Olikos Päivi Hirvelä toinen oikeusneuvoksista jotka hylkäsi tyttären valituksen KKO:lle?
Jos oli, niin hänestä löytyy mielenkiintoinen artikkeli:
https://pro.almatalent.fi/article/korke ... austa/4748
Lyhennelmä, loput linkin takaa:
Hirvelän mielestä työnohjausta tarvittaisiin tapauksissa, jotka ovat henkisesti raskaita.
Tein lisensiaatintutkimusta ja väitöskirjaa osittain virkavapaalla ja osittain työn ohella. Se oli sellaista arjen akrobatiaa.
Lisensiaatintutkimukseni aihe oli lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, josta tein sittemmin myös väitöskirjan. Tutkimusaihe käveli eteeni erään jutun kohdalla. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei vielä oikein tiedetty. Kuviteltiin, että se on ilmiö, joita ei Suomessa ylipäätään esiinny. Kun ratkaistavana oli lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva tapaus, oltiin aika kädettömiä. Ei tiedetty miten lasta kuullaan, tai miten huolehditaan vastaajan oikeusturvasta, tai miten tällaista asiaa edes käsitellään ja näyttöä arvioidaan. Lisensiaattivaiheessa selvittelin erityisesti todistajanpsykologiaa ja todistusteorioita. Väitöskirjani taas perustui paljolti oikeuskäytäntöön. Tapaukset ovat salaisia ja oli tarve selvittää, miten oikeuskäytännössämme tapauksia ratkaistiin. Olin siihen aikaan valtionsyyttäjänä ja koordinoin aihepiiriä koko maan syyttäjien osalta. Tässä asemassa tunsin juttukannan ja hain tutkimusluvat aineistoon tuomioistuimilta.
Hirvelä on huolissaan seri-juttuja käsittelevistä. Itse kokee traumatisoituneen asioihin perehtymisestä. jos olisin Hirvelän housuissa, epäilisin vastaavassa tilanteessa, olisinko lainkaan
sopiva, tai puolueeton, tällöin käsittelemään juttuja oikeusnäkökulmasta
neutraalilla tavalla:
Oikeudellisella puolella tarvitaan työntekijän hyvän työkyvyn ylläpitämiseen työnohjausta silloin, kun jutut ottavat mielen päälle.
Kuvittelin, että pystyn etäännyttämään itseni tutkimistani tapauksista, mutta jälkikäteen huomasin, ettei se aivan niin käynyt. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat tapaukset ottavat kipeää myös asiaa selvittäville ammattilaisille ja he altistuvat sekundaaritraumalle. Painotin väitöskirjassani, että meille oikeudellisille toimijoille, kuten syyttäjille, avustajille ja tuomareille, tulisi olla saatavilla työnohjausta henkisesti kuormittavissa asioissa. Sellaista ei nyt ole. Mielestäni työnohjaus ei ole millään tavalla ristiriidassa tuomarin riippumattomuuden ja puolueettomuuden kanssa. Esimerkiksi hoitoalalla työnohjaus on itsestäänselvyys silloin, kun työvälineenä on oma persoona. Vaikka ammattitaito, ammatillisuus ja kokemus ovat ensisijaisia, niin omaa persoonaa tässäkin käytetään.
Linkin takaa löytyy myös Hirvelän "henkkarit".