Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Keskustelua Ulvilan tapauksesta

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Avatar
Pieni liekki
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4331
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki » To Heinä 06, 2017 8:37 am

https://www.heureka.fi/event/silminnakija/
Silminnäkijä

Silminnäkijä-rasti Heurekan tiedepuisto Galileissa 5.–29.7.!

Onko sinulla tarkka näkö? Miten hyvä olet havaitsemaan ja painamaan mieleesi tuntomerkkejä? Tule kokeilemaan tunnistustaitojasi Heurekan tiedepuisto Galileihin!

Oletko joskus katsellut salapoliisisarjaa tai lukenut rikosromaania ja kuvitellut olevasi rikoksen silminnäkijä? Oletko miettinyt, kuinka hyvä silminnäkijä olisit? Tule mukaan tiedetalkoisiin ja osallistu kansainvälisesti merkittävän tutkimuksen tekemiseen! Heurekan Silminnäkijä-rastilla pääset osallistumaan ohjattuun kokeeseen, jossa tehdään neljä silminnäkijätunnistusta eri etäisyyksiltä. Tunnistustilanteesta pyritään tekemään mahdollisimman todenmukainen käyttämällä oikeita koehenkilöitä. Aluksi kävijä täyttää itsestään muun muassa näkökykyään ja taustaansa koskevia esitietoja, joita käsitellään luottamuksellisesti. Tietojen antamisen jälkeen tehdään livetunnistukset koehenkilöistä. Havaintojen jälkeen suoritetaan samanlainen digitaalinen kuvatunnistus, jota myös poliisi käyttää tunnistusten apuna. Henkilön tunnistamisen lisäksi kävijä arvioi etäisyyden ja koehenkilön tuntomerkkejä. Kokeen lopuksi kävijä saa tietää, kuinka monta henkilöä tunnisti oikein.

Kokeessa testataan, miten kaukaa on mahdollista tehdä luotettavia havaintoja. Silminnäkijä-rasti on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Åbo Akademin tutkimusta, jossa pyritään selvittämään silminnäkijätunnistuksen luotettava maksimietäisyys. Jo aiemmista tutkimuksista tiedetään, että etäisyyden kasvaessa tunnistustarkkuus huononee. Silminnäkijä-rastista saatavien tulosten pohjalta pyritään määrittämään luotettavan silminnäkijätunnistuksen maksimietäisyys, johon voitaisiin jatkossa nojata oikeusprosesseissa ympäri maailman. Innocence project -hankkeen mukaan nykyisellään valtaosa vääristä tuomioista perustuu osittain silminnäkijän virheellisiin tunnistuksiin.

Silminnäkijä-rastiin pääsee osallistumaan 5.–29.7. Galileissa. Koe sopii kaikenikäisille. Aikuisille kokeen kesto on 5–10 minuuttia. Lapset pääsevät tekemään sovelletun, hieman lyhyemmän kokeen. Kokeen voi tehdä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Silminnäkijä kuuluu Heurekan pääsylipun hintaan.
Silminnäkijähavainnot oikeusprosesseissa

Silminnäkijähavainnoilla on merkittävä rooli oikeusprosesseissa. Silminnäkijän tekemä tunnistus rikoksesta epäillystä saattaa vaikuttaa voimakkaasti sekä tuomareihin että valamiehiin. Modernien DNA-analyysien kehittyminen on johtanut tähän päivään mennessä 349:ään tuomion jälkeiseen syytteestä vapauttamiseen: 247:n henkilön kohdalla väärä tuomio perustui osittain silminnäkijän tekemään virheelliseen tunnistukseen. Ne harvat tutkimukset, jotka ovat empiirisesti tarkastelleet etäisyyden vaikutusta silminnäkijän tunnistukseen, ovat osoittaneet, että etäisyyden kasvaessa silminnäkijän tunnistustarkkuus huononee.

Tarkkaa maksimietäisyyttä ja minimivalaistusta, joiden jälkeen myöhempi tunnistus on mahdotonta, ei kuitenkaan ole tiedossa. Tämä tutkimus pyrkii täyttämään silminnäkijöiden tunnistusta koskevan tutkimuksen vakavat aukot, jotka johtuvat näistä puutteellisesti tutkituista havaintokynnyksistä.
Tutkimusryhmä

Åbo Akademin oikeuspsykologian tutkimusryhmä on saanut rahoituksen Suomen Akatemialta tutkiakseen etäisyyden ja silminnäkijöiden tunnistuksen välistä suhdetta. Tutkimusryhmää johtaa oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman ja siihen kuuluvat lisäksi professori Pekka Santtila, psykologian tohtori Jan Antfolk, professori James Lampinen sekä jatko-opiskelija Thomas Nyman, joka toimii tämän tutkimushankkeen koordinaattorina. Kokeen tulokset tulevat sisältymään Nymanin oikeuspsykologian alan väitöskirjaan silminnäkijätodistelusta.
Hymyillään, kun tavataan, ja viedään asiat yhdessä maaliin.

WalkingDisaster
Lovejoy
Viestit: 1658
Liittynyt: Pe Huhti 19, 2013 8:43 pm

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja WalkingDisaster » Pe Heinä 07, 2017 12:38 am

Miksi tämä on Ulvila osiossa? Mielestäni kuuluisi enemmänkin "vapaaseen keskusteluun".

Avatar
Pieni liekki
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4331
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki » Pe Heinä 07, 2017 7:09 am

WalkingDisaster kirjoitti:Miksi tämä on Ulvila osiossa? Mielestäni kuuluisi enemmänkin "vapaaseen keskusteluun".
Katso ketjun otsikkoa. Mieti silminnäkijöiden roolia Ulvilan murhatapauksessa. Katso, keitä henkilöitä kuuluu oheisen hankkeen tutkimusryhmään. Mieti, miten oleellisesti oikeuspsykologia liittyy Anneli Auerin ja hänen lastensa tapaukseen.

Koeta miettiä kerrankin ihan itse ja kertoa meille muille, mitkä luulet olevan ne syyt, että Pieni liekki on mennyt avaamaan tänne - eikä vapaaseen keskusteluun - uuden ketjun tästä nimenomaisesta aiheesta. Voin sitten tarvittaessa täydentää vastaustasi.
Hymyillään, kun tavataan, ja viedään asiat yhdessä maaliin.

Avatar
Pieni liekki
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4331
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki » La Heinä 15, 2017 7:32 am

Onko kukaan käynyt tutustumassa Silminnäkijä -rastiin Heurekan tiedepuisto Galileissa? Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tämä rasti piti sisällään ja auttoiko rastilla käyminen ymmärtämään paremmin niitä vaikeuksia yms., joita liittyy silminnäkijätunnistukseen.
Hymyillään, kun tavataan, ja viedään asiat yhdessä maaliin.

Avatar
Pieni liekki
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4331
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki » Ti Heinä 18, 2017 12:22 am

Pieni liekki kirjoitti:Onko kukaan käynyt tutustumassa Silminnäkijä -rastiin Heurekan tiedepuisto Galileissa? Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tämä rasti piti sisällään ja auttoiko rastilla käyminen ymmärtämään paremmin niitä vaikeuksia yms., joita liittyy silminnäkijätunnistukseen.
Tuli viime lauantaina käytyä Heurekassa tutustumassa Silminnäkijä -rastiin. Tutkimus on sinänsä oikein mielenkiintoinen, mutta muutamia puutteita havaitsin testijärjestelyissä, jotka saattavat vaikuttaa merkittävästi saataviin testituloksiin.

Testi itsessään kulki niin, että ensin annettiin ohjeita testitilannetta varten ja joutui tekemään näkötestin. Neljä ihmistä mahtui suorittamaan yhtä aikaa tunnistusta siten, että jokaisella oli oma tabletti käytössä. Nämä kokeeseen osallistuvat henkilöt seisoivat vierekkäin niin, että jokaisella oli esteetön näkymä suoraan eteenpäin rajatulle alueelle.

Kokeessa piti tehdä tunnistus neljästä eri testihenkilöstä. Jokaista testihenkilöä sai katsoa 20 sekunnin ajan, kun nämä seisoivat paikoillaan testialueella. Testihenkilöt seisoivat aluksi katsoen suoraan eteenpäin kohti "silminnäkijöitä" ja kääntyivät sitten katsomaan suoraan sivulle, joten oli mahdollista tarkastella hetken myös heidän sivuprofiilejaan. Jokaisen testihenkilön kohdalla piti arvioida, oliko kyseessä nais- vai mieshenkilö, minkä ikäinen tämä oli, millä etäisyydellä henkilö seisoi "silminnäkijästä", paljonko henkilö painoi ja kuinka pitkä hän oli.

Suurin vaikeus minusta liittyi siihen, kun kunkin testihenkilön esiintymisen jälkeen piti tunnistaa, löytyykö tämän kyseisen testihenkilön kuva tabletilla näytettyjen kuvien joukosta. Valitettavasti en painanut mieleeni, kuinka monta kuvaa kunkin testihenkilön kohdalla esitettiin. Olisiko ollut kahdeksan vai onko siinä jo muutama ylimääräinen? Hankaluus tuli siinä, että kuvat esitettiin tietyssä järjestyksessä eikä niitä päässyt selaamaan edestakaisin. Jos et tajunnut painaa tunnistusnappia sen kuvan kohdalla, joka mielestäsi muistutti eniten testihenkilöä, vaan selasit kuvia eteenpäin, niin et pystynyt enää palaamaan taaksepäin tekemään valintaa. Minusta tämä on testin yksi varteenotettava virhettä tuloksiin aiheuttava seikka.

