http://www.taloussanomat.fi/kansantalou ... 0115728/12Suomi on joutunut Euroopan unionin silmätikuksi sen jälkeen, kun viime viikonlopun vaalitulos nosti kriittiseen tarkasteluun Suomen osallistumisen Portugalin hätärahoitukseen ja EU:n muihin kriisitoimiin.
EU kiirehtii Suomea vahvistamaan Portugalin hätäluottojen edellyttämät miljarditakaukset, vaikka Suomen vasta valittu uusi eduskunta ei ole vielä järjestäytynyt. Seuraavan hallituksen kasaaminen on vasta tunnusteluvaiheessa.
Viime viikolla Suomen vaalivoittajia ja hallitusneuvottelijoita patistelivat vuoron perään muiden euromaiden ja EU:n talouspäättäjät talouskomissaari Olli Rehniä myöten.
Suomen rimpuilusta voi lausuntojen perusteella koitua Suomellekin ikäviä seurauksia. Ellei Portugalin-tuen kaatuminen aiheuta uutta pankkikriisiä, ainakin rimpuilu muistetaan, kun Brysselissä seuraavan kerran neuvotellaan Suomen omista asioista.
Käytännössä EU painostaa Suomea ottamaan kontolleen monin verroin suuria jäsenmaita raskaammat vastuut.
Suomen vastuut ovat jo nyt suuremmat kuin suurimmilla EU-mailla on taakkanaan. Näin on asian laita, jos kunkin jäsenmaan osuus EU:n kriisitoimista ja niihin liittyvistä vastuista suhteutetaan jäsenmaiden omien pankkien kriisimaissa ottamiin luottoriskeihin. Velkakriisi leimahti
vuosi sitten Kreikassa
Jokseenkin vuosi sitten euromaat, EU ja euroalueen keskuspankki EKP sopivat ylivelkaisten euromaiden velkakriisin taltuttamisesta mittavin yhteisin hätätoimin. Kriisi niin kuin hätätoimetkin ovat yhä meneillään, eikä sen enempää kriisin loppumisesta kuin loppulaskustakaan ole vielä tietoa.
Kriisi kärjistyi ensin Kreikassa, mutta vuodentakaisten paniikkiviikkojen jälkeen myös Irlanti ja Portugali ovat ajautuneet hakemaan muiden euro- ja EU-maiden hätäapua.
Kriisin pitkittyminen ja kriisin taltuttamisesta koituvien kustannusten kasvu ovat herättäneet yhä kriittisempää keskustelua hätätoimien tehottomuudesta – ja kalleudesta.
Suomen vaalien nostama kritiikki on vain yksi merkki velkatalkoiden arvostelusta kautta EU-maiden.
Velkatalkoiden kustannusten ja vastuiden jakamiseksi viime keväänä sovittu jyvitys on yhä voimassa – vaikka sitä on perin helppo arvostella. Taakan jako poikkeaa suuresti velkakriisin luonteesta – ja todellisten riskien jakautumisesta talkoomaiden kesken.
Pinteessä muitakin
kuin euromaiden pankkeja
Valtioiden rahoituskriisi on toistaiseksi keskittynyt kaikkein velkaisimpiin ja heikoimpiin eurovaltioihin. Ilmeisesti tällä perusteella suurimman osan kriisitoimien kustannuksista ovat keskenään jakaneet muut eurovaltiot.
Käytännössä kriisitoimien, kuten erilaisten hätäluottojen, suorat kustannukset ja muut vastuut on jaettu euromaiden kesken EKP:n niin sanotun pääoma-avaimen osuuksilla.
Suomenkin osuus hätätoimista on suunnilleen yhtä suuri kuin Suomen Pankin osuus EKP:n pääomasta, eli noin 1,8 prosenttia.
Eurovaltioiden velkakriisissä on kuitenkin alituiset tupenrapinat yhdestä ainoasta syystä – eikä tuolla kriisin todellisella syyllä ole oikeastaan mitään tekemistä EKP:n pääoma-avaimen kanssa.
Kriisin tärkein syy eivät ole suuret velat sinänsä, vaan varsinaisen kriisin on kärjistänyt se, että ylivelkaisia kriisimaita liian suurin luotoin rahoittaneiden pankkien vakavaraisuus on aivan liian huteralla tolalla noiden riskien kantamiseen.
Suurimpiin ylilyönteihin ovat vuosien varrella lipsuneet Saksan, Ranskan ja Britannian pankit. Eniten velkakriisissä on siis vaakalaudalla kaikkein suurimmilla EU-mailla. Niiden talkootaakkaa Suomikin omilla laina- ja takausosuuksillaan keventää.
