Taannoin oli jonkin verran keskustelua KKO:n ennakkopäätöksestä lsh-tapauksessa,
missä väitetty hyväksikäyttö oli tullut esille vuosia myöhemmin terapiassa. Ennakkopäätös
alla:
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennak ... 01080.html
Päätöksen suhteen on huomioitava, että se ei ollut yksimielinen - oikeusneuvon Päivi Hirvelä
jätti eriävän mielipiteen. Vähän erikoista, kun kyseessä on ennakkopäätös?
Kyseinen Hirvelä oli torjumassa valituksen EU-oikeusistuimeen Auer/Kukka-tapauksessa,
ja hän oli torppaamassa myös Auerin valituksen KKO:hon. KKO:n hylkäävän päätöksen
mukaan luotettavuuta koskevat lausunnot olivat vain "apuseikkoja", kun korkein oikeus
aikanaan teki Auerille-Kukalle langettavan päätöksensä. Auerin & co:n hankkimia uusia
luotettavutta koskevia lasusuntoja ei siis noteerattu KKO:ssa.
Nyt kuitenkin ennakkopäätöksessä 2019 KKO on nimenomaan hankkinut omasta
aloitteestaan luotettavuusarvion asiantuntijalta ennen ratkaisun tekemistä, koska se on
katsonut, että sillä ei ole kompetenssia arvioida terapiassa ilmitulleiden syytösten
luotettavuutta. Myös Päivi Hirvelä on hyväksynyt mietinnön, joka koski lausunnon
hankkimista, eli "apuseikka" tuleekin tässä ratkaisevaksi.
Alla lauasunnon hankkimista koskevat kohdat KKO:n ennakkopäätöksessä:
Tieteellisessä oikeuspsykologisessa keskustelussa on 1990-luvulta lähtien ollut esillä kysymys terapiassa syntyneiden muistojen luotettavuudesta (esim. Elizabeth Loftus 1994: The Myth of Repressed Memory. False Memories and Allegations of Sexual Abuse). Tässä asiassa asianomistajan kertomuksen luotettavuuden arvioinnissa nousee keskeiseksi kysymys siitä, kuinka luotettavina voidaan pitää asianomistajan muistikuvia seksuaaliteoista ja niiden tekijästä 10–15 vuotta syytteenalaisten hyväksikäyttötapahtumien jälkeen, onko asianomistajalla ollut tätä aikaisemmin tällaisia muistikuvia (’continuous or discontinuous memories’) sekä siitä, ovatko näiden muistikuvien mieleen tulemisen aikaiset asianomistajan terapiakäynnit ja muut keskustelut voineet vaikuttaa muistikuviin. Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää sellaista erityisasiantuntemusta, jollaista tuomioistuimella ei tyypillisesti ole.
- -
- - Valituksen johdosta annettujen vastausten ja lausumien perusteella syyttäjän ja asianomistajan esittämä keskeinen näyttö syytteen tueksi myös Korkeimmassa oikeudessa on asianomistajan kertomus. Tässä tilanteessa Korkein oikeus katsonee, että sen on viran puolesta hankittava asiantuntijalausunto ja mahdollisesti myös kuultava henkilökohtaisesti asiantuntijatodistajana Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä oikeuspsykologian alan asiantuntijaa edellä selostetuista kysymyksistä. Tätä ennen Korkein oikeus hankkinee lausunnon riippumattomalta taholta, kuten yliopistolta tai muulta asiantuntevalta institutionaaliselta toimijalta, valittavan asiantuntijan henkilöstä ja varannee asianosaisille tilaisuuden tulla sen johdosta kuulluksi.
Korkein oikeus katsonee, ettei oikeusastejärjestys estä asiantuntijalausunnon hankkimista vasta viimeisessä oikeusasteessa. Lausunnon hankkimisen tarve on päinvastoin entisestään korostunut, kun asiantuntijatiedon hankkimiseen ei ole alemmissa oikeusasteissa ryhdytty.
Kyseinen kielto ei koske lainkaan asiantuntijalausuntoa, jossa lähtökohtaisesti käsitellään kokemussääntöjä, jotka sellaisenaan eivät suoraan ole niin sanottuja oikeustosiseikkoja koskevaa näyttöä (HE 46/2014 vp s. 55). Asiantuntijatiedon hankkimista ei siten olisi
tullut jättää eikä Korkeimmassa oikeudessakaan tule jättää asianosaisten oman aktiivisuuden varaan.
Oikeusneuvos Hirvelä: Hyväksyn mietinnön. (Alleviiv. Z.)
Vaikka Hirvelä olikin ratkaisusta eri mietä, hän hyväksyi lausunnon, mutta päätyi kuitenkin
eri ratkaisuun kuin muut tuomarit ( Jukka Sippo, Tuula Pynnä) eli Hirvelä ei - taaskaan - noteerannut asiantuntijan mielipidettä.
Mikä herättää kysymyksen, olisivatko muut tuomarit päätyneet (tai tulisivat päätymään)
eri ratkaisuun Auer/Kukka -tapauksessa, mikäli syytetyn itse hankkima lausunto siitä, että
lasten kertomukset eivät olleet luotettavia, olisi jotenkin noteerattu aikanaan KKO:ssa?
Hirvelä kun tuntuu järjestelmällisesti dissaavan asiantuntijat eli syrjäyttää nämä oman
"asiantuntemuksensa" perusteella.
KKO:n ennakkopäätös kuitenkin avaa uusia mahdollisuuksia valitukselle, ymmärtäisin.
Muiden seikkojen (esim. Obeluxin käytön lainmukaisuus tai immankalvovaurioiden
korjautuvuusasteen) ohella. Eli ylipäätään Joki-Erkkilän panoksen osalta.