Ajoitukset

Keskustelua Ulvilan tapauksesta
Avatar
turumurre
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4783
Liittynyt: La Huhti 03, 2010 3:57 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja turumurre »

Edelliseen liittyen.
Tämä koiran saama hajujälki-asia oli eräs jossa syyttäjätaho sai 'vyörytysvoiton', lopultahan todistelemassa oli poliisikoirakoulun joku 'viskaalikin'. Itse Röppäsestäkin tuli myötäilijä...
Tämä 'vyörytysvoitto' näkyy täälläkin, uskotaan pureksimatta lausumat, kunhan ne vain tulevat riittävän korkealta viranomaistaholta.

Surmaajan poistumista paikalta, syyttäjätaho ei kuitenkaan pystynyt kumoamaan koska kulku talonvieritse etupihalle oli mahdollista.

Mutta oliko kuitenkaan poistuminen etupihalle se todella tapahtunut asia, vai onko poistuminen tapahtunut sinne mikä olisi luonnollisintakin (kts esim ed. postini kuvat).

Liikaa tuijotetaan viimeisimpiä lausumia ja viimeisimpiä oikeudessa kerrottuja.
Otanpa nyt esimerkiksi KO-2010.ssa kerrottua (tämä lisänä Röppäsen alkuperäiseen kertomaan):
Todistaja on sitten kulkenut koiran kanssa siten kuin kirjallisesta todisteesta (Iiite 39) ilmenee kertoen tonttien 52 ja 50 välillä olevan noin kaksi metriä leveä viheralue ja tälle tultaessa koira oli kääntynyt vasemmalle kohti Tähtisentietä. Koira oli seivästi ollut jäljillä. Joku oli kulkenut kyseisessä paikassa, mutta sitä ei voi sanoa, kuka ja koska. Olosuhteet sinänsä olivat ihanteelliset, oli kosteaa ja noissa oloissa jälki voi säilyä enimrnillään 3 4 tuntia. Jälki oli loppunut tultaessa Tähtisentielle.
KO-2010 Illman:
Todistajana kuullun vanhempi konstaapeli Jari Röppäsen ohjaama koira ei ollut löytänyt mitään jälkeä välittömästi tapahtumapaikan, Tähtisentie 54:n tontin ulkopuolelta. Tontin rajojen sisäpuolelta jälkiä ei voinut hakea, koska paikalla oli jo liikkunut poliiseja. Myöskään tontin etupuolelta ei voitu hakea jälkiä, koska paikalla oli liikkunut poliiseja ja hoitohenkilökuntaa. Koira oli kuitenkin ollut jäljillä kun se oli saapunut terassin ovelta katsottuna tontin vasemmalla puolella olevan naapuritontin, Tählisentie 52:n ulkopuolella sen vasempaan takakulmaan. Jälki oli jatkunut Tähtisentien 52:n ja 50:n välisellä kapealla viheralueella ja loppunut Tähtisentielle.
Totean, että jälkien suuntautuminen terassilla vasemmalle ja koiran samassa suunnassa löytämä hajujälki viittaavat siihen, että tekijä on poistunut paikalta siihen suuntaan.
Eli siis: Ed postini jälkimmäisessä kuvassa oleva esim. punaviivainen poistumis-suunta on mahdollistakin mahdollisempi.
Avatar
luxetveritas
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Pe Syys 26, 2014 8:15 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja luxetveritas »

Keskustelu on siirtynyt kauas ketjun otsikoista, joten jatkan keskustelua hajujäljistä ja koiranohjaajan todistuksesta Jäljet; verijäljet - hajujäljet (ketju 2) -ketjussa
Kirjoittaja luxetveritas » Ti Tammi 26, 2016 10:15 pm.
On vain kerättävä faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinsä ja tehtävä niistä välttämättömät johtopäätökset.
Avatar
luxetveritas
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Pe Syys 26, 2014 8:15 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja luxetveritas »

Lahden surmaamiseen huppumiehellä käytättävissä ollut aika eli mitä Tähtisentiellä surmayönä 1.12.2006 todella tapahtui

Aikajana perustuu häke-tallenteeseen sekä Auerin (AA) kertomuksiin surmayön tapahtumista (lukuun ottamatta syksyn 2009 kuulusteluja, joissa hän kertoi tapahtumista ikään kuin olisi surmannut miehensä) ja hänen vanhimman lapsensa, tuolloin 9-vuotiaan tyttären (A) kertomuksiin tämän varhaisimmissa poliisin (P) puhutteluissa. Kelloaika tai arvio siitä on merkitty sinisellä. Arviot ajoista, jotka huppumiehellä oli käytettävissään uhrinsa eli Lahden (JSL) surmaamiseen, on merkitty vihreällä.

02:37:25 / 02:38:25(Huom! perustuu AA:n arvioon) Huppumies rikkoo takkahuoneen ulko-oven ikkunan
+ n. 1’00”/2’00”

AA 2.12.2006:
11.02 AA: No mää ainaki oon nukkunu siinä ja sit mul on semmonen käsitys, et me molemmat herättii, Jukast en ny voi tietää nukkuks hän mut ainaski mä heräsi siihe meteliin ja me molemmat oltii sängyssä. --
11.48 P(JJ): Okei… mihin te heräsitte ?
11.51 AA: Siihen meteliin, mut ens alkuun kuulu semmosta räiskintää, et me ihmeteltii, et mitä ihmet tää on. Ja sit tota me noustii siitä pystyy. Mää en nyt tätä ihan selvästi muista, mut mul o semmone mielikuva, et mä olisi siinä vaiheessa vieläki ko tää mies tuli sisälle ni mä olisi ollu sängyssä seisomassa tai polvillani tai jotenki … -- ...mut et Jukka tais mennä lattialle. Et ensi me sitä räiskintä ääntä katottii, et mistä ihmeestä tää ääni tulee. Sit tota jossain vaiheessa ehkä tajuttiin, et siitä niinko lentää lasia siitä ovesta. -- Ja lasinpalasia. --
12.26 AA: Voi olla, että me jotai, mitä ihmettä, sanottiin. Mul ei oo sen tarkempaa mielikuvaa. Ja sit tota noin ... (miettii) ... sit niinko, mä en tiedä mitä Jukka siit ajatteli katteli, mut mä katteli et niinko jotain pommeja siel olis heitelty, ko sitä kauheeta ääntä kuulu ja lasi lens. Ja sit niinko semmosi välähdyksii näky, mut se saattaa ol joku taskulamppuki. -- Joo, näin semmosia ja sit sitä rätinää. Ja lasinpaloja lentelee ja sit jossain vaihees mä tajusin, et tääl oikein kunnol lentelee, joten suojasin kasvojaki ettei silmii lennä sitä, et sitä niinko pitkälle lensi niit lasinpalasii sielt … -- ... vieläki ihmetteli, et mitä ihmettää tää nyt on. Ja sit tota mul on o sellanen mielikuva, et Jukka oli siin lattialla, lähempänä ovea, ja Jukka sano siin kohtaa jotai, mitä mä en nyt millään muista mitä se sano. Mut voi olla, et se oli joku tämmöne et mitä hittoa tai jotain tämmöstä. -- Jotain se sano siinä, mitä mä en muista. --
27.52 P(JJ): Kuinka, kuinka kauan se kesti se tilanne, siitä ko tajusit, et nyt ikkunaa rikotaan ja sitten se hahmo tulee sisälle?
28.03 AA: (miettii ensin) Ei siin ehkä varmaa kovi kaua tuntunu, mut ei, ei se niinkö se ikkuna ei tullu kertarysäksellä vaan me ehdittii siin hetki ihmetellä, et mitä tääl tapahtuu, se räiske ja sitä lasia lensi sieltä, lensi ja lensi. Mut ei siin kuitenkaa kaiken kaikkiaa varmaa kovi kauaa menny, ei varmaa minuuttia kauempaa.
28.18 P(JJ): Millä se olis hakannut sitä?
28.21 AA: Sitä mä en tiedä. Kun mul o niinkö semmonen ensimmäine niinkö ne valot välähti, et siel pommeja heitellää, et joku o kiusaa tekemäs tai jotai tämmöst. Se oli mun ens[im]mäine reaktio. -- Ei siel sit. Meil oli, tota noini, siin mul oli siin kukkaruukussa semmone, siin oli kaks semmosta niinkö pihalaattakiveä tai semmmost, ei niit o käytetty, oliks ne siin paikalla ?
28.43 P(JJ): Sitä en osaa ihan tarkkaa sanoa, tekniikka o varmasti sitten sitä. --
40.25 AA: Mää joko polvillaa tai tai tota seisoin siinä aluks.
40.29 P(RL): Joo, mut sää oot ollu sängyllä. Seisoiks sää siin sängyn vieras missä kohtaa vai ooks sä siit sängystä hypänny suoraa sen kirstun yli sinne olohuoneen puolelle?
40.38 AA: Sitä mää en muista. Voi olla että mäkin menin siihe lattialle. Voi olla ett mää menin takasi, ja mää en oo ihan varma edes siit ett mistä mä.--
AA 6.12.2006:
AA: Sitten me nukuttiin. Me suunnilleen heräsimme samaan aikaan kovan ääneen ja ihmettelimme mitä tämä voisi olla. Sitten näin valo välähdyksiä ja ääntä. Ajattelin, että heitteleekö joku uudenvuoden pommeja vai muuten pelottelee, kun kuulin sellaista räiskintää. Minulla on sellainen mielikuva, että olin viela sängyssä kun alkoi tulla lasinpalasia. Lasinpalasia lenteli. Suojasin käsilläni kasvojani. Minä nukun ikkunan puolella ja Jukka reunalla. --
AA 9.12.2006:
AA: Minä olin nukkumassa seinän vieressä ja jalkamme olivat oven suuntaan. Siinä vaiheessa, kun lasin paloja lenteli, suojasin kädelläni kasvoja. Minä olin joko sängyssä poviltani tai lattialla seisomassa. --
AA: Ei siinä kauhean kauan kestänyt, ensin kuului räiskähtelyn ääntä ja ihmettelin mitä se on. En muista mitään kerta rysähdystä. Ei siinä montaa minuuttia mennyt. Siinä kesti muutama minuutti, kunnes ikkuna oli mennyt rikki. --
AA: Ensimmäisenä ei tullut mieleen, että lähden soittamaan hätänumeroon. Minulle ei tullut edes mieleen soittaa, vaan lapseni tulivat ensin mieleeni ja vasta sitten soitto hätänumeroon. --
AA: -- Kun rytinä alkoi oli pimeää. --

02:39:25 (Huom! perustuu 9-vuotiaan lapsen arvioon) Vanhin lapsi käy 1. kerran takkahuoneen ovella ikkunan rikkomisen jälkeen ja menee takaisin huoneeseensa
+ n. 1’45”
Vanhin lapsi (A) 10.1.2007:
A: Mää heräsin kun pakkanen paukku tai jotain ja äiti tai iskä kirku ja mää menin kattomaan [1. kerran takkahuoneen ovelle] ja siel [olohuoneen lattialla] oli paljon lasinsiruja, mää olisin laittanu valot mut siellä oli niin paljon niitä sirpaleita. Sit mää menin takas huoneeseeni ja olin siel pari minuuttia, viis, seittemän
P: …jos palataan siihen paukkeeseen, missä…?
A: Kuuntelin sängyssä ja sit kun äiti tai iskä kilju ni menin kattomaan [1. kerran takkahuoneen ovelle].
P: Kuuluko muita ääniä?
A: Ei.
Vanhin lapsi (A) 7.12.2006:
A: Siinä tilanteessa [ikkunan rikkomisen jälkeen takkahuoneessa] iskä ja äiti oli nousseet seisomaan.
P: Oliko ne sängyssä vai sängyn lähellä?
A: Sängyn lähellä.
P: Kuuluko paukkuvaa ääntä?
A: Ei.
P: Ääni oli loppunu?
A: Joo.
P: Kuuluko myöhemmin?
A: Ei.
P: Eli heräsit ääneen ja menit [1. kerran takkahuoneen ovelle] kattomaan mikä hätänä?
A: Joo.
P: Erotit et siellä on iskä ja äiti, ei ollu ketään muita?
A: Ei.
P: Näkeekö himmentimen kohdalta koko makuuhuoneen [takkahuoneen]?
A: Joo näkee.
P: Jäitkö katsomaan?
A: Olin ihan vähän aikaa ja sit lähdin omaan huoneeseeni.

