http://fi.wikipedia.org/wiki/Kemin_veritorstai
Tässä sitten muistokiven tekstiä. Anni Kontiokangas jäi virallisen tiedon perusteella kuorma-auton alle ja kuoli sen vuoksi. Muistolaatta antaa taas sen kuvan, että poliisi ampui molemmat, vaikka siis Felix Pietilästäkin väitetään, ettei hän kuollut poliisin luoteihin.Kemin veritorstai oli Kemissä 18. elokuuta 1949 tapahtunut poliisien ja työläisten välinen kahakka. Tuolloin paikkakunnalla oli meneillään paikallisesta palkkariidasta alkunsa saanut lakko. Palkkariita sai alkunsa 1. heinäkuuta, kun sosiaaliministeriön palkkaosasto vaati Kemi Oy:n Pajusaaren tehtaan 260 puunkäsittelijän urakkapalkkoja laskettaviksi 30-40 %. Lakkoon yhtyivät nopeasti läheisten Kemijokisuun erottelutyömaan, Karihaaran sahan ja Kemin sataman työntekijät, jolloin lakko koski jo tuhansia työntekijöitä.
Lakon kulkuun vaikuttivat monet tahot: SKP:n johto, joka kävi kovaa välienselvittelyä SAK:n vallasta SDP:n kanssa; Neuvostoliiton suurlähettiläs Grigori Savonenkov, joka kehotti jatkamaan lakkoa istuvan hallituksen kaatamiseksi; Karl-August Fagerholmin (SDP) hallitus, joka julisti erottelutyömaan vapaaksi työmaaksi ja sisäministeri Aarre Simonen, joka määräsi poliisit turvaamaan työrauhaa.
SKP:n piiritoimisto päätti, että torstaina 18.8. lähdettäisiin hätistelemään työmaalla työskennelleitä rikkureita. Karihaaran työväentalon pihamaalta lähti kolmisen tuhatta lakkolaista rauhallisena mielenosoituskulkueena kohti Lautiosaarta, jossa aseistetut poliisit olivat odottamassa heitä.
Poliisi kehotti marssijoita pysähtymään, jolloin kulkueen alkuosa totteli mutta takana tulleet eivät nähneet poliiseja, vaan jatkoivat eteenpäin. Koska marssi ei pysähtynyt, alkoivat poliisit pamputtaa päälle työntyvää kulkuetta, ja pian kuului myös laukauksia. Paniikki oli valmis.
Kahakan aikana sai kaksi lakkolaista surmansa, moni loukkaantui joko pampusta, toisten kolhimana tai piikkilangoissa. Felix Pietilä kuoli heti luotiin, joka meni vasemman keuhkon läpi. Vieläkään ei tiedetä varmasti, kuka Pietilän ampui - tutkimusten mukaan luoti ei tullut poliisin aseesta. Anni Kontiokangas pakeni mellakkaa piiloon kuorma-auton alle. Kun auto lähti liikkeelle, hän ruhjoutui pahoin ja menehtyi myöhemmin sairaalassa.[1]
Kemin tapahtumien jälkeen Hertta Kuusinen lopetti lakkoliikkeet koko maassa, käsky tähän tuli suoraan Moskovasta. Kemin tapahtumista joutui syytteeseen 127 ihmistä, joista 63 tuomittiin eri mittaisiin kuritushuonerangaistuksiin kapinasta. Surmansa saaneen Felix Pietilän omaiset velvoitettiin korvaamaan valtiolle Pietilälle tehdystä ruumiinavauksesta aiheutuneet kulut. Myöhemmin kaikki tuomitut armahdettiin erillislailla, mutta lakkolaisten mainetta ei silti puhdistettu.
Kemin veritorstai saavutti välittömästi legendaariset mittasuhteet vasemmiston tietoisuudessa. Sen mielestä tämä osoitti, että porvaristo oli valmis käyttämään väkivaltaa. SKP pyrki myös luomaan lakon uhreista "työläismarttyyreita", esimerkiksi hautajaispäivänä 1. lokakuuta 1949 järjestettiin Helsingin Suurtorilla mittava mielenosoitustilaisuus.
Kemin veritorstai nostettiin uudestaan esiin 1970-luvun alussa vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen käyttämässä retoriikassa. Tuolloin Agit-prop levytti Elvi Sinervon runot Lintu mustasiipi lennä ja Sinä tiedät luokkasi lait, jotka kertovat tästä tapahtumasta.
Tällä paikalla kohtasivat työväenluokan joukkovoima ja murtuvan valtiokoneiston pakkovalta. Torstaina 18.8.1949 poliisi avasi tulen kohti työläisten järjestäytynyttä rauhallista mielenosoitusta. Tulituksessa sai surmansa kaksi kemiläistä työläistä, Felix Pietilä ja Anni Kontiokangas. Uhreista huolimatta joukkovoimaa ei voitu eikä voida aseinkaan murtaa.