Pienillä mailla suurempi
taakka kuin suurilla
Suomelle on vuoden kuluessa kertynyt velkakriisiin liittyviä laina- ja takausvastuita ties kuinka pitkäksi ajaksi rutkasti raskaammin kuin Suomen omien pankkien tai muidenkaan suomalaisten rahoitus- tai sijoitusriskien perusteella olisi perusteltua.
Sama ylisuuren osuuden taakka koskee useita muitakin pieniä ja keskikokoisia EU-maita. Sitä vastoin suurimmat maat pääsevät vähemmällä.
Suurista kaikkein vähimmällä pääsee Britannia, koska se osallistuu pääosin euromaita sitoviin kriisitoimiin vapaaehtoisesti – jos katsoo aiheelliseksi.
Britannian osallistuminen kriisitoimiin on vapaaehtoista siitä huolimatta, että sen pankeilla on kriisimaiden kyseenalaisissa luotoissa kaikista maailman maista kolmanneksi suurimmat riskit.
Kansanomaisesti sanottuna Britannia onkin velkatalkoiden todellinen pummilla matkustaja. Edes Saksa ja Ranska eivät pääse talkoista yhä kevyellä laskulla kuin Britannia.
Toki myös Saksa ja Ranska yrittävät livahtaa velkatalkoista vähemmin vastuin kuin pikkuruinen Suomi, jos vastuut suhteutetaan kunkin talkoomaan omien pankkien riskeihin.
Luottoriskit muualla
kuin talkoovastuut
Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n luottotilastoista ilmenee, kuinka suuret luottoriskit kunkin euro- ja EU-maan pankeilla on kriisimaissa. Tuorein tilasto kertoo tilanteen viime syyskuun lopussa.
BIS:n tilastot eivät jätä pienintäkään tulkinnansijaa siihen, missä maissa velkakriisin riskit todellisuudessa muhivat. Aivan yhtä vastaansanomattomalla tavalla tilastoista ilmenee, missä maissa kyseisiä riskejä ei ole nimeksikään.
Jos varsinaisten kriisimaiden – Kreikan, Irlannin ja Portugalin – lisäksi lasketaan luottoriskit seuraavaksi epävarmimmaksi arvioiduissa Espanjassa, kertyy kokoon mittava kakku jaettavaksi.
BIS tarkastelee luottoriskien maantieteellistä jakautumista kriisimaita rahoittaneiden pankkien kotimaan mukaan, ei suinkaan sen mukaan, miten eri maat osallistuvat EKP:n pääomittamiseen.
Pelkästään luottoriskien perusteella kriisitoimet pitäisi rahoittaa tyystin toisenlaisella jaolla eri EU-maiden kesken kuin nyt näyttää olevan tarkoitus – esimerkiksi Suomen talkookuorman pitäisi olla murto-osa nyt uhkaavista vastuista.
Onko Britannia
vapaamatkustaja?
Viime syyskuun lopussa ulkomaisilla pankeilla oli neljässä kyseenalaisimmassa euromaassa saatavia yhteensä noin 1 800 miljardia euroa. Luvussa ovat pankkien lainasaatavat sekä muut saatavat valtioilta ja muilta julkisen talouden yksiköiltä, rahoitusalan yrityksiltä sekä muilta yrityksiltä.
Neljän velkaisimman euromaan luotoissa eniten oli vaakalaudalla Saksan pankeilla (406 miljardia euroa), Britannian pankeilla (327 miljardia euroa) ja Ranskan pankeilla (315 miljardia euroa).
Näiden kolmen suuren rahoittajamaan pankeilla on taseissaan velkaisimpien euromaiden kansainvälisistä luottoriskeistä huimat 60 prosenttia. Sitä vastoin hätäluottojen ja muiden kriisitoimien kustannuksista ne kantavat kolmeen pekkaan vain noin 50 prosenttia.
Britannia on luvannut lainata Irlannille kahdeksan miljardia euroa ja Portugalille neljä miljardia. Siinä kaikki. Maan tukisitoumukset ovat alle neljä prosenttia maan omien pankkien luottoriskeistä kriisimaissa. Suomen pankeilla oli BIS:n samojen tilastojen mukaan vastaavia luottoriskejä kaksi miljardia euroa. Kolmen varsinaisen kriisimaan riskejä suomalaispankeilla oli alle miljardi euroa – alle puoli prosenttia pankkien taseista.
