Doctor Lecter kirjoitti:On se kumma kun vielä 1980-luvulla pärjättiin, valtionvelka oli olematon, palveluja oli saatavilla.
Jos todella olet asioihin niin perehtynyt kuin kirjoitusintosi antaa ymmärtää, niin miksi kummastelet pärjäämistä 1980-luvulla? Etkö tiedä mistä se johtui ja miksi asiat ovat nyt toisin?
Doctor Lecter kirjoitti:Julkinen sektori alas = 60 prosenttia väestä pihalle = useamman kuin kahden miljardin säästöt
Miten lasket julkisen sektorin 60% pienennyksen tuovan 2 miljardin säästöt? Oletko huomioinut laskelmassa myös valtion tulojen samanaikaisen vähenemisen?
Valtion budjetin alijäämän pienentäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ensisilmäyksellä ajattelisi, sillä kyse ei ole ainoastaan menoista. Vanha sanonta "suu säkkiä myöten" ei yksinkertaisesti päde silloin, kun on kyse valtion budjetista. Valtio ei näet toimi sillä tavalla, että se ensin kerää vuoden ajan veroja ja muita maksuja ja sitten seuraavana vuonna kuluttaa tuon kerätyn summan verran (jolloin se siis teoriassa pystyisi kuluttamaan vain sen verran kuin on ansainnut). Oikeasti valtio kerää tuloja ja kuluttaa samanaikaisesti eli tulevan vuoden budjettia laadittaessa se voidaan sopeuttaa ainoastaan siihen
arvioon minkä verran tulot tulevat seuraavana vuonna olemaan.
Kun valtio ryhtyy "säästämään" ja karsimaan menojaan irtisanomalla työntekijöitä ja vähentämällä hankintoja, niin tästä aiheutuu yksityiselle sektorille kysyntävajetta, joka nykyisessä tilanteessa ainoastaan pahentaa talouden kokonaistilaa ja johtaa siihen, että yksityiseltä sektorilta kerätyt verot ja maksut vähenevät entisestään ja valtion budjetti kääntyy hyvästä aikomuksesta huolimatta kuitenkin lopulta negatiiviseksi.
Otan havainnollistavan esimerkin. Oletetaan, että hallitus tutkisi valtiokassan tilannetta ja toteaisi, että edellisvuonna tulot ovat olleet 1000 € ja menot 1100 € eli menot ovat olleet 100 € enemmän kuin tulot. Koska hallitus ei halua velkaantua enempää, se päättää karsia menoja tuon sadan euron verran. Tämä tarkoittaa sitä, että julkiselta sektorilta siirtyy yksityiselle sektorille 100 € vähemmän rahaa kuin aikaisemmin, ja tämän vajeen paikkaamiseksi olisi yksityisen sektorin otettava velkaa 100 €, mutta koska se ei vaikeina talousaikoina voi niin tehdä, se joutuu pienentämään omaa kokoaan tuon puuttuvan sadan euron verran. Tämä johtaa irtisanomisiin ja hankintojen pienenemiseen myös yksityisellä puolella, mikä puolestaan vähentää kokonaiskysyntää entisestään. Kun kauppa ei käy, yritysten tulos heikkenee ja konkurssien ja työttömien määrä lisääntyy, vähenevät myös valtion saamat verotulot. Kun hallitus sitten vuoden kuluttua istuu jälleen tutkimaan valtiokassaa, he toteavatkin kauhukseen, että vaikka menot olisikin saatu pudotettua siihen tavoiteltuun 1000 euroon, ovat tulot samalla pudonneet 850 euroon. Alkuperäisen säästämistavoitteen sijasta valtio onkin velkaantunut jopa enemmän kuin edellisvuonna!
Jotta valtion budjetti voisi olla ylijäämäinen, on joko yksityisen sektorin tai ulkomaankaupan tuotava talouteen tuon ylijäämän verran varoja. Jos vienti ei jostain syystä vedä, on ainoa vaihtoehto julkiselle velkaantumiselle yksityinen velkaantuminen.