02:41:10 (arvio) Huppumies hyökkää asuntoon ja käy Lahden kimppuun
+ n. 10"

AA 2.12.2006:
13.02 AA: -- Ja sit määki niinko tajusi, et sieltä oli joku tulossa sisälle. --
13.26 AA: Mulla on semmone muistikuva, et se niinko se ikkuna-aukko se täyttyy jostai mikä tulee sielt sisälle, ja mä tajusi et se o ihmine ...
13.31 P(JJ): Tuleeks valot? (epäselvä, puhuu päälle)
13.34 AA: Öö (miettii), sit mä tässä mietinki, et mis vaihees ne valot tuli, et ehtiks se Jukka laittaa ne sinne. Ko siel o semmone niinko himmennin, mist pyöritetää. Se o heti siin ove vasemmalla puolella. -- Tai sit meil ei iha pilkkopimeää ko siel niit katuvaloja ja muita, ni voi olla, et siitäki sen verra … (JJ: Heijastu sit jostai) ... ni. Mut semmost kuitenkin mul o semmone mielikuva, et aika semmost pimeetä siin oli, mut mä tajusi, et joku tuli, ja se kävi sitte Jukan kimppuu ja siin oli jotain tappeluu. --
27.17 P(JJ): -- Varustauduiteks te jotenki siinä kohtaa, ku tää uhkaaja oli tulossa sisään ?
27.25 AA: Ei. Tai mut Jukasta mä en tiedä, ehtiks hän tajuta ennen mua sitä, mut mää en ainakaa millää tavalla. (JJ: Sulla ei ollu kädessä mitään …) Ei. --
29.17 P(JJ): No tota, puhuitteks te mitää siitä, et miks ette lähteny karkuun, siinä ku tulee tää henkilö rupee tulee sisälle, miks te jäitte odotamaa siihe ?
29.26 AA: Mähä lähdi karkuu sit ko se tuli. Me oltii niinkö sielä sisäpuolella, se tuli sieltä … (JJ: Se tuli niin nopeasti kuitenki.) ... nii, ja se kävi heti Juka kimppuu.
29.34 P(JJ): Yritiks mitenkää estää sitä tai lyödä tai yrittikö torjua Jukka, ettei se pääse tulemaan siitä ikkunasta ? (AA miettii) Muistatko ?
29.44 AA: No siin kohtaa, ko Jukka näki, et sielt on joku tulos, se sanoi jotai. Mä en sit, voi ol vaik, et Jukka olis ottanu ne puuklapit siit ja jottain tehny. Mut tota, olisko se mies ottanu sit Jukast kiinni vai mitä. --
30.03 P(JJ): (puhuu päälle) Tulik se nopeasti siihe, liikkuk se kankeasti, sä sanoit, et ketterästi ?
30.06 AA: -- Et mun mielest se oli semmone ketteräliikkeinen tyyppi. -- Ja sit niinkö siitä hetkestä, ku mä tajusi, et joku sieltä [ikkunasta] o tulos, se niinkö hirveen nopeasti se [huppumies] sieltä ilmestyi. --
45.03 P(JJ): Tää [JSL] sano jotai siinä ku se [huppumies] tuli sieltä sisään.
45.05 AA: Joo se oli joku semmonen niin ku em mää muista mitä kiroiliks hän tai joku tämmönen niin ku hämmästyksen ilma … ilmasu se oli. Ett mää en osaa varmaks tätä sanoa.
45.16 P(JJ): -- Mut hän ei ei lausunu tää tekijä mitään uhkailuja uhkauksia tai mitää sellais?
45.25 AA: Ei ei, hän vaa kävi suoraa [JSL:n] kimppuun.
AA 6.12.2006:
AA: Jukka meni luultavasti laittamaan valoja. -- Minä en kuitenkaan ole varma, missä vaiheessa nämä valot laitettiin päälle. Minä kuitenkin oletan, että Jukka on laittanut valot. Muistaisin, että valot olivat kuitenkin päällä ja minä olin nousemassa sängystä, kun minä tajusin, että joku ihminen on tulossa sisälle asuntoomme terassin oven kautta. Minulla on sellainen mielikuva, että Jukka olisi ollut terassin oven edessä n. metrin päässä, kun mies tuli sisälle. Minulla on sellainen pelon välähdys, että mies tulee sisälle. Hän tuli ketterästi sisälle. Seuraava muistikuvani on, että Jukka ja tämä mies tappelee jossain kohtaan terassin oven ja takka-huoneen puolella. Tämä on pieni tila ja lähempänä ovea takan edustalla. Minä olin jo nousut sängystä tai olin sängyn puolella. Minä en arvannut tässä vaiheessa, että meille tuli tappaja vaan ajattelin, että joku varas tuli.
AA 9.12.2006:
P(KK): Kun ikkuna oli rikottu, mitä tapahtui välittömästi?
AA: Muistan, että joku tulee sieltä sisälle nopeasti ja samalla hän on Jukan kimpussa.
P(KK): Mitä miehellä oli käsissään, oliko miehellä vyölaukkua tai oliko hänellä ns. varustusvyötä tai huomasitko hänellä olevan mukanaan mitään esineitä?
AA: Minulla ei ole kunnon käsitystä tästä miehestä siinä vaiheessa, kun hän tulee sisälle, alkoi vain tappelu. --
P(KK): Oliko sinulla ja/tai Jukalla puuklapeja tai jotain muuta esinettä, kun henkilö tunkeutui asuntoonne?
AA: Minulla ei ollut ainakaan mitään. Minulla ei ole havaintoa tästä. Siinä ihan vieressä oli klapeja. Missä Jukka seisoi, siinä oli klapeja. --
AA: Ei siinä ollut mitään puhetta. Siinä vaiheessa kun tyyppi tuli sisään, Jukka yritti sanoa jotain. Se oli ihan hämmästynyt kommentti. Se voi olla, että Jukka tunsi miehen. Minä luulen, että tässä vaiheessa oli valot päällä makuuhuoneessa eli takkahuoneessa.--
P(KK): Minkälainen se kamppailullanne oli miesten välillä?
AA: Minä en osaa sanoa tarkemmin, en nähnyt veistä. He vain alkoivat tappelemaan, en muista sen tarkemmin.
Vanhin lapsi (A) 1.12.2006:
1.11 P(KK): -- Sit [nähtyäsi rikotun ikkunan] sä menit [takkahuoneen ovelta] takasi. Mihin sä menit takasi?
1.18 A: Huoneeseeni. Sit mull niinko tota, ku mä .... Mul o lukuvalo, mä meinasin sytyttää sen, mut mä en uskaltanut. Mä pelkäsin, et jos siel on joku rosvo, ni jos se sit yrittää hyökät mun kimppuuni.
Vanhin lapsi (A) 7.12.2006:
P: Oliko ovi auki sun huoneessa?
A: Joo, mää pidän sitä aina auki paitsi kun mää oon suuttunu. //
P: Kuulitko mitään ääniä kun olit huoneessa?
A: En oikein.

02:41:20 (arvio) Auer menee miehensä ja huppumiehen väliin ja saa veitseniskun rintaansa
+ n. 5"

AA 2.12.2006:
13.52 AA: -- Mä en nyt ihan jälkeenpäin enää muista, näiks mä mä tai tajusiks mä sen, et sil o joku ase siinä vai onks se ihan tavallista mäiskintää. Mut sit kuitenki mä tein jotain, jotain tota noi, sitäkään mä en muista mitä tein, jollai taval mä menin siihe väliin, meniks mä tönäisemään tai revinks mä tai jotai. Ja sit tää mies iski mua sitten veitsellä tähä, minkä mä tunsi et sattui. Ja sit mä varmaa koiti kädellä, et se oli märkä ja sielt rupes verta tulemaan ja sit mä tajusin, et täs on nyt paha kyseessä. --
20.43 P(JJ): Miten se uhkaus, kun hän tuli, muistatko kummassa kädessä hänellä oli veitsi, jos hän löi, löi sinua, oliks hän oikea- vai vasenkätinen ? Pystytkö sanomaan ?
20.50 AA: Ei, ei mitään, mä vaan niinkö tunsin sen [veitseniskun] lähinnä ennenkö näin.
30.25 P(JJ): -- Ilmeisesti olet tajunnu, tajusitko siitä, et sua o lyöty veitsellä vai oletko sit nähny sitä, et Jukkaa olis lyöty siinä kohtaa veitsellä ?
30.41 AA: Mä en nyt enää muista sitä, tota, (miettii), et näinkö mä sen jo ennen. Sen mä niinkö tajusin, et siin on tappelua. Sitä mä en muista, missä kohtaa mä sen veitsen tai oikeastaan sitä itse veitsee mä en nähny ennenkö siin lattialla. -- Mut et siit, sit tota niinkö mua osu tähä, mää katteli. Näin, et siel oli haava ja tunsin sen. Sielt tuli verta, ni siit … --
31.31 P(JJ): Joo, o. Oliks, näkyks hällä mitään muuta aseistusta ?
31.35 AA: Ei, ei näkyny. (P(JJ): Putkia, jotai muuta ?) Mä en ainakaa nähnyt, mut määhän juoksi sieltä sit heti pakoon, ko, tota, mua lyötii. --
32.00 P(JJ): Oliks tää, näiks sää itte mitää, oliks se hengästynyt tai vaikuttiks se semmoselta tää tekijä ?
32.10 AA: (miettii) Ee, ei, ei.
32.13 P(JJ): Läähättiko se, pitiks se sun mielestä mitään ääntä vai toimiks se niin ko kone sielä koko aja vaa?
32.19 AA: Mun mielest se toimi niin kuin kone. --
40.53 P(RL): Missä sä olit silloin ku sä sait sen puukoniskun rintaan?
40.56 AA: Mä olin siel meidän makuuhuoneessa [takkahuoneessa]. Voi olla et mä olin siinä joko sängys tai arkun päällä tai sitte ei sekään mahdotonta o ett mä olin siin lattialla, mut mä olin niin ku ne miehet oli tuol puolell niin mä olin siel niin ku makuuhuoneen puolella.
41.09 P(JJ): Ku miten ku ne miehet oli oliks ne niinku oliks ne rinnakkain siinä niin että?
41.13 AA: Mulla on semmone mielikuva, ett Jukka olis ollu siin vasemmalla puolel ja se mi... mies tos oikeell puolell niinku rinnakkain.
41.19 P(JJ): Eli Jukka takanpuolella tavallaan.
41.21 AA: Joo.
41.22 P(JJ): Ja sit se mies sillai niinku ikkunanpuolella.
41.24 AA: Joo.
41.26 P(JJ): Ja sitte siinä olis tapahtunu se, pisto sinuun?
41.27 AA: Joo.
43.30 P(JJ): Tuliks sun jalkapohjiin haavoja niistä lasinsiruista?
43.32 AA: No joku katto mun jalkoihin ja ettei sielä näkyny. Mulla on semmone hämärä mielikuva että, sielt ku mä hyppäsin niin mä tunsin jottai lasia siinä muttei ei ei niinku mittää sen ihmeempää enkä mä jääny sitä siäl kattomaan. -- Olin paljain jaloin joo. --
46.33 P(JJ): Mites sulle, käyttikö hän sinuu paljon voimaa vai halusko hän vaan näyttää vaan sitä, että älä tule lähelle, mene pois tästä ?
46.41 AA: Kyl hän niinkö ihan suoraa mua kohti hakkas simmottit, et joku kysy et oliko se vahinko. Et kyl hä se kohdisti muhu …(miettii)… sitä vaan sit et mikä se olettaisin, tai oletus et hän vaan halus mut pois siitä. -- Et en mää varmaan ollu se kohde.
47.02 P(RL): Pystyks sää sanoo sitä, että tuliko se isku ni tuliko se ylhäältä, alhaalta, mist se tuli se puukko?
47.11 AA: Sitä mä en osaa sanoo, vaan totanoini mä niinkö tajusin sen, et nyt tulee mua kohti. Oisko se ollut nii. Voi olla, jos mä seisoi siin sängyllä, et se tuli, koska hän oli mua paljo isompi, et se tuli niinkö siit suunnillee samalt tasolt sitte. Mä en oo varma oliks mä siin sängyl vai arkul vai... luultavasti olin kuitenki, et mä en ollu lattial, mut en o varma siitä. -- Ja sit mä pelästyi ja lähdi karkuun.
AA 6.12.2006:
AA: Kun miehet kamppailevat niin minä olin menossa tai minulla oli sellainen aikomus, että menen väliin. Minulla ei ole muistikuvaa, että ehdin väliin tai koskinko mies mutta tunsin, että minua lyötiin vasempaan rintaan. Ajattelin heti, että minua lyötiin jollain puukolla. Minä lähdin karkuun. --
AA 9.12.2006:
AA: Makuuhuoneessa [takkahuoneessa] on täytynyt olla valot. -- En osaa sanoa, oliko valot päällä, kun lähdin pois makuuhuoneesta. En osaa sanoa, missä vaiheessa valot tulivat makuuhuoneeseen. Jukka on todennäköisesti laittanut valot makuuhuoneeseen --
AA: Minä en nähnyt mitään veistä. Tappelusta minulla on hämärä muistikuva, että minusta katsottuna vasemmalla puolella oli Jukka ja mies oikealla. En muista tästä kamppailupaikasta tarkkaan. Minä en osaa sanoa tarkemmin, mutta kun he kamppailivat, yritin mennä siihen väliin, jos olisin nähnyt veitsen, en olisi mennyt väliin. En muista koskinko miehe[e]n, mutta minua lyötiin ja lähdin karkuun. Kaikki kävi hyvin nopeasti.

