Jo huhtikuussa 2014 Expressen on julkaissut Borlängestä jutun otsikolla Mitä on tapahtunut kotikaupungissani Borlängessä? (ruots. Vad har hänt med min hemstad Borlänge?). Artikkeli käsittelee maahanmuuttajia, joita oli päätynyt Borlängeenkin enemmän kuin moni paikallinen asukas sieti. Ruotsidemokraattien kannatus oli kasvanut ja ns. vanharuotsalaiset (ruots. gammelsvenskar) olivat äänestäneet jaloillaan keskittäen lapsensa kouluihin, joissa ei ollut paljon maahanmuuttajia. Se tarkoitti, että toisiin kouluihin oli kerääntynyt vain maahanmuuttajia.
Toimittaja vieraili luokassa, jossa istui mm. oppilaat nimeltään Samsam, Amal, Sagal, Ilyas, Anas, Musaab ja Anna. Luokan opettajana työskenteli Anneli Palmberg (59v.), joka kertoi muistavansa uransa alkuvuosina opettaneensa luokkaa, jossa oli vain yksi oppilas, jonka äidinkieli ei ollut ruotsi. Nykyistä luokkaansa edeltäneellä luokalla ei sen sijaan ollut yhtään ruotsia äidinkielenään puhunutta lasta. Opettaja Palmberg lienee oikeassa, kun kertoi työnsä opettajana muuttuneen paljon. Nykyinen työ vaatii häneltä luovuutta!
Mutta onhan jutuissa paljon perääkin. Muutama vuosi sitten istuin kahvipöydässä ruotsalaisperheen omakotitalossa Tukholman seudulla. Läsnä oli kolme keski-ikäistä ruotsalaispariskuntaa. Yhdellä heistä oli juuria Suomessa, toisella Kroatiassa, mutta muut taisivat olla ns. vanharuotsalaisia. Kun puhuttiin maahanmuutosta, niin yhdessä vaiheessa minulta kysyttiin, voiko Suomessa keskustella maahanmuutosta kriittisesti. En heti tajunnut kysymystä. Minulle kerrottiin, että Ruotsissa maahanmuuttokriittiset mielipiteet voivat olla jopa irtisanomisperuste ja joka tapauksessa ihminen ainakin leimataan rasistiksi sekä muutenkin vinksahtaneeksi, sivistymättömäksi, aggressiiviseksi jne.
