AA:n ensimmäiset kuulustelut sairaalassa

[Susihukka]

Otin Florencen keräämät linkit tänne erikseen uuteen ketjuun, sillä tuntuu, että näistä saattaa sukeutua taas aivan omanlaisensa keskustelu.

Anneli Auerin ensimmäinen kuulustelu 2.12.2006 (Ilta-Sanomat 25.5.2010):

Perheestä ja työstä: http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162039
Jukan saamat uhkaukset: http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162067
"Alkoi kuulua räiskintää": http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162073
Hätäpuhelusta: http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162144
Auer kuvailee hyökkääjää: http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162160
Auer pohtii hyökkääjän tarkoitusperiä: http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162176
Verta jalassa ja jalkapohjien haavat: http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162183

[Susihukka]

Aloitan itse. Miksi Anneli ei puhu miehensä vuoteella makaamisesta mitään?
Vuodehan on ollut veren pahasti tahrima (ja sitä väitetään vuotaneen sinne ainakin parinkymmenen minuutin ajan). Anneli kuvaa miehensä päätyneen oven luota seisomasta jokseenkin suoraan lattialle. Anneli hukkaa ajan, jonka Jukka on maannut vuoteessa verta valuen. Miksi?

[v-a-45]

Tämä ihan ensimmäinen video: http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162039 kertoo mielestäni paljon, Anneli on epävarma mitä tulossa ja on hyvin vaivautunut. Kun tajuaa olevansa "turvassa", vapautuu ja juttuakin alkaa tulla
http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162073
Tässä videossa on taas selvä epäkohta. Puhutaan valoista ja Anneli kertoo ettei siellä koskaan ihan pimeätä olekkaan koska katuvaloista jo tulee valoa. Katuvalot on vaan talon toisella puolella, makuuhuone on talon takana.

[Teleksi]

vitsi kun ei ole sitä esitutkintamateriaalia.

anneli kertoo tuossa ensimmäisessä kuulemisessa, että alkoi kuulua ääniä, plaaplaaplaa ja sitten hän juoksi ulos ovesta ja avasi lapsille oven ja käski heidät pakoon.

-Onko se ihan varma fakta, että lapsi tuli jossain vaiheessa paikalle ja hänet käskettiin takaisin nukkumaan? Koska tähän versioon tuo ei istu sitten millään. Eikä Anneli sanallakaan mainitse asiaa.

minua pisti noissa kuulemisssa korvaan se, että anneli ei tunnu missään vaiheessa muistelevan tai muuttavan kertomustaan eikä hän koskaan palaa takaisin edellä käsiteltävään asiaan. Tyyliin: "sitten mä juoksin ulos ovesta...ai niin, eiku siis...niinhän se meni, että mä ponnistin siltä arkulta. Nyt mä muistan sen. Niin, silloinhan mä huomasin, että sillä tunkeutujalla oli puukko kädessä..."

Joskus kun olen kadottanut avaimeni ja yritän muistaa missä liikuin edellisenä päivänä ja mitä vaatteita käytin. Niin joku yksityiskohta saa muistamaan jotain aiemmin unohtunutta. "Sitten menin sinne Kallelle...ainiin, siitä muistankin että minulla oli se minun uusi sininen takki päälläni kun Kalle ihmetteli että mikä tahra minulla on takissa. Niin siis, se sininen takkihan onkin pyykkikorissa, pitää katsoa avaimia sieltä." Jokin asia saa muistamaan jonkin yksityiskohdan joka on jäänyt unohduksiin ja sitten se taas avaan muistikuvaa lisää. Tällainen puuttuu kokonaan noista haastatteluista.

[Lady Willows]

Niinhän sitä muistelee kun on jotain normaalimpaa muisteltavaa, mutta ainakin itselläni kriisitilanteiden muistelu on kuin pääkoppa olisi täynnä tyhjää kirkkautta ja sieltä noukitaan sitten jotain asioita kuin taikuri hatusta jäniksiä. Voivat olla ihan irrelevantteja juttuja. Ja sitten voi tulla samasta muistosta toinenkin variaatio. Hitostako sitä itse tietää mikä on oikea, kun ne kaikki tulevat samasta kannusta. Eli epälooginenkin puhe voi joskus tarkoittaa jotain rehellisempää kuin harkittu ja looginen eteneminen, jossa voi olla suunnitteltu hyvä aukottomuus. Minusta olisi epäuskottavampaa, jos tuollaisessa tilanteessa pystyisi tarkasti ja ihan muuttumattomasti kertomaan joka tilanteen yhä uudelleen yhtenevästi.