Minä en onnistunut tunnistamaan valokuvista oikein yhtäkään testihenkilöistä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miten sujuivat etäisyyden, iän, painon ja pituuden arvioinnit.
Hymyillään, kun tavataan, ja viedään asiat yhdessä maaliin.

Avatar
Päämiäs
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 212
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Oikea tunnistus mahdollista vain eka kerran random-peräkkäin

Viesti Kirjoittaja Päämiäs » Ti Heinä 18, 2017 10:38 am

Pieni liekki kirjoitti:Jos et tajunnut painaa tunnistusnappia sen kuvan kohdalla, joka mielestäsi muistutti eniten testihenkilöä, vaan selasit kuvia eteenpäin, niin et pystynyt enää palaamaan taaksepäin tekemään valintaa. Minusta tämä on testin yksi varteenotettava virhettä tuloksiin aiheuttava seikka.
Juuri sehän on kaiken tarkoituskin! Vanhassa tunnistusrivissä pöljät valitsivat eniten muistuttavan tai epäilyttävimmän, koska auktoriteettiuskovaiset luulevat poliisin napanneen oikean syyllisen sähkötuoliin.
Jollet heti eka kerralla spontaanisti tunnista epäiltyä, tunnistus ei ole enää luotettava, koska uudelleen katsoessasi muistosi ovat jo muuttuneet tiedostamattasi.
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
tuomo-mahlam.blogspot.f
RadioRockKorporaatio-tenttaus._82min_Murhamysteeri_PaljastusDOKUMENTTI:
youtube.com/watch?v=Boso2NX7PHs
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
katsomo.fi/?progId=658672
638076
longplay.fi/taksikuski_Syytön_10v_vankilaa
anneliauer.com
niinaberg.com
mikkoniskasaari.fi
_Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Lataa_ILMAISEKSI_uusi_Faktakirja_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi

Avatar
Susku London
Nikke Knattertton
Viestit: 864
Liittynyt: La Huhti 29, 2017 2:35 pm
Paikkakunta: Lontoo
Viesti:

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja Susku London » Ti Heinä 18, 2017 7:27 pm

Laitan maailman kuulua muistitutkijaa Elizabeth Loftusta käsittelevän Hesarin pitkän artikkelin tänne, jossa avataan valemuistojen syntymistä. YouTubesta löytyy myös video (etsin, kunhan ehdin), jossa koehenkilöt testaavat kykyään tunnistaa vilaukselta nähdyt kasvot muista.
...

Näin helposti valemuiston voi istuttaa, kertoo muistin huippututkija

Ihmisiä tuomitaan vankilaan muistikuvien perusteella. Ongelma on, ettei muistiin voi luottaa, sanoo kuuluisa alan tutkija Elizabeth Loftus. Hän on esimerkiksi istuttanut monille valemuiston Disneylandin häirikkö-Plutosta.

SUNNUNTAI 25.10.2015 2:00
Maria Pettersson HS

Kun Elizabeth Loftus oli neljäntoista, hänen äitinsä hukkui kotipihan uima-altaaseen.
Noin 30 vuotta myöhemmin Loftus jutteli sukutapaamisessa enonsa kanssa. Siinä vaiheessa hänestä oli jo tullut yksi maailman kuuluisimmista
muistitutkijoista.

Täytyi olla todella rankkaa löytää äitinsä ruumis, eno sanoi Loftukselle.
"Minä sanoin, että enhän minä sitä löytänyt vaan tätini", Loftus kertoo.
Eno oli kuitenkin vakuuttunut asiasta. Loftus alkoi miettiä, oliko sittenkin niin, että juuri hän oli löytänyt äidin altaasta. Hän muisti kyllä selvästi, kuinka palokunta oli antanut lisähappea. Miksi vain hän oli saanut happea, vaikka paikalla oli muitakin sukulaisia? Ehkä olin sokissa, koska olin löytänyt ruumiin, Loftus järkeili.

Yhtäkkiä hän alkoi muistaa. Hän oli mennyt puutarhaan ja nähnyt jotain altaassa.
"Äiti kellui, kasvot alassuin, pitkät hiukset valtoimenaan vedessä. Hänen aamutakkinsa oli avautunut ja noussut pinnalle. Aloin huutaa, ja täti tuli paikalle."
Kun muisto palautui Loftuksen mieleen, hän alkoi täristä kauttaaltaan.
"Se oli hirveää."

Viikon kuluttua eno soitti. Hän pyysi anteeksi erehdystään: ruumiin oli todellakin löytänyt täti, eikä Loftus ollut nähnyt sitä altaassa lainkaan.

"Näky oli ollut päässäni viikon. Muisto oli kirkas ja tarkka, mutta valheellinen."
Mitä muistolle tapahtui, kun Loftus sai tietää sen olevan mielikuvitusta?

"Ei mitään, sillä aivot eivät pysty erottelemaan valemuistoja oikeista muistoista. Tiedän, että se ei ole totta, mutta kuva on yhä päässäni. Yritän olla ajattelematta sitä."

Yhdysvaltalainen Elizabeth Loftus on nyt 70-vuotias psykologian professori, joka on uransa aikana julkaissut yli 500 tutkimusta, saanut kymmeniä palkintoja, kirjoittanut liudan kirjoja ja matkustanut ympäri maailmaa luennoimassa muistista.

Loftus on toiminut muistiasiantuntijana tai todistajana esimerkiksi Oklahoman pommi-iskun, Michael Jacksonin, O. J. Simpsonin ja Martha Stewartin oikeudenkäynneissä. Hän on todistanut kaikkiaan lähes 300 oikeusjutussa ja konsultoinut vielä useammassa.

Loftus on tutkinut muistia noin 45 vuotta ja todistanut uudelleen ja uudelleen samasta asiasta: muistiin ei voi luottaa.

"Muistoja on erittäin helppoa – siis todella uskomattoman helppoa – manipuloida vahingossa ja tahallaan", Loftus kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Hän tietää mistä puhuu, koska hän manipuloi ihmisten mieliä tutkijan työssään jatkuvasti. Loftus on ammattimainen aivopesijä.

Psykologi Julia Korkman kutsui kollegoineen Loftuksen Suomeen puhumaan täkäläisille psykologeille valemuistoista.

Oikeuspsykologian tutkija, HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa psykologina työskentelevä Korkman kohtaa työssään lapsia, joiden muistikuvat ovat vääristyneet ja joiden päähän on muodostunut valemuistoja – siis muistikuvia, joita lapsi luulee oikeiksi, mutta joita ei koskaan tapahtunut.

Näin voi käydä muun muassa huoltajuusriitatapauksissa. Pahimmillaan toinen vanhemmista on istuttanut lapseen valemuiston siitä, että toinen pahoinpitelee tai hyväksikäyttää lasta. Lapsi saattaa alkaa pelätä ja inhota viatonta vanhempaa.

"Eräässä tapauksessa äiti epäili isää hyväksikäytöstä. Lapsi kertoi, että isän kanssa oli leikitty pahoja leikkejä. Leikkiminen oli kuitenkin tapahtunut valvotuissa olosuhteissa ja ollut täysin normaalia. Lapsen kertomus oli vääristynyt sen jälkeen, kun hän oli keskustellut äidin kanssa", Korkman kertoo.

Joissain tapauksissa lapsi vain toistaa kuuliaisesti tarinaa, jota vanhempi on käskenyt kertoa. Joskus käy niin, että lapsi aluksi toistaa tarinaa mekaanisesti, mutta myöhemmin siitä muokkautuu valemuisto.

"Jos vanhempi ohjaa lapsen ajatuksia tiettyyn suuntaan, hänelle kehittyy todennäköisesti vääristynyt muistikuva."

Joskus vanhemmat toimittavat poliisille todisteeksi nauhoja, joilla lapsi kertoo pahoinpitelyistä. "Silloin aikuinen usein puhuu ja kuvailee tilanteita ja lapsi vastailee kuuliaisesti joo tai ei."
Tällaisissa tilanteissa valemuistojen muodostumisen riski on ilmeinen. Valemuistoja voidaan istuttaa vahingossa tai tahallaan. Usein vanhemmat ovat vilpittömiä, Korkman sanoo.
"Normaali vanhempi kantaa huolta lastensa hyvinvoinnista. Riitaisessa erotilanteessa lapsi usein oireilee. Vanhemman saattaa olla vaikea nähdä, että lapsen oireilu voi johtua riitaisesta erosta. On helpompi ajatella, että toisen vanhemman luona tapahtuu jotain kurjaa."
Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu myös erilaisia vaiheita.

"Osa vanhemmista tulkitsee lapsen kehitykseen kuuluvat normaalit oireet kaltoinkohtelusta johtuviksi."

