teppo kirjoitti:
Minua tässä kiinnosti, kyetäänkö kirjassa tuomion sisältöä kuvaamaan oikein ja onko sen ja ylipäätään oikeudellisen ajattelun logiikka ymmärretty.
Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin, niin tässä kirjassa ei selitetä Hovin 2015 tuomiota eikä pidetä sitä minään ylimpänä auktoriteettina. Se ei ole nyt ollenkaan pointti.
Kirjassa kerrotaan, miksi Anneli Auer on syytön: miten syyttömyys voidaan monin tavoin osoittaa. VAIKKA syyttömyyttä ei normaalisti tarvitse osoittaa, vaan syyllisyys. Kirjan otsikossa ei ole kysymysmerkkiä perässä, vaikka Harri Aalto sen sinne kirjoitti. Kirjassa ei kysytä, vaan vastataan. Se on tehty sen vuoksi, että useimmilla ihmisillä ei ole tietoa eikä todisteita siitä, että Auer ihan aikuisten oikeasti on syytön, eikä vain vapautettu todisteiden puuttuessa.
Hovin tuomiota käytetään joissain kohdin perustelemaan joku asia, koska "amatöörin" todistusta asioista ei usein uskota, mikäli asiaan ja alkuperäiseen aineistoon ei ole tutustuttu. Hovin tuomiossa ei ole mitään sellaista asiaa, mitä tällä palstalla ei olisi jo vuosia aikaisemmin tiedetty ja kerrottu. Äärimmäisen vähän ainakin. Kun täysijärkisillä ihmisillä on sama aineisto käytettävissään, he yleensä päätyvät samaan lopputulokseen. Maallikoilta vain menee vuosikaupalla aikaa saada aineisto, joka tuomareille tuodaan nenän eteen. Mutta maallikoilla on tätä aikaa paljon enemmän kuin tuomareilla ja heillä on asiaan paljon suurempi kiinnostus. He eivät tee vain työtään, vaan heille asia on harrastus.
Lisäksi kerrotaan paljon asioita, joista hovissa 2015 ei ollut mitään aavistusta tai jäi käsittelemättä ja sellaisiakin asioita, joita ei ole oikeusjutun missään vaiheessa käsitelty tai huomattu lainkaan. Tämän luulisi olevan aika merkittävä asia. Monet asiat eivät ole itseni löytämiä, vaan jonkun muun minfolaisen. Muutaman aika merkittävän asian olen "löytänyt" itsekin.
Lisäksi siinä osoitetaan, kuinka poliisi, pääosin päätutkija Tapio Santaoja, väärensi tutkimustuloksia, ja kuinka poliisi käyttämiensä asiantuntijoiden avulla sai syyttäjän ja tämän kautta median toistamaan lauseita, joita vielä nykyään suurin osa ihmisistä toistelee, eli pystyi luomaan vajaassa vuodessa yleisen mielipiteen asiasta, josta sitä ennen oli ihan eri mielipide valtaosalla. Kuinka tästä surmasta tuli kaikkien tuntema Ulvilan juttu.
Lisäksi sen on tarkoitus olla "Ulvilan surman käsikirja" eli antaa lähteitä, päivämääriä ja tietoja surmasta ja sen tutkimisesta, vaikkapa amatööridekkarille, toimittajalle tai poliisille.
Lue kirja rauhallisesti, avoimin mielin ja niin, että haluat ymmärtää, mitä siinä kirjoitetaan. Se on tosissaan tehty, kaikenlaista huuhaata karttavan ihmisen toimesta, vaikka en aina osaa kirjoittaa pelkästään "asiallisesti" ja tapauksiin liittyvä usein tahaton huumori minua kiehtookin.