Ulvilan kyökkipsykologiaketju

[pohtiijamiettii]

Voisin kuvitella että tuossa vaiheessa Auer oli vielä lamaantunut, ja shokki oli vasta tulossa. Tämä on siis luulo, ei minulla ole tietoa.

Jos minä äitinä kokisin jotain kamalaa ja normaalielämän pysäyttävää, totta ihmeessä miettisin ensimmäisenä mitä minä ja lapset seuraavaksi tehdään. Pitäisi miettiä missä asutaan ja millä rahalla, mihin lapset pääsevät päiväkotiin jne. Äitinä kuuluu ensimmäiseksi järjestää lapsilleen ja itselleen turvallinen asuinpaikka ja elämä, sitten vasta hoidellaan traumoja. Ensin elämän perustarpeet, sitten ne psyykkiset tarpeet.

Jossain haastattelussa Auer kyllä sanoi että eivät voi mennä sinne vanhaan kotiin, kun se tappajakin on vielä vapaalla jalalla eikä tiedä jos se palaa. En muista lähdettä sen tarkemmin kuin että "murha. info".

Olen itse kokenut kokolailla toisenlaisen perhetragedian, ja kyllä siinä ainakin mentiin niin päin, että ensin turvataan arki, etsitään asuinpaikka ja toimeentulo ja hoidetaan muu päivittäinen elämä kuntoon, vasta muutaman kuukauden kuluttua oli aikaa seisahtua sen verran, että ehti oikeasti kokemaan sen trauman ja siitä vielä pitkän aikaa ennen kuin pystyin käymään sitä läpi. Monesti kriisiapu (psykologinen) tulee liian aikaisin, ei traumaattisen tapahtuman kokenut ihminen ole valmis käymään tapahtumia läpi eikä omia tuntojaan heti tapahtuman jälkeen. Menee hukkaan koko apu. Psyyke suojelee itseä, ei päästä tapahtumaa tuntumaan niin todelliselta että sitä pystyisi käsittelemään. Avulle olisi oikeampi aika vaikka parin kuukauden päästä, mutta silloin ympäristö jo olettaa että asia on käsitelty ja läpikäyty ja muut ihmettlevät "mitä sä vielä sitä jauhat".

[Teleksi]

Kun katselee sairaalanauhaa, niin voisi ajatella, että ok, Anneli on vielä shokissa. Mutta kun katsoo tunnustusvideon, niin siinä Anneli on hyvin saman oloinen. Tässä tapauksessa hänen sanotaan olleen väsynyt. Mutta yhtäkaikki samat eleet, ilmeet ja puhetapa. Voisi siis ajatella, että nämä videot kertovat jotain Annelin persoonasta.

Jos minun mieheni kuolisi puukosta, niin uskon, että retoriikkani olisi paljon tunnekylläisempää. Siinä näkyisi suru, viha yms. tunteet. Jos minä tunnustaisi mieheni murhan, niin uskoisin, että puheetani ja eleistäni ja ilmeistäni heijastuisi häpeä, katumus jne...

Tämä ei välttämättä kerro Annelin syyllisyydestä, mutta taatusti siitä, että olemme luonteeltamme hyvin erilaisia. Minun silmissäni se kasvattaa sen mahdollisuutta, että Anneli olisi saattanut ihan oikeasti ennakolta suunnitella miehensä murhan ja toteuttaa sen kylmäverisesti. Koska hän ei ainakaan näytä, että hän tuntuisi sellaisia tunteita kun häpeä, katumus, suru. Nähtyäni videot olenkin ottanut uudelleeen mahdollisuudeksi sen, että Anneli on suunnitelmallisesti murhannut miehensä ja lavastanut tämän syylliseksi.

[Susihukka]

Itse olen pohtinut toistakymmentä vuotta sitten tapahtunutta vakavaa pahoinpitelyä, jonka kohteeksi joutui nyttemmin jo edesmennyt isäpuoleni.

En koskaan juurikaan pitänyt tästä ihmisestä, saati rakastanut. Hän ei ollut paha, mutta olisi monesti voinut toimia toisinkin lapsuuteni aikana. Hän ei merkinnyt minulle henkilökohtaisesti juurikaan muuta, kuin että hän oli mies, jonka kanssa äitini eli kun olin lapsi ja veljeni isä.
Olin jo aikuinen, kun kuulin, että hän oli palaillut yöllä pienessä sievässä kapakasta, ja makasi tajuttomana sairaalassa, saatuaan pahoinpitelyssä kallonmurtuman ja muita vakavia vammoja. Hänet oli löytänyt joku postinjakaja kadulta.