02:41:25 (arvio) Auer pakenee eteiseen, kehottaa lapsiaan menemään ulos ja menee itse soittamaan häkeen
+ n. 25"

AA 2.12.2006:
13.52 AA: -- Ja tota, mul o sellane mielikuva, et mä oli joko siinä sängyssä tai sängyn vieres, ja mä olisi loikannu siitä mis on se arkku, et mä olisi loikannu siit yli ja juossu pakoo.
14.53 AA: Mun mielestä siinä vaiheessa ko mä lähdi ... pois niin ne ei ollu vielä siin kohtaa mihi Jukka jäi, siihe kylpyhuoneen oven etee vaan ne oli niinko lähempänä takkaa ja se mist hän tuli sisälle siin kohtaa. Ja mä sit jostai, mul o mielikuva, et mä olis sit niinko oven ja sen välist loikannu. Ja oisko siin jotain lasinpaloi jalanpohjas hiuka tuntunu, mut ei sit siin kohtaa kauheest jääny miettimään, et mist täst nyt juoksee pakoon. --
15.22 AA: -- siin vaihees tää mun vanhin tytär [A] oli hereillä, hän oli siel eteisessä. Ni mä sanoin, et tääl on joku tappaja, et juoskaa äkkiä ulos, ja mä luultavasti avasi itte sen … -- ulko-oven, et menkää ulos, mut ei ne kyl mihinkää menneet ja sit sen jälkeen mä tota soitin sinne 112.
16.18 AA: -- Alxx [toiseksi vanhin lapsi] muisti, et mä olisi huutanut, et tappaja, tappaja tai tämmöst. Mut Alxx ehkä muistaa sen, ko mä huusi et tääl on joku tappaja menkää ulos, et siin ... -- Se oli ennen sitä puhelua ko mä...
16.41 P(JJ): Elikkä avasit oven lapsille ja pyysit heitä menemään ulos ja sen jälkeen lähdit soittamaan...
16.44 AA: Joo.
16.45 P(JJ): Kävitkö siinä välissä katsomassa vielä mitä siellä tapahtuu?
16.48 AA: Eee ... siinä välissä mä en käynyt, mutta sieltä kuului semmosta tappelun ääntä ja mä muistan, et kuulu sitä Jukan huutoakin jo siinä. --
40.29 P(RL): -- Seisoiks sää siin sängyn vieres missä kohtaa vai ooks sä siit sängystä hypänny suoraa sen kirstun yli sinne olohuoneen puolelle?
40.38 AA: Sitä mää en muista. Voi olla että mäkin menin siihe lattialle. Voi olla ett mää menin takasi, ja mää en oo ihan varma edes siit ett mistä mä, mulla on semmone hämärä mielikuva siitä että mä olisin hypänny ja jos mä oon hypänny niin luultavasti mä oon sen arkun yli hypänny sitte. Emmä oo tullu sieltä niin ku oikeelta puolelta.
41.41 AA: Sillon sillon ku mä lähdin niin ne oli pystyssä mut et mähän lähdin siit sit heti ja mää menin sit sinne eteiseen ja puhelimeen et mä en enää nähny mä vasta kuulin sitä tappelun ääntä et ja sit seuraavan kerran ku mä näin niin Jukka oli maassa siinä jo siin samassa paikkaa mihi hän sit jäi. --
43.11 AA: Ööö..h mä en tiä tua mun jalassani on kans jottai verta mut ett voi olla ett se oli valunu minust, mä en osaa osaa sanoo se on vieläkin mä en oo pesulla käyny.
43.20 P(JJ): Okei millai, missä se näkyy se ett?
43.23 AA: Tossa näkyy jottai verta olevan. Mut mähän lähdin siitä sitten totanoinniin aika nopeesti.
AA 6.12.2006:
AA: -- Minä hyppäsin arkun yli siten, että miehet olivat takan puolella ja minä kiersin oven puolelta karkuun.
AA: Pääsin olohuoneen kautta ns. sisäeteiseen, mistä päästään lasten huoneisiin ja huusin lapsilleni, että lähtekää karkuun, juoskaa ulos, tappaja tuli taloon. Minulla on sellainen mielikuva, että A [vanhin lapsi] 9-vuotta, olisi ollut hereillä tai heräsi huutooni. Mietin että mitä teen seuraavaksi. Menin hiukan olohuoneen puolelle ja näin miesten olevan vastakkain oven tai takan edessä välähdyksenomaisesti. En uskaltanut mennä lähemmäs.
AA 9.12.2006:
AA: -- En osaa sanoa, oliko valot päällä, kun lähdin pois makuuhuoneesta [takkahuoneesta]. En osaa sanoa, missä vaiheessa valot tulivat makuuhuoneeseen. Jukka on todennäköisesti laittanut valot makuuhuoneeseen --
AA: Minulla on sellainen muistikuva, että kun olin lähtenyt karkuun, niin A oli pystyssä aulassa tai tulossa omasta huoneestaan.

02:41:50 Auer soittaa häkeen ja pyytää vanhimman lapsensa puhelimeen kun Lahti alkaa huutamaan apua
+ 1'51"

Häke-tallenne:
0:01 AA: Tää, – Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti!
0:17 Häke: Joo, Mitä siellä nyt tapahtuu?
0:19 AA hengästyneenä: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.
0:23 Häke: Joku hakkaa puukolla? Taustalla uhri: Auuu!
0:24 AA: Kyllä!
0:29 Häke: Tunneksä sitä?
0:30 AA: E-Ei siel o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsi(n). Mu-Mullakin tulee näköjää verta.
0:35 Häke: Joo, -joo.
0:36 AA: Hei! Nopeesti!
0:37 Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?
0:39 AA: Meil o myös neljä lasta täälläh.
0:43 Häke: Jaaha, Odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. Älä sulje puhelinta, älä me pois.
0:50 Taustalla kuin huonekalun liikahdus, heti perään uhri: A-Aiii!
0:52 AA: Nopeesti!
0:53 Uhri (taustalla): Tuu joo!
0:54 AA: Ku-Kuuleksä ku mun mieheni huutaa?
0:56 Taustalla isku ja perään uhri: Uohh! (kaksi onttoa iskua kuin klapilla) Ähh!
0:59 AA (lapselleen joka ilmeisesti näköyhteydessä takkahuoneeseen): Meni, -lähtikse mies jo?
1:01-1:11Uhri: Aargh!! (kopsautus, kuin huonekalun laahausääni, kolaus tai isku, toinen laahaava ääni) -uuoh! (isku tai kopsahdus) Äähh, auuh! (isku) Tule Aaahh!
1:12 AA: O-onks joku tulossa jo?
1:15-1:30 Uhri: Öhh! (vaimeaa kolinaa) … Auto (tai Auta)! (kaksi kopsahdusta, kolme vaimeaa iskua) Uoh! (isku tai huonekalun liikahdus) -Ähh! Karkuun (tai Varpyyyyyn!) (perään kopsahdus) Annu, tule tänne apuun!
1:34–35 KATKOS tallenteessa
1:36 AA: Hei, mun täytyy ny, A [esikoisen nimi].
1:38 Lapsi: Niih.
1:39 AA (lapselle): Tuuksä tänne puhelimee?
1:41 AA: Mä meen kattoo tonne [takkahuoneeseen].
1:42 Lapsi (tulee puhelimeen): Mitä mä sanon [puhelimeen]?
1:43 AA: Mä, -mä soitan poliisil, siel pyydettii et…
1:46 Uhri: Tule pjaa pjaa (tai Tule pian pian)!
1:46 AA:… me pysytään sen linjoil.
1:48-1:50 Uhri: Tule(han)Annu auttaa(n)! (kopsahdus tai lasin päällä askel, luuri suunnattu lapselle takkahuoneeseen päin) Tule Annu! (kopsahdus, lasin päällä kävely tai isku)
AA 2.12.2006:
16.48 AA: -- sielt kuulu semmosta tappelun ääntä ja mä muistan, et kuulu sitä Jukan huutoakin jo siinä. Mut ainaski siinä vaiheessa sitte [kuului JSL:n huutoa], ko mä olin [puhelimessa], sielt vastas joku nainen sieltä 112:sta. -- Ni sielt kuulu sitä semmosta mäiskinnän ääntä ja Jukka huusi semmost kivusta. -- Huutoo, en mitään sanoja mä en kuullu, et kivusta hän huuti siellä. Ja tota noi ni, tää naine ens kysy. Tai mä sanoi et tulka äkkiä tänne tai jotain tämmöst oli mun ensimmäine. Mä ajatteli, et ne näkee sielt mun numero, et ne tietää. Tai sit se kysy nime, mä sano et Ulvilaan, ja sit tän osotteen ja sit … -- Ja sit tota noi ni, mun mielest se oli semmosta jaarittelua, et hän vaan kyseli, et mitä siel nyt sit oikkee tapahtuu. Mä sanoi, et tulkaa nyt heti, et tääl mun miestä tapetaa. Mun mielest siin meni aika kauan. -- Ee, ja sit hän pyys, et jää tähä linjoille. Ja mä siinä tyhmänä seisoin sit puhelin kädessä, ja sielt ei mittään kuulunu, ja sielt makuuhuoneest edelleenkin siell koko ajan sitä ääntä kuului. --
31.42 P(JJ): Mimmosia ääniä sieltä kuulu, kun Jukka sielä äänteli?
31.45 AA: No semmost niinkö tuskan huutoo, siis Jukan. Ja sit semmost, mun mielest niinkö, hakkaamisen ääntä. Mä en sit tiä, niinkö mä mielessäni mä oletin, et se sil veitsellä hakkaa sitä. -- Mut voi olla, et se on jollaki muullakin hakannut tai molemmilla. --
34.08 AA: Ja sit, sitä mä mieti, et miks hän sit huus sitä, Annua. Et tota, mitä hänel sit oli mieles, et haluks hän vain nähdä, et mä oon hengis vai oliks hänel mieles jotain … --
44.34 P(JJ): -- Ett ku mä kysyin sitä jo että onks onks sulla semmosta mielikuvaa, että Jukka olis tuntenu tätä henkilöä? Jäikö sulle missään kohtaa mitää sellasta mieleen?
44.52 AA: No sitä määkin olen miettiny sitä et ku Jukalta pysty enää kysymään ett ku Jukkakaa ei mittää niinku sanonu paitsi huus kivusta ja sit se Annu tai Hannu.
AA 6.12.2006:
AA: Kiirehdin puhelimeen ja ajattelin, että tuleeko tämä mies minun kimppuuni kun kuulee, että soitan poliisille mutta ei minulla ollut muutakaan tehtävää kuin soittaa hätänumeroon. A oli jo jalkeilla tässä vaiheessa mutta en muista oliko A vieressäni kun soitin hätänumeroon. Täältä vastasi nainen. Ensimmäisenä sanoin, että mitä on tapahtumassa, että mies tappaa miestäni ja pyysin nopeasti apua. Minä en muista tarkkaan, mitä puhuin hätänumeroon, paitsi annoin tietoja ja vastauksia mitä kysyttiin. Minua pyydettiin seisomaan linjoilla, jolloin kuulin tappelun ääniä eli hakkaamisen ääniä niin kuin lyötäisiin veitsellä ja Jukan valitusta. Minä seisoin siinä edelleen ja kuuli tätä kamalaa ääntä. Jossain vaiheessa kuulin, että Jukka huusi Annu. Jossain vaiheessa ajattelin, että Jukka olisi huutanut Hannu, mutta hän on varmaan huutanut Annu, joka on lempinimeni.
AA 9.12.2006:
AA: Ainoa nimi, jonka Jukka huusi, oli Annu. -- Kun olin puhelimessa, A oli vieressäni ja näytin hänelle, että rinnastani tulee verta. Kun soitin, kysyin jossain A:lta, että näkyykö siellä vielä mitään. Minulla on sellainen muistikuva. Sen mäiskinnän aikana kysyin A:lta, näkyykö jotain. Minulla ei ole A:sta kokoaikaa tarkkaa havaintoa, missä hän on ollut. Saattaa olla, että pyysin A:aa katsomaan. Se on mahdollista, että A on käynyt katsomassa.
Vanhin lapsi (A) 1.12.2006:
4.29 P(RL): Muistak sää puhelinsoitoist mitää?
4.34 A: No, äiti -- ainoo puhelinsoitto oli se ku äiti apuun poliisit ja ambulanssit.
4.42 P(RL): Joo-o. Muistak sä sitä tilannet sen tarkemmin, et ko äiti oli puhelimessa, ni mitä sää teit sillon, mis kohtii sää olit?
4.49 A: Mää odotin, et äiti sais puhelun sit iskä alkoi siel just huutaa sitä jotai, ku mä sanoin, et se sano sitä mmmmm. Ni enne sitä se alkoi huutaa jotain, mut emmää kuullu sitä kunnol,--
5.05 P(KK): Kuulis sä isän sanovan mitään nimee?
5.08 A: No se sanoi Annu, kun mun äitini, se, ko se on Anneli Auer, ni sitä kutsutaan Annuks. Ni se huus vaan Annu.
Vanhin lapsi (A) 7.12.2006:
A: Mut mää muistan et jollain hetkellä mut en muista millä hetkellä ni iskä huuti äitiä sen lempinimellä Annu ja sit sen viimenen sana oli än.
P: Ei huutanu apua tai sanonu muita nimiä?
A: Se huuti sillaan hätäsesti et se varmaan pyysi apua, iskältä tuli sillon ihan hirveesti verta varmaan.
P: Pääsikö äiti apuun?
A: Äiti sano jossain vaiheessa Jukka sano jotain. Mut ei iskä sanonu. Sit se juoksi takas puhelimeen kun se oli soittanu jo poliisille. Sit äiti kerto et se oli huutanu et juoskaa pakoon tääl on joku tappaja, mut mää en muista.

