Keskustelussa on välillä esitetty, että murha liittyisi esimerkiksi työpaikalla tapahtuneisiin irtisanomisiin. Tällöin voisi ajatella, että uhri on valikoitunut ensisijaisesti työnsä puolesta eikä niinkään henkilökohtaisin perustein. Crime Classification Manual (Douglas & al. 2006) luokittelee tällaisen teon auktoriteettimurhaksi (124: Authority murder).
Tällaisessa tapauksessa tekijä tappaa häneen aktuaalisessa tai symbolisessa auktoriteettiasemassa olevia henkilöitä, joiden kokee kohdelleen itseään kaltoin. Koettu vääryys voi olla todellista, kuten irtisanominen, mutta psykoottiset tai vainoharhaiset salaliittokuvitelmatkin ovat niin ikään mahdollisia. Hyökkäyksen kohteena on auktoriteettia symboloiva henkilö(t), rakennus, rakenne tai instituutio. Toissijaisiksi uhreiksi voi joutua myös väärässä paikassa väärään aikaan sattumalta olevia sivullisia, joiden läsnäolon tekijä yhdistää varsinaisena kohteena olevaan auktoriteettiin.
Tekijän ja uhrien välillä on aina suunniteltu ja suora kohtaaminen (tämänkaltaiseen motiiviin liittyvät tuhopoltot ovat asia erikseen).Tekijän toiminta on tavoitesuuntautunutta. Hän on rikospaikalla tavoitteensa takia ja aiottujen kohteiden tappaminen on hänelle kaikkein tärkeintä. Tekijä välittää hyvin vähän, jos ollenkaan, kiinnijäämisestä tai muista tekonsa seurauksista. Itsemurha – myös poliisiavusteinen – kuuluu usein suunnitelmaan.
Auktoriteettimurhan tekijä on yleensä vahvasti aseistautunut tehokkain tuliasein. Uhrien vammat ovat yleensä lukuisia ja vakavia ja ensisijaisin kohde on yleensä pahiten haavoittunut. Teko voi kehkeytyä joukkomurhaksi tai ’tappokierteeksi’ (spree killing, eli ”ajallisesti lavea joukkomurha” / ”ajallisesti suppea sarjamurha”). Ensisijaisen kohteen tappamisen onnistuttua – tai epäonnistuttua esimerkiksi ammusten loputtua – tekijä voi tehdä itsemurhan (tai antautua).
Tekijä jättää yleensä jälkiä rikospaikalle ja lavastaminen on harvinaista.
Tekoon johtanut tila on kehittynyt yleensä pitkän aikavälin kuluessa. Useammat asiat ovat voineet johtaa tilan syntymiseen ja vahvistaa sitä – tämän kehityksen lopputuloksena on usein mielenterveyden ongelmia tai psyykkinen sairaus (masennus, paranoia, paranoidi psykoosi). Tilan heikkenemisestä johtuvat erilaiset henkilökohtaisen elämän ongelmat kuten avioero tai potkut ovat yleensä vahvistaneet auktoriteettiin kohdistuvaa vihaa. Tekoa edeltää yleensä turhautuminen ja kyvyttömyys hallita tai ratkaista ongelmia ja aiemmat itsemurhayritykset ovat yleisiä. Tekijä on todennäköisesti käyttäytynyt jossain määrin harhaluuloisesti sekä avoimesti ilmoittanut yleisistä tai erityisistä elämänongelmistaan.
Tekijäksi epäillyn hallusta löytyvät aseet, univormut ja muut puolisotilaalliset varusteet, soveltuva kirjallisuus, päiväkirja ja muistiinpanot voivat olla vahvasti diskriminoivia – samoin kuin epäillyn puheet juuri ennen tekoa, teon aikana ja välittömästi teon jälkeen. Lääkitys voi kertoa henkilön psyykkisestä tilasta.
---
Tämä tapaus ei siis näyttäisi edustavan tyypillistä auktoriteettimurhaa, sillä CCM:n tekstistä tulee sellainen kuva, että kostoon verrattuna auktoriteettimurha on yleensä vielä viimeisempi ja epätoivoisempi keino maksaa potut pottuina. Se tapahtuu julkisemmin ja muutoinkin monin tavoin avoimemmin sekä ilmenee ikään kuin enemmän ”statement” –luontoisena toimintana kuin yöllä uhrin kotiin naamioituneena tunkeutuminen.
Tämä ei silti missään nimessä sulje pois työperäisen motiivin mahdollisuutta, mutta ehkä silloin tekijä kokee uhrin loukanneen (tms.) häntä henkilökohtaisesti eikä niinkään edustamaansa auktoriteettiasemaan liittyen.
On huomioitava, että CCM on Ameriikan maasta, jossa erityyppiset tekijät käyttäytyvät eri tilanteissa eri tavoin kuin Suomessa (asioihin vaikuttaa mm. aseiden saatavuus). Eikä tätä kirjaa tietysti noin muutoinkaan pidä lukea kuin Raamattua, vaan voi näitä tekoja ja tekijöitä luokitella perustellusti muillakin tavoin. Lisäksi kirja on suhteellisen epämääräinen. Kirjalle on tyypillistä, että siinä käytetään harvinaisen usein ilmaisuja ”usually”, ”often”, ”commonly”, ”typically”, ”frequently”, ”can be”, ”may be” jne. ilman sen suurempia tarkennuksia. Ei käy ilmi viittaako esimerkiksi ”usually” kuinka suureen osaan tapauksista (50%, 70%, 90%) tai kuinka yleisiä muut vaihtoehdot ovat jne.
