Ovelle jätetty veitsi, ampumisten keskeyttämät leikit: Jengiampumiset vaikuttavat Malmössä myös tavallisten ihmisten elämään
Kuolemaan johtaneita jengiampumisia on hieman vähemmän kuin ennen, mutta
Karolin Hakimin tapaus järkyttää yhä.
MALMÖ
OLOHUONEEN nurkassa on sähkörummut.
Wilfredo Salinasin teini-ikäinen poika tykkää soittaa niitä. Kahvi kiehuu, vaikka on jo myöhä.
Olemme Kroksbäckin asuinalueella Malmössä.
Ruotsiin Perusta 1980-luvun lopulla muuttanut Salinas ei aio lähteä täältä minnekään, vaikka moni olisi lähtenyt.
”Viimeisin auto minulla on ollut jo yli kolme vuotta!” hän iloitsee.
Edelliset neljä poltettiin.
Pieni
Chico-koira tulee nuolemaan sormista keksinmuruja.
MALMÖ on ristiriitainen paikka. Ruotsin eteläisin ja monen mielestä viihtyisin suurkaupunki.
Malmössä on Tukholmaa rennompi meno, pitkät rannat, yhteys sillan yli Kööpenhaminaan ja innovatiivisia yrityksiä. Täältä tulevat
ilmatyynykypärä Hövding ja
kaurajuoma Oatly.
Samalla Malmö on esimerkki kansainvälisen rikollisuuden ja huonon integraation rumimmista puolista: ampumisista, öisistä räjähdyksistä ja huono-osaisuuden keskittymisestä tiettyihin kortteleihin.
Jengirikollisuuden torjunta on politiikan syksyn hallitsevia teemoja Ruotsissa.
Salinasin kotikorttelin Kroksbäckin tilanne kuvaa Malmön viime aikojen kehitystä. Asiat ovat huonosti, mutta joillain mittareilla paremmin.
TÄNÄ vuonna Malmössä on kuollut jengiammuskeluissa vähemmän ihmisiä kuin kahtena aiempana vuonna.
- Lähde Ruotsin poliisi.
- Malmö_ammuskelut.jpg (31.78 KiB) Katsottu 3551 kertaa
Poliisin mukaan viranomaisten yhteisprojekti
Sluta skjut on onnistunut. Siinä jengirikollisia kootaan keskusteluihin poliisin, muiden viranomaisten ja yhteisön edustajien kanssa.
Malli on matkittu Yhdysvalloista. Poliisi uhkaa keskittyä tutkimaan niitä huumejengejä, jotka jatkavat ampumisia. Pahimpia ammattirikollisia on jo pidätetty.
Samalla kaupunki, järjestöt ja kiinteistöjen omistajat ovat paiskineet töitä ongelma-alueiden kohentamiseksi. Ei voi sanoa, että mitään ei olisi tehty.
KROKSBÄCKISSÄ oli levottominta vuoden 2015 tienoilla. Silloin Salinas sai tarpeekseen. Hän kokosi mielenosoitusliikkeen ja kertoi myös poliisille, missä ja miten huumekauppaa käydään.
”Siitä lähtien he ovat olleet sodassa minun kanssani”, hän sanoo iltakahvin äärellä.
Siksi hänen autonsakin aina poltettiin. Hän naurahtaa.
”Joka kerta jouduin ostamaan halvemman, kun vakuutusyhtiö ei korvannut täyttä arvoa.”
Ikkunan takana väijyy pimeä lokakuu. Kerrostalon alaovella seisoo nytkin pari teinipoikaa, jotka katsovat Salinasia aina pahasti.
”En minä heitä pelkää, ja he tietävät sen.”
Kun HS lähtee talosta Salinasin kanssa, nuoret kysyvät, ovatko kyläilijät kenties konstaapeleita.
Kaksi viikkoa sitten ovelle oli ilmestynyt tappouhkauskirje ja sen viereen veitsi.
”Oikea, paksu veitsi”, Salinas sanoo.
