Peitetoimintaa, Salakuuntelua

[joey]

No millä logiikalla peitetoimintaa sitten lähdettiin suorittamaan, jos tiedossa on jo heti alkuun, että tappaja ei tunnusta?

Olisiko kannattanut jättää yrittämättä, koska tappaja ei kuitenkaan tunnusta? Ei peitetoiminnalla mitään suoraa tunnustusta ole varmasti haettukaan - eikös "Seppo" ollut lainaillut innokkaasti perheen sellaisia työkaluja, jotka saattaisivat sopia murhavälineiksi? Eli "Seppo" on kiikuttanut vuoron perään tutkijoiden käskystä työkaluja, joita on sitten porukalla tutkittu ja mietitty niiden mahdollista osuutta tapahtuneeseen. Toisaalta "Seppo" on voinut olla kuvioissa ihan vaan salakuuntelemassa ja -katselemassa: tarkkailemassa Aueria ja pitämässä korvat höröllään siltä varalta, että Auer vahingossa lipsauttaisi jotain raskauttavaa.

[apollo]

Millä todennäköisyydellä tappaja tunnustaisi nettituttavuudelleen alle vuoden kestäneessä suhteessa tappaneensa miehensä?

Ihmisillä on tapana puhua asioista jollekkin. Yleisin peitetoimintahan poliiseilla on se, että tekeydytään jonkun sellikaveriksi. Tällä tavalla poliisi saa paljon tunnustuksia, vaikka kyseinen "sellikaveri" saattaa olla vain muutaman päivän tuttavuus.

[MissHolmes]

Tässä tapauksessa meillä ei myöskään ole tietoa siitä, oliko Anneli keksinyt tuo 'sepon' todellisen ammatin itse vai saiko hän sen tietoonsa jostain.

Tässä on aivan uskomaton peli ollut meneillään, kun uuden tutkinnan aikana vanha, epäillyn syyllisyyden kieltävä tutkinta, edelleen jatkaa omaa tutkintaansa omissa oloissaan. Ja kuitenkin todennäköisesti edelleen ainakin jonkin verran tietoisena oikean tutkinnan liikkeistä.

[Marokon Kauhu]

Oletteko muuten huomanneet että viime vuosina poliisiviranomaiset ovat jatkuvasti vaatineet lisää toimivaltaa mitä ihmeellisimpiin asioihin
ja yleensä nämä toimivallan lisäykset on automaattisesti myönnetty.

Parodioidaampa viimeaikaista uutisointia hieman:

Perustussuomalainen: KRP vaatii kidutuskuulusteluihin lisää toimivaltaa
Sunnuntai 6.6.2066 klo 07.18

Keskusgestapon päällikkö Reino Riuska arvostelee viranomaisten kidutustoimintaa koskevaa lainsäädäntöä liian tiukaksi.

Laissa kidutustoiminnasta saattaa olla ihmisoikeuksien mentävä aukko.

Perustussuomalaisen haastatteleman Riuskan mielestä nykyinen laki asettaa kidustoiminnalla saadut tulokset jopa vaaraan.

Lain mukaan rikoksesta epältyä tai ulkomaalaista kiduttamalla kuulusteleva poliisi ei saa operaatiossa syyllistyä pysyvän ruumiinvamman tuottamiseen tai siihen yllyttämiseen.
Riuska vaatii lainsäädäntöä väljennettäväksi, sillä hänen mielestään ehdoton vammanaiheuttamiskielto vähentää tutkinnan tehoa.

- Joissain tapauksissa turvallinen kiduttaminen voi olla vaikeaa, Karkotushallituksen poliisitarkastaja Tarmo Luiskaotsa lisää.

Riuskan mukaan monissa muissa Euroopan maissa toimintaa säädellään väljemmin.
Hän katsoo Suomen lainsäädännön vaikeuttavan kansainvälistä yhteistyötä, sillä kidutustoiminnan avulla tutkittava rikollisuus ulottuu usein ulkomaille.

- Kielto syyllistyä vamman tuottamiseen aiheuttaa sen, ettemme pääse tutkinnassa riittävän syvälle.

