- Screenshot_20220508-170430.jpg (155.31 KiB) Katsottu 853 kertaa
8.5.2022
https://yle.fi/aihe/a/20-10002655
Britannian asukkaiden ahdinko
Ruokapankkeja on nyt enemmän kuin McDonaldseja.
Ruoan ja energian hinta kallistuvat Britanniassa kohisten; hinnat lähtivät nousuun jo ennen Ukrainan sotaa. Nyt yhä useampi taistelee tullakseen toimeen, ja se näkyy ruokajonoissa.
Pohjois-Englannissa järjestöjen ruokajonoissa on nyt aikaisempaa enemmän paikallisia ja lapsiperheitä. Järjestöjä huolettaa, kuinka ne pystyvät auttamaan kasvavaa määrää apua tarvitsevia. Ahdinkoon joutuneita auttaa Liverpoolin alueella myös Micah-järjestö.
Toiminnanjohtaja
Paul O'Brien Micah-järjestöstä kertoo, että heidän asiakkaisiinsa kuuluu paljon sosiaalituilla eläviä ja asuntoloissa asuvia. Järjestöstä apua hakee myös monet pakolaiset ja turvapaikanhakijat, jotka ovat juuri tulleet maahan eivätkä saa mitään sosiaalitukia. Asiakkaina on myös pitkäaikaissairaita, joilla ei ole varaa ruokaan, koska pitää ostaa lääkkeitä. Kuten myös eläkeläisiä ja pienituloisia. O'Brienin mukaan heidän järjestönsä ruokapankissa käy kaikenlaisia ihmisiä hakemassa ruoka-apua. Niin yksineläviä miehiä kuin lapsiperheitäkin.
Hintojen nousu on niin voimakasta, että myös työssäkäyvät joutuvat hakemaan ruoka-apua, kun palkka ei riitä elämiseen. Ruokapankkeja on Britanniassa nyt enemmän kuin McDonaldseja. Se kuvaa kriisin syvyyttä, sanoo O'Brien.
- Tällä hetkellä iso asia on energian kallistuminen. Eli joko ruoka tai lämpö. Jos lämmittää, ei ole varaa ruokaan, ja jos ostaa ruokaa, asunto jää kylmäksi.
Paitsi ruoka-avulla, eri järjestöt auttavat ihmisiä myös tarjoamalla heille koulutusta. Sen avulla työttömäksi jääneiden toivotaan voivan työllistyä tarjolla oleviin paikkoihin esimerkiksi palvelualoilla. Ravintola-alan koulutukseen on osallistunut nyt 10 viikon ajan myös
Alec Kerr.
- Olen oppinut, miten ruokaa valmistetaan. Sitä ei tule ajatelleeksi, jollei ole tekemisissä tämän alan kanssa. Nyt kun olen, mietin, miten ruoka on tehty. Tämä on ollut hyvä kokemus. Odotan aina innolla, mitä laitamme. En tiedä sitä etukäteen. Kaikkien eri ruokien kokkaaminen on ollut mukavaa.
Kerriä ruoanlaittotaidoissa opastaa kokki
Adam Weir. Alec Kerrille koulutus on tarjonnut mahdollisuuden oppia hyödyllisiä taitoja, mutta myös täysin uusia näköaloja koko elämään.
- Haluaisin ehdottomasti työskennellä tällä alalla, mutta en tiedä, miten ammattimaisesti haluan tehdä työtä. Olen saanut tästä itseluottamusta. Nytkin juttelen teille. Ennen tätä kurssia en olisi pystynyt siihen, toteaa Kerr.
- Millaista elämäsi oli ennen kurssia?
- No, yritin vain keksiä jotain tekemistä. Sitten löysin tämän kurssin ja nautin tästä, Kerr jatkaa.
Rakennemuutoksen myötä monet aiemmin varmat työpaikat ovat kadonneet. Siinä missä ennen nuori pohjoisenglantilainen saattoi helposti työllistyä kalatalouteen, kaivokseen tai teollisuuteen, ei näitä töitä enää entiseen tapaan ole.
- Jos ei menestynyt koulussa, töitä sai kalastuksesta, kaivoksesta, laivanrakennuksesta tai teräsvalimosta. Kaikki ne ajattiin alas 70- ja 80-luvuilla. Koillisen talous perustui kaivoksiin ja telakoihin, ja ne ovat kadonneet, toteaa North Shields Fishing Companyn toimitusjohtaja
Nik Hanlon.
