Politikointi vanhustenhoidosta

Tänne keskustelut politiikasta siihen liittyvästä korruptiosta yms.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

dazu
Charlien Enkeli
Viestit: 1968
Liittynyt: Pe Elo 19, 2011 4:28 pm
Paikkakunta: Tampereen puukotushoodit

Politikointi vanhustenhoidosta

Viesti Kirjoittaja dazu » Ke Huhti 24, 2019 4:53 pm

Nyt on "hoivavaalit" takana... Hoivavaalithan näistä hyvin pitkälti näytti olevan tulossa. Oli Sote-uudistus käynnissä ja se oli kaatumassa Kokoomuksen älyttömien visioiden ja hyvävelilobbauksen ansiosta... SDP otti hallituksen takelteluun kiinni ja yritti tehdä näistä hoivavaalit. Ja hoivavaaliteemalla hyvin pitkälle mentiinkin, aina äänestyspäivään asti, jolloin Perussuomalaiset näytti, että nämä olivat sittenkin maahanmuuttovaalit ja ilmastokusetusvaalit.

Se, mikä tässä vahustenhuolto-vaaliteemassa itseäni häiritsi, oli se, että koko ajan puhuttiin hoitajamitoituksesta ja hoitajien jaksamisesta ja vanhusten olosuhteita käsiteltiin sitten näiden asioiden kautta siihen tyyliin, että mitä parempi hoitajamitoitus, niin sitä paremmin vanhukset voivat.
Noh tietysti on ymmärrettävää, että aihetta lähestyttiin tällä tavoin, koska koko hoivahössötys liittyi Kokoomuksen tukemiin yksityisiin palveluntarjoajiin, jotka pyrkivät tekemään voittoa, leikkaamalla hoitokapasiteetista ja asian ymmärtää siksikin, että hoitokapasiteetti on niitä harvoja asioita, joihin poliitikot voivat tässä asiassa vaikuttaa.

Minusta tämä hoivajuttu haiskahtaa kuitenkin herkästi hoivakusetukselta, koska toistuvasti tuodaan esiin väitettä, että koskaan ei ole vanhuksilla ollut asiat niin huonosti, kuin nyt on.
Totuushan on täysin päinvastainen. Koskaan ei ole vanhuksilla ollut asiat niin hyvin, kuin nyt on. Meillä ei ole koskaan käytetty yhtä paljon julkisia ja yksityisiä resursseja vanhusten hoitamiseen suhteessa vanhusten määrään.
Silloin, kun nykyiset 80-vuotiaat olivat nuoria aikuisia, niin vanhusten hoito hoitolaitoksissa oli oikeasti täyttä paskaa. Olot olivat epäinhimilliset ja Niuvanniemen potilaskunnan tasoisia mielenterveysongelmaisia sijoitettiin samoihin yksiköihin ikäihmisten kanssa.

Keskeinen ero tämän päivän ja vaikkapa 1960-luvun välillä on se, että 60-luvulla vanhukset olivat loppuun asti kotona. Vanhukset hoidettiin omalla kotitilalla sukulaisten toimesta. Silloin myös käsitys eläkkeellejäämisestä oli erilainen, kuin nykyään. Tila jätettiin lasten hoitoon ja nimellinen eläköityminen tehtiin jo 40-vuotiaana, mutta tilalle jäätiin kuitenkin tekemään töitä ja auttelemaan omia lapsia aina niin pitkään, kuin vähänkään pystyttiin... Homma toimi silloin perheyksikkönä, jossa tilan väki tuki ja auttoi toisiaan.

Hankalin juttu viime aikoina onkin ollut se, että kun työelämä on muuttunut ja ihmiset eivät ole enää eläneet sillä tavalla, että samalla maatilalla asuu kolme-neljä sukupolvea. Vanhusten on ollut mahdotonta sopeutua tähän muutokseen... Meillä on edelleen suuri määrä yli 70-vuotiaita, jotka haluaisivat olla loppuun asti kotonaan siellä maatilalla, tai jossain haja asutusalueella sijaitsevassa omakotitalossa, eivätkä he halua ottaa vastaan apua ulkopuolisilta, vaan toivovat, että suku hoitaa...
Kun poliitikot puhuvat kovaan ääneen tästä, että vanhusten asiat eivät ole koskaan olleet yhtä huonosti, kuin nyt, niin nämä vanhukset ottavat asian siten, että asiat ovat nykyään huonosti, koska suku ei asu vanhusten kanssa siellä samalla maatilalla, että heidät on suvun toimesta jätetty heitteille. Eivät monetkaan maaseudun vanhukset halua käyttää julkisia, eivätkä yksityisiä hoivapalveluita.