Kiduttaminen on äärimmäinen tutkintakeino. Viime vuonna poliisi käytti kidutustoimintaa vain noin kymmenessä tuhannessa tapauksessa.

Alkuperäinen uutinen täällä:


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010050 ... 9_uu.shtml

[devil_doll]

Itsellä on mennyt luottamus poliisiin tämän jutun myötä aika lailla. Se on kovin sääli, koska Suomen poliisi on ollut lähellä kansalaista ja hyvin toimiva verrattuna monen muun maan poliisiin.

Poliisin soluttautumista seurustelemaan taustaltaan nuhteettoman epäillyn kanssa ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä.

HS:n keskustelupalstalla "Eikka" osuvasti kirjoittaa:

Olisi kyllä analyyttisesti mielenkiintoista saada esimerkkitapaus, jossa peitepoliisi saattaa raskaaksi tutkittavan naisen. Maksaako "Seppo" elatusmaksut vai kenties valtionkonttori?

Muuten ei kyllä paljon naurata. Poliisi ei voi meillä valvoa itseään niin kuin ei muissakaan maissa! Joku raja... Ei sössittyä teknistä tutkintaa ja epäpätevää tutkinnanjohtajaa saa maksattaa epäillyllä ja hänen perheellään, mielenterveysongelmiahan tuollaisesta tulee jos epäilty onkin syytön. Ja millainen kuva tulee lapsille parisuhteesta kun ei ole yhtään hyvää esimerkkiä? Entä esivallan toiminnasta. Huh huh.

Hesarin juttu: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Prof ... 5256709539

[DollariExpress]

Millä todennäköisyydellä tappaja tunnustaisi nettituttavuudelleen alle vuoden kestäneessä suhteessa tappaneensa miehensä?

Ihmisillä on tapana puhua asioista jollekkin. Yleisin peitetoimintahan poliiseilla on se, että tekeydytään jonkun sellikaveriksi. Tällä tavalla poliisi saa paljon tunnustuksia, vaikka kyseinen "sellikaveri" saattaa olla vain muutaman päivän tuttavuus.

juu,elokuvissa tehdään näin..

[taavetti]

En edelleenkään usko, että poliisin taholta kukaan on ollut tuo sukulaisten mielestä outo sullhasmies Seppo. Poikaystäväksi soluttautujalle olisi hommattu pätevät taustat asunnosta lähtien eikä poliisipoikaystävä varmaankaan olisi pyytänyt sorkkarautaa, kirvestä ja vasaraa parkettihommiin. Poliisi (nais- tai miespuolinen) on mahdollisesti soluttautunut johonkin lähipiiriin hengailemaan.
Onko soluttautuminen aina sitä, että ihan fyysisenä henkilönä ollaan epäillyn lähellä? Voiko peitetoimintaa olla esim. netin kautta syytetyyn kontaktin ottaminen (perhesivuilla, rikosfoorumeilla, deittipalstoilla) ?

[Mariacka]

^Jossain lehtijutussa Auer totesi oikeudenkäynnin päätyttyä, miten hänen päiväkirjaansa on luettu, asuntoa kuunneltu ja poikaystäväksi tekeydytty, eikä silti mitään löydetty. Auer lienee kuitenkin ollut kuulemassa, kun peitetoiminnasta salissa puhuttiin.

En nyt ehdi etsimään juttua.

[taavetti]

Anneli sanoi: Meitä on salakuunneltu, on ollut peitetoimintaa, mun päiväkirjat on luettu. Peitetoimintaa ei tarkenneta. Jaa, tokko se Anneli on ollut paikalla, kun peitetoiminnasta on tarkemmin tuomareille kerrottu. Sehän on niin äärettömän salaista puuhaa, jotteivät tekniikat ja taktikat ulkopuolisille paljastuisi.

[Mariacka]

Anneli sanoi: Meitä on salakuunneltu, on ollut peitetoimintaa, mun päiväkirjat on luettu. Peitetoimintaa ei tarkenneta. Jaa, tokko se Anneli on ollut paikalla, kun peitetoiminnasta on tarkemmin tuomareille kerrottu. Sehän on niin äärettömän salaista puuhaa, jotteivät tekniikat ja taktikat ulkopuolisille paljastuisi.

