Totta. Moni ei pysty pidättelemään itseään, vaan lähtee kostamaan vihansa kohteelle ajattelematta liikaa seurauksia. Vihan tunne voittaa pelon seuraamuksista. Impulssi on liian voimakas.Kuolemannaakka kirjoitti:Suurin osa murhista tehdään ison vihan vallassa, eikä mitenkään mietitä sitä, jäädäänkö kiinni vai ei. Yleensä asiaan havahdutaan siinä vaiheessa kun toinen on jo kuollut. Jos pitää mennä ikkunasta, niin mennään ikkunasta. Juoni voi olla se, että on kommandopipo päässä. Äärimmäisne harva murhan tehnyt ottaa millään lailla huomioon poliisitutkintaa, dna:ta, verijälkiä tai kuituja.
Toki Ulvilan murhaaja oli varustautunut siihen, että talossa on muitakin paikalla.
Siksi hän oli peittänyt kasvonsa, ja myös siksi hän ei hiiskunut mitään. Hän ei halunnut kertoa uhrille mistä kostotoimenpide johtuu, ettei vaimokin kuulisi sitä. Hän ei jättänyt sormenjälkiään, eikä hiuskarvaakaan rikospaikalle, josta olisi voinut löytyä DNA. Sen verran hän oli etukäteen murhaa suunnitellut.
Hän odotti myöhään yöhön, että talonväki on syvässä unessa. Kaikki murtomiehet (kuten myös vartijat ja poliisit) tietävät, että aamuyöstä on parasta iskeä. Mitä murhaaja teki pysyäkseen itse valveilla niin myöhään? Minä veikkaan, että hän käytti jotain douppeja ja/tai amfetamiinia, joista hän sai lisää uskallusta ja fyysistä tehoa, sekä pysyi valveilla.
"Daniel Goleman siteeraa Tunneäly-kirjassaan (s. 85–91) laajasti tutkija Diane Ticea. Ticen mukaan vihan tunne on vaikeimmin hallittavia tunteita. Sen valtaan on joskus houkuttelevaa jäädä, koska se antaa voimaa ja tarmoa, toisin kuin esimerkiksi suru. Juuri tuon voimaa antavan vaikutuksensa vuoksi se pitää ihmistä kuin koukussa. Silloin syntyy helposti käsitys, että vihaa ei pidäkään hillitä tai ei ainakaan yrittää laimentaa. Vihan raju purkaminen koetaan usein myös puhdistavana.
Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt että "höyryn päästäminen ulos" ei rauhoita. Purkautuminen aktivoi aivoissa tunnealueita, jolloin ihminen oli entistä vihaisempi raivon jälkeen. Tice huomasi, että kun koehenkilöt olivat purkaneet raivoaan ihmiseen, joka heidät oli suututtanut, tunteen kesto yleensä piteni, ei lyhentynyt.
Ticen mukaan vihan hautominen vahvistaa vihaisuutta, kun ajatusvirta kytkeytyy uudelleen ja uudelleen samaan tunneperäiseen asiaan. Vihan hautominen, hyvien syiden etsiminen sille, on omiaan ylläpitämään tätä tunnetta. Jos sen sijaan pystyy asettamaan kyseenalaiseksi vihaisten ajatusten alkuperän ja osaa katsoa asiaa toisesta kulmasta, saattaa vihan tunne haihtua."
https://www.terveyskirjasto.fi/terveysk ... i=onn00026