ei muistanut yhtään asiaa tai sanaa häkepuhelusta, koska he eivät olleet sitä koskaan kuulleet.
Ongelma tuli vaan siinä, että viimeisenä murhakuulustelupäivänään poika lisäsi vielä vettä kiukaalle. Ahorinnan kirjassa nimittäin kuvailtiin hyvin elävästi myös saatananpalvojien hänen fantasioissaan harjoittamia seksirituaaleja: ryhmäseksiä ja pedofiliaa. Yhtäkkiä lapsi muistikin, että murhan lisäksihän heitä myös raiskailtiin päivät pitkät, tuli vasta nyt mieleen. Ja "huolestuneet" psykologit kuuntelevat silmät suurina, kun juttua alkaa tulla. Yksinkertaiset, hyvää tarkoittavat ihmiset, jotka HALUAVAT että lapsia olisi raiskattu ja mielessään hekumoivat ja keräävät vihaa pedofiileja kohtaan. Ihan samalla tavalla kuin murhainfossa. Tuolla seksuaalirikospalstalla kaikki ovat PETTYNEITÄ, mikäli jotain karmivaa raiskausta ei olekaan tapahtunut. Kaikki huutavat, että on tapahtunut, ja kuvittelevat mielessään ja kertovat palstalla toinen toistaan karmeampia ja mielikuvitusta kiihottavampia perversioita, mitä varmaan on tapahtunut.
Se kuuluu joillain ihmisluontoon tuollainen hekumointi asialla jota pelkää, inhoaa ja joka kuitenkin kiehtoo. On kiehtovaa kuvitella jotain suurta pahaa ja iljettävää ihmistä ja tuntea voitonriemua tai "ansaittua vihaa" ihan luvan kanssa ja saada jotain tyydytystä elämään kuvittelemalla kuinka sitä sikaa nyt vankilassa pannaan perseeseen. Minä en ymmärrä tällaisia ihmisiä, mutta niitä on minfo täynnä. Tällaisiin ihmisiin uppoavat mitkä tahansa kertomukset, koska he haluavat niiden olevan totta.
Sitten syyttäjillä on käsissään täysin älytön hyväksikäyttöjuttu, johon he eivät itsekään usko, mutta antavat mennä, koska tuomarithan sen ratkaisevat. Ei ole heidän vastuullaan. Ja kun murhasyytteet kaatuivat mahdottomina, niin hyväksikäyttöäpä ei voi sekuntikellolla vääräksi osoittaa. Miten todistat, ettet raiskannut, kun raiskauksesta ei jää mitään jälkeä ja aikajanaksi annetaan vaikka puoli vuotta, eikä sitä sidota mihinkään? Pystytkö todistamaan jokaisen päivän elämästäsi, ettet raiskannut? Kaikki hyväksyvät järjettömän tuomion, koska vaikka eivät siihen uskoisikaan, niin uskovat, että kyllähän se Auer murhaaja oli kumminkin, joten sama se, mistä tuomitaan. Ja kansa hurraa, kun saa purkaa vihaansa erilaiseen ja ärsyttävään ihmiseen, jota koulussakin varmaan olisivat kiusanneet. Tai siihen kuvaan, mikä ihmisestä klikkauksia metsästävä media oli luonut.
Ainoastaan hyvin tyhmä ja tietämätön ihminen uskoo vielä tässäkin vaiheessa näihin juttuihin ja tuomioihin. Minusta on surullista, kun ihmiset ei vaivaudu ottamaan selvää asioista, eivätkä pysty itse alkeelliseenkaan päättelyyn. Ymmärrän sen, että jos johonkin asiaan ei ole perehtynyt, niin siitä ei voi tietää, mutta se, että esittää vahvoja mielipiteitä tietämättä ja ymmärtämättä asiaa josta puhuu, se on tyhmää ja surullista. Se osoittaa, kuinka ohjailtavia ja yksinkertaisia suuri osa ihmisistä on. Se on suuri tragedia.