Muistan raivon, joka minussa nousi näitä pahoinpitelijöitä / pahoinpitelijää kohtaan. Minua oksetti ja inhotti turha, silmitön ja törkeä väkivalta, jonka uhriksi isäpuoleni oli joutunut. Olin hyvin järkyttynyt ja vihainen ja tapaus laski mielialaa pitkäksi aikaa.

En osaa sanoa, miten käyttäytyisin, jos minulle rakas ja läheinen ihminen joutuisi samanlaisen teon kohteeksi, mutta oletan, että en kykenisi pysymään noin hyvin kasassa kuin Auer, vaikka olisi millaiset lääkkeet ja shokit meneillään.

[surfergirl]

Tuo "muutenkin unohdetaan tää juttu" yhden päivän jälkeen kuulostaa kyllä aika välinpitämättömältä ja tunteettomalta. Vaikkei olisi siitä miehestä niin välittänytkään ja olis eroa harkinnut ja ei sen miehen kuolemasta niin piittaa niin onhan hän itsekin tullut järkyttävän hyökkäyksen kohteeksi, ja lapsiin sillä on suuri vaikutus.

Varsinkin kun hän on just päässyt kertomasta, ettei uskalla palata kotiin niin kauan kun tää tyyppi on vapaana. Jos hän pelkää, että tämä tyyppi palaa vielä viimeistelemään tekonsa niin ei siinä tilanteessa varmasti tule kovin helpolla mieleenkään että unohdetaan nyt tää koko juttu. Jossain tuolla on vapaalla jalalla murhaaja, joka voi vielä tulla murhaamaan lopun perheen mutta unohdetaan nyt koko juttu?

[Hellapoliisi]

Auer arveli ettei murhaaja aio tehdä pahaa hänelle tai lapsille. Aika erikoista unohtaa juttu jossa perheenpää on tapettu omassa kodissaan. Useille ihmisille perheenjäsenen kuolema esim. liikenneonnettomuudessa on rankka juttu. Jotkut eivät suostu heti uskomaan kuolonviestintuojaa saatika omaisensa kuolleen. Mutta tämä on sitä kyökkipsykologiaa - unohdetaan koko juttu.

[hellämustapääfinnilä]

Varsinkin kun hän on just päässyt kertomasta, ettei uskalla palata kotiin niin kauan kun tää tyyppi on vapaana. Jos hän pelkää, että tämä tyyppi palaa vielä viimeistelemään tekonsa niin ei siinä tilanteessa varmasti tule kovin helpolla mieleenkään että unohdetaan nyt tää koko juttu. Jossain tuolla on vapaalla jalalla murhaaja, joka voi vielä tulla murhaamaan lopun perheen mutta unohdetaan nyt koko juttu?

Kertoiko Auer ettei uskaltaisi palata kotiin, vai myötäilikö vain Joutsenlahtea? Niinkuin todettu, Auerhan on puhunut, ettei tapahtumien ollessa meneillään varsinaisesti pelännyt murhaajan tulevan hänen tai lasten kimppuun: sekä Auer, että vanhin tytär käyttäytyivät surmatilanteessa jopa uhkarohkeasti (näin ei-paikallaolleena tilannetta arvioiden).

[Tara]

Matkan varrelta:

.."Täydellinen psykopaatti voisi käyttäytyä verityön jälkeen kuten syytön. Mutta päämiehestäni ei saa psykopaatin vaikutelmaa, Kauppila kertoo..." asianajaja Kauppila kun T*****r oli vangittuna, 2007.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1405141

Tein huvikseni haun googlella Ulvila psykopaatti.

..joku vain jossakin: "Syyllisen löytäminen ja tuomitseminen on lopulta toisarvoinen seikka. Hän kärsii teostaan jo nyt aivan varmasti, ellei ole täysi psykopaatti. Psykopaatti vailla minkäänlaisia tunteita. Sellaisia ihmisiä on maailmassa todella vähän. Sellaisen osuminen tuohon tilanteseen on erittäin epätodennäköistä."...

vastaavia kyökkipsykologisia luonnehdintoja Ulvilan murhaajasta näyttää löytyvän suht runsaasti

On kiinnostavaa, että psykopaatiksi voi teon kidusluonteen ja raakuuden tähden päätellä ja nimitellä täysin tuntematonta, mutta jos Auer itse oletetaan tekijäksi, niin ei voi olla psykopaatti - eikä saa sanoa (Auerin syyttömyyteen uskovaisten mielestä) edes, että Auer puhuu samalla tavalla kuin mm skitsofreenit, täydellisesti ulkoistaen itsensä todellisista tilanteista, siis kaikista jotakin merkitsevistä ja ratkaisevista seikoista, puhuen tapauksesta melkein kuin ulkopuolinen joku vaan jossakin keskustelu-foorumeilla, 'oletettavasti' jne.. On tosi kiinnostavaa, että ihan vain valehtelija myöskin (jollainen Auer kenties todennäköisemmin on kuin 'aito mielenvikainen'??..), käyttää aivan samaa tekniikkaa tarvittaessa (tosin valehtelija voi itse valita etäännytetyn tyylin oman mielensä mukaan).

