Uutisten mukaan Navalnyi oli lähettänyt vaimolleen Valentinenpäivän terveiset somessa ja lainannut siinä vanhan iskelmän sanoja. Epäilen Puten pillastuneen laulun sanoituksesta ja pitäneen toivon sanomaa itsensä vastaisena propagandana. Joten tässä koko sanoitus:
”Tuntematon tähti loistaa,
Taas olemme revitty pois kotoa,
Taas on kaupunkeja välillämme,
Lentokenttien nousuvalot.
Tuntematon tähti loistaa,
Taas olemme poissa kotoa,
Taas kaupungit ovat välissämme,
Lentopaikkojen nousuvalot.
Täällä meillä on sumua ja sadetta,
Täällä meillä on kylmä aamunkoitto,
Täällä tuntemattomalla polulla
odottavat monimutkaiset juonet.
Täällä meillä on sumua ja sadetta,
Täällä meillä on kylmiä auringonnousuja,
Täällä, kartoittamattomalla polulla,
Monimutkaiset juonet odottavat.
Toivo on minun maallinen kompassini,
Ja onni on palkinto rohkeudesta,
Ja yksi laulu riittää,
niin että vain yksi laulaa kodista.
Toivo on kompassini maan päällä,
Ja onni on palkkio rohkeudesta,
Mitä tulee lauluun - yksi riittää,
jos se vain on kodista.
Uskokaa minua, täällä, kaukaa,
paljon katoaa näkyvistä,
myrskypilvet sulavat,
valitukset näyttävät absurdilta.
Uskokaa, että täällä, kaukaa,
monet asiat katoavat näkyvistä,
ukkospilvet sulavat,
katkeruudet näyttävät naurettavalta.
Sinun täytyy vain oppia odottamaan,
Sinun on oltava rauhallinen ja itsepäinen, jotta voit joskus saada nirsoja sähkeitä
elämältä.
Sinun on vain opittava odottamaan,
Sinun on oltava rauhallinen ja itsepäinen
Saadaksesi joskus elämältä
niukkasähköjä iloa.
Toivo on minun maallinen kompassini,
Ja onni on palkinto rohkeudesta,
Ja yksi laulu riittää,
niin että vain yksi laulaa kodista.
Toivo on kompassini maan päällä,
Ja onni on palkkio rohkeudesta,
Mitä tulee lauluun - yksi riittää,
jos se vain on kodista.
Ja silti on mahdotonta unohtaa
kaikkea, mitä emme kerran lopettaneet laulamista,
suloiset väsyneet silmät,
siniset Moskovan lumimyrskyt.
Ja kaikkea ei voi silti unohtaa
Että kerran emme lopettaneet laulua,
Suloiset väsyneet silmät,
Siniset Moskovan lumimyrskyt.
Jälleen välillämme on kaupunkeja,
Elämä erottaa meidät, kuten ennenkin,
Tuntematon tähti
loistaa taivaalla, kuin toivon muistomerkki.
Kaupungit ovat jälleen välillämme,
Elämä erottaa meidät, kuten ennenkin,
Taivaalla on tuntematon tähti
Loistaa kuin toivon muistomerkki.
Toivo on minun maallinen kompassini,
Ja onni on palkinto rohkeudesta,
Ja yksi laulu riittää,
niin että vain yksi laulaa kodista.
Toivo on kompassini maan päällä,
Ja onni on palkkio rohkeudesta,
Mitä tulee lauluun - yksi riittää,
jos se vain on kodista."
https://verymuchrussian.com/russian-son ... zhda-1971/
1922-2022