Murhalesken muistelmista piirtyy lasten kannalta lohduton kuva sijoittamisesta
sijaisperheeseen AA:n veljen hoteisiin. Tähän katastrofiin viitataan AA:n viimeisimmässä
blogissa, mikä' koskee seksuaalirikostuomion purkamisen mahdollisuutta:
http://anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi ... toria.html
Ensinnäkin sijoittamisen piti olla alunperin täysin tilapäinen, kun odotettiin vapauttavaa
päätöstä käräjiltä 2010. Veljen perhe oli vastahakoinen, mutta taloudellisten seikkojen
selvittämisen jälkeen päädyttiin sijoitusratkaisuun.
Vastoin odotuksia käräjiltä tuli murhatuomio, elinkautinen. Lapset jatkoivat sijoituspaikassa, yhteyttä äitiin vankilassa pidettiin. Tässä vaiheessa vanhin tytär alkaa oireilla, ja tämä
muuttaa yksityiseen ryhmäkotiin heinäkuun alusta 2010.
Mielentilatutkimuksen aikana AA kuulee muidenkin lasten oireilusta Jukan siskolta,
Päiviltä - tämä arvioi Arin ja Minnan kokemattomiksi: "Päivin mielestä veljeni ei ymmärtänyt lapsista mitään".
Myös Ari kertoo pojan oireilusta: "Alexille oli ilmaantunut jonkinlaisia fyysisiä ahdistusoireita,
ja
poikaa oli vaikea saada rauhoittumaan. Oireita tuli ilmeisesti melko usein." Oireilu siis lapsessa, missä ei aikaisemmin - esim. "peitesepon huomioiden mukaan - ollut havaittu
sen paremmin fyysistä kuin psyykkistäkään oireilua. Miten poikaa yritettiin "saada rauhoittumaan"?
Mielentilatutkimuksen jälkeen poika ilmoittaa kaipaavansa kotiin: "Kai te sitten vielä haluatte kotiin?" kysyin piloillani. "Joo, joo, joo!" kaikki huusivat,
Alex kaikkein kovimmalla äänellä.
Olisiko oireilulla jotakin tekemistä lapsen koko siihenastisen identiteetin kieltämisen kanssa:
Kerran tapasin Arin ja Minnan ilman lapsia lyhyessä pleksitapaamisessa ja kuulin taas Alexin oudosta oireilusta. Veljeni kertoi myös, että lasten todellinen henkilöllisyys oli pari kertaa lähestulkoon päässyt paljastumaan koulussa, mutta kovalla työllä uhka oli saatu sammutettua. Ari puhui asiasta ikään kuin lasten henkilöllisyyden paljastuminen olisi ollut ydinvoimakatastrofiin verrattavissa oleva suuronnettomuus.
Lapsien siis edellytettään - epäilemättä oletetun etunsa nimissä - kieltävän menneisyytensä
ja biologisen äitinsä. Samalla Ari alkaa kertoa tulkintojaan poismuuttaneen Amandan
käytöksestä: kynttilöiden sytyttämisestä tuhopolttotarkoituksessa ja öisistä parketin naarmuttaisista, minkä nuorempi tyttö olisi nähnyt. Auerin kommentti:
Molemmilla tytöilläoli hyvät unenlahjat, eikä sellainen muutenkaan kuulunut Amandan tyyliin.
Veli puolestaan tunnustaa joutuneensa koville lasten kanssa:
"Kyllä tämä on ollut sellainen kokemus, että jos olisimme tienneet kaiken
etukäteen, emme olisi ikinä ryhtyneet sijaisvanhemmiksi - mutta tässä nyt ollaan ja periksi
ei anneta!"veljeni totesi lopuksi päättäväisesti.
Veli alkaa kuitenkin lyhentää perhetapaamisia vankilassa, ja tapaamisissa tunnelma on ankea -
eikä lasten sallita syövän herkkuja tai juovan edes mehua. Seuraavilla käynneillä tilanne vain pahenee:
Seuraavan perhetapaamisen lopussa näin ensimmäistä kertaa Alexin paniikkikohtauksen.