02:43:41 Auer käy 1. kerran takkahuoneen ovella (1:51 Lähtikse jo?) josta huppumies hyökkää perään
+ 11"
Häke-tallenne:
1:52 Uhri: Tule auttaan!
1:54 AA (huppumiehelle): Mitäkö (tai Pitääkö)?
1:55 Uhri: (y)öh! (ähkäisy, mahdollisesti huonekalun ääni tai iskun ääni)
1:56 AA (huppumiehelle): Vittikö?!
1:57–2.00 Juoksuaskelia (AA pakenee huppumiestä ohi puhelimen ilmeisesti tuulikaapin ovesta ulos).
AA 2.12.2006:
17.50 Ja sit tota loppuje lopuks, mahdoinks mä siin välis sit jo, mä en muista minkä puhelun aikana mä en[s]immäise kerra kävin ni siel [takkahuoneen ovella] tota noi … -- öö, Jukka sit huus, et "Annu" tai sit niinko mä oon täs sanonu, et mä o myös saattanu "Hannu" mitä se huus. Mut mä tietysti siin kohtaa tulkitsin, et se huus Annu, koska mua kutsutaa Annuks ja menin sinne [takkahuoneen ovelle 1. kerran] kattomaa ja sit tää, ku mä tuli siihe näköyhteytee ni tää mies siel sit hyökkäs mua kohti.
18.18 P(JJ): Mite se hyökkäs? -- Missä se oli siinä kohtaa, ko sä menit siihen tilanteesee, kuinka lähelle sä menit sitä ? Missä Jukka oli ?
18.23 AA: Mä menin sinne olohuonee[seen] niin pitkälle, et mä näi hei[d]ät. Jukka oli siin lattial, mä en sitä sen tarkemmi kattonu. Tästä miehest mul lähinnä semmone vaa, että se kauheel vauhdil lähti mua kohti, et varmaan ...
18.38 P(JJ): (puhuu osittain päälle) oliks se selkä päin ensiks sinuun vai miten se oli? Et se havaitsi sinut vai sanoiks se jotain et se näki sut ? Miten se sai havainnon sinuun ?
18.45 AA: Mä, voi olla, et mä huusi siinäkin kohtaa jotain, et mitä sä teet ja lopeta tai jottain tämmöst. Jotain mä muistan, et mä huusi hänel, mut mä en muista mitä, jotain tämmöstä. -- No, kuitenkin hän niinkö heti välittömästi lähti mua kohti. Liikku hyvin ketterästi, nopeasti, ja mä lähdin pakoon, mä en sitä jäänyt kattomaa mihi asti hän tuli, mä juoksi sinne, siel oliki …
19.05 P(JJ): Mite, miten hän tuli, tuliko, oliko sillä veitsi kädessä?
19.08 AA: No, mun mielest oli, mut tota mä en nyt siitäkään 100 prosenttisen varma ole, mutta semmone niinkö uhkaavasti hän tuli, mä en sitä jäänyt sit sen tarkemmi kattomaa vaan lähdi. --
21.01 AA: Joo, no sit mä juoksin sinne tota, kuistille. Mietin, et mitä mä nyt tee. En mä voi tästä lähteä, lapset o siel sisällä, mihkää lähteä ja ei mul edes avainta ollu, ni mä kurkkasi sinne sit takasi, siel ei näkyny mitää. Mä meni sisää, hän oli menny sit takasi sinne. Mä luule, et siin oli se puhelin … auki, mä meni sit takasi puhelimee. Mee[idän] A oli kans vähä aikaa siin puhelimes päivystämäs, et jos siel sanotaa jotai. -- Ja, tota, siin sit, ei tää puhelu yhtää edistyny. Jossain kohtaa sanottii, et nyt o lähetetty tänne sitte. --
30.03 P(JJ): -- liikkuk se kankeasti, sä sanoit, et ketterästi?
30.06 AA: Ketterästi se ainaki hyppäs sieltä sitteni niinkö mun perääni. --
32.22 P(JJ): Se tiesi mitä se teki. Halus nimenomaa sen aiheuttaa Jukalle sen.
32.26 AA: Joo.
32.28 P(JJ): Ei se kohdistanu, ei halunnu sinuu kohdistaa eikä lapsii, kenekää muuhu.
32.31 AA: Em mä usko, koska siin vaihees, ko mä oli siel puhelimes, mä nyt olettaisin, että koska siin ei oo mitää seinii välissä, et mä [po. hän] niinkö tajus, et mä oon poliisille soittamassa. Hän silti jatkoi sitä, ja ku mä kävin siel [takkahuoneen ovella 1. kerran], hän sen verran juoksi perään, et mä lähdin pois tieltä, ja meni takasin. Ja tää tapahtu kaks kertaa. Ja siin vaihees Jukka makas jo siel lattial, ja tokkopa hänest sit olis paljo apuu ollu estämää, jos olis mutki halunnu tappaa, sillon. --
35.03 AA: Ja hän huus sit viel toise kertaa. En mä muista huusiks hän silloki Annuu vai Annelii tai jottai, apua hän ei huutanu. Mut Annuu hän huus, jostain syystä. Ja mä meni sillon sinne kattomaa. --
35.17 AA: Joo, ne muut äänet mitä sielt kuulu, ei niinkö mitää puhetta. Ja mää kävin sit täl miehel jottai huutamas, kans jottai, et lopeta tai jottai mitä sää teet tai kuka sä oot, miks sä teet jottai. Jotain tämmöst, en tarkemmin muista, mut jotai mä sil huusi, et se keskeytyi sit hetkeks se hakkaamina, et hän lähti sit sinne mun perääni …
35.36 P(JJ): Mihin asti hän tuli sun perääs ?
35.39 AA: No, mää juoksin sinne, mää nään, mut ei hän varmaan kovin kauas menny, koska hän oli sit takasi menny jo, ku mää pääsi kurkkimaa sieltä.
35.45 P(JJ): Oliks hän takas sit jo niinkö Jukan kimpussa ?
35.47 AA: Oli joo, sielt kuul se ääni sitte jo, ko mä tuli sisäl takas. -- Hakkaamisen ääni. --
38.51 P(JJ): Missä kohtaa ne kasvot näky niin että näitte ne...näitte ne ne ku ne heijastu jotain valoo vaste.
38.54 AA: Se oli totanoin ni siin vaiheessa ku mä kävin siäl [takkahuoneen ovella 1. kerran] kattomassa niin hän lähti mua päin.
39.00 P(JJ): Oliko hän... oliko hän vihanen vihasen olosen ku?
39.03 AA: Mun mielestä oli semmone niin ko ilmeetön semmonen tai... tää tää on nyt on taas tämmöstä jälkii päin sanomista mun et ku semmne niin ku... hullunkiilto silmissä. Mikä on ihan liian liioteltu. Mut lähinnä ilmeetön mä sanoisin. Ja se mut silmät suurena …
39.19 P(JJ): Oli oliks hän määrätietonen mitä hän... tiesiks hän sinun mielestä mitä hän oli tekemässä?
39.24 AA: Ääää... Sanoisin että ennemminki määrätietonen ku semmonen niinku ihan tiedoton käymään enempi. Et varmaan ihan niinku selv... olettaisin selvinpäin tai sit ei ainaka mitää. --
41.59 P(RL): No pystyksä niist äänist sanomaan mitään ku sielt kuulu sitä mäiskettä ja sitte Jukka ku huusi sitä Annua tai nii ku pystyykö niistä sanomaan mitään että oisko hän maan... ollu siel lattiatasos vai seisaaltaan?
42.13 AA: E.. en mä siitä osaa sanoo mut et ne kerrat kun mä näin ni hän oli kyl ihan siin lattialla.
42.19 P(JJ): Oliks tää tää tekijä hänen päällään jotenki? Hakkasko se hänen päällä olikse hänen rinnallaan, polvillaan, vieressä, päällä, se pystyssä mimmonen mielikuva sinulla on siitä?
42.32 AA: Täst täst mulla ei oo semmost niinku selvää mielikuvaa, ett tää voi olla semmone mun päätelmieni mielikuva. Et mull on niinku lähinnä vaan siitä ku mä pelästyin ku se lähti mua kohti, mut ett jossai siin kyll hän niinku oli siin jollakin tavalla Jukan lähellä. Mm…mulla on semmonen mielikuva että hän olis ollu siinä päällä. Sitä mä en osaa sanoo oliks hän polvillaan vai muuten kumartuneena vai istuko päällä vai mitä mutta ett, siit hän niinku ponkasi sinne mua päin.
AA 6.12.2006:
AA: Jossain kohtaa A tuli puhelimeen. Menin katsomaan, kun Jukka huusi Annut. En ole varma, oliko A puhelimessa tässä vaiheessa. Minä kävin kaksi kertaa katsomassa olohuoneesta takkahuoneeseen. Molemmilla kerroilla mies näki minut. Minulla oli sellainen muistikuva, että mies oli jotenkin Jukan kimpussa. Tämä huomasi minut ja hyökkäsi minua kohti uhkaavasti. Hänellä oli joko molemmat tai toinen käsi ylhäällä. Meillä oli katsekontakti ja hän näytti uhkaavalta. Minä juoksin nopeasti karkuun miestä ja avasin ulko-oven ja astuin kuistille. Minä käännähdin kuistilla ja hetken mietin, mitä teen, kun lapset ovat sisälle. Palasin heti takaisin sisälle. Miestä ei näkynyt, mutta tappelun äänet takkahuoneessa kuuluivat taas. Tästä menin puhelimeen ja edelleen kuului takkahuoneesta hakkaamisääntä ja Jukan tuskan huutoa. Sellaista mäiskettä sieltä kuului. -- Minä kävin kaksi kertaa katsomassa olohuoneesta takkahuoneeseen ja kaksi kertaa hän lähti minua kohti. En ole varma ensimmäisestä kerrasta kun kävin katsomassa takkahuoneessa, oliko Jukka seisaallaan vielä, mutta toisella kerralla Jukka makasi lattialla selällään. Kun mies oli Jukan kimpussa, minulla ei ole selvää muistikuvaa, mitä mies silloin teki. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että mies olisi tehnyt hakkaavan liikkeen, mutta en ole varma, koska äänistä päätellen Jukkaa lyötiin veitsellä. Jukka oli silloin vielä hengissä, kun olen häntä käynyt katsomassa.
AA 9.12.2006:
AA: Minulla on sellainen muistikuva, että minä sanoin, mitä sä teet tai kuka sä oot, mitä sä teet, jotain vastaavaa huusin. Mies ei vastannut mitään eikä Jukkakaan sanonut mitään. --
Pyysin A:n puhelimeen ja kävin itse katsomassa. Kun kävin katsomassa, kun Jukka huusi Annu. Minulla on sellainen mielikuva, että Jukka makasi lattialla ja he tappelivat. Konkreettista muistikuvaa minulla ei ole. Mies lähti tulemaan minua kohti ja lähdin karkuun.
Vanhin lapsi (A) 1.12.2006:
4.49 A: Mää odotin, et äiti sais puhelun sit iskä alkoi siel just huutaa sitä jotai, ku mä sanoin, et se sano sitä mmmmm. Ni enne sitä se alkoi huutaa jotain, mut emmää kuullu sitä kunnol, ni äiti meni kattoon [1. kerran takkahuoneen ovelle]. Sil aikaa mää odotin siel puhelimes, et koska sen saa sulkee. --
7.39 P(KK): No kun sää olit puhelimessa ni, mitä äiti? Käviks se kattomas sit isää?
7.43 A: No, kävi se kerran.
7.45 P(KK): Mitä kautta se meni kattoon?
7.48 A: Ku meil o se kodinhoitohuone, sit siit pääsee kylppäriin ja kylppärist sinne makuuhuoneeseen. Äiti meni toist kautta, ku keittiöst mennää suoraan eteenpäin, sit siin o se olkkari ja sit siit mennää minun makuuhuoneeseen. Eikä siin oo ovee välis. Nii et äiti meni sielt kattoo. Mää muistan, et äiti kävi kyl ulkon kattomas ja se sano, et tulispa ne pian.
8.08 P(KK): Joo. Näiks sää, et olisko äiti juossu karkuun sieltä? Makuuhuoneesta?
8.16 A: En. Tota, jotain äiti juoksi sielt makuuhuoneest [takkahuoneesta] taas kattoon, et koska ne, koska poliisit tulee. ...
22.05 P(KK): Menikö äiti siit ko se oli puhelimessa. Ni se meni siit välil kattomaa sinne.
22.10 A: Joo.
22.11 P(RL): Ni sä menit puhelimee ja äiti meni olkkari läpi. --
22.14 A: Joo.
22.15 P(KK): Tuliko äiti hiljaa vai lujaa pois sielt.
22.17 A: Lujaa.
22.19 P(KK): Joo. Mihi äiti meni sitte? meniks se sit sinne. Tuliks se puhelimee vai
22.24 A: Yy.
22.25 P(KK): Vai meniks se ulos vai.
22.25 A: Ulos ja sit puhelimee.
22.27 P(KK): Joo.
Vanhin lapsi (A) 10.1.2007:
A: …sit mää en muista missä kohtaa mää menin ku äiti oli soittanu poliisille ni mää menin puhelimeen [kun äiti pyysi ja meni käymään takkahuoneen ovelle] ja äiti sano et sano jotain herää. Ennen sitä iskä sano jotain Annu Annu kun mun äitin lempinimi on Annu. --

