Olisiko nämä valhekertomukset pitänyt vuotaa ja julkaista jo 10v sitten?
Ehdottomasti. Kuten kuollut oikeuden puolustaja, dosentti Seppo Isotalo toivoi. Silloin tosin kukaan ei aavistanut, että totuuden voittoon menisi likainen tusina. Veikkaan, että useampikin järjellinen virkamies olisi paljastanut hulluus-tuomiot, JOS olisi etukäteen arvannut tökeröiden valheiden vuosikymmenen sairaan keston.
Kymmenet muutkin syyttömät olisivat jääneet tuomitsematta raiskausteollisuuden voittosaalistuksissa!
Edelleenkin rikosjuoruilija-pj Rami Mäkinen on heikosti oppinut Ulvilan Oikeusmurhat ja kirjoittelee useampia virheitä:
https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/sal ... 57664088-1
Anneli Auer ja Jens Kukka tuomittiin rikoksista, joiden näyttönä olivat Auerin alaikäisten lasten lausunnot. Nyt lapset kertovat valehdelleensa. Salattu tutkintamateriaali valottaa, miten lapsia kuultiin.
3.3.2023
RAMI MÄKINEN MATTI RÄMÖ
Anneli Aueriin kohdistuneet rikostutkinnat ja tuomiot asettuivat uuteen valoon Helsingin Sanomien 24. helmikuuta julkaiseman artikkelin myötä.
Jutussa kerrottiin Auerin kolmen nuorimman lapsen peruneen kaikki todistuksensa Auerista ja hänen entisestä miesystävästään Jens Kukasta.
Turun hovioikeus tuomitsi vuonna 2013 Auerin 7,5 vuoden ja Kukan kymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin muun muassa useista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ja pahoinpitelyistä. Molemmat ovat istuneet tuomionsa.
Seksuaalirikosjuttu käsiteltiin oikeudessa kokonaan salaisena, lasten suojelemiseksi. Yli 1 500 sivun esitutkintamateriaali ja valtaosa tuomiosta salattiin. Julkisuuteen annettiin ainoastaan tuomiolauselmat sekä perusteluista laadittu niukka seloste.
”Lasten kertomusten luotettavuuden arviointi on ollut asian ratkaisemisessa keskeistä”, selosteessa kirjoitetaan.
Nuorempien lasten uusien todistusten perusteella Auer ja Kukka hakevat korkeimmalta oikeudelta tuomionsa purkua. Purkuhakemuksessa he pyytävät myös tapauksessa salatun aineiston julkistamista. Samaa ovat julkisesti pyytäneet myös Auerin lapset.
Salaamisen takia Auerin ja Kukan tuomioiden perusteiden arvioiminen on ollut käytännössä mahdotonta.
Suomen Kuvalehti on perehtynyt salaiseksi julistettuun tutkimusmateriaaliin. SK julkaisee materiaalia, jotta julkisuudessa olisi mahdollisuus arvioida, millaisen aineiston pohjalta oikeusistuin on joutunut harkintaansa tekemään ja miten aineisto on aikoinaan syntynyt.
SK lainaa laajaa aineistoa vain sen verran, kuin on tarpeen prosessin ymmärtämiseksi.
SK on vahvistanut Anneli Auerin, Jens Kukan ja Auerin aikuisten lasten julkaisutoiveen Auerin ja Kukan asianajajalta Markku Fredmanilta. Aineistoa ei ole saatu häneltä.
Aineistossa vuonna 2004 syntynyt tyttö muistelee väitettyä tapahtumaa, joka olisi sattunut marraskuun 2007 ja lokakuun 2008 välisenä aikana. Silloin hänen äitinsä Anneli Auer seurusteli Jens Kukka -nimisen miehen kanssa.
Kuvailemansa tapahtuman aikaan tyttö oli kolme tai neljä. Muisteluhetkellä hän on seitsemänvuotias. On heinä- tai elokuu 2011, ja hän kertoo tarinaansa Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön haastattelijalle.
”Jens (- -) otti mu… multa housut alas (- -)
ja sit se meni sinne keittiöön ja otti sen täsä siitä pöydältä sen puisen haarukan (- -) millä tehdään ruokaa”
Sitten tyttö kertoo Kukan tökänneen häntä haarukalla peräaukkoon.
