Anneli Auer syyllinen?

[Mikisu]

Poika joutui painamaan korvansa ovea vasten kuullakseen mitä tapahtui tai oli tekeillä.
Ei erottanut muuta kuin eri ääniä ja isänsä parkaisut ja valittelut. Murha ei ole voinut olla kova ääninen koska siellä ei huudettu eikä kovia iskujen ääniä kuulunut..

Osaatko annijatta ottaa kantaa siihen, kuinka poika kuuli veitsenottamisen pöydältä, hipsuttelut ja kuiskaukset, mutta ei sitä, mitä Auer puhui hätäpuhelun aikana eikä sitä, että taloon soitettiin vielä hätäpuhelun päättymisen jälkeen?

Mitä itse olisit tehnyt toisin AA:n asemassa? Eivätkö vaatekasat ja yleinen epäsiisteys nimenomaan herättäisi epäilyjä, kuten myös se, että äiti ei pakene lasten kanssa naapuriin?

Ja kysyn vielä sinulta kun olet kertonut itse olleesi sijaisäitinä, että miten mielestäsi 12-vuotiaan kaalimato-jutut sopivat yhteen sijaisäidin sylissä istumisen kanssa?

[peikonlehti]

Osaatko annijatta ottaa kantaa siihen, kuinka poika kuuli veitsenottamisen pöydältä, hipsuttelut ja kuiskaukset, mutta ei sitä, mitä Auer puhui hätäpuhelun aikana eikä sitä, että taloon soitettiin vielä hätäpuhelun päättymisen jälkeen?

No en ole annijatta, mutta vastaan silti. Onko pojalta edes kysytty siitä, mitä hän kuuli hätäpuhelun aikana? Olisko otettu tosiasiana, joka on tapahtunut?

Kaalimato -jutut eivät kuulu vuoden 2006 murhaillan yhteyteen.

[annijatta]

Poika joutui painamaan korvansa ovea vasten kuullakseen mitä tapahtui tai oli tekeillä.
Ei erottanut muuta kuin eri ääniä ja isänsä parkaisut ja valittelut. Murha ei ole voinut olla kova ääninen koska siellä ei huudettu eikä kovia iskujen ääniä kuulunut..

Osaatko annijatta ottaa kantaa siihen, kuinka poika kuuli veitsenottamisen pöydältä, hipsuttelut ja kuiskaukset, mutta ei sitä, mitä Auer puhui hätäpuhelun aikana eikä sitä, että taloon soitettiin vielä hätäpuhelun päättymisen jälkeen?

Mitä itse olisit tehnyt toisin AA:n asemassa? Eivätkö vaatekasat ja yleinen epäsiisteys nimenomaan herättäisi epäilyjä, kuten myös se, että äiti ei pakene lasten kanssa naapuriin?

Ja kysyn vielä sinulta kun olet kertonut itse olleesi sijaisäitinä, että miten mielestäsi 12-vuotiaan kaalimato-jutut sopivat yhteen sijaisäidin sylissä istumisen kanssa?

Itse istuin vielä viisitoista vuotiaana äitini sylissä. Oli vain niin ihanaa tuntea äidin kädet ympärillä kun oli paha mieli. Aikuinen tyttäreni oli sängyllä sylissäni ja tuuditin häntä kun hänelle oli tapahtunut mieltä järkyttävä asia. Kun minulla on paha mieli mieheni ottaa minut syliinsä ja hyssyttelee.
En ole koskaan sanonut olevani sijaisäiti, vaan että en ottaisi lapsia vaikka mitä maksettaisiin jos ei olisi pakko, kun olen itse kasvattanut neljä lasta ja yhden bonus lapsen.(mieheni lapsen)
Tiedän mitä se kasvattajalta vaatii, siis kasvattajalta ei hoitajalta.
Hoitaa jaksaisin, vaan en enää kasvatttaa.

Kaalimatojutut juontavat oikean biologisen äidin kotoa, sekä hänen miesystävänsä ajalta. Näistä jutuista biologinen äiti ja miesystävänsä istuvat pitkiä vankeusrangaistuksia.
Biologinen äiti olisi voinut pitää sylissään, sen sijaan että olisi mukiloinut pojan kasvot mustelmille, niin että kouluun ei voinut lasta laittaa.
Rakastavaa kilttiä ihmistä ei pelätä.
Poika pelkää äitiään
Rakastaako äiti poikaa?