Vanhempi alkaa kysellä lapselta, olisiko tätä kenties kohdeltu kaltoin. Hän kyselee yksityiskohtia ja voi huomaamattaan ohjailla lasta kysymyksillään ja omilla epäilyillään. Tuloksena voi olla valemuisto: lapsi uskoo tulleensa pahoinpidellyksi.
Valemuiston mahdollisuutta aletaan tutkia esimerkiksi silloin, kun pahoinpitely- tai hyväksikäyttösyytökset ilmaantuvat yhtäkkiä kesken avioeroprosessin, eikä niistä ole ollut aikaisempaa epäilyä.

Tutkimuksissa on havaittu, että aivot reagoivat valemuistoon samoin kuin aitoon muistoon. Valemuisto herättää yhtä voimakkaita tunnereaktioita kuin aito muisto. Se, että muisto on elävä ja yksityiskohtainen, ei tarkoita, että se olisi totta.
"Ihmisten pää on täynnä muistoja, joista merkittävä osa on jollain tavalla muokkautunut", Elizabeth Loftus sanoo.

LIISA TAKALA

Elizabeth Loftus vieraili Suomessa elokuussa.

"Erityisen kiinnostavaa on tämä: vuosikymmenten tutkimukset osoittavat, että meillä ei ole mitään keinoa erottaa valemuistoa ja aitoa muistoa toisistaan. Ne tuntuvat yhtä todellisilta, ja aivot reagoivat niihin samalla tavalla."

Usein ajatellaan, että ihmisen muistin tarkoitus on tallentaa tietoja ja kokemuksia mahdollisimman tarkasti. Mutta mikäli muistin tarkoitus olisi toimia sisäisenä videokamerana, se hoitaisi hommansa surkeasti. Sen sijaan muisti näyttäisi olevan jonkinlainen apuväline todellisuuden hahmottamiseen.

Ympärillämme tapahtuu koko ajan niin paljon, ettemme mitenkään voi huomata kaikkia yksityiskohtia. Aivot tulevat hätiin ja paikkailevat informaation puutetta arvauksilla. Muisto on tositapahtuman rekonstruktio, jota aivot ovat korjailleet.

Otetaan esimerkki. Ihminen ei muista koskaan käyneensä kuumailmapallolennolla. Yhtäkkiä hänelle näytetään tekaistu valokuva, jossa hän 7-vuotiaana vilkuttaa kuumailmapallon korista. Joidenkin ihmisten aivot alkavat järkeillä: aikaisempien kokemusten mukaan valokuviin tallentuneet tilanteet ovat totta, luultavasti siis tämäkin on totta. Aivot alkavat täydentää havaintoa. Aikaisempien kokemusten mukaan korkealla tuulee, joten luultavasti ilmapallon korissa tuuli. Tuulenpuuskassa usein viluttaa, joten luultavasti tuolloinkin vilutti. Ketju jatkuu, kunnes hyvin todentuntuinen valemuisto on valmis.

Kun yhdysvaltalaistutkimuksessa ihmisille näytettiin manipuloitua kuvaa, jossa he matkustivat lapsena kuumailmapallolla, noin puolet kehitti valemuiston.

Muistot muokkautuvat joka päivä, Loftus sanoo. Arkielämän pienet muistovääristymät eivät ole ongelma, Loftus sanoo.

"Mutta toisissa tilanteissa ne ovat äärimmäisen vaarallisia. Esimerkiksi oikeudenkäynnit perustuvat yhä pitkälti muistin varaan. Todistajat kertovat, mitä ovat nähneet tai kuulleet, ja syytetty voidaan tuomita sen perusteella. Ja kuitenkin tiedämme, että ihmisen muisti on todella epäluotettava."

Loftus alkoi tutkia todistajien muistin luotettavuutta jo 1970-luvulla. Silloin oli tapana ajatella, että muisti on kuin kamera: kun ihminen näkee jotain, se tallentuu hänen muistiinsa. Ajateltiin, että muisto ei muutu, vaan sitä voidaan tarkastella uudestaan totuuden toisintona.

Loftus osoitti useilla erilaisilla kokeilla, että muistoja on helppo muokata.

Varhaiset kokeet paljastivat, että jos todistaja lukee lehdestä rikokseen liittyvän artikkelin, se vaikuttaa muistikuviin tapahtumasta. Myös muiden todistajien lausuntojen kuuleminen vaikuttaa muistoon.

Pelkkä keskustelu voi muokata muiston yksityiskohdat täysin toisenlaisiksi. Jos yksi todistaja kertoo muistavansa, että rikollisella oli vihreä lippahattu, lippis ilmestyy helposti myös muiden todistajien muistoihin. He eivät useimmiten valehtele, kun sanovat muistavansa lippalakin. He eivät myöskään yritä päteä tai murru ryhmäpaineen edessä – heidän muistonsa todella muokkaantuu.

Yhdysvalloissa tapahtui kummia 1990-luvun alussa. Sadat ihmiset ympäri maata alkoivat syyttää läheisiään hirvittävistä rikoksista. Kaava toisti itseään. Aikuinen ihminen oli hakeutunut terapiaan esimerkiksi masennuksen tai syömishäiriön takia. Terapian kuluessa potilas alkoi muistaa, että häntä oli lapsena kohdeltu kaltoin kammottavilla tavoilla. Uhrit kertoivat vuosia tai vuosikymmeniä jatkuneesta hyväksikäytöstä, raiskauksista, pahoinpitelyistä ja jopa saatananpalvontamenoista, jotka sisälsivät murhia ja väkivaltaa.

On yleistä, että ihminen pystyy kertomaan lapsuuden hyväksikäytöstä vasta aikuisena. Nyt kyse ei ollut siitä. Terapiaan mennessään ihmisillä ei ollut aavistustakaan siitä, että heitä oli hyväksikäytetty vuosikausia. Syytetyt perheenjäsenet vakuuttivat viattomuuttaan ja perheet hajosivat, kun hyväksikäytöt tulivat ilmi.

Elizabeth Loftusta ilmiö epäilytti. Hän alkoi tutkia asiaa ja huomasi, että melkein kaikki uhrit olivat käyneet läpi samanlaisen terapian.

Palautettujen muistojen terapiassa uskotaan, että jos ihminen kokee lapsena jotain erittäin traumaattista, hän voi sulkea tapahtuman kokonaan pois mielestään. Kyse ei ole tavallisesta unohtamisesta. Muisto on niin hirveä, että aivot sulkevat sen pois tietoisuudesta ja hautaavat niin syvälle, ettei ihminen edes tiedä, että hirveys on tapahtunut. Terapiassa muisto voidaan onkia esiin esimerkiksi hypnoosin ja unientulkinnan avulla.

Loftus ei usko teoriaan torjutuista muistoista.

"En ole vielä nähnyt yhtään todistetta siitä, että muisti toimisi kuvatulla tavalla. Ihminen voi unohtaa tai olla ajattelematta asiaa, mutta tuntemani tutkimus ei tue sitä, että mieli sulkisi asiat pois. Päinvastoin traumaattisia asioita on lähes mahdoton sulkea mielestään, kysykää vaikka keskitysleireiltä tai kansanmurhista selviytyneiltä ihmisiltä."

Loftus tuli lopulta siihen tulokseen, että terapeutit olivat ohjailleet potilaitaan ja luoneet näille valemuistoja asioista, joita ei ollut koskaan tapahtunut.

Hän alkoi tehdä kokeita todistaakseen, että muistikuvia oli mahdollista saada aikaan pelkästään kyselemällä ihmisiltä oikeanlaisia kysymyksiä ja ohjaamalla näitä muistelemaan asioita, jotka olivat muka tapahtuneet – siis käyttämällä samoja metodeja kuin terapeutit.

Terapiamuotoa käytetään edelleen, jonkin verran myös Suomessa.

Yhdysvaltojen 1990-luvun tapahtumia kutsutaan nimellä memory wars, muistisodat. Terapeutit sekä jotkut uhrit ja tutkijat olivat sitä mieltä, että palautettujen muistojen terapia on täysin toimiva metodi. Monet tutkijat, heistä tärkeimpänä Loftus, pitävät sitä vaarallisena huuhaanaa.
Loftus todisti ja todistaa edelleen hyväksikäyttöoikeudenkäynneissä puolustuksen kutsumana. Se on saanut jotkut ihmiset vihaamaan häntä syvästi. He ajattelevat, että oikeat rikolliset välttävät tuomion Loftuksen takia. Loftusta on uhkailtu niin vakavasti, että henkivartijoiden on pitänyt suojella häntä luentojen aikana, häntä on solvattu tuhansia kertoja ja hänet on haastettu oikeuteen.

Pelkääkö Loftus, että hän todella auttaa pahantekijöitä vapauteen ja kuittaa siitä asiantuntijapalkkioita?

"Valvon öitä ajatellessani sitä mahdollisuutta, että minun takiani joku hyväksikäyttäjä pääsisi vapaaksi ja uusisi rikoksensa. Siksi valikoin hyvin tarkkaan, millaiset tapaukset otan vastaan. Haluan tutustua rauhassa kaikkeen todistusaineistoon, kuten aihetodisteisiin, terapiamuistiinpanoihin ja niin edelleen."

Loftus sanoo päinvastoin auttavansa uhreja: "Istuttamalla potilaansa – tässä tapauksessa uhrinsa – mieleen valemuiston terapeutti voi tuhota tämän koko elämän. Perheet hajoavat, ja syyttömät ihmiset joutuvat vankilaan. Sillä ei ole mitään tekemistä oikeiden hyväksikäyttötapausten kanssa", hän sanoo.