”ei niillä piikkipäillä vaan sillä toisella.
Se Jens ja Plämpläm ja Anneli nauro.
Ja mää itkin.”
Myös Auerin 1999 syntynyt poika ja 2002 syntynyt tyttö kertoivat oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä järkyttävistä tapahtumista. Poliisi kertoi niistä Auerille syksyllä 2011 kuulustellessaan tätä epäiltynä useista lapsiinsa kohdistuvista seksuaalirikoksista ja pahoinpitelyistä. Kuulusteluissa esitettiin näytteitä lasten aiemmin tehdyistä haastatteluista.
”Lainaukset ovat joko yhden tai useamman lapsen haastattelusta”, Suomen Kuvalehdellä olevissa kuulustelupöytäkirjoissa lukee.
Auerin kolmen nuorimman lapsen pöytäkirjoihin kirjatut kertomukset ovat puistattavia.
”Ku me oltiin saunassa, niin sitte se [Anneli Auer] otti mua kiinni mun pippelistä yhtäkkiä ja sitte ve…nosti mua siitä (- -) piti niinku siitä kiinni, heitti mut sinne alalauteille ja siitä se sitte se sanos, että ’no höh, kun et lentäny kiukaaseen’.”
”Joskus ne (- -) pisti sellasseet suojukset Jensin pippeliin ja sitte teki… Siis niinku se on tökkiny mua niinku tekopippelillä ja omalla pippelillä…”
Lasten kertomuksissa viitataan myös useisiin raiskauksiin, joiden kohteena ovat olleet sekä tytöt että poika.
Lapset ovat nyt täysi-ikäisinä kertoneet valehdelleensa nämä lausunnot.
Ote tutkintamateriaalista.
Lapset selittivät myös Auerin ja Kukan juottaneen heille alkoholia ja pahoinpidelleen heitä toistuvasti.
Lasten mukaan äiti ja tämän miesystävä pakottivat lapset katsomaan heitä harrastamassa seksiä ja virtsaamassa toistensa päälle.
Lapset väittävät aikuisten myös näyttäneen heille sekä tavallista- että lapsipornoa. Kertomuksissa väkivalta sai myös ritualistisia, satanismiin viitanneita piirteitä.
Yksi lapsista kertoi Auerin ja Kukan tehneen itselleen pahviset pirunhännät, pirunsarvet tekopeniksistä ja metsästäneen alastomana rivitalon piha-alueella lintuja veitsillä ja tekopeniksillä.
Kertomuksissa toistuu sama asetelma. Äiti ja Kukka pahoinpitelevät ja käyttävät hyväksi. Vanhin lapsi –”Plämpläm”– on aikuisten liittolainen.
Sisarukset kertovat myös vanhimman, vuonna 1997 syntyneen tytön joutuneen seksuaalisen väkivallan uhriksi. Tämä kiisti jyrkästi sekä itseensä että sisaruksiinsa kohdistuneet teot.
Myös Auer kiisti lasten puheet jyrkästi. ”Nämä tarinat ovat kuin pervoelokuvista tai kauhuelokuvista”, hän sanoi poliisikuulustelussa 3. lokakuuta 2011.
Anneli Auerin lapset sijoitettiin tämän veljen kotiin syyskuussa 2009, kun hänet vangittiin epäiltynä miehensä murhasta. Lasten hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä koskevien kertomuksien seurauksena korkein oikeus palautti hovioikeuden kertaalleen käsittelemän murhajutun takaisin alioikeuteen.
Useiden oikeusprosessien jälkeen Auer vapautettiin murhasyytteistä vuonna 2015.
”Se oli yksinkertaisesti… ne meidän sijaisvanhemmat manipuloi meitä, sitä kautta me alettiin kertoa niitä tarinoita, mitkä ei ollut mikään niistä totta”, 2002 syntynyt tyttö kertoo asianajaja Markku Fredmanin kuvaamalla videolla HS:n mukaan.
Lapset kertovat sijaisvanhempien osallistuneen tarinoiden kehittelyyn ja tuoneen niihin lapsille vieraita seksuaalissävytteisiä yksityiskohtia. Sijaisvanhemmat myös valmensivat heitä psykologien haastatteluja varten. Niissä lapset eivät kehdanneet myöntää valehdelleensa.