Kiinnostava ilmiö täällä keskusteluissa se, että siinä tapauksessa, jos nauhalta kuuluu Auerin äänellä (u)-o-l-e, niin se tarkoittaa 'älä kuole!', mutta muutoin ei voi olla, ei ainakaan k-u-o-l-e-!, sillä nythän ei koko sanaa kuulu ollenkaan.. Muitakin vastaavia kuperkeikka-analyysejä (vai miksi niitä nimittäisi) löytyy..

Eikö se muuten ollut Joutsenlahti joka ensimmäisten joukossa puhui julkisuudessa psykopaatista tekijänä?? Hänhän ei tiettävästi ole toistaiseksi muuttanut mieltään.

tuollapa mielenkiintoisia otteita Hannu Lauerman kirjasta Huijaus rohkaisua, johdattelua, psykoterroria. En näköjään ole seurannut tätä kyökkipsykologia-ketjua kunnolla - mennyt ohitse asiallinenkin asia.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=308889#p308889

[Nooruska]

kohtahan tulee ihan virallinenkin tuomio, ei enää kauaa!!!

päästään erotteleen jyvät akanoista, ihan näin kyökkipsykologisella asteellakin!

[Toripolliisi]

..joku vain jossakin: "Syyllisen löytäminen ja tuomitseminen on lopulta toisarvoinen seikka. Hän kärsii teostaan jo nyt aivan varmasti, ellei ole täysi psykopaatti. Psykopaatti vailla minkäänlaisia tunteita. Sellaisia ihmisiä on maailmassa todella vähän. Sellaisen osuminen tuohon tilanteseen on erittäin epätodennäköistä."...

Syyllisyyden tunnustaminen on joskus vaikeaa. Tiettyjä yhtymäkohtia -> http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/ ... 05/1123248

[pikasso]

Asiasta moottorisahaan...

Mututuntua kyökkipsykologisin valtuuksin esitettynä.


Olen miettinyt Annelin ja Jukan parisuhdetta jo pitkään. Tutustuminen oli nopeaa ja mustasukkaisuuden täyttämää. Raskaus ja muutot ja uudet kuviot. Ei niinkään helppoa kenellekään.

Jukkaa on kehuttu seuralliseksi, tosin myös mainaistu totuuden torveksi ja pikku hitleriksi.
Mitä tuntoja teissä herättäisi nyt nämä Jukan sanomiset nainen vaihtoon kymmenen vuotta täynnä tai oman vaimon kanssa ei kumeja käytetä? Kirjoistakaan mitään ymmärrä. Anneli varmasti ymmärsi ehkä liikaakin.

Lasten kurinpitotoimenpiteet aivan yliampuvia. Yleensä tämän ikäisille lapsile riittää komento omaan huoneeseen. Anneli käsittääkseni ei hyväksynyt ko.keinoja. Jos lapset ovat puolustaneet äitiä ja se vain ei ole ollut oikein, koska valtaapitävät eivät voi olla väärässä.

Muuttaminen uuteen kaupunkiin on taatusti kaventanut elämää. Minun mielestä perhekerhon sivustot viestittävät haaveista ja toiveista oman elämän todeksi näyttämistä, mutta parisuhteen kriisi aiheuttaa lamaannusta ja voimattomuutta. Tarttuminen mielekkäisiin asioihin on vaikeaa.

Sekasotkuinen koti kertoo myös väsymisestä, vaikkakin Anneli itse kertoo olevansa vähemmän talousihminen, kuitenkin teoriassa sen osaa.

Avioparin riidat, joissa Anneli on heitellyt astioita ei mielestäni kerro puhtaasta agressiosta vaan paremminkin voimattomuudesta ja turhautumisesta. Jos ja kun ylilyöntejä (toisten mielestä) tapahtuu alisteisessa suhteessa, ei alistettu välttämättä koe niitä millään muotoa ylimeneviksi, ehkä oikeutetuiksi.
Kuinka paljon ihminen kestää henkistä terroria ennenkuin hirttää kiinni?