Puolustushan tätä tietoa oli vailla. Miksei Auer saisi siitä tietoa? Luin tuon poikaystävämaininnan Auerin repliikkinä jonkun nettilehden jutusta, mutta en nyt muista, minkä.

E: Hesarissa oli:

Myös syytetty käytti lyhyen puheenvuoron.

"Meitä on tutkittu, salakuunneltu, on solutettu poikaystävä ja luettu päiväkirjat. Ei ole kuitenkaan löytynyt mitään minua vastaan." http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ulvi ... 5256641197

[turumurre]

Viikonlopun ILTALEHDESSÄ 8.5.2010 (paperiversio) oli juttua tästä peitetoiminnasta.

Otsikoitu: Salainen POLIISI.

Siinä oli kuva ja kuvan alla teksti:

SOLUTTAUTUJA
Poliisin Ulvilan surmatutkinnassa käyttämä
soluttautuja poistui Porin käräjäoikeudesta
kasvojaan peitellen alkuviikosta.

Kauhia moka iltalehdeltä, se mittää soluttautuja ollu...

[eyes]

Aamulehdessä tänään juttua tähän soluttautumiseen liittyen.

Pahat poliisit saavat pian rötöstellä

Ulvilan murhasta syytetty Anneli Auer seurusteli esitutkinnan aikana mystisen "Sepon" kanssa, jota epäillään poliisin peitemieheksi. Oikeusoppinut pitää peitemiehen toimintaa kyseenalaisena.

Hätäpuhelun analysointia, suihkukopin salakuuntelua ja tutkijoiden riitelyä. Väitteitä epäillyn oudoista tavoista ja kummallisia nauhoitteita.

Jukka S. Lahden murhan tutkinta eli "Ulvilan juttu" on kuin suoraan poliisisarjasta. Ällistyttävintä on se, että poliisi soluttautui perheeseen viime vuonna tapailemalla murhasta syytettyä Anneli Aueria.

Poliisin salainen urkinta murhatun perhepiirissä on Suomessa ainutlaatuista: peitetoimintaa on käytetty tähän asti lähinnä huume- ja talousrikosten tutkinnassa.

Vaikka tutkinta olisi tehty laillisesti, herättää se silti eettisiä kysymyksiä. Jos poliisi heittäytyy seurustelemaan epäillyn kanssa, saako hän mennä valeroolissaan sänkyyn asti?

- Ketään ei saa petoksella houkutella seksuaaliseen kanssakäymiseen. Viimeistään siinä on mielestäni raja poliisin toiminnalle, pohtii rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Joensuun yliopistosta.

- Ainakin sopii epäillä, rikkooko se virkavelvollisuutta.

Iltalehden mukaan puolustuksen asianajaja Juha Manner kertoi kyseessä olleen seurustelusuhteen, jossa "oli jotain fyysistäkin."

Keskusrikospoliisi väittää, että Ulvilan tapauksessa peitetoiminnan eettiset ongelmat on tiedostettu ja huomioitu sekä päätöstä tehtäessä että operaation aikana. Krp vetoaa suhteellisuusperiaatteeseen rikoksen vakavuuden takia. Se tarkoittanee, että vakavan rikoksen tutkinnassa täytyy voida käyttää epätavallisia keinoja.

Tolvasen mielestä keskusrikospoliisin toiminta on ongelmallista myös perheen lasten kannalta. Peitetoiminta tulisi kohdistaa rikoksesta epäiltyyn, mutta Sepoksi kutsuttu mies tapasi myös Auerin ja Lahden lapsia.

- Mielestäni lasten yksityisyyttä on loukattu. Poliisilla ei ole oikeutta minkäänlaiseen tekniseen katseluun asunnossa. On aika erikoista, jos poliisimies saa tarkkailla lasten intiimiäkin elämää.

Poliisi saa oikeuden peitetoimintaan asunnossa, jos hän pääsee sinne asunnonhaltian aktiivisella myötävaikutuksella. Tällä pykälällä kierretään kotirauhan rikkominen. Asuntoa myös kuunneltiin, mikä on sallittua vakavien rikosten tutkinnan yhteydessä.