Aiemmin Loftus oli keskittynyt peukaloimaan muistoja. Muistisotien takia hän halusi tehdä kokeita, joissa synnyttäisi kokonaan uusia muistoja.

Yhdessä ensimmäisistä kokeista hän tutki, voisiko saada ihmiset "muistamaan", että nämä olivat lapsena eksyneet ostoskeskukseen.

Loftus kokosi joukon nuoria aikuisia. Hän haastatteli näiden perheenjäseniä ja pyysi vanhempia kertomaan kolme aitoa sattumusta tutkittavien lapsuudesta. Neljäs muisto oli keksitty: lapsi oli muka eksynyt ostoskeskuksessa, vanhempi henkilö oli löytänyt hänet ja palauttanut lopulta vanhemmille.

Loftus ja hänen työryhmänsä jututtivat tutkittavia kaikista neljästä muistosta.
Joka neljäs koehenkilö sanoi todellakin muistavansa ostoskeskukseen eksymisen. He kertoivat muun muassa, kuinka olivat saaneet luvan käydä ostamassa herkkuja, mutta olivat eksyneet matkalla takaisin. He kuvailivat tarkasti hätäännystään ja huojennustaan, kun vanhempi rouva oli tullut kysymään, onko kaikki hyvin. He muistivat jopa sen, millaiset vaatteet rouvalla oli päällään ja miltä tämän hajuvesi tuoksui.

Todellisuudessa he olivat luoneet valemuiston Loftuksen avustuksella. Entä muistatteko Disneyland-skandaalin 1990-luvulta? Huvipuisto on kuuluisa paitsi laitteistaan, myös Disney-hahmoista, joita lapset voivat kätellä ja halia.

1990-luvulla Pluto-koiran tapaaminen tosin saattoi traumatisoida lapset pahanpäiväisesti. Eräs sen esittäjistä nimittäin käytti usein hallusinogeeneja työvuoron aikana ja päätyi huumepäissään tämän tästä nuoleskelemaan pienten lasten korvia.

Vuonna 2008 Elizabeth Loftus keräsi ihmisten muistoja narkkari-Plutosta. Useimmat arvelivat, että Pluto ei ollut nuoleskellut juuri heitä, mutta osa muisti nuolija-Pluton ja kohtaamisen tämän kanssa.

Pluto taisi työntää kielen korvaani, ja minä ehkä kikattelin, kertoi yksi. Plutohan nuoli aika monia, minua se taisi lipaista siinä vaiheessa kun olin ottamassa valokuvaa, toinen muisteli. Kolmas arveli Pluton ryhtyneen nuoleskelemaan, kun hän oli mennyt pyytämään siltä nimikirjoitusta.

Todellisuudessa mitään Disneyland-skandaalia tai narkkari-Plutoa ei ollut olemassakaan. Elizabeth Loftus oli vain kokeillut, pystyisikö hän kehittämään ihmisille valemuiston jostakin niin pöljästä kuin hallusinogeenien vaikutuksen alaisena pyörivästä, Plutoksi pukeutuneesta, korvia nuolevasta näyttelijästä.

Valemuiston istuttaminen oli yllättävän helppoa. Loftus näytti tutkimukseen osallistuneille ihmisille tekaistua lehtiartikkelia Plutosta ja pyysi näitä muistelemaan, olisiko nuoleminen mahdollisesti sattunut omalle kohdalle.

Hän ohjaili tutkittaviaan ja auttoi näitä kuvittelemaan tilanteen mielessään. Pian yksityiskohdat alkoivat "palautua" tutkittavien mieliin ja muisto Plutosta oli valmis.
Entäpä muistaisivatko ihmiset tavanneensa Väiski Vemmelsäären Disneylandissa? Se on mahdotonta, sillä Väiski ei ole Disneyn kehittämä hahmo.

Tutkimukseen osallistuneista yli kolmasosa "muisti" tapaamisen. Monet kertoivat kätelleensä Väiskiä tai jopa silittäneensä tämän hännäntöpöä.

Olisiko mahdollista istuttaa ihmiseen myös hyvin traumaattisia muistoja?
Kävi ilmi, että oli.


Eräässä tutkimuksessa pyrittiin istuttamaan valemuisto siitä, miten tutkittava oli hukkumaisillaan ja hengenpelastaja onki hänet veden varasta viime hetkellä. Onnistumisprosentti oli sama kuin ostoskeskuksen kohdalla: joka neljäs kehitti valemuiston.

Kanadassa eräs tutkimusryhmä sai joka toisen tutkittavan muistamaan, kuinka vihainen eläin oli käynyt näiden kimppuun.

Loftus meni vieläkin pidemmälle. Hän yritti saada ihmiset muistamaan hirmuisen lapsuudenkokemuksen: muistaisivatko he todistaneensa, kuinka demoni otti ihmisen valtaansa? Vastaus on kyllä. Joka viides kehitti muiston demonin valtaan joutuneesta läheisestä.

Valemuistotutkimukset eivät ole ongelmattomia. Helmikuussa julkaistiin tutkimus, jossa aivojen manipulointi oli niin tehokasta, että se piti eettisistä syistä lopettaa kesken.
Opiskelija näyttää katuvalta.

"Se oli paha juttu, tosi tosi paha", hän sanoo videolla.

Hän kertoo, millaiseen rikokseen syyllistyi viitisen vuotta aiemmin.
"Se kutsui mua lutkaksi, ja mä olin vihainen, joo... Sitten mä... sitten mä heitin sitä kivellä. Päähän."

Kivi osui uhria kipeästi. Tämä meni tajuttomaksi ja alkoi vuotaa verta. Poliisit tulivat paikalle.
"Niitä oli kaksi, siitä oon varma. Toinen oli kai valkoinen ja toinen latino. Mun piti kertoa, mitä olen tehnyt ja miksi..."

Rikos oli vakava, mutta vaikka opiskelija muisti sen selvästi, sitä ei koskaan tapahtunut. Videolla puhuva henkilö oli yksi 70 opiskelijasta, joihin psykologit Julia Shaw ja Stephen Porter olivat yrittäneet istuttaa valemuiston.

He halusivat todistaa, että käyttämällä melko yleisiä poliisin kuulustelutekniikoita viattomat ihmiset saadaan "muistamaan" ja tunnustamaan rikoksia, joita nämä eivät ole koskaan tehneet.

Kanadalaisille yliopisto-opiskelijoille oli kerrottu, että he osallistuisivat tutkimukseen siitä, kuinka hyvin ihmiset muistavat lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Kukaan tutkittavista ei ollut joutunut poliisin kiinni ottamaksi.

Kuten Loftuksen ostoskeskuskokeessa, psykologit pyysivät tutkittavien omaisilta oikeita muistoja, joita kävivät läpi haastateltavien kanssa.

Haastattelussa tutkijat väittivät opiskelijalle, että omaiset olivat maininneet jostakin "pahoinpitelystä" tai "poliisiasiasta". He pyysivät, että opiskelija yrittäisi palauttaa tapahtuman mieleensä.

Jos tutkittavat alkoivat tapailla jotakin muistoa – ja suurin osa heistä alkoi – tutkijat ryhtyivät kyselemään lisäkysymyksiä. Mitä muistat? Kuvaile tapahtumapaikka. Miltä sinusta tuntui? Millainen ilta oli ollut? Yritä visualisoida tapahtuma mielessäsi, niin alat muistaa paremmin...
Kukin opiskelija haastateltiin kolmesti. Kolmannella kerralla 70 prosenttia tutkittavista oli "muistanut" syyllistyneensä vakavaan rikokseen vain noin viisi vuotta aiemmin. He olivat surullisia, peloissaan ja huolissaan. Osa oli selvästi tolaltaan syyllisyydestä ja kärsi kovasti huonosta omastatunnosta.

Kun tutkittaville kerrottiin, että kyseessä oli valemuisto, osa ei uskonut. Vaikka perhe, ystävät ja tutkijat vakuuttivat opiskelijoille toista, nämä väittivät, että rikos oli todella tapahtunut.
Kuten Loftus, myös Shaw ja Porter olivat saaneet eettiseltä lautakunnalta luvan kokeisiinsa. Niiden antama tieto oli lautakunnan mielestä yhteiskunnallisesti niin tärkeää, että "pieni epämukavuus", jota tutkittavat saattaisivat tuntea, oli oikeutettu.

Haastateltuaan 60 opiskelijaa Shaw ja Porter päättivät lopettaa. Tulos oli selvä, ja kymmenen viimeistä haastateltavaa voitiin säästää omantunnontuskilta.

Suomessakin käytetään kuulustelutekniikoita, jotka saattavat synnyttää valemuistoja, Julia Korkman sanoo. Hän on kouluttanut poliiseja, ja nykyään lapsia kuulustelevat vain poliisit, joilla on siihen erityisosaamista. Aikuisten kohdalla tilanne on toinen, Korkman sanoo. Myös aikuisten muistikuvat muuttuvat, mutta sitä ei oteta oikeusprosessissa huomioon.