Vanhin lapsi lähti sijaisperheestä toisaalle parin kuukauden jälkeen. Hänen yhteytensä äitiin säilyi.
SK on yrittänyt tavoittaa Auerin lasten sijaisvanhempia siinä onnistumatta. Helsingin Sanomille sijaisperheen isä kertoi, ettei halua kommentoida asiaa millään tavalla.
Oikeuden mukaan se jätti huomioimatta kertomusten ”epäluotettavat osat” muun näytön ja ”yleisen elämänkokemuksen” nojalla. Osa Auerin ja Kukan syytteistä hylättiin. Valtaosa niistä jäi voimaan.
Oikeus kuuli yhteensä kymmentä lapsia haastatellutta ja heidän kertomustensa luotettavuuden arviointiin perehtynyttä psykologia. Kahdeksan erikoislääkäriä arvioi lapsista löytyneitä arpia. Oikeus viittaa selosteessaan asiantuntijoiden arvioihin, mutta ei kerro, keitä he ovat.
”Hovioikeus on pitänyt hyvin epätodennäköisenä, että näin nuoret lapset olisivat keskenään kyenneet suunnittelemaan tällaisia kertomuksia ja sopimaan niistä niin hyvin, etteivät he jää kiinni valehtelusta kertomusten ristiriitaisuuksien, muuttumisen tai muun syyn vuoksi”, selosteessa sanotaan.
Lasten kertomusten uskottavuudesta käytiin keskustelua jo Anneli Auerin julkisessa murhaoikeudenkäynnissä. Puolustuksen asiantuntijoina kuullut Pekka Santtila, Katariina Finnilä ja Julia Korkman kritisoivat kertomusten uskottavuutta.
NYU Shanghai -yliopiston psykologian professorina toimiva Santtila on tutkinut todistusten uskottavuuden arvioimista ja haastattelu- sekä kuulustelumetodeja. Finnilän väitöstutkimus käsitteli lastenpsykiatrien, psykologien ja sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten käsittelyssä. Korkman väitteli lasten kuulemisesta seksuaalisia hyväksikäyttöepäilyjä selvitettäessä.
Santtila ja Finnilä kirjoittivat puolustuksen pyynnöstä yli satasivuisen asiantuntijalausunnon vuonna 2012. Psykologit perehtyivät sijaisvanhempien lapsista tekemiin videohaastatteluihin sekä poliisien ja Tyksin oikeuspsykiatrian yksikön haastatteluihin.
SK:n hallussa oleva lausunto oli Auerin ja Kukan tuominneen Turun hovioikeuden käytettävissä. Oikeus ei kuitenkaan tuomion julkisissa perusteluissa viitannut siihen lainkaan.
Seksuaalirikostutkinta käynnistyi sijaisvanhempien tekemistä lasten videohaastatteluista. Finnilän ja Santtilan arvion mukaan ne ovat vahvasti johdattelevia. Kysymykset viestittävät nuorimpien lasten olevan uhreja, Auer ja vanhin tyttö taas ovat syyllisiä.
”No sen verran vielä, et kun säkin olit jossain näissä mukana niin kerro, miten [vanhin tytär] sut siihen mukaan sai houkuteltua”, sijaisisä kysyy videolla.
Lausunnon mukaan sijaisvanhempien kuvaamista videoista näkee, että kertominen on ollut lapsille palkitsevaa ja miellyttävää. He istuvat sijaisvanhempien sylissä ja kertovat innoissaan hirvittävistä rikoksista, saaden palkinnoksi yksilöllistä huomiota ja fyysistä läheisyyttä.
Sijaisvanhemmat ilmaisevat pettymystä, kun lapselle ei tule mitään mieleen. He kannustavat kertomaan yhä lisää.
”Tämä lisää riskiä, että lapsi jatkaa kertomusten tuottamista myös sen jälkeen, kun todellista kerrottavaa ei enää ole, sillä muuten palkitseva ja molemmille osapuolille miellyttävä tilanne päättyy”, lausunnossa kerrotaan.
Nauhoitusten perusteella lapset eivät myöskään kertoneet asioista toisistaan riippumatta. He kommentoivat toistensa kertomuksia sijaisisän kannustamana: ”Kerroks sä tota noin näihin, mitä [nuorin tyttö] äsken kertos, niin sullakin oli jotain lisättävää.”
