Nice shirt kirjoitti: ↑Ke Joulu 06, 2023 12:06 pm
Ja niin aukeaa kuudes luukku;
Siellä Naakan kirjan (s. 269) mukaan Annelia kuulusteltiin virallisesti ensimmäisen kerran 06.12.2006. Kare Koskinen näyttää muutamia kuvia mm. Puputin kuvan. Eräs näyttää Annelin mielestä "samannäköiseltä". Tämä on tietenkin mielenkiintoista siksi, että oli pimeää ja Annelin blogissa on tekijä jonkunkaltainen kommandopipo päässä. Tuntisitko sinä varmasti tekijän kommandopipon alta? Vai lähettäisitkö väärän henkilön vankilaan?
Anneli kertoo kuulustelustaan 6.12.2006 Murhalesken muistelmissa sivuilla 34-36 mm. seuraavaa:
Kuulustelun lopulla K. K. näytti minulle muutaman paperille printatun miehen kuvan. Yksi kuvien miehistä näytti murhaajalta.
Kerroin K.:lle huomiostani. Samat pyöreät posket, pyöreä nenä ja samat kasvojen mittasuhteet. Vain silmät näyttivät hiukan liian pieniltä, mutta se ehkä johtui siitä, että kuvan miehellä oli silmälasit. Minulle tuli kammottava tunne, että kuvassa näkyvä henkilö saattoi hyvinkin olla mieheni murhaaja. Olisin halunnut tietää, kuka mies oli, mutta K. ei suostunut kertomaan.
K. K. tulosti kirjoittamansa kymmensivuisen kuulustelukertomuksen paperille ja antoi sen luettavakseni. En voinut kuin ihailla hänen työtään, kun näin, miten taitavasti hän oli saanut tiivistettyä viiden tunnin kuulustelun. Kun paperit oli allekirjoitettu ja kuulustelu oli ohi, kello oli jo pitkälti yli kuusi ja olin hyvin väsynyt. Luulen, että K. oli yhtä väsynyt kuin minäkin.
”Te olette sitten täällä poliisilaitoksella töissä itsenäisyyspäivänäkin”, totesin lähtiessämme kuulusteluhuoneesta. Kuulin, että K. K.:lla olisi ollut oikeastaan vapaapäivä tänään, mutta kaikki halusivat saada jutun ratkaistuksi mahdollisimman pian.
K. antoi vielä numeron, johon voisin soittaa, jos tulisi jotain mieleen. Ojensin hänelle uuden kännykkäni, johon en vielä osannut tallentaa numeroita, ja pyysin häntä laittamaan sen siihen itse.
K. K. otti auton poliisilaitoksen pihalta ja lähti tuomaan minua takaisin ankeusasunnolle. Juttelimme matkalla lööpeistä ja lehtijutuista. Olin kuullut lööppien antavan sellaisen kuvan, että minä ja tyttäreni suurin piirtein seisoimme Jukan ja murhaajan vieressä tuijottamassa koko tapahtuma-ajan. Todellisuudessa seisoimme keittiössä puhelimessa ja näimme takkahuoneesta vain pieniä vilauksia silloin, kun kävimme katsomassa olohuoneen puolelta. K. ei ollut lukenut lehtijuttuja Jukan murhasta sen enempää kuin minäkään, mutta ihmetteli yleisellä tasolla, miten kymmenen rivin lehdistötiedotteesta aina saatiin väännettyä kokonaisen aukeaman juttu. Hän arveli, että ehkä siinä piilikin selitys vääriin tietoihin. Vähintään puolet lehtien jutuista oli toimittajien omia tulkintoja.
Mietin ääneen, mahtoiko murhaaja lukea noita juttuja ja ajatella, että minä ja tyttäreni voisimme olla hänelle vaaraksi todistajina, koska olimme nähneet hänet.
”Kun ei yhtään tiedä, mitä tässä on takana, ei tietysti voi sanoa mitään varmaa, mutta en usko, että sinä olet vaarassa”, K. sanoi rauhoittavasti. ”Jos tämä murhaaja olisi halunnut tehdä teille jotain pahaa, hän olisi tehnyt sen silloin ja siellä. Sinulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta isoa miestä vastaan.” K. K.:n sanat kuulostivat järkeviltä, mutta ne eivät saaneet pelkojani katoamaan kokonaan.
Illalla pyörittelin päässäni irrallisia kuulustelukysymyksiä ja yritin keksiä selitystä niille. Jotkut kysymykset tuntuivat oudoilta. Miksi minulta oli kysytty kirveestämme? Oliko ikkuna rikottu kirveellä ja jos oli, oliko siihen käytetty meidän kirvestämme? Entä miksi minulta oli kysytty kaikenlaisia homoihin liittyviä kysymyksiä? Jukka suhtautui heihin ihan myönteisesti, ja hänellä oli homokavereita, mutta ei hän silti ollut homo. Miksi se oli niin tärkeää?
Ehkä joskus vielä saisin tietää vastaukset näihin kysymyksiin.
Tietyt asiat näyttävät täällä murhainfossakin askarruttavan lähes meitä kaikkia.
Iloista Itsenäisyyspäivää ja voimia itsenäisyytensä puolesta taisteleville Ukrainassa. Toivottavasti jollain olisi viisautta saada siellä aikaan rauha ja käynnistää jälleenrakennus.