02:43:52 Paettuaan huppumiestä juoksemalla ulos Auer palaa puhelimen läheisyyteen
+ 20"

Häke-tallenne:
2:00-2:02 Uhri: Tule (Annu) aut! A-laa-lalala (epäselvästi, kopsahdus keskellä)
2:03 AA: -uole!
2:03-06 Uhri: Aijaa lalalala (epäselvää mongerrusta, vaimea kopsahdus tai askel keskellä mongerrusta) LaLa – ja perään -Uhh!
2:07 Taustalla vaimeita askelia mahdollisesti kohti puhelinta.
2:08 AA: Nyyh! Taustalla uhri: –Ääh!
2:09 AA (lapsen viereltä luuriin): Tuleeksielt kettää?
2:10 Lapsi (ahdistuneena puhelimeen): Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti…
2:14-2:15: Taustalla kolme askelta mahdollisesti kohti takkahuonetta.
2:16-2:17 Lapsi: Tulkaa äkkii! Taustalla uhri: –aah!( uhrin valitusta)
2:19 Lapsi: Iskä, älä kuole! (taustalla epäselvää ääntelyä)
2:22 Uhri: Aiih!

02:44:12 Auer käy 2. kerran takkahuoneen ovella (2:22 Hei, lopeta!), josta huppumies taas häätää hänet
+ 16"
Häke-tallenne:
2:24-2:27 Taustalla nopeita askelääniä, mahdollisesti puhelinta kohti pois takkahuoneen ovelta.
2:26 Häke (palaa linjalle): Joo, haloo. (Taustalla juoksuaskelten ääniä)
2:28 Lapsi: Nii, tulkaa äkkii (taustalla lyhyt ääni tai isku), mun iskä voi huonosti, -jooko? (taustalla vaimeaa kolinaa tai luurin pitelyääniä)
2:31 Häke: Joo, tä-sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte?
2:35 Lapsi: Äiti.
2:36 Häke: Voisko äiti puhuu?
AA 2.12.2006:
21.32 P(JJ): Joo,o. Silloinko se tuntui hirveän pitkältä se aika sinusta ?
21.35 AA: Tuntui hyvin pitkältä, ja kyl se täytyy ollakki aika pitkä se aika, ko mä meni sit viel toisen kerran [takkahuoneen ovelle]. Mä en o iha varma, et olik se siin välissä sitte, et enne ko poliisit soitti. Tää [häke-päivystäjä] sit sano, et nyt voi katkasta, et poliisit sit seuraavaks soittaa ... -- ... et tota noi ni, kuitenki se oli kans samalaine juttu, et Jukka huus sieltä, ja mä menin sinne [2. kerran takkahuoneen ovelle], ja sit taas tää heti välittömästi lähti perään hätämää mua pois, ja palas takasi sinne.
22.02 P(JJ): Muistaks mitä, näiks sä siittä mitä hän teki Jukalle? -- Sinä.
22.06 AA: Ää, mää kuul, lähinnä niit äänii kuulin, et tota noini ... (miettii) ... mää en iha tarkast osaa sanoa, et onks tää niinko näist äänist muodostuntu mielikuva, et hän oli siin päällä ja hakkas tai näinkö mä sen tosiaa. -- Mut ainaki, tota noini sit ko mä näi, et ko tää oli ohi, ni Jukka oli iha verine täst kohtaa. -- Ja sitä, niinkö, tosiaaki jatkui kaua sitä semmost, niinko hakkaamise mäiskimisen ääntä ja sit sitä Juka tuskanhuutoo.
AA 6.12.2006:
AA: Jossain vaiheessa menin uudelleen olohuoneesta katsomaan takkahuoneeseen ja huusin miehelle, että jotain lopeta tai mitä sä oikein teet. Taas mies lähti minua kohti ja juoksin taas kuistille asti ja palasin heti takaisin. Kuulin edelleen tätä hakkaamisen ääntä. Minä kävin kaksi kertaa katsomassa olohuoneesta takkahuoneeseen ja kaksi kertaa hän lähti minua kohti.
Vanhin lapsi (A) 1.12.2006:
16.42 P(RL): Muistaks sä, et sä olisit puhunu sinne puhelimee, ko äiti meni kattoo [takkahuoneen ovelle].
16.46 A: Joo, vähä ajan pääst siit kysyttii, et et sanottii [häkestä], et apua on tulos. Muistaakseni ja sit siel sanottii, et pyydettii vielä äitii puhelimee. Ni sit mä sanoi äitil, et sua tarvitaa puhelimee. Ni sit mä meni katto sinne ulos, ni mä en nähny siel mitää.

02:44:28 Auer palaa puhelimeen (2:38 Lapsi: Äiti tuu.) ja huppumies viimeistelee verityön
+ 32"

Häke-tallenne:
2:39 Lapsi (lohduttautuneena): Nyt siel puhutaa taas. (Taustalla kolahdus)
2:41 Taustalta vaimea kolahdus AA:n tarttuessa luuriin
2:42-2:43 Auer (hätääntyneenä): Mä yritä(n) auttaa. Onks sielt tulos joku?
2:44 Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä, voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. (Taustalla vaimeita ääniä ja kolahdus.)
3:06 Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on? (kuuluu kovempaa).
Vanhin lapsi (A) 10.1.2007:
A: -- Ja sit [kun äiti tuli takaisin puhelimeen] mää menin takasin huoneeseeni…

02:45:00 Auer kuulee miehensä hiljenneen (3:10…huus äske apua. Nyt hiljeni!)
+ 0’27”