- Lain mukaan on toimittu, mutta voidaan tietysti kysyä, onko laki tarkoituksenmukainen. Perheen on ainakin vaikea saada vahingonkorvauksia, jos ei voida osoittaa selvää virhettä, miettii juristi Markku Fredman.

Peitetoiminta on käytännössä viimeinen keino, jos esitutkinta ei tuota tulosta, ja sitä käytetään vain vakavissa rikoksissa. Saavutettu menestys jäi Ulvilan tapauksessa kuitenkin vaisuksi: keskusrikospoliisi ei onnistunut saamaan syytteen tapahtumakuvausta puoltavaa tai kieltävää näyttöä.

Keskusrikospoliisilla ja suojelupoliisilla on ollut vuodesta 2001 oikeus peitetoimintaan. Viime vuonna sitä käytettiin eduskunnan oikeusasiamiehen raportin mukaan kymmenkunta kertaa. Kaikkiaan peitetoimintatapauksia on puolen sataa.

Toiminta on hyvin salaista, eikä siitä anneta paljon tietoa julkisuuteen. Jos keskusrikospoliisin päällikkö antaa siihen luvan krp:n tutkinnan yhteydessä, ei siitä välttämättä kerrota edes paikallispoliisille.

Usein huume- ja talousrikostapauksissa käytettävään peitetoimintaan osallistuvat vain erikoiskoulutetut poliisit. Huumejutuissa operaatio alkaa usein jo ennen varsinaista rikosta. Silloin koulutuksenkin saaneet poliisit joutuvat koville.

Tiettävästi ainakin Hämeenlinnassa on aiemmin sattunut tapaus, jossa poliisi upposi rooliinsa nahkoja myöten ja jäi koukkuun koviin huumeisiin.

Salamyhkäisyyttä lisää se, että nykyinen laki on hyvin väljä. Tällä hetkellä poliisi ei saa syyllistyä rikoksiin, mutta sekin muuttuu pian.

Jo nykyinen eduskunta voi päättää, tulevatko pahat poliisit Suomeen.

Oikeusministeriö ja sisäministeriö valmistelevat esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien uudistusta.

Jos eduskunta hyväksyy ehdotetut uudistukset peitetoimintaan, ei poliiseja vastedes rangaista pikkurikoksista heidän soluttautuessaan rikollisjengeihin. Pikkurikokset olisivat sellaisia, joista tuomittaisiin sakkoja, eikä aiheutuisi välitöntä vaaraa.

Tyhmempikin rosvo ihmettelee, jos uusi kaveri ei suostu edes ajamaan ylinopeutta. Saadakseen luottamuksen alamaailmassa poliisi voisi hankkia esimerkiksi auton ja kuljettaa rikollisryhmän välineitä.

Poliisi saisi myös uuden tutkintakeinon, jota kutsutaan peitellyksi tiedonhankinnaksi. Se olisi lyhyt tapaaminen, jonka ei tarvitsisi liittyä vakaviin rikoksiin. Käytännössä se voisi olla esimerkiksi lähetyksen toimittaminen epäillylle.

Poliisin oikeus lain rikkomiseen on iso periaatteellinen kysymys, vaikka se kuinka palvelisi tarkoitustaan eli vakavien huume- ja talousrikosten paljastamista. Pienikin neuvo tai muu apu rikollisryhmälle kun voidaan tulkita avunannoksi rikokseen. Rangaistavaa on tietyissä tapauksissa myös rikollisryhmän toimintaan osallistuminen.

- Minusta tälle tiellä ei pitäisi lähteä ollenkaan. Rikoksia jää selvittämättä joka tapauksessa, joten kyllä selvittämisen pitäisi tapahtua rikkomatta lakia. Tässäkin voi jatkossa tulla eteen rajanvetokysymyksiä, Matti Tolvanen arvelee.

Käytännössä poliisi ei saa koskaan olla aloitteellinen rikoksen tekemiseen, eikä yllyttää siihen. Tähän liittyy välillä vaikea rajanveto.

- Oikeus joutuu välillä pohtimaan, olisiko jokin rikos tapahtunut ilman peitepoliisin myötävaikutusta, Markku Fredman kertoo.


