turumurre kirjoitti:luxetveritas kirjoitti:...
Tällä vikalla eli ns. kolmannella kerralla hän siis näki myös huppiksen pakenevan. Minua askarruttaa se, näkikö hän tuolla kerralla samanaikaisesti sekä iskän että huppiksen, kuten tuosta v:n 2009 kuulemisesta voisi päätellä. Varhaisissa kuulemisissa tytär kuitenkin kertoo olleensa silloin melko "keskellä olkkarii", kun hän näki huppiksen astuvan ulos ikkunasta. Siinä on nähdäkseni aika iso ero, oliko hän niin lähellä takkahuonetta, että näki huppiksen lähestyvän sieltä tullen vain noin metrin parin päähän ja astuen sitten ikkunasta ulos, vai oliko tytär etäämpänä olohuoneessa ja näki 2-3 metrin päästä takaa vain huppiksen poistumisen ikkunasta. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa, herää kysymys, oliko lapsi silloin, kun hän huppiksen näki, lähestymässä takkahuoneen aukkoa nähdäkseen iskän, kuten itse olen ymmärtänyt, vai oliko lapsi poistumassa sieltä iskän jo toisen kerran nähtyään.
Ei niitä 2009 kuulusteluita kannata kokonaan sivuttaa, ne ovat täydentäviä. Toki palasten kokoaminen kaikkineen on vaikeata, mutta jos jätetään 2009 kokonaan pois, voi olla ettei kokonaisuutta pysty ratkaisemaan.
Edellä olevassa lainauksessani oli oikeastaan toinen ja kolmas katsominen, tätä kaikkea sekoittaa se, että tyttö kävi katsomassa myös surmaajan jo lähdettyä.
Lähtökohtaisesti opponeeraan rusipulla-metodia, jossa eri kuulemisista poimitaan ne asiat, jotka on harmonisoitavissa tietyllä tavalla uskottavampaan tapahtumien kulkuun. Kuulemiset 1.12. ja 7.12.2006 (ja ehkä vielä jossain määrin tammikuussa 2007) ovat sellaisia, että tapahtumat ovat kuitenkin olleet 9-vuotiaan tuoreessa muistissa. Tapahtumien kulku on mielestäni näissä keskenään varsin yhtenäinen.
Varauksellisesti voisin hyväksyä =) sen, että 2009 kuulemisista huomioitaisiin vain jotain tarkennusta tai täydennystä johonkin asiaan, mitä lapsi ei 3 vuotta aiemmin ehkä ole osannut kuvailla (kuten ehkä huppiksen askellustyyli ikkunassa). En kuitenkaan pidä perusteltuna sitä, että myöhempiä kuulemisia preferoitaisiin sellaisessa tapauksessa, että ne olisivat ristiriidassa varhaisten kuulemisten kanssa.
Palasten kokoamista; 'jaan uudet pelimerkit':
Muistetaan aluksi se seikka että juuri nuo hetket kirkaisuineen olivat tyttärelle järkyttäviä, eikä hän senkään takia millään pysty muistamaan tarkkaan...
Tyttöhän on kertonut nähneensä ulkopuolisesta vain selän kun "se vaan laitto jalan sinne toisel puolel ja otti toisen jalan pois".
Tässäkö kaikki?
Eipä taida ollakaan, onhan hän kertonut että ulkopuolinen tuli sieltä kylppäristä päin, näin kertonut usestikin.
Kun hän on nähnyt ulkopuolisen tulevan sieltä kylppäristä päin, hän ei voi olla keskellä olkkaria, vaan jossain sillä seutuvilla mistä näki isänsäkin.
Kun hän on nähnyt ulkopuolisen poistumassa ikkunasta, hänen on oltava kauempana kuin siitä mistä näki isänsä. Hän on kertonutkin olleensa "aika keskellä olkkaria".