Häke-tallenne:
3:13 Häke: Sun mies hiljeni vai? (lapsen itkua taustalla)
3:15-3:17 Lapsi: Iiiiikk! (pitkä kirkaisu, jonka aikana taustalla kopsahdus)
3:17 Häke: Haloo!
3:18 AA: Älä itke A [vanhin lapsi] hei, siel. -Nyyh!
3:21 Häke: Joo, sinne on apu koko ajan nyt tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai? (Lapsi itkee taustalla ja vaimeita taustaääniä).
3:26 AA (itkuisena): Emmä tiedä, mä oon nyt keittiös, mä enh.
3:29 AA: Meneks mä kattomaa [sinne takkahuoneeseen]?
3:30 Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on?
3:33 AA: No, todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo. Mei makuuhuoneessa [takkahuoneessa] siis.
3:36 Häke: Lähti ulos jo vai?
Vanhin lapsi (A) 1.12.2006:
1.32 A: -- ku mää menin uudestaan [toisen kerran] kattoon [takkahuoneen ovelle] mää näin iskän lattialla.
1.38 P(KK): No missä äiti oli sillon?
1.40 A: Äiti oli muistaakseni soittamassa [puhumassa hätäpuhelua].
1.42 P(KK): Oliko valot sillo päällä, vai oliko pimeetä?
1.47 A: No, kai ne oli päällä, ko mäen olis muute nähny pimeessä.
1.51 P(RL): Mis kohtaa iskä oli siel lattialla? Muistatko?
1.55 A: Aika siin sängyn vieres se makas lattialla.
1.58 P(KK): Olik siel ketään vierasta miestä?
2.00 A: Mää en nähny [huppumiestä takkahuoneessa], se oli varmaa se oli menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko lattialla… --
9.18 P(KK): Nii sä, puhuiks sä, et sää näit semmosen puukon tai veitsen siin lattia!?
9.21 A: Juu.
9.22 P(KK): Oliks se ihan outo veitsi? Oleks sää ennen .....
9.24 A: Se ei oo meiän. Mää en oo ikinä nähny semmosta meillä?
9.29 P(RL): Pystyk sää kuvailemaan, mimmonen se veitsi oli?
9.32 A: Noo, aika suuri ainaskin. Ja sit, mää en muista, siin oli joko vihree tai musta se mist pidetään kiinni. Mää en muista oliks siin verta.
9.45 P(KK): Millanen se terä oli?
9.50 A: Mää en ihan muista.
9.52 P(RL): Ei se mitään. Me vaan yritetään, jos sää pystyisit vähän kuvailemaan, olikse kauheen levee tai olikse kapee tai mitä. Mut josset sää muist, ni ei sil voi mitään. -- Mut sen sää kuiteskin muistat, et puukko siel oli lattia!?
10.05 A: Joo.
10.07 P(RL): Ja se oli vieraan näkön ja musta tai vihree kahva? (A nyökkää) --
14.08 P(KK): Sit sää tuut uuden [toisen] kerra kattomaa [takkahuoneen ovelle], nii äiti oli puhelimes [puhumassa hätäpuhelua].
14.11 A: No, sillo iskä oli lattial ja sit, tota äiti oli menos just puhelimee [puhumaan häke-päivystäjän kanssa].
14.20 P(KK): Joo.
14.31 P(M): Siis oliko nyt niin, ett isä oli lattialla ja äiti oli menos puhelimee.
14.39 A: Joo [äiti oli jatkamassa hätäpuhelua, sillä siellä puhuttiin taas].
14.41 P(M): Entäs se iso vieras mies, oliko se sillo jo siel sisäl [takkahuoneessa]
14.46 A: Varmaa, [mies oli takkahuoneessa, vaikka] mä en nähny sitä siel.
14.52 P(KK): Ko äiti oli menny just puhelimee [A:n annettua luurin hänelle hätäpuhelun kohdassa 2:41], sä kävit kattomaa sinne [takkahuoneen ovelle] ja...
14.55 A: Iskä oli lattial.
14.58 P(KK): Joo, sit mihi sä menit senjälkee?
15.00 A: Taas omaa huoneesee.
15.02 P(KK): Oliks sä kaua sit siel?
15.04 A: En. --
22.36 P(M):…Sää kirkasit kovasti siel sillo [surmayönä], jossakin vaiheessa.
22.40 A: Yy.
22.41 P(M): Oliko se sillo ko se mies meni ulos vai vai mis vaihees ?
22.44 A: No, silloko mä näi iskä siel [takkahuoneen] lattial ja siit tulee iha hirveesti verta. (itkua) --
23.01 P(M): Entäs se mies, näiks sää sitä sillo siellä.
23.04 A: Yyy [pudistaa päätään].
Vanhin lapsi (A) 7.12.2007:
P:… kun lähdit huoneesta ni mihin menit tokalla kertaa?
A: Kattomaan sinne takas ja iskä oli lattialla ja siit tuli hirveesti verta.
P: Menitkö siihen samaan kohtaan?
A: Joo suunnilleen.
P: Miten iskä oli?
A: Mahallaan makaamassa.
P: Lattialla?
A: Joo.
P: Näitkö äitiä?
A: En muista.
P: Et nähny äitiä siinä iskän vieressä?
A: En muista näinks mä äitiä, mut ainakaan se ei ollu iskän vieressä.
P: Sä näit et iskästä tuli verta?
A: Niinku jokapaikast oli sitä verta, ei sitä varmaan tullu jokapaikasta...
P: ja lattialla oli verta?
A: Joo.
Vanhin lapsi (A) 10.1.2007:
A: Ja sit siellä oli puukko lattialla.
P: Mitä muistat siitä?
A: Se oli vihree tai musta se on varmaan porissa poliisilla ja siin oli aika pitkä terä.
P: Missä näit sen?
A: Aikalailla iskän vieressä. Näin [veitsen] tokalla [käynti]kerralla [takkahuoneen ovella], se oli varmaan joku hämäysjuttu kun tuskin se jättäis puukon sillätavalla.

02:45:27Auer kertoo äänien hiljenneen ja vanhin lapsi huppumiehen lähteneen
+ 0’43”

Häke-tallenne:
3:37 AA: En tiedä, siel hiljeni.
3:39 Häke: Jaaha.
3:39 AA (lähellään seisovalle lapselle): A [vanhimman lapsen nimi], oliks se viel siel?
3:41 Lapsi (vaimealla äänellä): Joo, [kyllä se oli siellä, mutta nyt] se lähti.
3:42 AA: Se lähti jo vai?
Vanhin lapsi (A) 1.12.2006:
15.06 P(KK): Joo, sä tulit takasi [omasta huoneesta] sit siihe [takkahuoneen ovelle].
15.08 A: Ja sit mä näin sen [huppumiehen] lähtevä sieltä [ulos] --
2.00 A: -- Ku mä tulin sinne [takkahuoneen ovelle 3. kerran] taas vähän ajan päästä, mä näin ku se mies pakeni [siitä takkahuoneen ulko-oven rikotusta] ikkunasta. --
2.23 P(KK): Minkä näkönen se mies oli?
2.25 A: No mää näin vaan sen selän ja mää näin vaan, et sil oli muistaakseni musta huppari.
2.32 P(KK): Olik sillä mitään kädessä?
2.35 A: Mää en muista.
2.40 P(KK): No kuulik sä sen miehe puhuvan mitään?
2.42 A: En. --
3.36 P(KK): Joo, ni -- Misä kohtaa sä näit sen miehen sillon?
3.40 A: No, se oli just menos sielt ulko-ovest.
3.43 P(KK): Se oli ulko-oven kohdal sillon. -- Ja muuta kertaa sä et nähny sitä miestä?
3.46 P(RL): Kui lähel sää olit sitä, jos ajatellaa, et se mies oli menos ikkunast ulos, nii
tota, kui lähel sää menit sitä miestä? Mist sää katoit sitä? Missä sää olit silloin?
3.57 A: No, aika keskel olkkaria.
Vanhin lapsi (A) 7.12.2006:
A: Olin huoneessani vähän aikaa ja sit kun tulin kolmannen kerran [takkahuoneen ovelle] ni iskä oli lattialla ja ei ollu liikkunu yhtään ni sit mää näin kun se murhaaja oli pakenemassa siitä [oven] ikkunasta. Mää en muista siitä muuta kun sillä oli musta huppari.
P: Kolmannella kerralla oliko valot?
A: En muista. Äiti kysy oonko laittanu olkkariin valot, mutta mää en oo laittanu kun sinne oli ollu valot jossain vaiheessa. (P: Et muista että olis ollu valot?) En muista.
P: Olitko samassa paikassa [takkahuoneen ovella] joka kerta?
A: Joo.

02:46:10 Hätäpuhelu loppuu (kesto 4:20)
+ n. 10"
02:46:20–02:48:20 (arvio) Ensipartion puhelinsoitto (n. 2'00")

P(AL) 11.12.2006:
-- Kysyin onko tekijä vielä paikalla, tähän ilmoittaja [AA] vastasi, että nyt on hiljaista, tekijä on todennäköisesti poistunut paikalta. Hän ei enää kuullut mitään ääniä, tämä oli hänen arvionsa. -- Puhelumme kesti noin pari minuuttia --
AA 2.12.2006:
22.40 AA: Ja sit tota, sit tuli se poliisisoitto vielä, ja se [mäiskintä takkahuoneessa] jatku sillonki ja sit sen soiton aikana hiljeni. Ja joku jossain välis kysyi sitäki, et onks se vielä sielä ja et onks Jukka vielä hengis tai jotai. Ni mä sanoi, et A katotko tonne. Mä en sit tiedä käviks hän kattomas ja mut tota parempi kyl olis ollut ettei hän olis menny kattomaa sitä, ni hän ei olis nähny sitä. -- Öö, mä luuli, et se oli sit loppu, mut A kyl sit sano myöhemmi, et hän oli nähny, et ko se mies sielt ikkunast hävis.
23.10 P(JJ): Joo. Mitä A kerto siitä, että muistatko mitä hän kerto siitä, että se hävis ikkunasta?
23.35 AA: No hän kerto sen, sit vasta täällä [sairaalassa]. Mehän ei siel [kotona] sit mittää ehditty puhuu enää sit.
23.21 P(JJ): Tuliks poliisi sit aika, kuinka arviot et kuinka kaua siihe kesti ko se mies häipy ikkunasta ja sit se poliisin tulo siihe, paikalle?
23.28 AA: Siin ei sit enää kauhee kaua menny, et varmaa alle viis minuuttia.
AA 6.12.2006:
AA: Jossain vaiheessa hiljeni, olin silloin puhelimessa. Kun oli hiljaista, kysyin A:lta, että näkyykö vielä mitään. A oli vieressäni. Minä en muista mitä A vastasi. Kun oli hiljaista, lähdin katsomaan takkahuoneeseen olohuoneen kautta. Tällöin huone oli tyhjä. Lattialla oli lasin palasia, joten kiersin kodinhoitohuoneen kautta ja kylpyhuoneen oven kautta katsoin takkahuoneeseen. Näin Jukalla olevan silmät auki. Kosketin kylpyhuoneesta käsin Jukan olkapäätä ja se oli lämmin. Jukka näytti elottomalta. Palasin samaa reittiä takaisin toivossa, että ambulanssi tulee nopeasti. Menin ulko-ovelle odottamaan apua. Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, kun poliisit soittivat minulle. Poliisin kanssa keskustelua en hyvin muista. Sen muistan, että silloin oli vielä näitä hakkaamisen ääniä, kun puhuin poliisin kanssa. Minulla on sellainen muistikuva, että olin poliisin kanssa puhelimessa silloin kun hiljeni eikä enää kuulunut ääniä takkahuoneesta. Olen mennyt joko puhelun aikana tai sen jälkeen katsomaan Jukkaa.

02:51:00 Ensipartio rikospaikalla
Huom! Täsmennykset hakasulkeissa ja korostukset: Lux.
PÄÄTELMIÄ

Auerin ja hänen vanhimman lapsensa (A) kertomuksissa on joitain sisäisiä ja keskinäisiä epäjohdonmukaisuuksia sekä epäjohdonmukaisuuksia häke-tallenteen kanssa. Ne eivät sinänsä välttämättä ole merkittäviä vaikka niitä onkin vuosien mittaan puitu useiden Auer-oikeudenkäyntien yhteydessä.

Jos epäjohdonmukaisuudet sivuutetaan Auerin ja hänen lapsensa traumaattisen kokemuksen aiheuttaman huonomuistisuuden ja lapsen nuoren iän (9 v.) perusteella, huppumies oli asunnossa yhteensä noin 4 minuuttia (3’50”-4’17”). Hän tunkeutui asuntoon noin kello 02:41:10 ja poistui sieltä aikaisintaan kello 02:45:00 (erään tulkinnan mukaan noin ½ minuuttia sitäkin aiemmin kello 2:44:32) ja viimeistään kello 02:45:27.

Jos Auer on kertomansa mukaisesti mennyt Lahden ja tämän kimppuun hyökänneen huppumiehen väliin ja käynyt kahdesti hätyyttämässä huppumiestä ja tämä on molemmilla kerroilla hyökännyt Auerin perään ja jos lapsen kertomukset hänen kahdesta viimeisestä käynnistään takkahuoneen ovella, kun huppumies oli jo lopettanut surmatyönsä ja lopuksi pakeni paikalta, pitävät paikkansa, jäi huppumiehelle aikaa verityönsä toteuttamiseen vain vain noin 3-3½ minuuttia (3’18”).

Tässä ajassa hänen on täytynyt lyödä huonokuntoisella fileerausveitsellä vastaan kamppailevaan uhriinsa lähes 70 pistohaavaa – joista huomattava osa ilmeisesti tosin pintaviiltoja ja vain muutama syvä pistohaava - sekä vaihtaa surmaväline sorkkapäiseen astaloon ja lyödä sillä uhriaan kuolettavasti ainakin kahdesti kasvoihin.