[Mikisu]

No en ole annijatta, mutta vastaan silti. Onko pojalta edes kysytty siitä, mitä hän kuuli hätäpuhelun aikana? Olisko otettu tosiasiana, joka on tapahtunut?

Kaalimato -jutut eivät kuulu vuoden 2006 murhaillan yhteyteen.

Pojalta on kysytty hätäpuhelusta ja erikseen myös siitä, soitettiinko taloon vielä sen jälkeen. Pojalla ei ollut näistä kuulohavaintoa. Korjaus: hätäpuhelun sisällöstä ei ole ollut tietoa, kuulohavaintoja puhelun näppäilyäänistä kyllä. Kaalimato-jutut liittyvät tämän todistajan luotettavuuden arviointiin, koska kyseinen surmailtaa koskeva todistus on uudempaa perua, ei vuodelta 2006 tai edes vuodelta 2007, vaan ajalta lsh-tapahtumien jälkeen.

[Mikisu]

Eli et ota kantaa siihen annijatta, miksi poika on kuullut vain ne tapahtumat, joista ei ole tallennetta tai muuta ulkopuolista evidenssiä.

Olen myös aidosti kiinnostunut siitä, arvioitko tämän surman todella "täydelliseksi murhaksi" joka toteutettiin etukäteissuunnitelman mukaan? Etkö itse tosiaan olisi tehnyt mitään toisin, olettaen että tavoitteena olisi ollut surmata Lahti ja olla jäämättä siitä kiinni?

[annijatta]

No en ole annijatta, mutta vastaan silti. Onko pojalta edes kysytty siitä, mitä hän kuuli hätäpuhelun aikana? Olisko otettu tosiasiana, joka on tapahtunut?

Kaalimato -jutut eivät kuulu vuoden 2006 murhaillan yhteyteen.

Pojalta on kysytty hätäpuhelusta ja erikseen myös siitä, soitettiinko taloon vielä sen jälkeen. Pojalla ei ollut näistä kuulohavaintoa. Kaalimato-jutut liittyvät tämän todistajan luotettavuuden arviointiin, koska kyseinen surmailtaa koskeva todistus on uudempaa perua, ei vuodelta 2006 tai edes vuodelta 2007, vaan ajalta lsh-tapahtumien jälkeen.

Ota huomioon että poika ei tiennyt mitä oli tekeillä. Luuli että lautasia tahallaan säretään ja että Jukan parkaisut ja voivottelut johtuivat siitä, että hän astui sirpaleiden päälle.
Kun poika tajusi että äiti hädissään soittaa jonnekkin ja kuulee että siellä joku aikoo tappaa hänen miehensä, poika shokkaantuu, itse kuvailee mennensä paniikkiin, ja laittaa tyynyn korvilleen, kiipeää sänkyynsä ja puristaa tyynyä korvilleen, ei halua kuulla, (kieltää tapahtuneen)
Tässä vaiuheessa aivot ovat saaneet uuden asian käsiteltäväkseen ja kaikki ulkopuolinen häviää, aistit hämärtyy.

[peikonlehti]

OK. Tämä häkepuhelua koskeva kysymys ei ole jäänyt mieleeni.

Todistajan luotettavuuden arviointi? Hmph. En kyllä itse rupeaisi yksittäisiä asioita alaikäisen lapsen puheista kaivelemaan, vaan pohtisin pikemminkin sitä, miksi lapsi puhuu mitä puhuu. Oma mutsini oli veemäinen akka, mutta en kyllä koskaan toivonut että hän esimerkiksi joutuisi vankilaan tai vaikka auto-onnettomuuteen. Aika harva lapsi kai pelkää vanhempiaan itseasiassa nykypäivänä - pikemminkin päinvastoin, jos omat havainnot pitävät paikkansa.

[Mikisu]

Ota huomioon että poika ei tiennyt mitä oli tekeillä. Luuli että lautasia tahallaan säretään ja että Jukan parkaisut ja voivottelut johtuivat siitä, että hän astui sirpaleiden päälle.
Kun poika tajusi että äiti hädissään soittaa jonnekkin ja kuulee että siellä joku aikoo tappaa hänen miehensä, poika shokkaantuu, itse kuvailee mennensä paniikkiin, ja laittaa tyynyn korvilleen, kiipeää sänkyynsä ja puristaa tyynyä korvilleen, ei halua kuulla, (kieltää tapahtuneen)
Tässä vaiuheessa aivot ovat saaneet uuden asian käsiteltäväkseen ja kaikki ulkopuolinen häviää, aistit hämärtyy.