Hän vei sen poliisille, mutta poliisi ei ole toistaiseksi tehnyt asialle mitään. Salinasin mielestä poliisin toiminta kotimaassa Perussa on tämäntyyppisen rikollisuuden kanssa huomattavasti vakuuttavampaa.
SALINAS on iloinen, että tarttui toimeen. Vuoden 2015 autopolttojen jälkeen alueelle alettiin satsata, ja nyt on rauhallisempaa.
Poliisi pidätti huumekauppiaita, ja aluetta alettiin rakentaa viihtyisämmäksi. Tuli jalkapallokenttä ja skeittiramppi. Tärkeintä oli alueen nuorten ohjaaminen työharjoitteluihin ja koulutuksiin.
Siinä auttoivat järjestöt, kuten jalkapalloseura
FC Rosengårdin nuorisoapua tekevä siipi
Boost by FCR.
”On paljon harjoittelupaikkoja ja koulutuspaikkoja. Ei se ole ongelma. Ongelma on se, miten nuoret saadaan niiden äärelle”, sanoo järjestön toiminnanjohtaja
Filippa Engstrand.
Järjestö on auttanut koulutuksen tai työn syrjään tuhansia nuoria aikuisia Malmön vaikeimmilta alueilta. Nuoret tekevät järjestön tiloissa viikko-ohjelmaa, joka valmistaa heitä tulevaan koulutukseen tai työhön. Siihen voi sisältyä myös urheilua.
”Ei pelkkä koulutuspaikan osoittaminen riitä. Silloin ei yleensä tapahdu vielä mitään. Pitää rakentaa luottamus”, Engstrand sanoo.
Engstrandin mielestä olisi tärkeää, että uusia maahanmuuttajia ei päästettäisi vapaasti muuttamaan alueille, joilla on eniten ongelmia ja vähiten töitä.
”Kun olisi myös alueita, joissa on sekä töitä että vapaita koulupaikkoja. On toki ymmärrettävää, että ihmiset muuttavat sinne, missä heillä on verkostoja.”
POLIISI listaa joka vuosi ongelma-alueet. Tämän vuoden listalla on Malmöstä neljä aluetta, joista Kroksbäck on yksi.
Poliisin raportin mukaan Kroksbäck ja kaksi muutakin näistä alueista – myös ulkomaailman parhaiten tuntema Rosengård, josta jalkapalloilija
Zlatan Ibrahimović on kotoisin – ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan.
Salinas ei vielä halua liikaa innostua.
”Tilastot sanovat, että ampumiset vähenevät, mutta todellisuus näyttää toisenlaiselta.”
HS vietti Malmössä kolme päivää ja puhui sinä aikana turvallisuuden tunteesta monien erilaisten malmöläisten kanssa.
Haastattelut vahvistivat Salinasin sanoman. Kaupunkilaisten uskoa koetellaan tilastoista huolimatta. Vaikka jengiampumiset kohdistuvat yleensä toisiin jengiläisiin, ne vaikuttavat myös tavallisten ihmisten elämään. Ampumisia on tapahtunut pitkään.
Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin maanantaina julkaistun vertailuraportin mukaan Malmö oli vuosina 2007–2016 Pohjoismaiden henkirikospääkaupunki. Malmön metropolialueella tehtiin vuodessa keskimäärin 2,16 henkirikosta 100 000 asukasta kohden. Suomen pääkaupunkiseudun luku oli 1,56.
Yhdysvaltojen presidentti
Donald Trump on tunnetusti ihmetellyt Ruotsin tapahtumia. Silti Malmön murhaluvut ovat pieniä verrattuna Yhdysvaltojen suurkaupunkeihin. Pääkaupunki Washingtonissa tehtiin sataatuhatta asukasta kohti 16,7 henkirikosta vuonna 2017. New Yorkin luku oli 3,4.
Jengirikollisuuden vaikutus näkyy vertailussa. Malmön henkirikoksista 56 prosenttia tehtiin tuliaseella. Suomen pääkaupunkiseudulla aseella tapettiin vain joka kymmenes henkirikoksen uhri.
Ei ole vaikeaa löytää malmöläistä, joka on kokenut ampumisen.