[Susihukka]

minua pisti noissa kuulemisssa korvaan se, että anneli ei tunnu missään vaiheessa muistelevan tai muuttavan kertomustaan

Samoin.
Mutta välillä kädet viuhtovat ja kuvailu muuttuu hyvinkin eloisaksi... ja kun hän kuvaa "tekijän" hahmon "elokuvamaisuutta", syntyy vaikutelma hiukan ironisesta suhtautumisesta koko asiaan.

Mutta minua kiusaa ehkä kaikkein eniten tyyli, jolla A kontaktoi kuulustelijan kanssa. Siinä on sellaista tietynlaista lammasmaisuutta, luottavaisuuden näköisyyttä, jonka tarkoitus on saada toinen olemaan samaa mieltä itsen kanssa ja jakamaan sama tahto- ja tunnetila. Hän pelkää olevansa epäilty, epäluottamuksen alainen ja työskentelee kovasti saadakseen läsnäolijat samaan veneeseen kanssaan. Tuo pelko näyttelee hänen olemuksessaan isompaa roolia kuin suru, kauhu tai pelko.

En väitä, että ylläoleva osoittaa mitään A:n syyllisyyden suhteen, mutta tuollaisia havaintoja hänen olemuksestaan syntyy.

Jokainen voi kotona tehdä pienen draamaharjoituksen: Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa sinun pitää saada toinen uskomaan siihen, mitä puhut. Vaikkapa, että kupillinen mustikoita keittiön lattialla ei ole sinun kaatamasi. Selitä ääneen, kuinka tulit huoneeseen ja siellä ne mustikat jo olivat, lattialla, etkä sinä ole edes koskenut koko kuppiin... on tietynlaisia eleitä ja ilmeitä, jotka on tarkoitettu varmistamaan sitä, että oman ja kuulijan näkemys on yhteinen. Sellaista on nähtävissä Annelin kuulusteluissa.
Tietysti sinänsä jokainen syytön haluaa saada poliisin uskomaan syyttömyyteensä, mutta missä kohdassa kuulijalla herää tunne falskiudesta, siitä, että toisella on salattavaa? Yksilöllistä, mutta on olemassa myös yleispäteviä kommunikoinnin lakeja. Muutenhan esimerkiksi näytteleminen ei olisi mahdollista, koska ilman noita samastumisen ja eläytymisen lakeja kukaan ei tajuaisi, mitä näyttelijä yrittää viestittää.

[LyijyS]

Tervehdys!

Kerkesin itse katsoa vain pari pätkää, mutta Susihukka kuvaili mielestäni erittäin osuvasti Annelin "lammasmaisuutta". Minulle tuli heti aivan samanlainen olo videoita katsoessani. Mietin myös, että tällaisissa tilanteissa voisi olla paikallaan myös naispuolinen kuulustelija. Hänellä olisi varmaan hieman erilainen ote ja sitä kautta toisenlainen näkökulma.

[v-a-45]

Tervehdys!

Kerkesin itse katsoa vain pari pätkää, mutta Susihukka kuvaili mielestäni erittäin osuvasti Annelin "lammasmaisuutta". Minulle tuli heti aivan samanlainen olo videoita katsoessani. Mietin myös, että tällaisissa tilanteissa voisi olla paikallaan myös naispuolinen kuulustelija. Hänellä olisi varmaan hieman erilainen ote ja sitä kautta toisenlainen näkökulma.

Huoneessa oli myös naispoliisi ja hän oli myös Porissa syyttäjän todistajana.
Mutta samaa tuossa jo aiemmin kirjoitin, ensimmäinen video kuvaa hyvin sitä, miten Anneli tutkii "seurakuntaa" ja on epävarma siitä mitä poliisi mahdollisesti tietää, myöhemmässä videossa ottaa jo asoista selvää, eli mitä he tietävät ja kysyy kuin ohimennen onko luvatan työtekijöitä jo kuultu ja missä vaiheessa ollaan.
Vasta sen jälkeen "vapautuu" ja alkaa kertomaan tuntomerkkejä ja myötäilee JJ ehdotuksia.

[Matula]

Tämä ihan ensimmäinen video: http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162039 kertoo mielestäni paljon, Anneli on epävarma mitä tulossa ja on hyvin vaivautunut. Kun tajuaa olevansa "turvassa", vapautuu ja juttuakin alkaa tulla

Aivan normaalia kayttaytymista tilanteessa. Oletko itse ollut ikina kuulusteluissa?

Siteeraten syyttajaa....
Onko tuossa oikeasti nainen, joka on kylmaverisesti juuri surmannut puolisonsa, yhteisten lastensa isan ? Minusta ei todellakaan.