Neljän ongelmallisen euromaan luottoriskeistä piilee suomalaisten pankkien taseissa suurin piirtein 0,1 prosenttia. Suomen osuus velkakriisin todellisista syistä on toisin sanoen alle kymmenesosa Suomelle sälytetystä suhteellisesta tukiosuudesta.
Kyse on suhdeluvuista, joten Suomen liian suuri taakka pysyy nykyisellä taakanjaolla aivan yhtä paljon liian suurena lopullisista kriisitoimien kustannuksista riippumatta.
Suomella pienet riskit,
mutta suuret vastuut
Suomen osuus hätäluotoista sekä EU:n tilapäisten ja pysyvien vakausrahastojen pääomituksesta, takauksista ja pääomasitoumuksista on EKP:n pääoma-avaimen perusteella noin 1,8 prosenttia. Samalla osuudella Suomi vastaa EKP:n omiin kriisitoimiin liittyvistä riskeistä.
Tästä vaivaisen tuntuisesta prosenttiluvusta koituu Suomelle noin kymmenen kertaa suurempi maksutaakka ja pitkäaikainen maksuvelvoite arvaamattomine riskeineen kuin Suomen pankeilla on kriisimaissa luottoriskejä.Kymmenkertaisesti eli tuhat prosenttia Suomen luottoriskejä suurempiin kriisivastuisiin päästään, kun kaikkien tähänastisten ja kaavailtujen kriisitoimien kustannukset ja niistä mahdollisesti koituvat lisävastuut pyöristetään 1 500 miljardiksi euroksi ja Suomelle lasketaan koko potista 1,8 prosentin osuus.
Vaikka Suomen riskeihin laskettaisiin pankkien suorien luottoriskien päälle eläkelaitosten ja muiden vakuutusyhtiöiden sijoitukset, Suomen kokonaisriski jäisi alle viidesosaan Suomelle kertyneistä maksuvelvoitteista.
Suomen riskejä monin verroin raskaampaa talkookuormaa on vaikea perustella erityisesti juuri Suomea koskevilla kriisin välillisillä kerrannaisriskeillä. Jos kriisi repeää uudeksi finanssikriisiksi, se iskee ensin ja voimakkaimmin sinne, missä on runsaimmin kriisimaihin liittyviä riskejä.
Tuskin Suomikaan säästyisi uuden pankkikriisin vaikutuksilta. Mutta jos Suomi joutuu kriisin etulinjaan, johtuu se ennemmin liian suurista talkoositoumuksista kuin Suomen omien pankkien luottoriskeistä.
Suomen tukiosuus moninkertaisesti omia luottoriskejä suurempi
Saksan, Ranskan, Britannian ja Suomen osuus Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan luottoriskeistä sekä euromaiden, EU:n ja EKP:n kriisitoimista. Kaikkien kriisitoimien yhteismääräksi arvioitu 1 500 miljardia euroa.
Maan pankkien osuus kriisimaiden luottoriskeistä, % Maan kriisivastuut suhteessa maan omien pankkien luottoriskeihin, %
Saksa 22,6 100,1
Ranska 17,6 97,1
Britannia 18,2 3,7
Suomi 0,1 1 080,0
Lähde: BIS, EU, VM, Taloussanomat
Jos meidät yritetään ryöstää, nostatetaan myrsky, joka upottaa pakenijan laivat - varastetut kamatkin tosin uppoavat siinä rytäkässä pohjaan.
Halla-aho ei ole koskaan haukkunut Toivolaa homoneekeriksi. Kyse on ilmeisesti jo verkosta poistuneesta Suomen Sisun keskustelupalstasta, jossa muut keskustelijat olivat kutsuneet Toivolaa "homo neekeriksi" tjvst. ja Halla-aho oli sitten käyttänyt samaa ilmausta sarkastisesti jossain yhteydessä. Tietääkseni Halla-aho ei vastusta erityisesti homoja, eikä mustia; sen sijaan hän vastustaa islamilaista kulttuuri-imperialismia ja maahanmuuttoa ns. sosiaalisin perustein eli turvapaikkaturismia. Hänestä esitetyt rasismisyytökset perustuvat käsitykseni mukaan etupäässä siihen, että suurin hänen kritisoimansa maahanmuuttajaryhmä ovat somalit, jotka sattuvat olemaan mustia, sekä siihen, että hän kritisoi voimakkaasti islamia, jonka kritisoiminen jostain syystä ymmärretään vahvasti etnisyyden kritisoimiseksi, toisin kuin muiden aatteiden ja uskontojen.