Tämä koko homma kääntyy hyvin helposti työikäisten syyllistämiseksi siitä, että työikäiset ovat hylänneet vanhukset, koska he ovat kaupungeissa töissä, eivätkä siellä maatilalla hoitamassa vanhuksia. Vanhukset eivät halua tulla pois maatilaltaan, eikä työikäisillä olisi siellä maalla muuta tekemistä, kuin hoitaa niitä vanhuksia...
Koko homma tuntuu olevan työikäisille, kuin kaksiteräinen miekka. Jos käyt töissä, sinua syyllistetään vanhusten heitteillejättämisestä ja, jos hoidat vanhuksia, sinua syyllistetään työttömyydestä ja sosiaalituilla laiskottelusta... Parhaiten tämä homma näkyy ns. Kainuu-esimerkissä... Joitain vuosia sitten puhuttiin siitä, kuinka Kainuussa on paha työttömyystilanne. Kokoomuksen Orpon ja kumppaneiden vastine kainuulaisille oli, että tulkaa Helsinkiin töihin...
Tällainen tilanne on hyvin ristiriitainen, kun samaan aikaan vaaditaan, että hoidat ikäihmisiä Kainuussa ja, että käyt töissä Helsingissä. Pitäisikö tällöin siis asua Kainuussa ja käydä sieltä joka päivä töissä Helsingissä?

Suuri ongelma kokonaisuudessaan on se, että vanhukset eivät ole pysyneet yhteiskunnan kehityksessä mukana, vaan he ovat jääneet henkisesti sinne 40-60-lukujen yhteiskuntaan ja elävät, kuten silloin elettiin. Yksikään poliitikko ei uskalla ottaa tätä asiaa esiin, vaan asioita lakaistaan mieluummin maton alle, syyttelemällä tilanteesta työikäisiä.

Vanhusten hoito kokonaisuudessaan olisi hyvinkin yksikertaista, jos huonokuntoiset vanhukset suostuisivat muuttamaan palveluasuntoihin ja hoivakoteihin...

Yksi asia, mitä kukaan ei koskaan nosta vanhusten hoidossa esiin, on kiinteistöjen hoito. Jos vanhus asuu yksin omakotitalossa, eikä enää kykene pitämään kämppää pystyssä, niin jonkun muun on sitä taloa silloin pidettävä kunnossa... hoidettava puutarha, tehtävä joka päivä lumityöt, tehtävä mahdolliset remontit... Kiinteistöstä tulee äkkiä parinkin ihmisen ajan vievä harrastus. Mitään omaishoidon tukea vastaavaa kiinteistönhoitotukea ei ole olemassakaan, vaikka kiinteistönhoito saattaa olla yhtä rankkaa, tai rankempaakin hommaa, kuin vanhuksen itsensä hoitaminen. Syksyllä ison pihan haravoiminen ja ruohonleikkuu vaatisi neljän hengen talkooporukan, mitä ei ole luultavasti edes saatavilla. Lehtiä tulee puista enemmän, kuin yksi, tai kaksi ihmistä ehtii haravoimaan, eikä nurmikkoa näin ollen pysty leikkaamaan. Siihen päälle on omenatalkoot sun muut talkoot.

Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten perinteinen ehdotus on, että laitetaan nuoret hoitamaan vanhuksia. Minä en tätä ideaa oikein pysty käsittämään, koska siitä vanhustenhoidosta ei saa oikein mitään sellaista oppia, tai kokemusta, jolla tulevaisuuden tietotekniikkayhteiskunnassa voisi menestyä. Eikä se nuorten ohjaaminen vanhustenhoitoon myöskään sitä syntyvyyttä juurikaan paranna...
Tällainen touhu on pelkkää nuorten hyväksikäyttämistä ja verojen säästämistä suurituloisten hyväksi...

Sen päivän haluaisin nähdä, että näiden tiettyjen puolueiden jäsenet menisivät itse palkatta hoitamaan vanhuksia. Jättäisivät politiikkaharrastuksensa ja menisivät sen politikoinnin sijaan tekemään tätä hyödylliseksi ja henkistä pääomaa kasvattavaksi kutsumaansa työtä.
Mielestäni kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset voisivat ottaa vaikkapa jäsenyysvaatimuksekseen sellaisen, että täytyy tehdä 40 tuntia viikossa talkootöitä vanhustenhoidossa. Samanlaisen jäsenyysvaatimuksen voisivat ottaa myös Suomen Sisun ja Soldiers of Odinin kaltaiset ryhmät. Tähän tuntimäärään lukeutuisi perinteisen vanhusten kylvettämisen ja sen sellaisen lisäksi myös peltotyöt ja metsätyöt.

Yhteenvetona voisin siis sanoa, että poliittisella tasolla vanhusten hoidosta puhuminen on sitä, että SDP ja Vasemmistoliitto paasaavat ammattiyhdistysliikkeiden asiaa ja Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset taas liittoutuvat henkisesti 40-luvulle jääneiden ikäihmisten kanssa ja koittavat saada syyllistämällä ihmisiä hoitamaan vanhuksia palkatta talkootöinä omien palkkatöidensä ja opiskeluidensa ohella, jotta vanhusten hoitoon menisi mahdollisimman vähän julkista rahaa. Ja sitten on tietysti tuotu esiin tämä markkinamalli, jossa tilanne ratkaistaisiin siten, että sijoittajat tekisivät bisnestä julkisella rahalla ja paskoissaan makaavilla vanhuksilla.
Suomen on ottanut otteeseensa Yhdysvalloista johdettu alt-right oikeisto ja Yhdysvalloista johdettu viher-vasemmisto, jotka toteuttavat Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa Suomessa ja ovat näin tehneet Suomesta USA:n jatkeen ja vieneet Suomelta itsenäisyyden.