Susku London kirjoitti:Nicht schuldig kirjoitti:
Dokumentissa kohdassa 16:30 äidin asianajaja kirjoittaa, että "kun isää syytetään lapsen kaltoinkohtelusta, tapaamisoikeus voidaan perua lapsen turvaksi. Se, että syytteen nostamiseksi ei löydy tarpeeksi todisteita, ei tarkoita sitä, ettei kaltoinkohtelua ole tapahtunut."
Aika tutun oloinen lause vai mitä? Jos seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei ole todisteita, se ei tarkoita sitä, ettei hyväksikäyttöä ole tapahtunut...
Kaikkien suomalaisten tulisi jo herätä vaatimaan oikeuslaitokselta parempaa. Tuomiot, joissa vedotaan (tuomarin?)
yleiseen elämänkokemukseen, eivät voi olla hyväksyttäviä. Tuomiot, jotka perustuvat huuhaa-asiantuntijoiden harjoittamaan
roskatieteeseen, eivät voi olla hyväksyttäviä.
Suomen vankiloihin päätyy liian moni syytön ihminen, jonka koko elämä tuhoutuu, ja jonka tulevaisuuden näkymät vankilasta vapauduttua ovat melko laihat. Eniten nämä
väärät tuomiot ovat koskeneet miehiä. Eilen paljastui jälleen, kuinka syytön mies istui vankilassa vuoden, ennenkuin oikeus vapautti hänet. Miten tämä voi olla mahdollista? Syyttömyys huomataan muka vasta vuoden kuluttua? Syyttömyyttä tukevaa materiaalia on täytynyt olla tiedossa kaiken aikaa.
Se vain on niin vaikeaa myöntää, että tuli erehdys - varsinkin viranomaiselle. Dokumentti avasi aika hyvin sitä ajatusmaailmaa, mikä sitten erehdyksen tullessa tulee esille. Sitten keksitäänkin toinen argumentti ja samalla väheksytään sitä alkuperäistä väitettä. Nyt sitten kun todisteita ei saatu, niin "lapsen etu" vaati kuitenkin näin tekemään.
Sellainen mies, joka joutuu tällaisiin tilanteisiin, on kyllä melko tyhjän päällä. Hän ei voi tulla kasvoillaan julkisuuteen, hänen on ansaittava rahaa myös vapauduttuaan tai oikeustoimien keskellä, hänellä on usein myös velkoja tai hän on käytännössä menettänyt omaisuutensa. Eli kysymys on kahdenkertaisesta rankaisemisesta. Hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva voi myös puolustautua aivan eri tavalla, jos niitä varoja ei ole ulosmitattu. Oikeus suhtautuu sitten tilanteeseen vähän niin, että onhan sinulla siinä puolustaja siis asianajaja. Yksi asianajaja ei kykeke käytännössä puolustautumaan tällaista lähes armeijaa vastaa, joka vielä kuten yllä selitetty voi keksiä omia teorioitaan tai perusteluitaan miten vaan. Miesten tilanne on erittäin hankala - joskus harvoin myös naisen.
Tuomareiden täytyisi olla riippumattomia syyttäjästä. Näinhän ei tietenkään ole, siellä saatetaan väliajalla käydä yhdessä lounaalla. Miten riippumattomuus voitaisiin näissä olosuhteissa edes mitenkään taata? Toisaalta yleensä sitten näitä kontakteja tuomarin ja syyttäjän välillä on ollut jo aiemminkin ja tuomari arvostaa sitä miten paljon syyttäjä on käyttänyt resursseja ja tehnyt työtä. Siinä on vaikeaa tuomarin todeta, että kaikki vaivannäkö onkin ollut turhaa.
Ylipäätään olen sitä mieltä tätä kuitenkin jonkin aikaa seurattuani, että suurin virhe on ehkä tehty siinä, että syyttäjän rooli on kertakaikkiaan liian suuri. Tuomarit taasen lähtevät hyvin helposti uskomaan siihen tarinaan, jonka syyttäjä siellä oikeudessa pala palalta tuomarin silmien edessä rakentaa. Toki tuomari on yleensä tietoinen jo ennen saliin astumistaan mistä pääpiirtein on kysymys.
Se vaatisi raudanlujaa tahtoa, ja kertakaikkiaan vakaumusta siitä, että tuomari uskoo vain siihen, jonka hän voi oikeaksi todistaa siellä oikeussalissa nimittäin. Muutoin hän voi mennä kotiinsa ja illalla siellä sitten uskoa vaikka lentäviin lautasiin. Kaikki sellainen, joka ylittää oman ajattelukyvyn rajat, joka on jollakin tavalla outoa tai epäuskottavaa, jopa mahdotonta käytännössä toteuttaa, silloin pitäisi sanoa itselleen, että en suostu uskomaan, en sittenkään vaikka tätä asiaa esittäisi itse Kiinan keisari. Tällainen vaatii paljon, on erittäin riskialtista, eikä yleensä edistä omaa uraa ja saattaa jopa pahimmillaan johtaa hankalan ihmisen maineeseen ja jopa jonkinlaiseen syrjintään. On paljon helpompi kulkea tuttuja reittejä.
Vain harva virassa oleva riskeeraa uransa tai maineensa puolustamalla jotain henkilöä, jolla on leima otsassaan varsinkaan, jos se liittyy johonkin seksuaalirikoksiin tai miksei myös huumerikoksiin. Ne ovat tabuaiheita ja sen takia on hyvin helppoa myös tuomareille todellisuudessa alentaa tuomitsemis- ja näyttökynnystä käytännössä lähelle nollaa, jos vain jostain löytyy joku, joka on valmis kertomaan oikeudessa jotain, joka ei ole totta.