"Suomen oikeusjärjestelmässä on epäkohtia, sillä se ei aina huomioi sitä, miten muisti toimii. Meillä ihmisiä voidaan kuulla vuosia tapahtumien jälkeen. Ei ole realistista olettaa, että muisto pysyisi vuosia kirkkaana tai muuttumattomana. Tämä voi haitata kaikkien osapuolten oikeusturvaa", Korkman sanoo.

Hänen mukaansa auttaisi, jos kaikki seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten kuulustelut tehtäisiin esitutkinnassa nopeasti tilanteen jälkeen, kuulustelut nauhoitettaisiin ja uhrit ja epäillyt haastateltaisiin videolle. Todistajia voitaisiin kuulla oikeudessa, mutta tarvittaessa voitaisiin palata siihen, mitä ihminen on kertonut, kun muisto on vielä tuore.

Valemuiston istuttamisessa ei tarvita laboratoriota.

Miten Loftus esimerkiksi synnyttäisi muiston, jossa eksyn supermarkettiin?
"Helpointa on, jos tieto tulee ihmiseltä, johon luotat, esimerkiksi äidiltäsi. Äitisi voisi kertoa tarinan sinulle itse, mutta sekin riittää, että kerron tiedon olevan peräisin äidiltäsi."
Seuraavaksi tarinaan otetaan mukaan joitakin aitoja elementtejä. Valitaan paikaksi Kannelmäen Maxi-market, jossa kävimme usein ostoksilla, kun olin pieni. Väitetään, että minulla oli päällä inhoamani liian kuuma punainen haalari.
Seuraavaksi Loftus alkaisi kysellä yksityiskohtia, aluksi aidoista asioista kuten marketin hyllyjärjestyksestä. "Pyytäisin sinua kuvittelemaan mielessäsi, miten tilanne olisi voinut mennä. Kysyisin lisäkysymyksiä joka kerran kun mainitset jonkin konkreettisen asian."
Lopuksi voisi lisätä pari todistajaa, jotka vakuuttavat, että asia on totta.
"Ihmisillä on taipumus uskoa muiden ihmisten todistuksia ja muuttaa ajatteluaan ja muistojaan heidän sanojensa mukaan", Loftus muistuttaa.


Osa ihmisistä kehittää valemuistoja helpommin kuin muut.

Oletko hyvä tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa?

Luultavasti muistojasi on keskimääräistä helpompi manipuloida.

Entä oletko varsinainen muistihirmu, jonka on helppo painaa mieleensä nopeasti valtavia määriä nippelitietoa?

Todennäköisesti kehität valemuistoja helpommin kuin muut.

Myös alhainen älykkyysosamäärä ja unenpuute tekevät muistin manipuloinnista helpompaa.
Voisiko muistonmuokkausta tai valemuistoja käyttää johonkin hyödylliseen? Mitä Loftuksen kaltaiset ammattimaiset aivopesijät voisivat tulevaisuudessa tehdä?

"Meillä on jo tekniikoita ja lääkkeitä, joilla muistia voidaan vaivattomasti muokata. Osaamme myös melko hyvin lisätä uusia muistoja. Muistikuvien poistaminen on toistaiseksi hankalaa, mutta jos saisin riittävästi aikaa eikä tarvitsisi huolehtia eettisestä puolesta, pystyisin kyllä vakuuttamaan ihmisen siitä, että joku hänen muistonsa ei ole totta vaan ainoastaan unta tai kuvitelmaa", Loftus sanoo.

Lääkkeillä hän viittaa muun muassa aineeseen nimeltä propranololi. Beetasalpaajiin kuuluvaa lääkeainetta käytetään muun muassa paniikkikohtausten ja esiintymisjännityksen hoitoon.
Tutkijat ovat kuitenkin huomanneet, että mikäli lääkettä annetaan heti rikoksen, onnettomuuden tai muun traumatisoivan tapahtuman jälkeen, se vaimentaa muistikuvaa. Lääkettä saaneet uhrit kärsivät traumanjälkeisestä stressihäiriöstä harvemmin kuin muut.
"Tämä on hyvin kiehtovaa. Pitäisikö ihmisillä olla oikeus unohduttaa itseltään asioita, haalistaa kipeät muistot heti? Vai pitääkö meidän vaatia, että ihminen pysyy skarppina, jotta hän voi todistaa oikeudessa?"

Loftus on huomannut, että useimmat eivät halua lääkettä, vaikka heille tarjotaan sitä. "He haluavat pitää kiinni muistoistaan, vaikka ne satuttaisivat heitä."

Loftus vaikuttaa siltä, ettei ihan ymmärrä, miksi.
"Ehkä sivuvaikutukset pelottavat heitä", hän aprikoi.

Nyt Loftus tutkimusryhmineen pohtii, miten ihmisistä voisi valemuistojen avulla tehdä terveempiä. Tutkijat ovat jo osoittaneet, että valemuiston luominen saa ihmiset muuttamaan suhtautumistaan erilaisiin ruokiin.

Kokeet aloitettiin kananmunilla. Koehenkilöitä haastateltiin näiden ruokailutottumuksista. Tämän jälkeen heille annettiin nähtäväksi keksitty sairauskertomus, jonka mukaan he olivat lapsena sairastuneet syötyään keitettyjä munia. Noin neljännes ihmisistä todellakin muisti – tai siis luuli muistavansa – sairastumisen. Myöhemmin tutkittavilta kyseltiin, millaisia ruokia heidän teki mieli. Valemuiston kehittäneet halusivat syödä munia harvemmin kuin muut.
Loftus kokeili samaa epäterveellisillä herkuilla. Sipsien kohdalla se jostain syystä ei toiminut. Mutta mansikkajäätelön kanssa koe onnistui: 40 prosenttia tutkittavista kehitti valemuiston, ja jäätelönhimo väheni. Samanlaisia tuloksia saatiin, kun ihmisille kerrottiin näiden oksentaneen teininä juotuaan vodkaa.

"Minua tosin on mahdotonta saada inhomaan vodkaa", Loftus vitsailee.
Koetulokset kuulostavat vaikuttavilta. Yksi asia kuitenkin pohdituttaa.
Onko moraalisesti oikein istuttaa tarkoituksella ihmisten päähän valheita?
Loftus huokaa.

"Terapeutit eivät saa valehdella potilailleen, vaikka se auttaisi näitä", Loftus sanoo ja vaikuttaa hiukan pettyneeltä. Sitten hän innostuu uudelleen.

"Mikään ei kuitenkaan estä vanhempia tekemästä niin. Vanhemmathan valehtelevat lapsilleen koko ajan, mieti vaikka joulupukkia."

On helppo ymmärtää, miksi maailmankuululla muistitutkijalla on arvostelijansa. Loftus sanoo vakavissaan, että vanhemmat voisivat aivan hyvin istuttaa ylipainoisten lastensa mieliin ajatuksen siitä, että nämä vihaavat lihottavia ruokia.

"Kumman otat mieluummin, lapsen, jolla on korkea verenpaine, diabetes ja kaikenlaisia muita sairauksia, vai jonkun, jolla on päässään pienen pieni valemuisto? Tiedän, kuinka paljon fiktiota ja valemuistoja ihmisillä on jo mielissään. Valtavasti. Vain yksi pienen pieni valemuisto lisää! Sehän ei ole mitään, jos se tekee ihmisistä terveempiä ja onnellisempia."

http://www.hs.fi/sunnuntai/a14455724527 ... 58&ref=irc
Susku London, korruption vastustaja
Lataa ilmainen 310-sivuinen kirjauutuus Ulvilan surmasta! https://drive.google.com/file/d/1L55vVw ... FGYkb/view
http://anneliauer.com
http://facebook.com/SuskuLondon
http://twitter.com/SuskuLondon

Avatar
sisotalo
Sherlock Holmes
Viestit: 3375
Liittynyt: Su Helmi 26, 2012 12:10 pm

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja sisotalo » Ke Heinä 19, 2017 12:50 am

Luftuksella ei ole ollut näkyvää sijaa Ulvilan surmassa, mutta Ruotsissa hän on joutunut kovaan kritiikkiin. Kahden pahan skandaalin; Thomas Quickin kahdeksassa murhatuomioon ja pikkupojan syllistämiseen leikkitoverinsa murhaan, Loftuksen oppilas oli juuri se, joka isot vahingot aiheutti. Loftus ei ole itse suostunut näitä asioita kommentoimaan, mutta on keskustelun kohteena. Missään tapauksessa ei häntä voida pitää auktoriteettina muistin palauttamisessa, vaikka hän on Amerikassa vaikuttanut tuomioiden purkuun.

Avatar
Päämiäs
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 212
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Tunnistamaan pystyy yleensä vain jo ennestään tutun henkilön

Viesti Kirjoittaja Päämiäs » Ke Heinä 19, 2017 7:48 am

sisotalo kirjoitti:Loftus ei ole itse suostunut näitä asioita kommentoimaan, mutta on keskustelun kohteena. Missään tapauksessa ei häntä voida pitää auktoriteettina muistin palauttamisessa, vaikka hän on Amerikassa vaikuttanut tuomioiden purkuun.
Mitäpä professori ruotsalaisesta keskustelusta edes tietäisi?
Mutta kun maailman johtavana muistintutkijana professori on nimenomaan tieteellisesti todistanut, ettei muistia VOI palauttaa, koska mitään torjutun muiston syndroomaa ei ole edes olemassakaan. Kyseessä ovat vain ammattitaidottomien (ruotsalaisten) terapeuttipuoskareiden johdattelemat ja luomat valemuistot, kuten myös valheet aikaisemmista jälleensyntymän elämistä.
Juuri samoin lapsikaapparirikolliset Minna ja Ari Auer sekä Tyksin puoskarit lypsivät Auerin lasten harjoitellut valheet murhasta ja valeraiskauksista syyttömien uhrien Annelin ja Jensin oikeusmurhaamiseksi läpimädässä Oikeusmurhalaitoksessamme.

