Rouva_Etsivä kirjoitti:
Itse tuntui aina välillä melkein sympatiaa Annelia kohtaan hänen kuulustelujaan lukiessa, kunnes nuo tietyt ristiriidat pistivät silmään, enkä jaksa uskoa pelkästään jonkun ihmisen sanoihin jos ne ovat ristiriidassa aika monen asian kanssa.
Mutta nuo mielenterveysasiat kuuluu tosiaan sinne ammattilaisen työhön enkä ota kantaa muuhun kuin tuohon seikkaan, manipulointiin, jonka uskon tapahtuneen. Muutoin nuo poliisien uskomiset Annelin uhrina olosta pelkän Annelin kertomuksen perusteella ei millään mene järkeen.
Poliisit ovat ihmisiä, ja ne joiden työpaikka on Pori tai Ulvila, eivät välttämättä ole ihan niitä laatikon terävimpiä veitsiä. Jos tutkinnanjohtaja on ollut vastahakoinen näkemään Annelia syyllisenä, se vaikuttaa tutkimuksen suorittamiseen, vaikkeivät alaiset pitäisikään ajatusta yhtä etäisenä.
Minä tunnen sympatiaa Annelia kohtaan, oli hän tekijä tai ei. Onhan hän ollut jollain tavoin tilanteensa uuvuttama, kun ei enää ole viitsinyt siivota, eikä ilmeisesti ole erityisen käytännöllinen ihminen. Ja se asia, jossa eniten tunnen ymmärrystä, on se miten ihmisen kuppi voi mennä nurin jos kerran toisensa jälkeen joutu läheisensä tölvimäksi, väheksymäksi, henkisesti laiminlyömäksi, tai jopa ivan kohteeksi. Katsoiko kukaan tämän illan Täydellisiä naisia? Hyvästäkin ihmisestä voi tulla murhaaja, kun hänen sisintään tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi musertavasti loukataan. Minä olen elänyt kodissa, jossa vanhempi sisar tuntui käyttävän kaiken aikansa vain saadakseen minut joko itkemään tai huutamaan raivosta. Ajatus lopullisesta ratkaisusta oli lähempänä kuin kukaan olisi voinut arvatakaan.
Kotiinsa jämähtäneellä ihmisellä on se ongelma, että kun ei ole käynyt missään, ei ole myöskään niitä sosiaalisia kontakteja, joiden kautta voisi lähteä päätään tuulettamaan silloin kun todella alkaa keittää yli. On vain ne neljä seinää ja se sietämätön olo ja se ihminen jonka vuoksi on tähän tilanteeseen ajautunut. Ja kun on ne lapset, ei ovikaan ole rakenne, josta voi noin vain kävellä ulos.