[Tutkiskelija]

Kiitos videoista. Niistä saakin tarkemman tuntuman rouva Aueriin

Täytty vaan sanoa että aikamoiselta mytomaanilta rouva vaikuttaa.

Lainaan Wikipediaa, http://fi.wikipedia.org/wiki/Mytomania

[Teleksi]

Ja kun anneli puhuu miehestään tai murhaajasta tai lapsistaan, niin hänen puheestaan ei missään vaiheessa kuvastu mitään suurempaa tunnetta. Hän puhuu ikäänkuin puhuisi lapsille, hän jopa sanoo että jukka taisi sanoa että "mitä hittoa". Ikäänkuin lapsille kerrottaisiin jostakusta joka kiroilee, eikä käytetä oikeita kirosanoja vaan lapsien korville sopivaa sanaa.

Hän kuvailee murhaajaa kovin neutraalisti. Hän puhuu ihmisestä joka on haavoittanut häntä, tappanut hänen lastensa isän ja rikkonut heidän perheensä. Ihminen jota hänen voidaan olettaa vihaavan - silti hänen ei käytä mitään vihaa kuvaavia ilmaisuja puheessaan. Moni sanoisi varmaan, edes että "se paskiainen". Tai kun puhutaan Jukasta, niin Annelin ääni ei särähdä, hän ei pidä hetken taukoa "kootakseen itsensä". Hän ei kerro poliiseille siitä, kunka ihana Jukka oli tai siitä kuinka koko perhe kaipaa häntä. Hän ei sano, että tekee kaikkensa että Jukan murhaaja saadaan kiinni tms. Tai vaadi poliiseja ottamaan syyllisen kiinni. Tai mitään. Hänen puheestaan puuttuu kaikki tunnepitoinen osuus. Hän ei puhu tunteista, hän ei osoita tunteita, hän ei käytä tunteita (vihaa, surua, rakkautta)ilmaisevia termejä.

tämä riippumatta siitä onko hän syyllinen vai syytön - kertoo aika paljon ihmisestä.

[Matula]

http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162309
Anneli Auerin "tunnustus"

Torkeata toimintaa poliisin taholta. Puolustusas.ajajalle jatetty viesti, etta paamiesta kuulustellaan !!!! Taydellista opportunismia poliisilta !

Auer toteaa "todennakoisesti surmanneen Jukan, mutta tama tuntuu toisaalta uskomattomalta".
Mika hemmetin tunnustus tuo nyt on ??? Ei yhtaan mikaan !!!!

[Teleksi]

Matula - käsittääkseni Anneli Auer on täysi-ikäinen ja täysivaltainen Suomen kansalainen. Hänellä on ollut halutessaan mahdollisuus kieltäytyä kuulustelusta ilman juristin läsnäoloa. En siis näe tässä poliisin opportunismia.

Toisaalta, tunnustus ei välttämättä ole yksi lause "minä tapoin mieheni", vaan se voi olla suurempi kokonaisuus, jossa syytetty pala palalta tekee tunnustuksen. Siksi tässäkin yhteydessä yhden lauseen irroittaminen asianyhteydestä on harhaanjohtavaa.

[v-a-45]

http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2162309
Anneli Auerin "tunnustus"

Torkeata toimintaa poliisin taholta. Puolustusas.ajajalle jatetty viesti, etta paamiesta kuulustellaan !!!! Taydellista opportunismia poliisilta !

Auer toteaa "todennakoisesti surmanneen Jukan, mutta tama tuntuu toisaalta uskomattomalta".
Mika hemmetin tunnustus tuo nyt on ??? Ei yhtaan mikaan !!!!

Väärä ketju!! Tunnustukselle on ihan oma.

[MissHolmes]

Aivan normaalia kayttaytymista tilanteessa. Oletko itse ollut ikina kuulusteluissa?

Olen ollut kuullustelussa.

Haluaisinkin kysyä, että millä kokemuksella voit sanoa, että käytös on normaalia?
Tuollaisen väittämän tueksi olisi minusta oltava näyttöä siitä, että on nähnyt useampia kymmeniä, jos ei jopa satoja kuullusteltavia vastaavassa tilanteessa.

Henkilökohtaiseen kokemukseeni verrattuna voin sanoa, että erona on ainakin se, että minua itketti useaan otteseen kuullustelua aikana. Kyse ei suinkaa ollut edes ihmishengistä, mutta siitä huolimatta kuullustelu jouduttiin 'tunteiden' takia keskeyttämään useaan kertaan.