Varmaankin tutkimusta on myös hypnoosissa muistelun luotettavuudesta. Taitamattomasti johdateltuna varmasti täysin epäluotettavaa (kuten jälleensyntymät). Tuskin hypnoosiin voi koskaan luottaa, mutta sillähän etsitäänkin johtolankoja, joiden pätevyys sitten selviää ehkä jälkikäteen.
Synnytetty valemuisto ei ole enää erotettavissa muista muistoista, jotka myöskin ovat epäluotettavia.
Paitsi valemuiston syntyhistoria vasta jälkikäteen keksittynä todistaa muiston valheeksi (toki valemuistokin VOISI olla oikein). Vain reaalimaailman historian tutkiminen voi paljastaa, mikä on totta.

Suomessa teemaa voisi tutkia helposti luomalla jälkikäteen valemuistoja sammuneille edeltävistä ja jälkeisistäkin tapahtumista. Kaverit usein juksaavat kaikenlaista sattuneen.
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
tuomo-mahlam.blogspot.f
RadioRockKorporaatio-tenttaus._82min_Murhamysteeri_PaljastusDOKUMENTTI:
youtube.com/watch?v=Boso2NX7PHs
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
katsomo.fi/?progId=658672
638076
longplay.fi/taksikuski_Syytön_10v_vankilaa
anneliauer.com
niinaberg.com
mikkoniskasaari.fi
_Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Lataa_ILMAISEKSI_uusi_Faktakirja_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi

Avatar
sisotalo
Sherlock Holmes
Viestit: 3375
Liittynyt: Su Helmi 26, 2012 12:10 pm

Re: Tunnistamaan pystyy yleensä vain jo ennestään tutun henk

Viesti Kirjoittaja sisotalo » Pe Heinä 21, 2017 12:00 am

Päämiäs kirjoitti:Mitäpä professori ruotsalaisesta keskustelusta edes tietäisi?
[/color]
Sven Å Christianson on kirjoittanut artikkeleita yhdessä Loftuksen. SÅC oli asiantuntijana kahdeksassa murhassa jotka löytyivät kun muisti palautui. Tämä ihmetytti kovasti Loftusta kun hän on Ruotsissa varsin tunnettu luennoitsja. Työtoverinsa toiminnasta hän ei antanut lausuntoja, mutta kun kirja julkaistiin englannin käännöksenä vaikeni Loftus kokonaan asiasta.

Avatar
Susku London
Nikke Knattertton
Viestit: 864
Liittynyt: La Huhti 29, 2017 2:35 pm
Paikkakunta: Lontoo
Viesti:

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja Susku London » Pe Heinä 21, 2017 2:20 pm

Kirjoitan nettikahvilasta, jossa nappaimistossa ei ole kaikkia suomalaisia vokaaleja. Joten sori siita.

Paamies oivalsi mista postittamassani jutussa on kyse, ja miten se liittyy Auerin tarinaan.


[quote="Susku London"]

Loftus on tutkinut muistia noin 45 vuotta ja todistanut uudelleen ja uudelleen samasta asiasta: muistiin ei voi luottaa.

"Muistoja on erittäin helppoa – siis todella uskomattoman helppoa – manipuloida vahingossa ja tahallaan", Loftus kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Anneli Auerin lapset asuivat vuosia sijaisperheessa, jossa on lasten kanssa keskusteltu aidin syyllisyyskysymyksesta. Poliisi ja sosiaaliviranomaiset ovat informoineet sijaisvanhempia aidin tilanteesta. Olisiko lasten terapeutteja on myos informoitu? Voimme kuitenkin olettaa, etta aidin syyllisyyskysymys on ollut puheena. Naiden keskustelujen luonne on satavarmasti vaikuttanut lasten ymmarrykseen siita onko aiti syyllinen. Minna Auerin todisteluista oikeudessa kuuluu, kuinka han uskoo Annelin syyllisyyteen. Tasta voimme edelleen olettaa, etta aiti on esitetty syyllisena lapsille. Lasten kanssa on voitu keskustella lehdissa kulloinkin olleista vaitteista, ja lapsille on voitu esittaa kysymyksia, joihin lapset ovat vastailleet siihen savyyn, jonka he ovat huomanneet tyydyttaneen aikuisia. Mielikuvitus ja liioittelu on tullut tarinoihin mukaan, ja nain ovat tarinat saaneet yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta. Lopulta tarinat alkavat muotoutua lasten mielissa tosiksi. He siis kuvittelivat asuneensa kamalan murhaajan kanssa, joka tappoi heidan isansa.


Hän tietää mistä puhuu, koska hän manipuloi ihmisten mieliä tutkijan työssään jatkuvasti. Loftus on ammattimainen aivopesijä.

Aivopesu onnistuu myos muilta, kuin ammattilaisilta, kuten Loftus itsekin myontaa. Aivopesu voi tapahtua myos vahingossa ilman mitaan etukateissuunnitelmaa ihmisilta, jotka eivat ymmarra lasten psykologiasta mitaan. Ari ja Minna Auer olivat kokemattomia lasten huoltajia.

Psykologi Julia Korkman kutsui kollegoineen Loftuksen Suomeen puhumaan täkäläisille psykologeille valemuistoista.

Oikeuspsykologian tutkija, HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa psykologina työskentelevä Korkman kohtaa työssään lapsia, joiden muistikuvat ovat vääristyneet ja joiden päähän on muodostunut valemuistoja – siis muistikuvia, joita lapsi luulee oikeiksi, mutta joita ei koskaan tapahtunut.

Juuri nain on kaynyt Anneli Auerin nuorimmille lapsille. He muistavat asioita, joita ei ole tapahtunut.

Näin voi käydä muun muassa huoltajuusriitatapauksissa. Pahimmillaan toinen vanhemmista on istuttanut lapseen valemuiston siitä, että toinen pahoinpitelee tai hyväksikäyttää lasta. Lapsi saattaa alkaa pelätä ja inhota viatonta vanhempaa.

Anneli Auerin lapset alkoivat pelata sijaisperheessa omaa aitiaan, jota he olivat jopa lakanneet kutsumasta aidikseen. On toistaiseksi viela selvittamatta miten tama tapahtui? Oliko takana tahallista manipulointia ja aivopesua, vaiko viatonta ymmartamattomyytta lasten kasvatuksesta ja sijaisvanhempien vastuusta pitaa ylla terve suhde lasten omaan vanhempaan? Vai onko vastuu valvoa lasten etua ainoastaan sosiaaliviranomaisilla? Voiko tilanne olla se, etta sijaisvanhemmille maksetaan tuhansia euroja tehtavasta, jossa he epaonnistuivat? Toki sosiaaliviranomaisten olisi tullut valvoa, etta lasten etu toteutuu sijaisperheessa, eika heidan suhdettaan aitiin paasteta vaaristymaan ja katkeamaan. Suomessakin tiedetaan aivan tarpeeksi lasten vieroittamisesta. Kuka vastaa huonosta viranomaistyosta, jolla on aiheutettu lapsille elinikaista haittaa?


"Eräässä tapauksessa äiti epäili isää hyväksikäytöstä. Lapsi kertoi, että isän kanssa oli leikitty pahoja leikkejä. Leikkiminen oli kuitenkin tapahtunut valvotuissa olosuhteissa ja ollut täysin normaalia. Lapsen kertomus oli vääristynyt sen jälkeen, kun hän oli keskustellut äidin kanssa", Korkman kertoo.

Jep, nain helppoa se on.

Joissain tapauksissa lapsi vain toistaa kuuliaisesti tarinaa, jota vanhempi on käskenyt kertoa. Joskus käy niin, että lapsi aluksi toistaa tarinaa mekaanisesti, mutta myöhemmin siitä muokkautuu valemuisto.

"Jos vanhempi ohjaa lapsen ajatuksia tiettyyn suuntaan, hänelle kehittyy todennäköisesti vääristynyt muistikuva."

Kaikki tama tieto on Suomessakin ollut kaytossa, mutta Turun Hovioikeus paatti sivuuttaa sen. Tasta syysta mina henkilokohtaisesti epailen tuomareiden olleen korruptoituneita. He tuomitsivat kuten heilta oli odotettu, etta saadaan lasten aiti tuomittua myos murhasta. Minulla on mielenkiintoinen teksti luettavani liittyen konformisuuteen.


Joskus vanhemmat toimittavat poliisille todisteeksi nauhoja, joilla lapsi kertoo pahoinpitelyistä. "Silloin aikuinen usein puhuu ja kuvailee tilanteita ja lapsi vastailee kuuliaisesti joo tai ei." Tällaisissa tilanteissa valemuistojen muodostumisen riski on ilmeinen. Valemuistoja voidaan istuttaa vahingossa tai tahallaan.

