
”Lähes 12 vuotta sitten sattunut Ulvilan surma kiehtoo yhä amatööridekkareita. Yhtä tärkeänä kuin murhan selvittämistä joissakin piireissä pidetään edelleen miehensä murhasta kaksi kertaa tuomitun ja kaksi kertaa syytteistä vapautetun Anneli Auerin kohtaloa järjestelmän uhrina.
Virallisesti piste Aueriin kohdistuneille murhaepäilyille pantiin syksyllä 2015, kun korkein oikeus (KKO) hylkäsi kaikki Vaasan hovioikeuden vapauttavasta tuomiosta tehdyt valituslupahakemukset.
Auerin vapautuminen raskaista rikosepäilyistä uutisoitiin mediassa laajasti ja näkyvästi, mutta kaikille se ei riittänyt. Yksi heistä on netin rikosportaali murha.infon nimimerkki Kuolemannaakka, joka on nyt julkaissut nettikirjan Ulvilan surma - Miksi Anneli Auer on syytön?
Noin 300-sivuiseen kirjaan on koottu nimimerkin yksityiskohtainen todisteluketju tapahtumista. Kirjoittajan piiloutuminen nimimerkin taakse ei varsinaisesti lisää hänen väitteidensä luotettavuutta.
Kirjoittajan johtoajatus on se, ettei päivittäismedia koskaan kirjoittanut, miksi Auer oli oikeuden mielestä syytön. Tämä on tietysti täyttä puppua.
Kuten kaikkien aiempienkin oikeusasteiden päätösten, mutta erityisesti lainvoimaisen Vaasan hovioikeuden ratkaisun perustelut eriteltiin julkisessa sanassa hyvin yksityiskohtaisesti. Yhtä kestämätön on väite, ettei puolustuksen näkökantoja esitetty mediassa.
Kun kirjoittaja, itsensä "akateemisesti koulutetuksi keski-ikäiseksi mieheksi" määrittävä nimimerkki, kertoo tutkineensa Ulvilan surmaa "kahdeksan vuoden ajan käytännössä lähes päivittäin", mieleen tulee ajatus pitkälle edenneestä pakkomielteestä. Kirjoittajan itsensä mielestä kyse on harrastuksesta, jonka hän halusi viedä mahdollisimman pitkälle.
Kirjoittajan kantava ajatus on tuttu: kaiken takana on median, poliisin, syyttäjien ja oikeuslaitoksen salaliitto, vapaamuurareita unohtamatta. Anneli Auer oli kirjoittajan mukaan hyvä syyllinen kaikille.
Nettikirja ei ansaitsisi laajempaa julkisuutta, ellei se kertoisi, millaiseen ahdistukseen Ulvilan perhetragedia imaisi ihmisiä.
Kuolemannaakan tapaus on hyvin oireellinen; murhajutusta tuli keskeinen osa elämän sisältöä, vaikka tapaukseen ei ole minkäänlaisia henkilökohtaisia tai edes tapahtumapaikkakuntiin liittyviä siteitä.
Tällainen terveen järjen rajat ylittävä intohimo tuntuu jostakin syystä olevan tyypillistä nimenomaan Ulvilan surman setvimiseen viehättyneiden keskuudessa. Toki poliisin murhatutkintaan liittyi paljon outoja piirteitä, mutta nimenomaan niiden tulisi korostaa, kuinka tärkeää on säilyttää selväpäisyys kaaoksen keskellä.”
https://www.satakunnankansa.fi/a/201190243