Aluksi huppumies kävi Lahden kanssa ”pystypainia” ja lopuksi pahoinpiteli tätä lattialla ja murskasi siinä hänen päänsä. Tässä välissä huppumiehen on täytynyt pahoinpidellä uhriaan myös sängyn päällä niin kauan, että sänky ehti vereentyä patjaan asti.
On vain kerättävä faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinsä ja tehtävä niistä välttämättömät johtopäätökset.
ruffe
Lauri Hanhivaara
Viestit: 135
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2013 2:32 pm
Paikkakunta: Pori

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja ruffe »

Tyttären käydessä toisen kerran takkahuoneessa, äiti on menossa kai puhelimeen, ei olen isän lähellä. Isä makaa sängyn päädyn lähellä vatsallaan.
Kolmannella käynnillä isä makaa samassa paikassa, vatsallaan, ei ole liikkunut yhtään ja huppis tyttären mukaan poistuu tässä vaiheessa.
Hän on kertonut isän maanneen samassa paikassa, vatsallaan, ei ollut liikkunut yhtään. Hän sanoo kuulustelussa, ettei ole koskaan nähnyt isää siinä paikassa mihin poliisi on hänet piirtänyt.

Aikataulu ei voi pitää paikkaansa varsinkaan kun siihen koettaa sovittaa ulkopuolista tekijää.
Jos uskoo tyttären todistuksen huppiksesta pitää uskoa myös hänen todistus isän sjainnista.
Väkivalta alkoi Tähtisentiellä paljon aikaisemmin, ulkopuolinen hupparihemmo ei sovi kuvaan mitenkään.
Meni, lähtikse mies jo?
Lähtikse jo?
Oliks se viel siel?
Joo se lähti.
Se lähti jo vai?
Avatar
Pieni liekki
Frank Columbo
Viestit: 9174
Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja Pieni liekki »

ruffe kirjoitti:Tytär on kertonut isän maanneen samassa paikassa, vatsallaan, ei ollut liikkunut yhtään. Hän sanoo kuulustelussa, ettei ole koskaan nähnyt isää siinä paikassa mihin poliisi on hänet piirtänyt.
Tähän Ruffen edellä mainitsemaan asiaan tarvitaan tarkempaa tietoa:

1. Missä kuulustelussa tytär on sanonut, ettei ole koskaan nähnyt isää siinä paikassa mihin poliisi on hänet piirtänyt?

2. Mitä kuvaa tytölle on isän sijaintipaikasta näytetty?

Käsittääkseni tytär on osoittanut isän lopulliseksi sijaintipaikaksi sen, missä isä on vertavaluvana viimeisinä hetkinään maannut ja mistä ensipartio on hänet löytänyt. Luulen, että tytär on nähnyt isänsä sen verran välähdyksenomaisesti, että hän on saattanut hahmottaa isän maanneen vatsallaan, vaikka tämä on oikeasti ollut selällään. Mahdotonta ei ilmeisesti ole, etteikö tappaja olisi voinut ruumista jonkin verran siirtää. Mikä mahtoi olla Naakan käsitys ruumiin liikuttamisesta?
Avatar
Xerxes
Axel Foley
Viestit: 2214
Liittynyt: Ma Huhti 15, 2013 12:11 am

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja Xerxes »

Mielestäni on todennäköistä, että tytär puhui totta. Isä oli maannut hänen käydessään olohuoneessa katsomassa tilannetta nimenomaan vatsallaan. Huppumies on ennen poistumistaan kääntänyt uhrin selälleen ja voinut vähän siirtääkin. Viimeisellä käynnillään tyttö on sitten nähnyt Jukan lopullisella paikallaan ja selällään. Tämä on hyvin loogista. Tyttö puhunee aivan totta. Mitään ristiriitaa ei ole.
Avatar
luxetveritas
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Pe Syys 26, 2014 8:15 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja luxetveritas »

ruffe kirjoitti:Tyttären käydessä toisen kerran takkahuoneessa, äiti on menossa kai puhelimeen, ei olen isän lähellä. Isä makaa sängyn päädyn lähellä vatsallaan.

Kolmannella käynnillä isä makaa samassa paikassa, vatsallaan, ei ole liikkunut yhtään ja huppis tyttären mukaan poistuu tässä vaiheessa.

Hän on kertonut isän maanneen samassa paikassa, vatsallaan, ei ollut liikkunut yhtään.
Tytön karmiva kirkaisu, joka kuuluu häke-tallenteelta (kohdassa 3:15-3:17), on mielestäni luotettava kohta, jonka avulla voi helposti synkronoida hänen kertomiaan tapahtumia. Se ajoittuu lapsen itsensä mukaan hänen toiseen käyntikertaansa takkahuoneen oviaukolla. Tämä on johdonmukaista ja luonnollista sen takia, että juuri silloin 9-vuotias näkee ensikertaa "iskän" "hirveesti vertavuotavana" takkahuoneen lattialla. Äiti ei ole silloin vasta menossa soittamaan häkeen, sillä häke-tallenne osoittaa hänen olevan puhelimessa jatkamassa hätäpuhelua saatuaan sitä ennen luurin takaisin tyttäreltään.

Kun tytär toisella käyntikerrallaan takkahuoneen ovella näki iskän, tämä on saattanut olla "mahallaan", kuten tytär kuulemisessaan 7.12.2006 kertoi. Toisaalta pidän mahdollisena, että iskä on kuitenkin ollut selallään. Tytär näet kertoi samassa kuulemisessa, että kolmannella käyntikerrallaan (jolloin tytär näki myös huppumiehen pakenevan) hän näki, että "iskä oli lattialla ja ei ollu liikkunu yhtään" edellisestä käyntikerrasta vain "vähän aikaa" aiemmin.

Tiedämme, että Lahti makasi lattialla selällään, kun Auer kävi hänen pulssiaan kokeilemassa ennen ensipartion ja ambulanssin saapumista. Hän oli selällään myös, kun ensipartio ja ambulanssin kuljettajat tulivat paikalle häntä elvyttämään.

Iskän pään asento on saattanut sen verran luonnoton tai takkahuoneessa oli niin hämärää, että lapsi erehtyi. Tiesiko 9-vuotias, mitä olla vatsallaan ja mitä olla selällään merkitsivät? Toisaalta vaikka huppumies olisikin kääntänyt uhrinsa vatsaltaan selälleen, iskä itse tuskin oli voinut liikkua, koska ilmeisesti oli kuollut kuin kivi, jo tyttären toisella käyntikerralla.
Hän sanoo kuulustelussa, ettei ole koskaan nähnyt isää siinä paikassa mihin poliisi on hänet piirtänyt.
Osoittaisitko kohdan, missä tytär olisi näin sanonut.
Aikataulu ei voi pitää paikkaansa varsinkaan kun siihen koettaa sovittaa ulkopuolista tekijää. Jos uskoo tyttären todistuksen huppiksesta pitää uskoa myös hänen todistus isän sjainnista. Väkivalta alkoi Tähtisentiellä paljon aikaisemmin, ulkopuolinen hupparihemmo ei sovi kuvaan mitenkään.
Voiko vähän perustella, miten niin aikataulu ei voisi pitää paikkansa, tai miten ulkopuolinen huppis ei sopisi kuvaan.
On vain kerättävä faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinsä ja tehtävä niistä välttämättömät johtopäätökset.
ruffe
Lauri Hanhivaara
Viestit: 135
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2013 2:32 pm
Paikkakunta: Pori

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja ruffe »

Tyttären nähdessä isänsä toisella ja kolmannella käynnillä, iskä on ollut vatsallaan joka kerta, sen hän kertoo monta kertaa useissa kuulemisissa.

Iskän paikka tulee esiin mm.
TYKS, 16.9.2009
TYKS, 26.8.2009

Ei ihme, että tytär on hämmentynyt niistä poliisin väitteistä, että pesuhuoneen ovesta ei huppari olisi mahtunut kulkemaan.
Isä ei ollut pesuhuoneen oven edessä, kun tytär näkee vilahduksen välähdyksenomaisesti poistuvasta hupparihahmosta.
Hän ei ole nähnyt isäänsä kuolleena pesuhuoneen oven edessä omien sanojensa mukaan koskaan.
Voiko vähän perustella, miten niin aikataulu ei voisi pitää paikkansa, tai miten ulkopuolinen huppis ei sopisi kuvaan.
No mietippä kuule ihan ite :roll:
Meni, lähtikse mies jo?
Lähtikse jo?
Oliks se viel siel?
Joo se lähti.
Se lähti jo vai?
Avatar
luxetveritas
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Pe Syys 26, 2014 8:15 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja luxetveritas »

^En löydä esitettyä väitettä vastaavaa lausumaa lapsen kuulusteluista syksyltä 2009. En olisi varma siitä, että muisti ylipäätään paranee iän myötä niin että mitä kauemmin aikaa on kulunut, sitä paremmin yksityiskohdat palautuvat mieleen. Yleisesti ottaen lapsen painostaminen tuskin auttoi häntä muistamaan yksityiskohtia aiempaa tarkemmin siitä, mitä lähes kolme vuotta sitten muutamien minuuttien sisällä tapahtui. Ajan myötähän omat muistikuvat tuppaavat hämärtymään sekä sekoittumaan muilta kuultuun ja luultuun.
On vain kerättävä faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinsä ja tehtävä niistä välttämättömät johtopäätökset.
Avatar
sisotalo
Jessica Fletcher
Viestit: 3375
Liittynyt: Su Helmi 26, 2012 12:10 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja sisotalo »

Syksyllä 2009 Amandaa kuulusteltiin ihan normaalein poliisin keinoin vaikka Satu Kivimäki vielä häiritsi. Ensimmäinen kuuleminen murha seuranneena päivänä ja siitä eteenpäin tammikuuhun 2007 ovat vain tiedon keruuta siltä varalta, että Amanda voisi johtaa murhaajan jäljille. Kuuntelijoita olivat psykologit jotka eivät hallitse kuulustelu menetelmiä kuten Marina 2009.

Puolustuksen ja oikeuden virheenä on, että 2009 kuulusteluja ei ole otettu perustaksi. Santtila ja Finnilä puhuvat johdattelusta, ei niillä todellisissa kuulusteluissa ollut merkitystä. Varsinkin ensimmäinen kuuleminen 2006 oli pahasti johdatteleva, mutta ei sekään harhaan johtanut. Amanda selvisi oikein hyvin lukuisista kuulusteluista ja kokonaiskuva on eheä. Ne seuraavat hyvin todellisia tapahtumia murhapaikalla. Ne täytyy kuitenkin johtaa kokonaisuuden perusteella eikä lainaamalla mielivaltaisia kohtia Amandan sanomisista.
Bou
Jack Bauer
Viestit: 924
Liittynyt: La Syys 17, 2011 3:46 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja Bou »

ruffe kirjoitti:Tyttären käydessä toisen kerran takkahuoneessa, äiti on menossa kai puhelimeen, ei olen isän lähellä. Isä makaa sängyn päädyn lähellä vatsallaan.
Kolmannella käynnillä isä makaa samassa paikassa, vatsallaan, ei ole liikkunut yhtään ja huppis tyttären mukaan poistuu tässä vaiheessa.
Hän on kertonut isän maanneen samassa paikassa, vatsallaan, ei ollut liikkunut yhtään. Hän sanoo kuulustelussa, ettei ole koskaan nähnyt isää siinä paikassa mihin poliisi on hänet piirtänyt.