Kolmen tunnin tapaaminen venyi reilusti yli ajan eikä vartijoita näkynyt. Ari ja Minna istuivat vierekkäin kärsivän näköisinä eivätkä puhuneet enää mitään. Mitä enemmän aikaa kului, sitä
jäätävämmäksi tunnelma muuttui. Sijaisvanhempien käytös näytti heijastuvan Alexiin. Hän reagoi tilanteeseen alkamalla vapista. Minäkin olintilanteesta hämilläni mutta pyysin lopulta pojan syliini ja sain hänet rauhoittumaan.
Paniikkikohtauksen saa siis lapsi, jolla ei ennen sijoitusta ollut tämänkaltaisia oireita.
Kun hovin vapauttava päätös tulee, tunnelma ei parane:
Kun nyt kohtasimme kasvotusten, hänen oli ihan yhtä vaikea pidätellä liikutustaan. Nuoremmat sisarukset se sijaan vaikuttivat rauhallisilta ja hiukan jäykiltä. Ajattelin, että he ehkä olivat samalla tavalla sokissa kuin minäkin. Ehkä he eivät olleet vielä tajunneet, mitä
oli tapahtunut. Anna, Alex ja Alisa käyttäytyivät kuin tavallisella vankilatapaamisella.
Seuraavaa tapaamista ei tule, Ari ja Minna lähtevät jo pahasti oireilevien lasten kanssa veneilemään, tapaaminen järjestyy vasta juhannuksen jälkeen.
Tällöin käy ilmi, että vieraannuttamisprosessi on jatkunut, entisen kotipihan lapsia ei enää
olla tuntevinaan:
Kun kaverit tervehtivät Annaa huutamalla hänen vanhaa lempinimeään "Masse", tyttäreni harppoi heidän ohitseen tylyn näköisenä ja sanoi: "Mun nimeni ei ole Masse." Myös Alisa eteni pihan poikki nopein askelin eikä jäänyt pihalle juttelemaan vanhojen kavereidensa kanssa.
Alex näytti vaivautuneelta, eivätkä Ari tai Minnakaan hymyilleet.
Outo käyttäytyminen jatkui läpi tapaamisen. Kukaan ei halunnut mehua tai jäätelöä tälläkään kertaa, vaikka entisessä elämässämme tällaiset herkut olisi revitty käsistä. Anna lähti pian yksin yläkertaan leikkimään, ja me muut menimme olohuoneeseen.
Alex vaikutti poissaolevalta eikä jutellut oma-aloitteisesti mitään.
Pojalta on viety mahdollisuus tietokoneen ja kännykän käyttöön, eikä tämän suoda olla
yhteydessä vanhoihin kavereihinsa:
Olin ajatellut, että Alex ilahtuisi vanhan ystävänsä yhteydenotosta. Kun lapset tulivat seuraavan kerran käymään maanantaina 1.8.2011, hän kuitenkin kavahti pelästyneenä kuullessaan kaverinsa terveiset. Alex katseli pojan äidin lähettämiä kuvia ilmeettömänä eikä sanonut niistä mitään. Olin ihmeissäni. Anna ja Alisa tulivat apuun ja selittivät, ettei kukaan heistä enää halunnut leikkiä vanhojen ystävien kanssa. Heillä oli nyt uudet ystävät.
Erotessa poika kuitenkin hyvästelee äitinsä:
Tapaamisen jälkeen lapset juoksivat suoraan ovesta ulos. Kun huusin perään, että lähtöhalit unohtuivat, vain Alex pysähtyi ja tuli takaisin. Poikani heitti käsivarret ympärilleni, painoi päänsä rinnalleni ja halasi oikein kunnolla. Sitten hän lähti muiden lasten perään sanomatta mitään.
Se oli viimeinen halaus, jonka sain pieneltä pojaltani, mutta sitä en tiennyt vielä silloin.
Tämän jälkeen tulevat esiin tunnetut murha- ja hyväksikäyttötarinat, ja Auer pidätetään 12.9.2011. Vieraannuttamisprosessi viedään lopulliseen päätökseen, ja lapset jäävät alunperin
tehtävään vastentahtoisesti suhtautuneiden ja lasten suhteen täysin kokemattomien
huoltajien hoteisiin, missä oireileville lapsille on kehitetty uusi identiteetti ja kaikki
yhteydet entiseen elämään ja sukulaisiin on katkaistu.
Tämä kaikki tietysti viranomaisten valvonnassa ja siunaamana...
Copy this:
http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/Viera ... osessi.pdf