Siis kumpaan nyt uskot, pojan alkuperäiseen kertomukseen vai myöhempään?

[Mikisu]

Todistajan luotettavuuden arviointi? Hmph. En kyllä itse rupeaisi yksittäisiä asioita alaikäisen lapsen puheista kaivelemaan, vaan pohtisin pikemminkin sitä, miksi lapsi puhuu mitä puhuu.

Sitähän tässä on yritetty tehdä: pohtia miksi henkilö kertoo asioita, joista osa ei mitenkään voi pitää paikkaansa.

Kuinka monella on tai on ollut 11-12 -vuotias poika joka istuu äitinsä tai kummitätinsä sylissä halutessaan kertoa jotain vaikeaa? En nyt tarkoita pilkata tai sanoa että kukaan ei niin tee, vaan haarukoida vähän että ovatko kaikki tuntemani mossit jotenkin erikoisia, kun ei niitä ämmät saa hiplata tuossa iässä. Tukan pörröttämisestäkin voi tuonikäisen miehen kunnia kärsiä.

[annijatta]

Niinkuin ruffe tuolla aikaisemmin jossakin ketjussa kirjoitti, niin molempia kertomuksia on luetteva samaan aikaan. Olosuhteet olivat mitkä ne olivat 2009 ja se on otettava huomioon. Olosuhteet ovat muuttuneet ja lapsi on kehittynyt ja terapiaa saanut.
Hänellä on omia tulkintojaan jotka eivät mahdollisesti pidä paikkansa, mutta niihin ovat myös vaikuttaneet äidin terapiat ja kotona kerrotut jutut.
Myös tyttären kertomuksia on luettava täiharavan kanssa. Osattava lukea rivien välistä.
Kaikkia on vertailtava keskenään ja etsittävä punaista lankaa. Nuorimman tyttären kertomukset olen sulkenut pois. Liian vaikeaa arvioida mikä niistä on itse koettua ja mikä kuultua.
Vain tämä kuopuksen kummallinen siirtäminen sinä yönä lasten huoneeseen on mielestäni jotain jolla on painoarvoa.

[Fela Shakara]

Perheet ovat erilaisia ja lapset yksilöitä. Ikää kun tulee, niin osaa tulkita asioita. Lasten kertomaa pitää lukea samalla tavalla kuin tehdään laadullista tutkimusta. Verrata ja analysoida - yleiskuva/yksityiskohdat/rivin välit. On mielestäni aika inhottavaa aikuisilta nakella tämmöisiä kaalimato -juttuja. Eivät ole mielestäni mitenkään olennaisia Anneli Auerin murhajutun yhteydessä. Eikä niillä pitäisi revitellä millään keskustelupalstoilla muutenkaan. Sietäisi hävetä.

[Mikisu]

Niinkuin ruffe tuolla aikaisemmin jossakin ketjussa kirjoitti, niin molempia kertomuksia on luetteva samaan aikaan. Olosuhteet olivat mitkä ne olivat 2009 ja se on otettava huomioon. Olosuhteet ovat muuttuneet ja lapsi on kehittynyt ja terapiaa saanut.
Hänellä on omia tulkintojaan jotka eivät mahdollisesti pidä paikkansa, mutta niihin ovat myös vaikuttaneet äidin terapiat ja kotona kerrotut jutut.

No ilmeisesti nyt kuitenkin uskot sen, että poika ajatteli lautasten särkyvän, Jukan kävelevän sirpaleiden päällä ja huutavan siksi. Uskot myös, että poika kuuli äitinsä soittavan hätäkeskukseen ja sanovan, että joku aikoo tappaa hänen miehensä.

Toisaalta uskot myös, että vasta tästä poika pelästyi niin, että meni peittonsa alle ja laittoi kädet korville. Uskot siis pojan alkuperäiseen kertomukseen muilta osin, mutta myöhempään siltä osin, että poika olisi ollut oven takana kuuntelemassa. Alkuperäisen kertomuksensa mukaanhan poika ei noussut sängystään surmatapahtumien aikana.

Täytyy lukea vielä pojan kuulemiset uudelleen, mutta en muista kohtaa, en aiemmissa enkä myöhemmissä kuulemisissa, jossa hän olisi kertonut kuulleensa äitinsä sanovan puhelimeen, että joku aikoo tappaa hänen miehensä - minkä tuossa aiemmin sanoit syyksi, miksi poika "shokkaantuu - -ja kaikki ulkopuolinen häviää, aistit hämärtyy".