Simo Holopainen

[Ankkalinna]

Peitetoiminnalla ei löytynyt Auerin syyllisyyttä tukevaa aineistoa. Poliisin mukaan ei löytynyt myöskään syyttömyyttä tukevaa.

Minua kiinnostaisi tietää, mikä edes periaatteessa voisi olla sellainen peitetoiminnassa paljastuva asia, joka voisi tukea Auerin syyttömyyttä. Väitän, että sellaista ei ole olemassakaan. Jos ja kun poliisi haki todistusaineistoa syyllisyydestä, niin kaikki mahdolliset syyttömyyteen viittaavat puheet ja/tai teot on jätetty tutkinnassa huomioimatta tai tulkittu teeskentelyksi.

[turumurre]

Jyrki Virolainen kirjoittaa 9.5.2010 blogissaan Peitetoiminnasta:

http://jyrkivirolainen.blogspot.com/201 ... istua.html

269. Peitetoiminnasta poristua
1. Poliisin peitetoiminta on herättänyt viime päivinä puhetta, kun ilmeni, että poliisi käytti Ulvilan surmajutun esitutkinnassa soluttautumista. Poliisimiehen, peitenimeltään Seppo, kerrotaan lyöttäytyneen rikoksesta epäillyn naisen (AA) seuraan ja yrittäneen saada tämän kertomaan surmatyöhön liittyviä tietoja. Tämän Seppo Soluttautujan väitetään yrittäneen haastatella myös AA:n alaikäisiä lapsia samassa tarkoituksessa. Siitä, miten pitkälle Seppo Soluttautuja, myös Romeo-Reinikaiseksi kutsuttu, kyseisessä tuttavuuden hieronnassa meni tai pääsi, on esitetty erilaisia tietoja. Syytetyn puolustus on vihjannut intiimiin suhteeseen, mutta tämä on poliisin taholta (toki) kiistetty.

2. Kysymys siitä, miten pitkälle poliisi voi peitetoiminnassa tai soluttautumisessa mennä, on herättänyt erilaisia mielipiteitä. Itä-Suomen päivystävällä oikeusoppineella ja iltapäivälehden sekä päivälehden pysyvällä avustajalla on ollut myös tästä kysymyksestä oma vankkumaton mielipiteensä. Oikeusoppineen mielestä "ujuttautuminen seurustelu- tai seksisuhteen avulla perheeseen ei käy, kyllä tässä yksityisyyden suoja ja muutkin asiat tulevat vastaan."

3. Peitetoiminta säätelevä laki on toiminnan luonteesta johtuen pakostakin hyvin väljä, sillä siinä luetellaan lähinnä vain pitkä litania vakavia ja törkeitä rikoksia, joiden torjunnassa ja selvittämisessä peitetoimintaa saadaan käyttää (Poliisilaki 31 a §, vrt. PKL 5a:2). Peitetoiminta asunnossa on sallittua, jos sisäänkäynti tai oleskelu tapahtuu asuntoa käyttävän aktiivisella myötävaikutuksella. Kotietsinnästä on kuitenkin voimassa, mitä siitä PKL:sa säädetään.

4. De lege lata, siis voimassa olevan lain mukaiset säännökset eivät estä intiimielämän piiriin soluttautumista. Toimintaa ohjaavat poliisin edustajan mukaan lain ohella poliisin arvot ja poliisin ikioma laatukäsikirja, jota kuulemma päivitetään saatujen kokemusten perusteella. Vuosittain poliisi käyttää peitetoimintaa vain noin kymmenessä tapauksessa. Peitetoiminnan käyttämisestä voi päättää vain kaksi virkamiestä: KRP:n päällikkö ja Supon päällikkö.

5. Lain mukaan peitetoiminnasta ei tarvitse ilmoittaa jälkikäteen toiminnan kohteeksi joutuneelle. Toimintaan ei tarvita tuomioistuimen lupaa, kuten esimerkiksi asuntoon kohdistuvassa teknisessä kuuntelussa; Ulvilan tapauksessa taidettiin väittää, että poliisi oli kuunnellut epäillyn asuntoa. Toimikunta on äskettäin ehdottanut, että myös peitetoimintaan tarvittaisiin vastaisuudessa tuomioistuimen lupa (KM 2009:3). On myös ehdotettu, että tuomioistuin määräisi peitetoimintaa valvomaan julkisen asiamiehen. Peitetoiminnan salaisuutta on perusteltu sillä, että jo pelkkä toiminnan paljastuminen voisi vaarantaa poliisin ja ulkopuolisten turvallisuuden.

