Susku London kirjoitti:Nich Schuldig:
"Tässä kaikessa on kuitenkin huomattava se, että jos käräjäoikeus nyt päätyy Suomen valtion kannalle, se avaa todellisuudessa Pandoran lippaan. Jos jatkossa tulee samankaltaisia tilanteita, jossa oikeus vapauttaa henkilön, joka on ollut poliisin joko tutkintavankeudessa tai käräjäoikeuden tuomion perusteella suorittamassa vankeustuomiotaan normaalissa vankilassa, silloin syyttäjänpuolelle on edullista ketjuttaa tuomioita tai jopa porrastaa niitä. Käytännössä epävarmassa tilanteessa syyttäjä ei heitä koko arsenaaliaan pöytään, vaan pyrkii saamaan ajallista väliä tuomioille. Syntyy tilanne, jossa syyttäjä syyttää ensin yhdestä asiasta ja sitten hetkeä myöhemmin palataan toiseen asiaan."
Ymmärsin, että epävarmalla tilanteella tarkoitat sitä, että syyttäjä ei ole varma tuleeko kakkua myös hovista ja korkista? Jollei, niin syytön vapautetaan, ja lasku seuraa perässä. Jotta laskulta vältyttäisiin pidetään huolta, että syytetty istuu jostakin muusta asiasta..."Win win situation for the prosecution".
Tämä on pelottavaa. Ja tähänhän on jo menty Anneli Auerin ja Jari Aarnion tapauksissa. Jutut senkun paisuvat, kuin pullataikina, ja hyvin harva kansalainen pysyy perillä mitä niissä on oikeasti tapahtunut. Varsinkin, kun toimittajat eivät tee toimittajan työtä, vaan tyytyvät toistelemaan syyttäjien spekulaatioita. Hyvästi oikeusvaltio, jos tähän todellakin mennään, eikä korjausliikettä tapahdu.
Silloin kun savuava ase puuttuu tarvitaan aihetodisteita, mikä ei sinällään ole väärin. En usko, että kaikissa rikoksissa on silminnäkijähavainto, joka on luotettava tai löytyy tekoväline, tai kuvaa tapahtumasta. Sitten ovat asia erikseen tällaiset monimutkaiset tilanteet, joina sitten kuitenkin pidän myös tätä Lahden surmaa. Tekijästä ei ole todellisuudessa tietoa, eikä oikein sellaisestakaan motiivista, joka olisi kristallinkirkas. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että ei ole kysymys esim. jostain perintöriidasta Lahden suvun kesken, eikä henkivakuutuksista tai selkeistä vihamiehistä. Lyhyen matematiikan mukaan voi kuitenkin alkaa uskomaan siihen, että ainoa mahdollinen tekijä on vaimo itse. Ongelmaksi muodostui se, ettei teonkuvausta käsittääkseni kukaan ole kyennyt tekemään siten, että Anneli Auer tämän teon olisi voinut tehdä. Sen lisäksi hänellä on ehkä ollut vähäisin motiivi miehensä surmaamiseen. Jos hänellä olisi ollut eroaikeita, hänen olisi kannattanut pitää miehensä hengissä keinolla millä hyvänsä neljän lapsen elatusmaksujen vuoksi.
Nyt jos spekuloidaan hieman, joku on alkanut miettiä vaimon osuutta tekoon. Hän tai useampi henkilö vie asiaa eteenpäin, jossain vaiheessa joku ylempi taho lähtee pohtimaan samaa. Syntyy itseään ruokkiva mekanismi, jossa asiaan punoutuu koko ajan lisää henkilöitä, epäilykset lisääntyvät, mielikuvitus astuu peliin täyttämään aukkoja. Hämähäkin seitti rakentuu lähes itsestään syytetyn ympärille. Ja sitten seuraa se hetki, kun ryhdytään toimenpiteisiin esim. kuulusteluihin, pidättämisiin ym. Kokeneet syyttäjät tietävät, että oikeudessa voi käydä monella tavalla varsinkin, jos palapeli on koottu osista, joista ei ole todellista näyttöä.
Mitä syyttäjä tekee?
Hän varmistaa omaa selustaansa kuten meillä kaikilla on tapana tehdä epävarmassa tilanteessa. Syyttäjä pyrkii varmistamaan syytteen johtamista tuomioon. Sehän sen syyttämisen päämäärä on. Poliisi on todellisuudessa syyttäjään nähden siinä asemassa, että syyttäjä johtaa koko operaatiota. Nyt jos syyttäjä huomaa, että tappio on tulossa tai se on yllättäen huolimatta suuresta työmäärästä tapahtunut tosiasia, on syyttäjän ja miksei myös poliisin ja useiden muiden tahojen vaikea myöntää tappiota. Jos siinä tarjoutuu tilanne ennen varsinaista "kovaa syytettä" siloitella tietä jollain pienemmällä syytteellä, tai jos sen tappion jälkeen tarjoutuu mikä tahansa reitti keksiä uusi syyte, siihen on helppo tarttua. Yleensä näihin suurempiin rikosprosesseihin liittyy henkilö -ja/tai virkaan, politiikkaan tai mediaan liittyviä intressejä.
Se mitä halusin sanoa on se, että meillä ja muissakin maissa on riskialueita, jotka kannattaisi huomioida paremmin. Riskejä liittyy sellaisiin rikoksiin, joita on vaikea todistaa oikeaksi tai sitten ne ovat laadultaan sellaisia, että niissä on harkinta-alaa enemmän kuin muissa rikoksissa. Tällaisia rikoksia ovat lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, huumerikollisuus ja talousrikokset. Uskon, että väärin tuomitsemisen riski kasvaa, jos kyseessä on jokin näistä yllämainituista.
Se mitä tulee korvauksiin, siinä voi olla todellakin niin, että Suomen valtion on tarkoitus pyrkiä tilanteeseen, jossa korvauksen määrä on oikeasti näennäinen verrattuna kokonaistappioon, joka henkilölle on tullut tuomitsemisen tai epäilyksen seurauksena. Silloin riskihalukkuus voi kasvaa syyttäjän ja viranomaisen puolelta päätyä syyttämään jotain henkilöä ilman todellista näyttöä.