Finnilän ja Santtilan mukaan Auerin lapsiin vaikutettiin tahattomasti ja osittain täysin tiedostamatta vuosien ajan ennen kuin heitä haastateltiin Tyksin oikeuspsykiatrian yksikössä.
Lasten isä Jukka Lahti murhattiin 1. joulukuuta 2006. Poliisi kuulusteli murhatutkinnassa myös kahta vanhinta lasta. Finnilän ja Santtilan mukaan jopa 60 prosenttia silloin seitsemänvuotiaalle pojalle esitetyistä kysymyksistä sisälsi suoraa johdattelua.
Kuulustelijat antoivat ymmärtää, että äiti on jotenkin vaarallinen ja tehnyt pahaa: ”Semmonen sanonta on et äiti suuttuu et se mustaks muuttuu. Käykö joskus teilläkin niin, et ko äiti suuttuu niin paljon että melkein muuttuu mustaksi?”
Vääriä hyväksikäyttöepäilyjä koskevan tutkimuksen mukaan monin verroin tahallisuutta tavallisempaa on, että syytökset saavat alkunsa aidosta huolesta.
Finnilä ja Santtila pitävät todennäköisenä, että näin on käynyt myös Auer-tapauksessa.
Heidän mukaansa sijaisvanhemmille oli jo ennen lasten kertomuksia välittynyt käsitys siitä, että Anneli Auer olisi syyllistynyt murhaan. Heillä oli myös vaikeuksia hoitaa vakavan trauman kokeneita lapsia, etenkin murrosikäistä vanhinta tytärtä.
”Lasten raju oireilu on mitä todennäköisimmin herättänyt aitoa huolta ja aitoja pyrkimyksiä selkeällä tavalla ymmärtää sen taustaa.”
Psykologien arvion mukaan sijaisvanhempien motiivit ovat voineet vaikuttaa heidän päättelyynsä. Tätä kautta johdattelutaipumus on voinut tiedostamatta voimistua.
Lausunnossa viitataan myös arvioon, jonka lapsia haastatelleet Tyksin oikeuspsykiatrian yksikön työntekijät tekivät omasta työstään. He eivät koe kysyneensä johdattelevia kysymyksiä käytännössä lainkaan.
Finnilä ja Santtila ovat eri mieltä. He luettelevat suuren määrän esimerkkejä siitä, kuinka suorat kyllä/ei-kysymykset sisältävät johdattelevaa tietoa, jota lapset itse eivät ole tuoneet esiin:
”Mitä muita eläimiä teil ois niinkö viillelty tai tapettu?” (kysymys toistetaan kolmasti, kun lapsi ei vastaa)
”Onko Jens tota… koskenu sua jollaki muulla sinne pyllynreikään ku pippelillä?”
”Onko Jens lyönyt muitakin lapsia?”
Lausunnon mukaan lapsia johdatellaan myös epäsuorasti, kiittämällä kertomisesta: ”Hyvin sä muistit.” ”Sä oot tosi reippaasti jaksanu kertoa.”
Haastattelija ei aina hyväksy kieltävää vastausta ja kannustaa kertomaan lisää toivomastaan aiheesta: ”Että mikä liittys siihe, että mitä sä oot nähny vaikka X:lle tapahtuvan? Mitä sä et ois vielä mulle kertonut?”
Lapsi vastaa toivotulla tavalla: ”No, vai oonks mä sen kertonut jo…”
Tyksin psykologien arvion mukaan lasten kertomukset olivat luotettavia. Ne tukivat hypoteesia siitä, että Auer ja Kukka kohdistivat lapsiin seksuaalista ja satanistista väkivaltaa.
Lasten kertomusten lisäksi Auerin ja Kukan seksuaalirikostuomio perustui somaattisiin, eli ruumiillisiin lääkärintutkimuksiin. Hovioikeuden selosteen mukaan lapsilla oli poikkeuksellisen paljon viiltelyyn viittaavia arpilöydöksiä. Yhden lapsen vartalossa niitä oli 105 kappaletta.
Määrä vaikuttaa suurelta, mutta SK:n tietojen mukaan suuri osa löydöksistä ei ole ollut nähtävissä paljaalla silmällä, vaan niitä on etsitty tarkemmin menetelmin, ultraviolettivalolla.