Yksi heistä on kuusivuotias
Isabell. Hän tasapainoilee vaarallisen näköisesti Malmön suurtorilla olevan lavan reunalla. Lava on siinä, koska torilla pidettiin juuri ampumisista huolestuneiden äitien mielenosoitus.
Äiti, sähköasentaja
Matilda Bengtsson purkaa telttaa. Hän kertoo viime kesän välikohtauksesta kotona Lorensborgin kaupunginosassa.
”Isabell oli pihalla leikkimässä naapurintytön kanssa. Yhtäkkiä hän tuli ovesta ja sanoi, että täti käski sisälle, koska joku on ammuttu.”
Ampuminen oli tapahtunut läheisessä puistossa sunnuntaipäivänä. Tyttö kysyi selitystä.
”Sanoin, että ei ole pahoja ihmisiä, mutta jotkut tekevät pahoja asioita. Olosuhteiden vuoksi.”
Tällaiset tapaukset voivat Malmössä jäädä pikku-uutisiksi. 26. päivänä elokuuta tapahtui kuitenkin
Malmössä murha, josta Ruotsissa puhutaan yhä.
Kolmikymppinen uraansa aloitteleva lääkäri Karolin Hakim ammuttiin aamupäivällä kotinsa edessä, kun hän kantoi sylissään kaksi kuukautta vanhaa tytärtään.
Hakimin murhasta tuli symboli Malmön väkivallan uudelle raakuudelle. Siksi myös tämä
Mammaupproret-mielenosoitus järjestettiin.
MURHA tapahtui hyvinvoivalla Ribersborgin asuinalueella.
Kynttilät ja Hakimin kuva on viety pois nakkikioskin edestä, mutta paikalla on nytkin kaksi poliisiautoa. Todistajien haastatteleminen on yhä kesken, mistä poliisia on kritisoitu.
Metallisessa kukkalaatikossa on luodinreikä.
- 31-vuotias uraansa aloitteleva lääkäri Karolin Hakim ammuttiin kuoliaaksi vauva sylissään 26. elokuuta Malmön Ribersborgissa. Lokakuun lopulla kynttilät on juuri viety pois grillin nurkalta. Hakimin mies onnistui pakenemaan ampujia kuvassa näkyvää katua pitkin. (KUVA: MAGNUS LAUPA)
- Malmöläinen_kioski.jpg (99.56 KiB) Katsottu 3551 kertaa
Kokki
Kalle Österberg istuu kahvilatyöntekijä
Klara Banerupin kanssa aidalla aivan murhapaikan edessä, kotioveaan vastapäätä.
Österberg oli kadun päässä matkalla mereen uimaan, kun kaikki tapahtui. Tekijät yrittivät ampua myös Hakimin miestä, jolla on taustaa rikollispiireissä. Luultavasti he olivat odottamassa häntä autossa kerrostalon edessä. Mies näki murhaajat ja onnistui juoksemaan pakoon.
Karolin Hakimin ampuminen ei silti silminnäkijöiden mukaan ollut mikään vahinko.
”Kuulin kahdeksan laukausta ja sitten kirkumista”, Österberg sanoo.
Hän ei lähtenyt katsomaan, vaan meni uimaan.
”Kun palasin myöhemmin, oven edessä oli paljon poliiseja.”
HAKIMIN murhan selvittelyssä on edistytty. Poliisi on julkaissut kuvan epäillystä tekijästä.
Yleisesti ampumisten selvitysprosentti on kuitenkin huono. Tukholmassa poliisi kävi juuri läpi vuosien 2011–2018 kuolemaan johtaneet 61 jengiampumista ja sai todeta, että näyttö oli riittänyt tuomioon vain joka kuudennessa tapauksessa.
- Malmö_jengiampumiset_vastuu.jpg (46.81 KiB) Katsottu 3551 kertaa
Yksi syy on todistajien puute.
Ihmiset keskittyvät mieluummin omaan elämäänsä kuin ottavat riskin kostosta. Ruotsin hallitus harkitsee, voisiko Ruotsikin ottaa Suomen tapaan käyttöön anonyymin todistamisen.
Todistaisitko itse, jos näkisit ampumisen?