6. Käytännöstä on todettu, että tuomioistuimet ovat omaksunet vähäisemmissäkin pakkokeinoasioissa hyvin passiivisen roolin, ne toimivat ikään kuin kumileimasimina. Käräjäoikeudet hyväksyvät yleensä aina tutkinnanjohtajan esityksen ja myöntävät pyydetyn luvan eivätkä viitsi edes perustella päätöksiään vaan viittaavat vain siihen, mitä hakemuksessa on esitetty (ks. tästä esim. KKO 2007:7 ja KKO 2009: 54). Eduskunnan oikeusasiamies valvoo lain mukaan poliisin peitetoimintaa, mutta käytännössä tämäkin valvonta on lähinnä muodollista, sillä oikeusasiamiehen on pakko luottaa siihen, mitä poliisi on pareihinsa kirjannut. Oikeusasiamiehen toimisto tekee valvonnassa vain joitakin "pistokokeita."

7. En ole liiemmälti perehtynyt asiaan, mutta tuntuu hieman siltä, ettei myöskään de lege ferenda, siis säädettävän lain kannalta, taida olla viisasta mennä suitsimaan pykälillä peitetoiminnan suoritustapoja eikä siis esimerkiksi säätää, että kohteen intiimi- tai perhe-elämä olisi (sentään) jätettävä rauhaan. Täytyy voida luottaa asianomaisten poliisimiesten harkintakykyyn, kun kerran peitetoiminta on tehty laissa mahdolliseksi ja sen valvonta on muutenkin hyvin minimaalista. Kuka valvoisi ja miten, että sepposoluttautujat ym. antavat perhe-elämän olla rauhassa? Pitäisikö säätää niin, että soluttautuminen kohteen intiimielämän piiriin - käsite intiimielämä on aika väljä - on sallittua vain, jos kohde on sinkku tai hänen lapsensa ovat täysi-ikäisiä?

8. KRP onkin jo käynyt (imperiumin) vastaiskuun ehdottomalla, että peitetoimintaa pitäisi päin vastoin voida terävöittää niin, että poliisi saisi peitetoiminnassaan oikeuden tietynlaiseen rikoksentekoon (KRP:n apulaispäällikkö Tero Kurenmaa). Tänään KRP:n päällikkö Rauno Ranta kertoi, että suomalaiset peitetoimintaan osallistuvat poliisit voivat olla jopa vaarassa nykyisen rikoksentekokiellon takia. Joissain tapauksissa turvallinen vetäytyminen peitetoiminnasta voi olla ilman rikoksenteko-oikeutta vaikeaa, sanoo Ranta. Monissa muissa Euroopan maissa poliisilla on sanottu oikeus, joten Suomen pidättyväinen" lainsäädäntö tässä suhteessa vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä.

9. Arvoisat lukijat, mitä mieltä olette asiasta? Blogisti vetää nyt peiton korvilleen, onhan tänään Äitienpäivä, vaikkei äitiä vieressä olekaan.

[taavetti]

Mariacka, lehdissä on näköjään eri versioita Auerin loppukaneetista; linkittämänäsi Hesarin, omani oli saman päivän Ilta-Lehdestä. Tässä vertailussa uskoni on vahvempi Hesaria kohtaan.
Onko nyt uskottava, että Outo-Seppo oli kuin olikin se solutettu? Auer tätä epäili, mutta saiko epäily vahvistusta? Peitetoimintaa myönnettiin olleen, mutta minkälaista, se jäi minulle edelleen epäselväksi. Poikaystäväksi soluttautumisen eettisestä puolesta käy kova kuhina ja ko. toiminnasta annetaan lausuntoja rikosoikeuden professoreita myöten, mutta jotenkin epäilys minua vielä jäytää. Ehkäpä en halua usko niin luokattoman huonoon peitetoimintaan poliisin taholta.