Aikataulu ei voi pitää paikkaansa varsinkaan kun siihen koettaa sovittaa ulkopuolista tekijää.
Jos uskoo tyttären todistuksen huppiksesta pitää uskoa myös hänen todistus isän sjainnista.
Väkivalta alkoi Tähtisentiellä paljon aikaisemmin, ulkopuolinen hupparihemmo ei sovi kuvaan mitenkään.
Niin. Kun toisella käynnillä tytär näkee isänsä maassa vatsallaan niin aikaa jää entistäkin vähemmän. Ennen puhelun alkua olisi siis pitänyt aiheuttaa nämä uhrin kaikki vammat ja uhrin olisi tullut vielä ehtiä vuotaa sängylle. Kun ei sitä mäiskettä eikä poistumisääniä puhelun taustalta kuulu.
Avatar
luxetveritas
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Pe Syys 26, 2014 8:15 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja luxetveritas »

Bou kirjoitti:
ruffe kirjoitti:Tyttären käydessä toisen kerran takkahuoneessa, äiti on menossa kai puhelimeen, ei olen isän lähellä. Isä makaa sängyn päädyn lähellä vatsallaan.
Kolmannella käynnillä isä makaa samassa paikassa, vatsallaan, ei ole liikkunut yhtään ja huppis tyttären mukaan poistuu tässä vaiheessa.
Hän on kertonut isän maanneen samassa paikassa, vatsallaan, ei ollut liikkunut yhtään. Hän sanoo kuulustelussa, ettei ole koskaan nähnyt isää siinä paikassa mihin poliisi on hänet piirtänyt.

Aikataulu ei voi pitää paikkaansa varsinkaan kun siihen koettaa sovittaa ulkopuolista tekijää.
Jos uskoo tyttären todistuksen huppiksesta pitää uskoa myös hänen todistus isän sjainnista.
Väkivalta alkoi Tähtisentiellä paljon aikaisemmin, ulkopuolinen hupparihemmo ei sovi kuvaan mitenkään.


Niin. Kun toisella käynnillä tytär näkee isänsä maassa vatsallaan niin aikaa jää entistäkin vähemmän. Ennen puhelun alkua olisi siis pitänyt aiheuttaa nämä uhrin kaikki vammat ja uhrin olisi tullut vielä ehtiä vuotaa sängylle. Kun ei sitä mäiskettä eikä poistumisääniä puhelun taustalta kuulu.


Yksinkös se uhri siellä puhelun taustalla elämöi ja kolistelee vai soittiko huppis kenties etukäteen tekemäänsä taustaäänitystä hämätäkseen hätäkeskusta...? :wink:

Sillä ei nähdäkseni ole surmatyöhön käytettävissä olevan ajan kannalta käytännössä mitään merkitystä näkikö tytär huppiksen poistuvan toisella vai kolmannella käyntikerrallaan, koska niiden välillä oli niin vähän aikaa, ettei lapsi ehtinyt kuin käväistä huoneessaan.

Mutta onko perusteita olettaa, että huppiksella olisi ollut ennen hätäpuhelua aikaa puukottaa uhria merkittävästi enemmän kuin noin 35 sekuntia?
On vain kerättävä faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinsä ja tehtävä niistä välttämättömät johtopäätökset.
Kuolemannaakka
James Bond (David Niven)
Viestit: 10845
Liittynyt: Ma Touko 31, 2010 10:43 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja Kuolemannaakka »

luxetveritas kirjoitti: Mutta onko perusteita olettaa, että huppiksella olisi ollut ennen hätäpuhelua aikaa puukottaa uhria merkittävästi enemmän kuin noin 35 sekuntia?
Eikös tuota aikaa nyt sentään enemmän ole kuin 35sek?
Ensimmäiset iskut on voitu antaa jo silloin kun Auer oli vielä sängyllä. Hän ei havainnut veistä, koska veitsi oli surmaajan oikeassa kädessä ja näin ollen sängyllä olleen Auerin näkymättömissä (kun tappelu oli sylipainin tyylistä).
Auer saattoi hyvinkin ihmetellä tilannetta 15-20 sek (ei voi tajuta mitä ylipäätään tapahtuu, ja joutuu miettimään, mitä tekee, on hyvin peloissaan, ehkä jähmettyy, todennäköisesti huutaa tunkeutujalle, vaikka ei sitä muistakaan) ennen kuin yrittää väliin ja saa puukosta. Sitten juoksu ulko-ovelle ja sen avaaminen (10sek), huutelua lapsille, heidän odottamistaan huoneista ja kun eivät tule vaivihkainen siirtyminen olohuoneeseen, josta näki tai paremminkin aisti tappelun jatkuvan (20sek kai voisi mennä ihan hyvin tähänkin, loppujen lopuksi sekunnit kuluvat nopeasti). Vasta sen jälkeen hän päätti palata keittiöön ja soittaa puhelu (10sek vielä lisää). Yli minuutti on jo mennyt eikä puhelu edes vielä alkanut.

Itse olen ajatellut, että huppiksen sisääntulosta meni noin 1½ minuuttia ennenkuin puhelu alkoi.
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila".
www.shorturl.at/agoNS


”En mää oo vääryyttä vastaan, mutten oikeuttakaan pualla” – Lavialainen sananparsi
Avatar
luxetveritas
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Pe Syys 26, 2014 8:15 pm

Re: Ajoitukset

Viesti Kirjoittaja luxetveritas »

Kiitos kommentista!
Kuolemannaakka kirjoitti:
luxetveritas kirjoitti: Mutta onko perusteita olettaa, että huppiksella olisi ollut ennen hätäpuhelua aikaa puukottaa uhria merkittävästi enemmän kuin noin 35 sekuntia?
Eikös tuota aikaa nyt sentään enemmän ole kuin 35sek?
Ensimmäiset iskut on voitu antaa jo silloin kun Auer oli vielä sängyllä. Hän ei havainnut veistä, koska veitsi oli surmaajan oikeassa kädessä ja näin ollen sängyllä olleen Auerin näkymättömissä (kun tappelu oli sylipainin tyylistä).
Auer saattoi hyvinkin ihmetellä tilannetta 15-20 sek (ei voi tajuta mitä ylipäätään tapahtuu, ja joutuu miettimään, mitä tekee, on hyvin peloissaan, ehkä jähmettyy, todennäköisesti huutaa tunkeutujalle, vaikka ei sitä muistakaan) ennen kuin yrittää väliin ja saa puukosta. Sitten juoksu ulko-ovelle ja sen avaaminen (10sek), huutelua lapsille, heidän odottamistaan huoneista ja kun eivät tule vaivihkainen siirtyminen olohuoneeseen, josta näki tai paremminkin aisti tappelun jatkuvan (20sek kai voisi mennä ihan hyvin tähänkin, loppujen lopuksi sekunnit kuluvat nopeasti). Vasta sen jälkeen hän päätti palata keittiöön ja soittaa puhelu (10sek vielä lisää). Yli minuutti on jo mennyt eikä puhelu edes vielä alkanut.

Itse olen ajatellut, että huppiksen sisääntulosta meni noin 1½ minuuttia ennenkuin puhelu alkoi.
Saattoi siihen vähän enemmän kuin 35 sekuntia kulua.

Surmayön tapahtumissa takkahuoneen ulko-oven ikkunan rikkominen oli ajallisesti merkittävä tapahtuma. Se kesti suhteellisen kauan verrattuna muuhun mitä murhaaja teki. Tämä johtui siitä, että ikkuna oli kolmikerroksinen lämpölasi, joista jokainen kerros piti rikkoa niin huolellisesti, että isokokoinen mies mahtuisi siitä kulkemaan. Voi hyvinkin olla, ettei Auerin erääseen arvioon perustuva 1-2 minuuttia edes siihen riittänyt. Toisen Auerin arvioin mukaan aikaa siihen taisi kulua jopa muutamia minuutteja.

Sen jälkeen tapahtumat ovat arvioni mukaan kuitenkin edenneet vauhdilla. En pitäisi oletettavana, että sen jälkeen, kun huppumies viimein ryntäsi sisään ja ryhtyi hakkaamaan Lahtea, Auer olisi jäänyt sitä enää paljoa ihmettelemään. Sekuntikellolla voi arvioida, kuinka kauan voisi vain seurata sivusta, jos tuntematon hakkaisi vieressä omaa puolisoa. 10 sekuntiakin siihen on mielestäni varsin pitkä aika. Tilat olivat ahtaat, joten kysymys oli vain askeleesta tai parista suuntaan tai toiseen. Ihmettelyt oli mielestäni ihmetelty ikkunanrikkomisvaiheessa.

Auerin kuulustelukertomusten perusteella ymmärtäisin, että hän varsin pian meni väliin ja saikin saman tien veitseniskun rintaansa. Siitä hän pinkaisi "kuin sähköjänis" lastenhuoneen ovelle huutamaan näitä ylös ja ulos. Siihen meni ehkä 5-10 sekuntia. Auer oli shokissa. Hän olikin jo saman tien avaamassa ulko-ovea. En muista missä järjestyksessä, jos sellaista edes oli. Eli juoksusta ulko-ovelle ja sen avaamisesta pitäisin arviota 10 sekunnin kestosta ihan realistisena.

Auer taisi kertoi kuulustelusteluissa, että vasta etupihalla hän teki uudelleenarvion, kun huomasi, etteivät lapset reagoineetkaan häneen huutoonsa. Tuollainen arvio tapahtuu hätätilanteessa silmänräpäyksessä. Tuskin Auer tässäkään vaiheessa siis jahkaili 10-20 sekuntia kauempaa.

Hän vilkaisi sisään ja huomattuaan, että reitti oli selvä ja tappelua käytiin takkahuoneessa, hän soitti saman tien hätäkeskukseen. Puhelin oli vain askeleen tai parin päässä tuulikaapista. Aikaa tuskin saattoi kulua kuin 5-10 sekuntia. Auerin hätäisyys ilmenee mielestäni selvästi hätäpuhelun alusta. Hän oli erittäin kärsimätön ja ärsyyntynyt häke-päivystäjän toppuuttelusta.

Aikaa takkahuoneesta pakenemisen ja häke-soiton välillä oli arvioni mukaan minimissään vain noin 20 sekuntia, mutta enempää kuin noin 40 sekuntia siihen tuskin kului. Jos siihen lisätään alussa mainittu 10 sekuntia, kokonaisaikaa Lahden surmaamisen ennen hätäpuhelua olisi ollut arviolta 30-50 sekuntia.

Jos aikaa Auerilta kuitenkin olisi jostain syystä kulunut enemmän, kysymys voisi mielestäni olla enintään noin 5-10 lisäsekunnista. Minun on siis hyvin vaikea uskoa, että kokonaisaikaa olisi voinut kulua minuuttia kauemmin. Mielestäni se muuten nakertaisi ainakin Auerin kuulustelukertomusten uskottavuutta ja ehkä jotain muutakin.

Nämä ovat toki vain inhimillisiä arvioita.
On vain kerättävä faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeisiin yhteyksiinsä ja tehtävä niistä välttämättömät johtopäätökset.
Avatar
Päämiäs
Neuvoja-Jack
Viestit: 529
Liittynyt: Su Huhti 13, 2014 3:25 pm
Paikkakunta: Ei voi virkavaltaa muuten opettaa kuin viedä saunan taakse ja lopettaa
Viesti:

Kaikkeen kului tupla-aika minimiä

Viesti Kirjoittaja Päämiäs »

Rikkomisen alusta puheluun kului vähintään 5min.
Kokeilureiästä ei tarvi vielä herätä. Nieminen saattoi pitää hyvinkin taukoja.
Murha kesti ainakin 5min.
Eniten vuosikymmeniä kuluu imbesilleiltä syyttömien ymmärtämiseen.
PERU_Viimeinen_virhe_turha_F35romut_HX-maanpetos=35mrd_ikivelkaorjuutemme._-Kaikki_blogistit_tietää_Auer_syytön
anneliauerkirjoittaa.blogspot.fi
seppo-isotalo
RadioRockKorporaatio-tenttaus._Suomiareena_pätkä:
youtube.com/watch?v=FH9CGJFLoMk
Syyttömien_KKOikeusmurhat_valeraiskauksista
areena.yle.fi/1-3719531
2298417
2104198
mtv.fi/katso/20618268
Syytön_taksikuski_10v_vankilaa_raiskausvalheista
anneliauer.com
mikkoniskasaari.fi
puheenvuoro.uusisuomi.fi/?s=auer
fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma
Salasana_ulvila_Lataa_ILMAISEKSI_Faktakirja2_Miten_poliisi_väärensi_Auerin_murhaajaksi
Vastaa Viestiin