Myöhemmissä kuulemisissahan poika kertoo kuulleensa isänsä ääntelyä vielä hätäpuhelun päättymisen jälkeen sekä nauhurin napsahduksen.

[Mikisu]

Perheet ovat erilaisia ja lapset yksilöitä. Ikää kun tulee, niin osaa tulkita asioita. Lasten kertomaa pitää lukea samalla tavalla kuin tehdään laadullista tutkimusta. Verrata ja analysoida - yleiskuva/yksityiskohdat/rivin välit. On mielestäni aika inhottavaa aikuisilta nakella tämmöisiä kaalimato -juttuja. Eivät ole mielestäni mitenkään olennaisia Anneli Auerin murhajutun yhteydessä. Eikä niillä pitäisi revitellä millään keskustelupalstoilla muutenkaan. Sietäisi hävetä.

Kaalimatokertomus on pojan kertomaa. Sitä, kuten kaikkea lausuttua, tulee tarkastella järjellä, ei jättää tarkastelematta vain siksi, että se tuntuu niin epäsopivalta ja inhottavalta. Tunteiden ohjattavana oleminen on ihan samaa silmien ummistamista kuin se, ettei suostu näkemään pedofiliaa tai insenstiä silloin, kun se on aivan silmien edessä.

Tuomioistuimelle ei ole annettu mahdollisuutta tarkastella koko vyyhteä kokonaisuutena, vaikka moni oikeusoppinut pitäisi sitä parempana ratkaisuna: yhdistää nämä jutut eikä pitää niitä keinotekoisesti erillään. Jokaisella on kuitenkin oikeus ajatella, sitä ei sentään viranomaispäätöksellä ole vielä eksplisiittisesti kielletty.

[one eye]

Minä luulen, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön tuomiot ilman muuta vaikuttivat. Mitenkäs muuten, koska aiheet ovat lastenkin kuulemisissa luonnollisen sekaisin ja limittäin. Nyt vain itse tuomiossa ei niihin viitata ennen kuin tuomiolla on lain voima. Hovissa tuleekin sitten ankaralla kädellä koska korkein ei lsh caseä sinne ota ja lainvoimaisena koko tuomiossa toteennäytettyä käsitellään myös todeksi todistettuna. Syyttäjä voi viitata näihin seikkoihin aivan vapaasti ( joskin suljetuin ovin ).

[Mikisu]

Se, mikä on mielenkiintoista verrattuna pariin muuhun tapaukseen, jossa omia lapsia on joko hyväksikäytetty (Keski-Suomen tapaus) tai lapsi on surmattu, on omaisten esiintulon ja syytetyn puolustamisen puuttuminen näissä muissa jutuissa.

Keski-Suomen tapauksessa kyseisen tekijän (äiti Sari jotakin) omat vanhemmat alkoivat epäillä hyväksikäyttöä lasten puheiden perusteella ja ottivat yhteyttä lastensuojeluun tai poliisiin.

Touko Tarkin tai Sirpa Laamasen vanhempia ei ole näkynyt julkisuudessa puolustamassa lapsiaan, minä en ainakaan ole nähnyt.

Eroa on toki myös sillä, ovatko tekijät myöntäneet tekonsa ja ovatko todisteet kiistattomat. Tietysti myöntämisessä on eroa, jos oletetaan että syytön ei myönnä. Tietenkään todisteet eivät voi olla kiistattomat, jos syytöntä syytetään. Joka tapauksessa Auerin omat vanhemmat ovat todistaneet tämän puolesta, vaikka olisivat voineet jättäytyä poiskin. Jopa Jukka Lahden omainen tämän päivän Iltalehden mukaan on sillä kannalla, että tekijä ei välttämättä ole Auer.

Auer ei varmasti ole ollut ihanneäiti ja saattaa olla, että lasten olisi ilman surmatapaustakin ollut parempi muualla. Tai sitten ei. Sitä mietin, kun mainitsin sylissä istumisesta ja tarinoinnista. Onko lapsilla nyt kaikki hyvin.

Oman kokemukseni mukaan valhe poikii toisen ja poikii kolmannen. Mutta kun pitkään vaiennut henkilö päättää lopulta kertoa totuuden, hän kertoo totuuden ja vain sen, mitään siihen lisäämättä ja mitään siitä poistamatta.