turumurre kirjoitti:Tara kirjoitti:PS: noihin postattuihin tietoihin siitä milloin lapsi oli nähnyt että ikkuna oli rikki.
Sen lisäksi, että ETPssä on kolmella eri sivulla merkitty, että ensimmäisellä kerralla takkahuoneessa käydessään lapsi oli nähnyt, että ikkuna oli rikki ja että lattilalla oli lasin siruja, niin heti ensimmäisellä sivulla 589 on heti alussa, axxx:n kolmannessa puheenvuorossa, on näin: Referaatti: 'lapsi kertoo miettineensä uskaltaisiko sytyttää lukuvalon - siis kun oli juuri herännyt isän tai äidin kiljuntaan - ..'mut mä en uskaltanut kun siellä oli siel koko huone täynnä lasin siruja'. - Eli ensimmäiselle sivulle on merkitty, että lapsi näyttää tienneen jo ennen kuin meni edes ensimmäistä kertaa katsomaan takkahuoneeseen, että 'siellä oli lattia täynnä lasin siruja', eli oli kuullut särkyvän lasin ääniä.
Ei ku se tarkoittaa olohuoneen tai takkahuoneen valoa.
Hm.. mutta kun lapsi puhuu muutama rivi alempana myös oman huoneensa lukuvalosta, että .. hm..pakko laittaa edellisiäkin rivejä jokunen mukaan..
589 - referaattia (yritystä sellaiseksi): Lapsi kuuli huoneeseensa, että joku paukutti heidän ikkunaa.Oli kuulunut kun isä tai äiti kiljui. Lapsi oli herännyt näihin ääniin - ensin ilmeisesti ikkunan paukutukseen. Lapsi oli luullut ensin että pakkanen paukkui... sitten:
P: Joo,no sä menit huoneest sit sinne? V: 'Kattomaan'...lapsi olisi laittanut valot päälle, mutta ei 'uskaltanut, koska siellä oli koko huone täynnä lasinsiruja'
(mistä lapsi tiesi että siellä jo oli tämä tilanne ellei hän olisi jo käynyt takkahuoneessa? Ja jos oli ollut pimeää? Vai oliko hän päätellyt asian särkyvän lasin äänistä?? Vai 'taskulampun valossako' oliko nähnyt?? vai..tara) P:Joo, sä menit sinne takkahuoneen reunal katsomaan. Mitä sä näit siellä?
(ymmärtääkseni puhuttaja kysyy ensimmäisestä käyntikerrasta tässä, Tara) V: 'Mää näin--ku mää katoin sin kolme kertaa', että..
sillä kertaa (1. kerta?) hän näki, että äiti ja isä olivat jo hereillä. P: Joo. V: (lapsi jatkaa)..sit ku mä
menin pois ja mä tulin vähän ajan päästä... P:(keskeyttää tai puhuu päälle?)Silloin kun sä eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl--tai rikki jo? V: (lapsi jatkaa:) Oli--sit ku mä tulin..
(lapsi siis jatkaa meneillään olevaa lausettaan joka oli tuo 'mä menin ja mä tulin vähän ajan päästä) P:Ja siel oli äiti ja isä vaan sillon? P2: Misä ne oli äiti ja isi silloin? V: Ne oli nousseet sängystä (lapsi kertaa jo kertomaansa, mutta taas P kysyy kesken lapsen puheen)
P:Ne oli sängyn vieressä siin takkahuoneessa? Sit sä menit takasi. Mihin sä menit takasi? V: Huoneeseeni. Sit muli niinko tota, ku mä.. mul on lukuvalo, mä meinasin sytyttää sen, mut en uskaltanut. Mä pelkäsin, et jos siel on joku rosvo, ni jos se sit yrittää hyökätä mun kimppuuni. P: Joo. V: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon
(2.kerran ) mää näin iskän lattialla. P:No missä äiti oli silloin? V:..lapsi kertoo, että äiti oli hänen muistaakseen soittamassa. P: Oliko valot sillo päällä, vai oliko pimeetä? V: lapsi toteaa, että kai ne olivat päällä, koska muuten hän ei olisi nähnyt pimeässä. P: Mis kohtaa iskä oli siel lattialla? Muistatko? V: isä oli maannut aika siinä siinä sängyn vieressä. P: Olik siel ketää vierasta miestä? V: Lapsi kertoo, ettei hän nähnyt, mies oli varmaan mennyt piiloon. Siellä oli myös puukko lattialla. Ja kun lapsi tämän jälkeen meni pois, niin kun hän tämän pois menemisen jälkeen palasi katsomaan vähän ajan päästä, hän kertoi nähneensä kun se mies pakeni ikkunasta (3.kerta).
Joo, lapsi puhuu sekä takkahuoneen valoista että oman huoneensa lukulampusta - ei sytyttänyt sitä - mutta jotain valoa takkahuoneessa oli ollut, koska miten lapsi muuten olisi voinut tietää, että lattia oli täynnä lasinsiruja? Mutta jos litteroinnin ensimmäisen sivun lukenut ei tietäisi, että jatkossa selvästi tarkennetaan ja täsmennetään eri käyntikertoja, niin voisi mennä ensin sormi suuhun, että mitä siellä takkahuoneessa oli näkynyt ensimmäisellä kerralla. Mutta kun lukee jatkon, niin kyllä ne lasin sirut olivat lattialla ja ikkuna rikki jo ensimmäisellä kerralla. Muuhun johtopäätökseen en voi päästä. Eli toisella kerralla keskeinen asia minkä lapsi oli nähnyt oli se, että isä makasi lattialla ja lattialla oli myös puukko.
Lapsi kuvaa suht joutuisaan tahtiin jokaisesta kolmesta kerrasta peräkkäin, mutta puhuttajat keskeyttävät lapsen puheen kysymyksillään - ja kertomukset menevät osittain päällekkäin tämän vuoksi,..kai nuo puhuttelijat eivät meinanneet pysyä perässä..
Joo- tämmöstä tämä on..
Meillä kyllä väännetään jokaisesta asiasta ja lapset todella haluavat tietää miten niin ja mistä on kyse ja pitävät omasta näkökannastaan ja omista havainnoistaan kiinni viimeiseen asti. Mutta ehkä he ovat vielä niin pieniä etteivät osaa samalla tavalla tulla mukaan tilanteisiin ja ottaa muiden näkökantoja huomioon. 