Brexit on vaikeuttanut kalastajien työtä; byrokratia on lisääntynyt, vienti Eurooppaan on aiempaa hankalampaa. Lupaukset eivät toteutuneet, vaan rahaa ja aikaa kuluu nyt enemmän. Nuoria ei kalastusala enää samaan tapaan houkuttele, sanoo Nik Hanlon.
- Koulusta pääsevien nuorten on vaikea löytää sopivia työpaikkoja, mutta nuorten pitäisi myös olla ahkeria ja tehdä työtä. Kalastusala ei vedä puoleensa, koska se on rankkaa. Kala haisee, on kylmää ja päivät venyvät. Se ei houkuttele, sellaista työmoraalia ei enää ole, Hanlon kuvaa nykyistä tilannetta työmarkkinoilla.
Britanniassa alueelliset erot hyvinvoinnissa ovat isoja. Moni paikallinen kokee, että pohjoinen Englanti on jäänyt oman onnensa nojaan. Lupaukset paremmasta infrasta ja rakenteellisista uudistuksista eivät ole toteutuneet, sanoo Liverpoolin pormestari
Steve Rotheram. Esimerkiksi hän nostaa junat.
- Pohjoisen junayhteydet ovat aika heikot. Matkustaminen on yhtä hidasta kuin viktoriaaniseen aikaan. Jos lähtee länsirannikolta Liverpoolista itärannikolle, kokonaisuudessaan matka-aika on sama kuin sata vuotta sitten. Mikään hallitus ei hyväksyisi sitä, että Lontoossa ja etelässä olisi tällainen tilanne, mutta pohjoisessa saa olla, toteaa Rotheram.
Työväenpuoluetta edustava pormestari näkee, että alue tarvitsisi julkisia investointeja, rahaa valtion varoista. Tällä hetkellä erot ihmisryhmien välillä suurenevat. Britanniassa työssäkäyvien köyhyys on kasvava ongelma.
- Kunnollinen yhteiskunta huolehtii ihmisistä, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään. Ihmisiä pitää tietysti tukea eri tavoin, mutta heidän pitäisi päästä työllistymään. Sen lisäksi palkkojen tulisi olla riittäviä, jotta työssäkäyvien ei tarvitse käydä ruokapankeissa tai etsiä sivutöitä saadakseen lisätuloja. Iso-Britannia on hyvin vinoutunut maa. Tuloerot kasvavat eivätkä parane, pormestari Steve Rotheram puuskahtaa.
Myös Skotlannin puolella Brexitin vaikutus tuntuu. Sitä osattiin odottaa; moni äänesti brexitiä vastaan, EU:ssa pysymisen puolesta.
- Kampanjoimme jatkuvasti brexitiä vastaan, koska se oli täyttä hullutusta, toteaa skotlantilainen
Terry Howson. Kuin ampuisi itseään jalkaan, ja juuri niin kävi. Hinnat ovat nousseet kattoon. Marketissa mainostettiin vasta, että lähimaksamisen raja nousee sataan puntaan. Ikäänkuin se olisi jotenkin hienoa. Kenellä on varaa siihen? Ei kovin monella.
Howson miettii, kuinka sosiaaliavun varassa elävät ihmiset nyt pärjäävät. Hän toivoisi, että Skotlannilla olisi enemmän päätäntävaltaa omiin rahoihinsa ja asioihinsa, Lontoon sijaan.
- Ennen viikon ostokset pystyi tekemään 28 punnalla jollei tarvinnut mitään kalliimpaa eikä juonut [alkoholia]. Nyt sama määrä ostoksia maksaa lähes 50 puntaa, Howson kauhistelee. Kuinka sosiaaliavun varassa elävät ihmiset pärjäävät?
Britannian pääministerin
Boris Johnsonin konservatiivihallitus on luvannut tasoittaa eri alueiden välisiä eroja, mutta lupaukset eivät näy talousvaikeuksissa kamppailevien ihmisten elämässä. Perinteisten työläisammattien katoaminen ja kotiseutujen näivettyminen tuottavat tuskaa.
- Kriisi näkyy siinä, että ihmiset menettävät kotinsa ja joutuvat nukkumaan kadulla. Iso-Britannia on edelleen maailman viidenneksi suurin talous. Silti meillä on ihmisiä, jotka kerjäävät jotta saisivat jonkinlaisen yöpymispaikan ja vähän ruokaa vatsaansa. Niin ei voi olla sivistyneessä yhteiskunnassa, sanoo pormestari Rotheram päätään puistellen.