Suuri kysymys onkin, neuvoiko joku virkamies sijaisvanhempia toimittamaan nauhoja syyttaja Valkamalle? Englanninkielisessa Hesarissa oli Valkaman lausunto, jossa han lipsautti, etta jotain yllattavaa oli tullut hanen tietoonsa jo kesakuussa 2011. Eli tiesiko Valkama jo ennen kesalomillensa lahtoa, etta lomilta tullessa 1.8.2011 hanella olisi valmiina "uusia todisteita" syytonta Anneli Aueria vastaan?


Usein vanhemmat ovat vilpittömiä, Korkman sanoo.
"Normaali vanhempi kantaa huolta lastensa hyvinvoinnista. Riitaisessa erotilanteessa lapsi usein oireilee. Vanhemman saattaa olla vaikea nähdä, että lapsen oireilu voi johtua riitaisesta erosta. On helpompi ajatella, että toisen vanhemman luona tapahtuu jotain kurjaa." Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu myös erilaisia vaiheita.

Tiedossa on, etta Anneli Auerin lapset ovat oireilleet sijaiskodissa. Olivathan lapset menettaneet ensin isansa hyvin pelottavalla tavalla omassa kodissaan, jonka pitaisi olla turvallinen paikka ihan kenelle tahansa. Sitten pidatettiin aiti ja lapset joutuivat kodittomiksi. Ari ja Minna Auer sitten armeliaasti ottivat orvot lapset hoteisiinsa. Vanhin tytar ei sijaiskodissa viihtynyt, vaan lahti yksin lastenkotiin. Siella hanella oli hyvat oltavat. Pienimmaiset jaivat yksin sijaisperheeseen, jossa puhuttiin pahaa aidista ja siskosta. Lapsilta odotettiin samaa asennetta sisartaan ja aitiaan kohtaan. Lapset kavivat terapiassa, jossa pahaa oloa purettiin. Huono terapeutti ei ymmartanyt mista lasten paha olo kumpuaa, vaan ainoastaan vahvisti lasten vihaa ja pelkoa omaa aitiaan kohtaan.

"Osa vanhemmista tulkitsee lapsen kehitykseen kuuluvat normaalit oireet kaltoinkohtelusta johtuviksi."

Vanhempi alkaa kysellä lapselta, olisiko tätä kenties kohdeltu kaltoin. Hän kyselee yksityiskohtia ja voi huomaamattaan ohjailla lasta kysymyksillään ja omilla epäilyillään. Tuloksena voi olla valemuisto: lapsi uskoo tulleensa pahoinpidellyksi.
Valemuiston mahdollisuutta aletaan tutkia esimerkiksi silloin, kun pahoinpitely- tai hyväksikäyttösyytökset ilmaantuvat yhtäkkiä kesken avioeroprosessin, eikä niistä ole ollut aikaisempaa epäilyä.

Juuri nain epailen kayneen Anneli Auerin lapsille. Heilta on kyselty ja heita on ohjailtu.

Tutkimuksissa on havaittu, että aivot reagoivat valemuistoon samoin kuin aitoon muistoon. Valemuisto herättää yhtä voimakkaita tunnereaktioita kuin aito muisto. Se, että muisto on elävä ja yksityiskohtainen, ei tarkoita, että se olisi totta.

Valemuisto julmasta murhaaja-aidista on saanut lapset vihaamaan ja pelkaamaan omaa aitiaan. Kuka vastaa siita, etta tilanne on paastetty kehittymaan tahan surulliseen lopputulemaan, josta on saanut karsia moni taysin sivullinenkin? Ongelma on juuri se, ettei ole olemassakaan sellaista yhta ainoata tahoa, vaan sellainen pitaisi erikseen perustaa.
Susku London, korruption vastustaja
Lataa ilmainen 310-sivuinen kirjauutuus Ulvilan surmasta! https://drive.google.com/file/d/1L55vVw ... FGYkb/view
http://anneliauer.com
http://facebook.com/SuskuLondon
http://twitter.com/SuskuLondon

Avatar
Pieni liekki
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4331
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki » To Joulu 27, 2018 1:57 pm

Onko tietoa, joko Heurekassa meneillään olleesta Silminnäkijä-tutkimuksesta on jossain tutkimustuloksia saatavilla? Ohessa on esimerkki siitä, kuinka vaikeaa on tarkkojen silminnäkijähavaintojen tekeminen:

https://www.youtube.com/watch?v=ONoGqhVoEpY

Anneli ja hänen vanhin tyttärensä ehtivät tehdä silminnäkijähavaintoja ulkopuolisesta tappajasta huonossa valaistuksessa ainoastaan lyhyiden hetkien ajalta.
Hymyillään, kun tavataan, ja viedään asiat yhdessä maaliin.

Avatar
CSI
Watson
Viestit: 2965
Liittynyt: To Tammi 10, 2013 11:04 am

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja CSI » Ma Joulu 31, 2018 2:06 pm

WalkingDisaster kirjoitti:Miksi tämä on Ulvila osiossa? Mielestäni kuuluisi enemmänkin "vapaaseen keskusteluun".

Koska kaikki on yhtä Ulvilaa nykyään näiden eräiden hurahtaneiden mindsetissä.

Jos ei ole asiat selitettävissä Mamulla™ niin sitten Ulvilaa™ kehiin. On varmaan helppo elämä kun on noin simppeli maailmankuva?
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä:
"Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."

Avatar
CSI
Watson
Viestit: 2965
Liittynyt: To Tammi 10, 2013 11:04 am

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja CSI » Ma Joulu 31, 2018 2:09 pm

Susku London kirjoitti:Kirjoitan nettikahvilasta, jossa nappaimistossa ei ole kaikkia suomalaisia vokaaleja. Joten sori siita.

Paamies oivalsi mista postittamassani jutussa on kyse, ja miten se liittyy Auerin tarinaan.

Susku London kirjoitti:
Loftus on tutkinut muistia noin 45 vuotta ja todistanut uudelleen ja uudelleen samasta asiasta: muistiin ei voi luottaa.

"Muistoja on erittäin helppoa – siis todella uskomattoman helppoa – manipuloida vahingossa ja tahallaan", Loftus kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Anneli Auerin lapset asuivat vuosia sijaisperheessa, jossa on lasten kanssa keskusteltu aidin syyllisyyskysymyksesta. Poliisi ja sosiaaliviranomaiset ovat informoineet sijaisvanhempia aidin tilanteesta. Olisiko lasten terapeutteja on myos informoitu? Voimme kuitenkin olettaa, etta aidin syyllisyyskysymys on ollut puheena. Naiden keskustelujen luonne on satavarmasti vaikuttanut lasten ymmarrykseen siita onko aiti syyllinen. Minna Auerin todisteluista oikeudessa kuuluu, kuinka han uskoo Annelin syyllisyyteen. Tasta voimme edelleen olettaa, etta aiti on esitetty syyllisena lapsille. Lasten kanssa on voitu keskustella lehdissa kulloinkin olleista vaitteista, ja lapsille on voitu esittaa kysymyksia, joihin lapset ovat vastailleet siihen savyyn, jonka he ovat huomanneet tyydyttaneen aikuisia. Mielikuvitus ja liioittelu on tullut tarinoihin mukaan, ja nain ovat tarinat saaneet yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta. Lopulta tarinat alkavat muotoutua lasten mielissa tosiksi. He siis kuvittelivat asuneensa kamalan murhaajan kanssa, joka tappoi heidan isansa.


Hän tietää mistä puhuu, koska hän manipuloi ihmisten mieliä tutkijan työssään jatkuvasti. Loftus on ammattimainen aivopesijä.

Aivopesu onnistuu myos muilta, kuin ammattilaisilta, kuten Loftus itsekin myontaa. Aivopesu voi tapahtua myos vahingossa ilman mitaan etukateissuunnitelmaa ihmisilta, jotka eivat ymmarra lasten psykologiasta mitaan. Ari ja Minna Auer olivat kokemattomia lasten huoltajia.

Psykologi Julia Korkman kutsui kollegoineen Loftuksen Suomeen puhumaan täkäläisille psykologeille valemuistoista.

Oikeuspsykologian tutkija, HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa psykologina työskentelevä Korkman kohtaa työssään lapsia, joiden muistikuvat ovat vääristyneet ja joiden päähän on muodostunut valemuistoja – siis muistikuvia, joita lapsi luulee oikeiksi, mutta joita ei koskaan tapahtunut.

Juuri nain on kaynyt Anneli Auerin nuorimmille lapsille. He muistavat asioita, joita ei ole tapahtunut.

Näin voi käydä muun muassa huoltajuusriitatapauksissa. Pahimmillaan toinen vanhemmista on istuttanut lapseen valemuiston siitä, että toinen pahoinpitelee tai hyväksikäyttää lasta. Lapsi saattaa alkaa pelätä ja inhota viatonta vanhempaa.