Aikataulutetaan tämä uusi ajatus tapahtumienkulusta:
3:13 Tyttö varovaisesti saapumassa katsomaan, alkaa itkemään kun näkee sekasotkun, verta ja vähän jo ehkä isästään.
3:15,5 -3:17,5 Tapahtuu pitkä,hirveä rääkäisy, surmaajankin liike pysähtyy.
3:18 - 3.21 Rääkäisyn jälkeen, keuhkot tyhjinä, tyttö jää tuijottamaan kamalaa näkyä. Surmaajan sijainti ainakin osittain takan katveessa.
3:22 - 3:25 Surmaaja lähtee poistumaan, harppoo ovelle.
3:22 - 3:25 Tyttö pelästyy surmaajan tuloa "kylppäristä päin", perääntyy nopeasti keskemmäs olohuonetta.
3:26 - 3:27,5 Surmaaja 'kiipeää' ikkunan aukkoon. Vasenta jalkaa asetetaan tuolille, 3:27,8 hätäpuhelussa raahaava ääni, kuin puutarhatuoli liikahtaisi terassin pinnalla.
3:26 Tyttö käännähtää oh keskipaikkeilla ja näkee surmaajan poistumisen ikkunasta.
3:30 Surmaaja tömähtää oikealla jalalla terassille, tämä ääni kuultavissa hätäpuhelussa.
3:30> Tyttö jatkaa itkeskelyä, palaa äitinsä lähelle.
3:41 Tyttö vastaa äidillensä "Joo se lähti"
Tässä on nyt nähdäkseni yhdistetty lapsen toinen ja kolmas käyntikerta takkahuoneen oviaukolla, mistä lapsi kertoi keskenään varsin yhtenevästi varhaisissa kuulemisissaan. Miksi? Varhaisissa kuulemisissa toisen ja kolmannen käyntikerran välillä on selkeä ero, ei ajallisesti mutta asiallisesti. Tästä ei nähdäkseni voida luopua tekemättä väkivaltaa lapsen todistukselle tämän varhaisissa kuulemisissa.
Oliko ikkunan rikkomisvaiheessa yksi käyntikerta enemmän kuin mitä lapsi alkuvaiheessa kertoi (kuten esim. sisotalo ilmeisesti uskoo), en tiedä, mutta mahdollista se on. Lapsi on saattanut tarkoittaa, että ikkunan rikkomisvaihe muodostaa ikään kuin yhden kokonaisuuden vaikka hän kävikin vanhempiensa luona siellä kahdesti. 1.12. kuulemisen saattaa voida tulkita näinkin, kun hän sanoo eka käyntikerran yhteydessä että "vähän ajan päästä". Minulle ei tosin tuota ongelmia uskoa, että yksikin käyntikerta hänelle silloin olisi riittänyt, jos vanhemmat olivat kerran määränneet 9-vuotiaan pysymään huoneessaan.
Kävikö lapsi katsomassa elotonta iskää kerran tai pari sen jälkeen, kun oli nähnyt huppiksen jo poistuvan ikkunasta, sekin on mahdollista, eikä se välttämättä sodi sitä vastaan, mitä hän varhaisissa kuulemisissaan kertoi.
Selkeää on ainakin minulle kuitenkin se, että ns. toisella käyntikerralla lapsi näki iskän ensikertaa elottomana ja ihan hirveästi verta vuotana eikä hän sillä kerralla nähnyt huppista. Tämä kerta on se kirkaisu. Sitten hän meni huoneeseensa hetkeksi.
Ajan kulun määrittämiseen sekunneissa ja minuuteissa, en usko 9-vuotiaan vielä luotettavasti kykenevän. Hän ei ollut huoneessaan kauan vaan vähän aikaa.
A 1.12.2006:
1.58 Koskinen: Olik siel ketään vierasta miestä?
2.00 A: Mää en nähny, se oli varmaa se oli menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko
lattialla. Ja sit ko mää menin pois sieltä--Ku mä tulin sinne taas vähän ajan
päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta.