Finnilä ja Santtila uskovat Tyksin psykologien pitäneen arpilöytöjä niin kiistattomana näyttönä väkivallasta, että he ovat rakentaneet omat argumenttinsa sen varaan.
Tyksin psykologit tai somaattiset erikoislääkärit eivät ota huomioon muita mahdollisia selityksiä arville. Esimerkiksi sitä, että ne olisivat peräisin lasten keskinäisestä toiminnasta, vaikka lapset ovat itsekin kertoneet toisen lapsen viillelleen heitä.
Finnilän ja Santtilan yhteenveto on tyly.
”Aiempien lausuntojen laatijat ovat huomioineet taustatietoja liian suppeasti, antaneet liikaa merkitystä epäluotettaville somaattisen lääkärin lausunnoille sekä ymmärtäneet väärin, mitä somaattisista lausunnoista yleensä voidaan päätellä.”
Mitä seuraavaksi?
Lainvoimaisia tuomioita puretaan Suomessa hyvin harvoin. Äärimmäisen harvinaista on, että tuomio kumottaisiin sen jälkeen, kun purkuhakemus on kertaalleen jo hylätty. Anneli Auer ja Jens Kukka yrittivät saada tuomionsa puretuksi jo vuonna 2016, mutta silloin hakemukset eivät menestyneet.
Nyt he hakevat korkeimmasta oikeudesta uudestaan käräjä- ja hovioikeuden tuomioiden purkamista ja jutun palauttamista käräjäoikeuteen.
Kynnys purkamiseen on toisella hakemuskerralla entistäkin korkeampi, mutta toisaalta aiemmin ei ollut olemassa aikuisiksi kasvaneiden lasten uusia kertomuksia.
Juridisesti tapaus on äärimmäisen monimutkainen. Purkua hakevat rikoksesta tuomitut Auer ja Kukka, mutta lapset yhtyvät hakemukseen. Näin siitä huolimatta, että rikosprosessissa he ovat olleet Auerin ja Kukan vastapuolia, väitettyjen rikosten uhreja.
Jos korkein oikeus purkaa tuomion, juttu palaa ikään kuin oikeudenkäynnin lähtötilanteeseen, jossa syytteet on nostettu, mutta käsittelyä käräjäoikeudessa ei ole vielä aloitettu. Syyttäjä teettää poliisilla lisätutkinnan uudesta todistelusta.
Uutta syyteharkintaa ei tehdä, vaan kertynyt näyttö viedään vanhan aineiston rinnalla Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen. Siellä syyttäjällä on mahdollisuus luopua syytteistä vaikka kesken käsittelyn – tai sitten hän voi jatkaa niiden ajamista läpi täysimittaisen oikeudenkäynnin.
Muutoksenhaun kautta juttu voi edetä vielä kerran hovi- tai jopa korkeimpaan oikeuteen asti. Tapauksessa voisi olla ainesta ennakkopäätökseen lasten kertomusten arvioinnista seksuaalirikoksissa.
Toisaalta oikeusjuttu on jo tähän mennessä ollut asianosaisille inhimillisesti katsoen kohtuuttoman pitkä ja raskas. Ensimmäisen kerran Anneli Auerin murhaepäilyt olivat käräjäoikeudessa yli 12 vuotta sitten syksyllä 2010.
Auerin lasten kuulemisten luotettavuutta Turun hovioikeudelle arvioineet psykologit Pekka Santtila ja Katariina Finnilä vaativat oikeusprosessista riippumatonta selvitystä.
”Tässä on tapahtunut järjestelmätason katastrofi”, professori Santtila sanoi Turun Sanomissa 27. helmikuuta.
Lue myös
Oikeuspsykologi: Haastattelijan nyökkäys väärässä paikassa saattaa viedä poliisitutkinnan harhaan
SK:n arkistoista: Auerille elinkautinen - näin mysteeriä selvitettiin
Näen paikan, jossa on heinäseipäitä - rikostutkintaan tarjotaan jopa selvänäkijöiden apua
Professori lasten kertomuksista oikeudessa: Lapsi on helppo saada muistamaan väärin
Mitenkähän yleistä on, että Käypä hoito -suosituksiin otetulla silmänkääntöterapialla, EMDR, yritetään paikkailla alunperin psykoterapialla potilaalle aiheutettua haittaa???