Mammaupproretin käynnistänyt lääketieteen tutkija
Mariam Bagher jää torilla miettimään kysymystä pitkäksi aikaa.
”Minun täytyisi ajatella lapsiani”, hän sanoo lopulta.
Paljon nähnyt Wilfredo Salinas on suorasanaisempi.
”Ei, sitä en tekisi.”
MALMÖ on tiivis kaupunki. Ampumiset eivät tapahdu ”jossain kaukana”.
”Ongelmalähiöt” eivät oikeastaan ole lähiöitä ollenkaan vaan lähestulkoon keskustaa. Vanhankaupungin keskustorilta on matkaa Rosengårdin ostoskeskukselle 4,5 kilometriä. Kävelymatka.
Silti esimerkiksi Zlatan sanoi elämäkerrassaan, että hän kävi ensimmäisen kerran Malmön keskustassa 14-vuotiaana, kun hän liittyi jalkapalloseura
Malmö FF:ään ja alkoi kulkea sen harjoituksissa.
PERILLÄ Rosengårdin alakoulun pihalla odottaa koulun koulukuraattori
Sophie Johnsson. Hänkin on mukana äitiliikkeessä.
”Aloin puhua näistä asioista julkisesti, koska en enää tunnistanut kotikaupunkiani”, hän sanoo. Johnsson on syntynyt Malmössä.
Hänestä tärkeintä olisi keskittyä auttamaan pieniä lapsia ennen kuin naapuruston jengit alkavat houkuttaa. Teini-iässä voi jo olla myöhäistä.
”Me näemme koulussa kymmenvuotiailla jengeille tyypillistä käyttäytymistä ja vallankäyttöä”, hän sanoo.
Takana ovat lähes aina vaikeat kotiolot, joskus myös kotiväkivaltaa.
Johnssonin työhön kuuluu vanhempien tapaaminen. Tänäänkin siinä tarvittiin tulkkia. 400 lapsen koulussa ei ole Johnssonin mukaan yhtäkään lasta, jolla ei olisi maahanmuuttajataustaa. Lähes aina lapset osaavat ruotsia vanhempia paremmin.
Johnsson on ylpeä koulusta ja sen lapsista. Koulutulokset ovat paranemaan päin, eikä lintsaajia ole.
Yleensä vanhemmatkin arvostavat koulun työtä. Osa sen sijaan vierastaa viranomaisia. Johnssonin mielestä Ruotsissa pitäisi harkita, voisiko joitakin perheitä myös pakottaa ottamaan apua vastaan.
”Se olisi kuitenkin paljon lievempi toimi kuin huostaanotto, jota nykyään sitten lopulta käytetään.”
KOULUN ympärillä kohoavat Rosengårdin kerrostalot. On rauhallista. Tiaiset hääräävät puskissa, ja lapset keinuvat koulun pihalla.
Annetaan viimeinen sana Rosengårdin asukkaalle. Päiväkodissa työskentelevä
Lina Salim työntää koulun ohi lastenvaunuja. Mukana ovat lapset
Mohammed,
Jonas ja
Malak.
”Minä tunnen oloni täällä todella turvalliseksi”, hän aloittaa.
”Kaikki ovat kuin perhettä toisilleen. Se on suuri turva. Minulle ei ole sattunut mitään.”
Sitten yksi tapaus tulee kuitenkin mieleen. Viime kesältä.
”Olimme tässä ulkona lasten kanssa ja kuulimme muutaman laukauksen peräjälkeen. Kaikki alkoivat juosta sinne päin. Se tapahtuu niin äkkiä.”
Salim ei usko, että tekijää olisi saatu kiinni.
”Siitä on tullut vähän holtitonta. Mennään tuolla ympäriinsä ja ammutaan.”
Hän suunnittelee muuttavansa pois parin vuoden kuluessa.
”Minä kyllä pärjään. En kuitenkaan halua, että lapseni kasvavat tässä ympäristössä.”
Lehtijuttua varten on haastateltu myös yliopistotutkija Martti Lehteä Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista ja Malmön sosiaalidemokraattien kunnanneuvosta Andreas Schönströmiä.