--
14.58 Koskinen: Joo, sit mihi sä menit senjälkee.
15.00 A: Taas omaa huoneesee.
15.02 Koskinen: Oliks sä kaua sit sielä ?
15.04 A: En.
15 .06 Koskinen: Joo, sä tulit takasi sit siihe.
15.08 A: Ja sit mä näin sen lähtevä sieltä.
A 7.12.2006: Olin huoneessani vähän aikaa ja sit kun tulin kolmannen kerran ni iskä oli lattialla ja ei ollu liikkunu yhtään ni sit mää näin kun se murhaaja oli pakenemassa siitä ikkunasta. (Korostukset: Lux.)
turumurre kirjoitti:--
Se mistä tytön mielen sopukoihin, piilossa olosta kylppärissä, on jäänyt, voi juurikin johtua siitä että näki surmaajan tulevan sieltä päin...
Eikä niin että se johtuisi kuulustelijan sanomasta sinäänsä. Aivan ensimmäinen kysymys asiasta oli seuraava; 1.12.2006: "Olik siel ketään vierasta miestä?"
Tässä on nyt vaan niin, että kun tyttö on ollut siinä olkkarin keskipaikkeilla, ei voi väittää että siitä suoranaisesti näkee 'mistä päin tullaan'.
http://aijaa.com/QFaN3r
Tämä kuva voisi vastata about näkymää, mikä lapsella oli, kun hän palasi huoneestaan ja meni ns. kolmatta kertaa takkahuoneeseen. Huppis tulee 'pesuhuoneesta päin' takkahuonetta, missä on ollut astaloimassa iskää. Lapsi ei tietääkseni missään ole väittänyt huppiksen tulevan pesuhuoneesta, vaan korkeintaan spekuloinut sellaisella mahdollisuudella. Tämä tarkoittaa sitä, että hän ei ole sillä hetkellä voinut olla sellaisessa paikassa, että hän olisi nähnyt pesuhuoneen ovea.
Tyttö saapumassa näköyhteyteen n3:13, keuhkot tyhjäksi kirkaisseena n3:18, perääntyykö välittömästi?
Ei välttämättä, koska eihän isänsä mikään alitajuntainen uhka ole, vaikka näky hirvittävä onkin.
Oliko syy pelästymiseen ja perääntymiseen se hamo joka lähti tulemaan 'kylppäristä päin'.
Kääntyikö tyttö pian, muutaman sekunnin päästä, katsomaan taakseen, ja näki hahmon kiipeämässä ikkuna-aukkoon.
Sopisi aikataulullisesti erittäin hyvin (ed postissani)...
Valitan, mutta tätä on vaikea sovittaa siihen, mitä lapsi alkuvaiheessa kertoi: ns. toisen ja ns. kolmannen käyntikerran välillä hän kävi huoneessaan. Saattaisiko epätarkkuus siinä, mitä lapsi alkuvaiheessa on kertonut ns. kolmannesta käyntikerrasta sen suhteen näkikö hän ensin iskän toistamiseen vai huppiksen, ehkä johtua yllätyksestä, minkä huppiksen näkeminen aiheutti? Toisella käyntikerralla hän ei nähnyt kuin iskän, joten hän ei kokenut vaaraa suunnatessaan uteliaisuuttaan uudestaan takkahuoneen oviaukolle. Nyt huppis pinkaisi ulos.
Tulkintani mukaan, kun huppis oli siis jo poistunut eikä lapsi myöskään kokenut vaaraa, kun hän kävi uudestaan katsomassa iskää: tämä makasi siellä edelleen liikkumattomana. Siitä hän siirtyi nyyhkyttäen nopeasti äidin luo vastaamaan: 'joo, se lähti'.
Eikö tätä tapahtumien kulkua siis saa sovitettua häke-tallenteelta kuuluviin ääniin?
PS. Mites kopsahdus kirkaisun aikaan?
