Nappasin nämä lainaukset yllä olevasta ajatusten tonavasta, mutten tiedä, kenen päästä ne ovat peräisin. Siksi ei lue, kenen kirjoituksia ne ovat.
näillä lapsilla on täällä Suomessa isoäiti ja muita sukulaisia, jotka varmasti olisivat (toivottavasti) halukkaita pitämään lapsisita huolta ja elättämään heidät.
Voi olla, tai sitten ei ole. Kauhea sanoa, mutta jos minun sukulaislapsia olisi tuollaisessa tilanteessa sota-alueella, niin en minä todennäköisesti olisi valmis sen enempää heistä pitämään huolta kuin heitä elättämäänkään. Mietin tätä nyt sellaisesta näkökulmasta, että nuo lapset olisivat minulle läheistäkin sukua, mutta olisin mielipiteiltäni aivan eri kannalla kuin heidän isänsä, äitinsä ja muut heidän kasvatukseensa tähän asti vaikuttaneet henkilöt. Vanhin lapsi on 13-vuotias lapsivaimo, joka on ilmeisesti käynyt koulua vain 1-2 vuotta ennen kuin muutti Syyriaan. ISIS-alueilla kouluopetus oli tietääkseni ISIS:in uskonnollista aivopesua sekä ihan suoranaista terrorismiopetusta. Myös toiseksi vanhin lapsi on sen ikäinen, että häneltä on jäänyt monta kouluvuotta väliin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Nuorin lapsista lienee päiväkoti-ikäinen ja toiseksi nuorin ehkä joku 6-8 -vuotias tällä hetkellä. Nuorin on syntynyt sota-alueella, eikä hänellä ole mistään muusta kokemustakaan. Toiseksi nuorin ei muista mitään Suomesta, missä käsittääkseni syntyi ennen perheen Syyriaan lähtöä. He ovat nähneet kuolemaa, murhia, väkivaltaa ja heidät on aivopesty ISIS-ideologiaan aivan täydellisesti. Vanhin on jo naimisissa!!! En olisi valmis heistä huolehtimaan, koska en uskoisi ensinnäkään pystyväni siihen enkä toisaalta kokisi myöskään kutsumusta siihen. Jos olisin oikeasti heidän sukulainen ja lapset siirrettäisiin Suomeen, yrittäisin varmaan tarjoutua jonkinlaiseen rooliin heidän elämässään. Voisin ehkä toimia jonkinlaisena tukihenkilön roolissa toimivana sukulaisena siinä määrin, kun siihen pystyisin. Uskoakseni lasten traumatisoitumisen taso selviäisi vasta Suomessa ajan kanssa. Eli ihan miten tahansa päin näiden lasten asiaa ajattelen, niin pidän ainoana vaihtoehtona, että heitä kuntoutettaisiin ammattilaisten toimesta todennäköisesti laitosmaisessa lastensuojeluyksikössä. Ajan kanssa yksi tai useampi heistä saattaisi olla kykenevä siirtymään kodinomaiseen yksikköön tai esimerkiksi sijaisperheeseen, jonka vanhemmat ovat rautaisia kasvatusalan osaajia. Esimerkiksi vanhin lapsista on tähän mennessä antanut ymmärtää, ettei haluaisi mennä Suomessa tavalliseen kouluun eikä riisua kaiken peittävää mustaa kaapuaan. Hän haluaisi kuulemma opiskella kotikoulussa. Toki ymmärrän, että heitä on aivopesty, mutta sen pesutuloksen purkaminen ei käy yhtäkkiä eikä varsinkaan väkipakolla.
Eli minusta on täysin epärealistista ajatella, että esimerkiksi isoäiti pystyisi yksinään tällaista neljän traumatisoituneen lapsen porukkaa kasvattamaan. Ja sekin on epäselvää, haluaisiko isoäiti sitä edes tehdä tai olisiko hänellä edes terveyttä siihen tehtävään. Isoäiti lienee Sannan iän perusteella jo seitsemänkymppinen tai vanhempi.
Nythän sanna on leirillä josta elossa on vaikea selvitä, jos ei löydy helvetin hyvää selitystä, miksi on siellä.
Miksi ihmeessä kyseiseltä leiriltä olisi vaikea selvitä elossa?