Anneli Auerin lapset alkoivat pelata sijaisperheessa omaa aitiaan, jota he olivat jopa lakanneet kutsumasta aidikseen. On toistaiseksi viela selvittamatta miten tama tapahtui? Oliko takana tahallista manipulointia ja aivopesua, vaiko viatonta ymmartamattomyytta lasten kasvatuksesta ja sijaisvanhempien vastuusta pitaa ylla terve suhde lasten omaan vanhempaan? Vai onko vastuu valvoa lasten etua ainoastaan sosiaaliviranomaisilla? Voiko tilanne olla se, etta sijaisvanhemmille maksetaan tuhansia euroja tehtavasta, jossa he epaonnistuivat? Toki sosiaaliviranomaisten olisi tullut valvoa, etta lasten etu toteutuu sijaisperheessa, eika heidan suhdettaan aitiin paasteta vaaristymaan ja katkeamaan. Suomessakin tiedetaan aivan tarpeeksi lasten vieroittamisesta. Kuka vastaa huonosta viranomaistyosta, jolla on aiheutettu lapsille elinikaista haittaa?


"Eräässä tapauksessa äiti epäili isää hyväksikäytöstä. Lapsi kertoi, että isän kanssa oli leikitty pahoja leikkejä. Leikkiminen oli kuitenkin tapahtunut valvotuissa olosuhteissa ja ollut täysin normaalia. Lapsen kertomus oli vääristynyt sen jälkeen, kun hän oli keskustellut äidin kanssa", Korkman kertoo.

Jep, nain helppoa se on.

Joissain tapauksissa lapsi vain toistaa kuuliaisesti tarinaa, jota vanhempi on käskenyt kertoa. Joskus käy niin, että lapsi aluksi toistaa tarinaa mekaanisesti, mutta myöhemmin siitä muokkautuu valemuisto.

"Jos vanhempi ohjaa lapsen ajatuksia tiettyyn suuntaan, hänelle kehittyy todennäköisesti vääristynyt muistikuva."

Kaikki tama tieto on Suomessakin ollut kaytossa, mutta Turun Hovioikeus paatti sivuuttaa sen. Tasta syysta mina henkilokohtaisesti epailen tuomareiden olleen korruptoituneita. He tuomitsivat kuten heilta oli odotettu, etta saadaan lasten aiti tuomittua myos murhasta. Minulla on mielenkiintoinen teksti luettavani liittyen konformisuuteen.


Joskus vanhemmat toimittavat poliisille todisteeksi nauhoja, joilla lapsi kertoo pahoinpitelyistä. "Silloin aikuinen usein puhuu ja kuvailee tilanteita ja lapsi vastailee kuuliaisesti joo tai ei." Tällaisissa tilanteissa valemuistojen muodostumisen riski on ilmeinen. Valemuistoja voidaan istuttaa vahingossa tai tahallaan.

Suuri kysymys onkin, neuvoiko joku virkamies sijaisvanhempia toimittamaan nauhoja syyttaja Valkamalle? Englanninkielisessa Hesarissa oli Valkaman lausunto, jossa han lipsautti, etta jotain yllattavaa oli tullut hanen tietoonsa jo kesakuussa 2011. Eli tiesiko Valkama jo ennen kesalomillensa lahtoa, etta lomilta tullessa 1.8.2011 hanella olisi valmiina "uusia todisteita" syytonta Anneli Aueria vastaan?


Usein vanhemmat ovat vilpittömiä, Korkman sanoo.
"Normaali vanhempi kantaa huolta lastensa hyvinvoinnista. Riitaisessa erotilanteessa lapsi usein oireilee. Vanhemman saattaa olla vaikea nähdä, että lapsen oireilu voi johtua riitaisesta erosta. On helpompi ajatella, että toisen vanhemman luona tapahtuu jotain kurjaa." Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu myös erilaisia vaiheita.

Tiedossa on, etta Anneli Auerin lapset ovat oireilleet sijaiskodissa. Olivathan lapset menettaneet ensin isansa hyvin pelottavalla tavalla omassa kodissaan, jonka pitaisi olla turvallinen paikka ihan kenelle tahansa. Sitten pidatettiin aiti ja lapset joutuivat kodittomiksi. Ari ja Minna Auer sitten armeliaasti ottivat orvot lapset hoteisiinsa. Vanhin tytar ei sijaiskodissa viihtynyt, vaan lahti yksin lastenkotiin. Siella hanella oli hyvat oltavat. Pienimmaiset jaivat yksin sijaisperheeseen, jossa puhuttiin pahaa aidista ja siskosta. Lapsilta odotettiin samaa asennetta sisartaan ja aitiaan kohtaan. Lapset kavivat terapiassa, jossa pahaa oloa purettiin. Huono terapeutti ei ymmartanyt mista lasten paha olo kumpuaa, vaan ainoastaan vahvisti lasten vihaa ja pelkoa omaa aitiaan kohtaan.

"Osa vanhemmista tulkitsee lapsen kehitykseen kuuluvat normaalit oireet kaltoinkohtelusta johtuviksi."

Vanhempi alkaa kysellä lapselta, olisiko tätä kenties kohdeltu kaltoin. Hän kyselee yksityiskohtia ja voi huomaamattaan ohjailla lasta kysymyksillään ja omilla epäilyillään. Tuloksena voi olla valemuisto: lapsi uskoo tulleensa pahoinpidellyksi.
Valemuiston mahdollisuutta aletaan tutkia esimerkiksi silloin, kun pahoinpitely- tai hyväksikäyttösyytökset ilmaantuvat yhtäkkiä kesken avioeroprosessin, eikä niistä ole ollut aikaisempaa epäilyä.

Juuri nain epailen kayneen Anneli Auerin lapsille. Heilta on kyselty ja heita on ohjailtu.

Tutkimuksissa on havaittu, että aivot reagoivat valemuistoon samoin kuin aitoon muistoon. Valemuisto herättää yhtä voimakkaita tunnereaktioita kuin aito muisto. Se, että muisto on elävä ja yksityiskohtainen, ei tarkoita, että se olisi totta.

Valemuisto julmasta murhaaja-aidista on saanut lapset vihaamaan ja pelkaamaan omaa aitiaan. Kuka vastaa siita, etta tilanne on paastetty kehittymaan tahan surulliseen lopputulemaan, josta on saanut karsia moni taysin sivullinenkin? Ongelma on juuri se, ettei ole olemassakaan sellaista yhta ainoata tahoa, vaan sellainen pitaisi erikseen perustaa.

Miksi tämä valemuistoteoria koskee Auerin 3 nuorimmaista lasta mutta ei vanhinta lasta, Amandaa?

Amanda on tähtitodistajana keissisänne. Miksi hän olisi valemuistoteorian ulkopuolella? Hän on nähnyt Huppiksen vain koska äiti sanoi niin. Sehän olisi todennäköisin selitys, jos kerran valemuistoteoriaan uskotte. Äiti oli lisäksi oikeasti läheinen Amandan kanssa, joten Anneli Auerin sanomisilla on ollut suuri vaikutus Amanda Aueriin. Paljon suurempi kuin sijaisvanhemmilla - joista ei ole voitu osoittaa, että he olisivat ketään mitenkään erityisesti johdatelleet.

Valitsette teoriasta vain omaan tarinaanne sopivat palaset. Cherrypicking Lontoon kielellä.
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä:
"Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."

Avatar
Pieni liekki
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4331
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Silminnäkijä / Innocence project -hanke

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki » Ma Joulu 31, 2018 4:17 pm

CSI kirjoitti: Miksi tämä valemuistoteoria koskee Auerin 3 nuorimmaista lasta mutta ei vanhinta lasta, Amandaa?

Amanda on tähtitodistajana keissisänne. Miksi hän olisi valemuistoteorian ulkopuolella? Hän on nähnyt Huppiksen vain koska äiti sanoi niin. Sehän olisi todennäköisin selitys, jos kerran valemuistoteoriaan uskotte. Äiti oli lisäksi oikeasti läheinen Amandan kanssa, joten Anneli Auerin sanomisilla on ollut suuri vaikutus Amanda Aueriin. Paljon suurempi kuin sijaisvanhemmilla - joista ei ole voitu osoittaa, että he olisivat ketään mitenkään erityisesti johdatelleet.

Valitsette teoriasta vain omaan tarinaanne sopivat palaset. Cherrypicking Lontoon kielellä.
Kuka on väittänyt, että Auerin vanhin tytär olisi valemuistoteorian ulkopuolella? En usko, että ainakaan kukaan Auerin ja vanhimman tyttären syyttömiksi perheen isän murhaan tietävistä henkilöistä.

Valemuistot vaativat pidemmän ajan kehittyäkseen. Näitä valemuistojen kehittymiseen liittyviä asioita on ansiokkaasti käyty läpi esimerkiksi psykologian tohtori Katariina Finnilä-Tuohimaan asiantuntijatodisteluissa, joita on kertynyt Ulvilan murhaoikeudenkäynneistä. Kannattaisiko sinun uhrata hetki ajastasi ja perehtyä tapauksesta olemassa olevaan valemuistoihin liittyvään aineistoon eikä syytellä sattumanvaraisesti toisia rusinoiden poimimisesta pullista? Voisi olla hyvä, jos lääkäripoikasikin perehtyisi Auerin tapauksen faktoihin fiktiospekulaatioiden sijaan. Ei nimittäin haittaisi yhtään, että tämä tapaus saataisiin vähitellen pois päiväjärjestyksestä ja voitaisiin keskittyä maailmanparantamiseen vähän tuoreempien tapausten parissa.
Hymyillään, kun tavataan, ja viedään asiat yhdessä maaliin.

Vastaa Viestiin