Jukan sisaret pitivät Annelia puhumattomana ja hymyttömänä ja seuraansa vaikeana. Anneli on maininnut heidät ystävikseen, mutta ovatko he ajatelleet Annelia ystävänä. Vaikeuttaa huomattavasti muuten vapaata seurustelua...

Miettikää suhdetta, jossa toisena päivänä rakastetaan kiihkeästi ja toisena vedetään matto jalkojen alta.
Ne ulkomaanmatkat.
Matkalaukut olohuoneen nurkassa muistuttavat mukavasta lomasta, kotona niille ei ole paikkaa??

---jaapa jaa--olishan noita teorioita---

[v-a-45]

^Todella hyvin kirjoitettu ja täällä jo samaa joskus pohdittukin.

Lasten kurinpitotoimenpiteet aivan yliampuvia. Yleensä tämän ikäisille lapsile riittää komento omaan huoneeseen. Anneli käsittääkseni ei hyväksynyt ko.keinoja. Jos lapset ovat puolustaneet äitiä ja se vain ei ole ollut oikein, koska valtaapitävät eivät voi olla väärässä.

Niin tuon ikäisille ja muutenkin nämä, seisotetaan niin kauan, ettei lapsi enään jaksa vaan anoo pääsyä nukkumaan tai kylmään suihkuun/ulos laittaminen.
Mutta Anneli siis hyväksyi nämä, eikä nähnyt niissä mitään outoa ja mehän emme tiedä kumpi näitä rangaistuksia sitten oikeastaan määräsi?
Anneli oli kotona ja Jukka usein poissa päiviäkin.
.
Kaikki muu yllä ja nimenomaan tuo vähättely Jukan taholta, toisen mitätöiminen johtaa usein masennukseen ja pieni vihjaus löytyy myös kuulusteluista, Jukka halusi vielä yhden pojan?
Tytön kanssa Jukalla oli vaikeuksia tai sanoittaisiinko, että tyttö oli niin samanlainen(molemmat esim. kaksosia, kesän lapsia ja vilkkaita, sanavalmiita ym) kun Jukka ja se tiesi ongelmia.

Kuinka paljon ihminen kestää henkistä terroria ennenkuin hirttää kiinni?

Niin, en tiedä, mutta Anneli ei ollut sosiaalinen, paitsi kun Jukka ei ollut paikalla, avautui paremmin ja Jukan veli (pastori) sanoi Annelista, että tuli tunne kuin hän kärsisi hiljaa?
Koko tuo kodin kunto antaa jossain määrin, ainakin minulle (kun olen nähnyt kuvia asunnosta, ennenkuin se oli tuossa kuosissa) kuvan luovuttamisesta ja jaksaa juuri sen mitä on pakko.
Jossain vaiheessa on sitten hirttänyt kiinni ja monesti juuri patoutunut viha sitten saa sen viimeisen pisteen.
En todellakaan tiedä onko juuri näin juuri tässä tapauksessa, mutta se jotenkin auttaisi tajuamaan miksi.

[taavetti]

Pannaas tänne.
Vanhin lapsi kertoi puhuttamisissaan, etteivät vanhemmat koskaan riidelleet. Psykiatrian asiantuntijoiden mielestä lapsi ei halunnut kertoa vanhemmilleen epäedullisia asioita.
Surman jälkeen lapsille tarjottiin terapiaa, mutta äiti ilmoitti pian, ettei käyntejä tarvita. Hän vetosi kuljetusongelmiin, vaikka sairaala tarjosi kuljetusapua. http://www.kaleva.fi/uutiset/hatakeskus ... ssa/859851

[MissHolmes]

Lukiessa etp:tä minä koin tuon lasten terapian kesken jättämisen enemmänkin sellaisena 'pakkotoimena'. AA suojasi itseään ja pelkäsi lasten ajanmyötä avautuvan terapeutille.

En tiedä miten itse toimisin vastaavassa tilanteessa omien lasteni kanssa, koska en ole sellaiseen joutunut. Mutta kuvittelisin, että vanhempi haluaa tehdä kaikkensa, jotta lapsi pääsee yli vaikean kokemuksen. Voisin itse kuvitella, että lopettaisin lasteni terapian heidän omasta pyynnöstään, mutta en omiin kiireisiini tai vastaavaan vedoten.

Minulle jäi muutenkin sellainen maku, että lapsista se kuultu, joka ei kaiketi ole mitään nähnyt eikä ymmärtänyt, on päässyt asian yli: hän ei enää pelännyt murhaajan tulevan, eikä enää ajatellut asiaa. Toisesta puolestaan jäi erillainen kuva. Ja silloin, jos pienen ihmisen elämästä lähes kolmannes ei ole riittänyt siihen, että olisi pääsääntöisesti asian yläpuolella, olisi terapia todellakin vielä minusta paikallaan.

Olipas taas kimurantisti ilmaistu, mutta toivottavasti joku edes ymmärtää...

[Stephanie Plum]

Lasten terapian lopettaminenn oli Annelilta todella itsekästä. Aika jännä, ettei terapeutti tai kukaan muukaan painokkaasti ajanut lasten oikeutta terapiaan. Onko vanhemman oikeus tosiaan niin vahva Suomessa, että se ajaa ohi lapsen oikeuden saada hoitoa. Jotenkin tuntuu ihan irvokkaalta, että Anneli sitten kun vangittiin, niin vaati ITSELLEEN terapiaa.

Minua hämmentää myös Annelin itsepintainen suhtautuminen sivustoihinsa. Miksi hän ei viimeistään nyt poista lastensa nimiä ja kuvia sivuilta? Eikö lasten huostaanotto anna valtuuksia poistaa netistä Annelin sinne laittamaa materiaalia lapsista? Eilinen sivustojen päivän piristys oli aivan uskomatonta ironaa, mietin laittaa sen tänne, mutta juttu on niin surullinen kaikille osapuolille, että huumori olisi ollut jo liian mustaa.

Tuosta Annelin kirjasta tuli paljon ajatuksia. Vahvisti kyllä tehokkaasti mielikuvaa hyvin itsekeskeisestä ja ihan omassa maailmassaan elävästä naisesta.

Sellainen kuva on tullut, että lapsia ei tapaa usein. Onkohan tapaaminen tehty oikeasti vaikeaksi vai eikö halua tavata lapsia? Jotenkin on tullut sellainen kuva, että lapset olivat ikäänkuin rekvisiitta Annelin kotiäiti kultissa ja kodin hengetär sivustoilla. Lasten kanssa ei tehty oikein mitään eikä heitä viety edes puistoon, harrastuksista puhumattakaan. Olisiko lasten esineellinen arvo Annelille loppu ja sen myötä kiinnostus lapsiin?

[Sippura]

Lasten terapian lopettaminenn oli Annelilta todella itsekästä. Aika jännä, ettei terapeutti tai kukaan muukaan painokkaasti ajanut lasten oikeutta terapiaan. Onko vanhemman oikeus tosiaan niin vahva Suomessa, että se ajaa ohi lapsen oikeuden saada hoitoa. Jotenkin tuntuu ihan irvokkaalta, että Anneli sitten kun vangittiin, niin vaati ITSELLEEN terapiaa.

Minua hämmentää myös Annelin itsepintainen suhtautuminen sivustoihinsa. Miksi hän ei viimeistään nyt poista lastensa nimiä ja kuvia sivuilta? Eikö lasten huostaanotto anna valtuuksia poistaa netistä Annelin sinne laittamaa materiaalia lapsista? Eilinen sivustojen päivän piristys oli aivan uskomatonta ironaa, mietin laittaa sen tänne, mutta juttu on niin surullinen kaikille osapuolille, että huumori olisi ollut jo liian mustaa.

Tuosta Annelin kirjasta tuli paljon ajatuksia. Vahvisti kyllä tehokkaasti mielikuvaa hyvin itsekeskeisestä ja ihan omassa maailmassaan elävästä naisesta.

Sellainen kuva on tullut, että lapsia ei tapaa usein. Onkohan tapaaminen tehty oikeasti vaikeaksi vai eikö halua tavata lapsia? Jotenkin on tullut sellainen kuva, että lapset olivat ikäänkuin rekvisiitta Annelin kotiäiti kultissa ja kodin hengetär sivustoilla. Lasten kanssa ei tehty oikein mitään eikä heitä viety edes puistoon, harrastuksista puhumattakaan. Olisiko lasten esineellinen arvo Annelille loppu ja sen myötä kiinnostus lapsiin?

Näyttähän tuo Auer tehneen lasten kanssa vaikka mitä. Lapset näyttäytyvät monissa askartelu- ja leipomishommissa ym. Ovathan he olleet mukana ulkomaanmatkoilla etc.

Käsi sydämelle kaikki neljän lapsen äidit. Kuinka moni jaksaa työpäivän lisäksi harrastaa lasten kanssa?