Kommunismin historia: markkinatalous kuoli 1800-luvulla

[dazu]

Vaalien aikaan nähtiin taas lukemattomia kommunismisyytteitä. Kokoomuksen politiikkaa ja yleensäkin oikeistolaista politiikkaa kritisoivia haukuttiin avoimesti kommunisteiksi kaikilla kanavilla. Syytöksiin liittyi jonkinlainen moraalinen sävy, jossa syyttäjä esitti itsensä moraalisesti oikeamielisenä ja syytöksensä kohteen heikkomoraalisena.
Keskusteluissa on toistunut, myös tälläkin foorumilla, myös viittaukset historiaan ja väitteet siitä, että kommunismi olisi jollain tapaa ideologiana epäoikeutettu.

Jotta kommunismia voitaisiin ymmärtää, on se asetettava oikeaan kontekstiin. Kommunismi ei ole mikään tyhjästä syntynyt mörkö, vaan se on ollut vastaus markkinatalouden ongelmiin.
Markkinatalous lähti tosissaan liikkeelle 1700-luvulla mm. Anders Chydeniuksen ja Adam Smithin myötä. Tuohon aikaan, kun ajettiin vapaata yrittämistä, ei ollut olemassa vielä nykykäsityksen mukaisia suuria yrityksiä, vaan yritykset olivat suhteellisen pieniä. Markkinatalouteen liittyi myös tasa-arvo -ideologia ja luokkayhteiskunnan poistaminen ja duunareiden työn arvostus.
Luokkayhteiskunta ja yrittäjyyden rajoittaminen valtion taholta periytyivät feodalismista.

Markkinatalouden ideologia ei kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla pääsemään vauhtiin, kun vanhat luokkayhteiskuntaa ja heikommassa asemassa olevien päähänpotkimista kannattavat despootit valjastivat markkinatalouden omaan käyttöönsä ja skenelle ilmestyivät suuryritykset, jotka teettivät lapsilla 16 tuntista työpäivää pientä leivänkannikkaa vastaan ja työntekijöitä kuoli tehtaissa, kuin kärpäsiä.
Kommunismi oli vastaus tähän 1800-luvun alussa nousseeseen suuryrityskapitalismin despotismiin.

Friedrich Nietzsche totesi 1800-luvulla kuuluisan lausahduksensa "Jumala on kuollut". Tällä hän viittasi siihen, kuinka kristinusko oli menettänyt alkuperäisen merkityksensä, koska se oli ajautunut irralleen omasta kontekstistaan. Nietzschen mukaan jokaisen ideologian merkitys on siinä kontekstissa, missä se on syntynyt. Kun ideologia irtoaa omasta kontekstistaan, siitä tulee saatanan maanpäällinen ruumis, lohikäärme, jonka suomuissa lukee "sinun pitää" ja ideologia muuttuu sadomasokistiseksi paskaksi.
Kristinuskon näkökulmasta voitaisiin puhua antikristuksesta, jonka tuleminen ennustettiin Raamatussa. Raamatun mukaan antikristus on kristillinen johtaja, joka opettaa nimellistä kristinuskoa, joka kuitenkin on oppisisällöllisesti jotain muuta, kuin kristinusko oli alunperin.

Nietzschen filosofian mukaan voisi sanoa, että markkinatalous kuoli 1800-luvulla suurten yritysten ja vanhaa luokkayhteiskuntaa kannattaneiden despoottien toiminnan seurauksena. Nämä synnyttivät tällaisen epäaatteen, antimarkkinatalouden, johon vastareaktiona syntyi kommunismi. Nykypäivän Suomessa tätä antimarkkinataloutta edustaa mm. kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto.

Kommunismin vahvin aikakausi oli 1900-luvulla, mutta 1980-luvulta lähtien voidaan sanoa, että kommunismi alkoi menettää merkitystään, kun tilanne oli jo hyvin pitkälti se, että työväestön asema markkinatalousmaissa oli merkittävästi parempi, kuin kommunistisissa maissa. Tämä työväestön aseman kohentuminen voidaan liittää aika pitkälti demokratiaan ja vasemmistoideologian aiheuttamaan paineeseen parantaa työväestön asemaa, jotta vallanpitäjät eivät menettäisi otettaan.

Myös kommunismin osalta voidaan tietysti pohtia sitä, että edustivatko esim. Lenin ja Stalin varsinaista kommunismia, vai jotakin kommunismi -nimellä kulkevaa epäaatetta, mikä oli jälleen vanhaa tuttua despotismia uudessa kuoressa.


Mielestäni me voisimme todeta, että sekä markkinatalous, että kommunismi ovat epäonnistuneet varsin lyhyessä ajassa historiallisesti tarkasteltuna. Ne ovat kuitenkin onnistuneet horjuttamaan vanhaa luokkayhteiskuntaa ja despotismia hyvin voimakkaasti.
Jos yhteiskuntaa pitäisi lähteä nyt kehittämään johonkin suuntaan, niin suunta ei voi enää olla kommunismi, eli suunnitelmatalous, eikä se voi olla epämarkkinatalous. Pitäisi ottaa niitä hyviä elementtejä ja rakentaa siitä sitten eteenpäin. Omasta mielestäni markkinatalous pitäisi palauttaa paremmin omille lähteilleen ja hankkiutua suomalaisessa yhteiskunnassa eroon kapitalistisesta markkinataloudesta ja perustaa markkinatalous luonnollisille ja vahvemmille peruspilareille, käytännössä yksilön vahvuuksiin.

Epäaatteet ovat kautta aikojen saaneet käytännön tasolla voimansa persoonallisuushäiriöistä ja despotismi on liittynyt aina viime kädessä persoonallisuushäiriöisten hirmuvaltaan, johon heillä on luonnollinen tarve. Suomeen tarvittaisiin lainsäädäntö, joka tekisi persoonallisuushäiriöisten toiminnasta mahdotonta kaikilla tasoilla ja kannustaisi samalla positiiviseen osallistumiseen.

[Haarahaukka]

Markkinatalous ei ole sama asia kuin kapitalismi.

[palokirves]

Markkinatalous ei ole sama asia kuin kapitalismi.

Kapitalismi perustuu markkinatalouteen.

[Haarahaukka]

Markkinatalous ei ole sama asia kuin kapitalismi.

Kapitalismi perustuu markkinatalouteen.

On sen lieveilmiö, jos markkinat eivät toimi ja tuhoaa markkinatalouden.

[palokirves]

Markkinatalous ei ole sama asia kuin kapitalismi.

Kapitalismi perustuu markkinatalouteen.

On sen lieveilmiö, jos markkinat eivät toimi ja tuhoaa markkinatalouden.

Vai niin.

Unohdin mainita, että kapitalismi perustuu vapaaseen markkinatalouteen. Aloittaja on aivan oikeassa, että kapitalistisia yhteiskuntia ja vapaaseen markkinatalouteen pohjautuvia yhteiskuntia ei ole, vaan kaikki yhteiskunnat ovat sekatalouksia.

Kapitalismi (saksan sanasta ’kapital’ = pääoma) on talousjärjestelmä[1], jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet voivat olla osin tai kokonaan yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä yksistään valtion omistuksessa ja hallinnassa.

Max Weberin määritelmän mukaan kapitalismi on talousjärjestelmä, joka perustuu:[2]

henkilökohtaisesta tai perheen taloudesta erotettuihin kirjanpitoa pitäviin yrityksiin,
vapaisiin markkinoihin, jotka ovat avoimet sosiaalisesta asemasta riippumatta,
kehittyneen teknologian käyttöön, erityisesti suuryrityksissä, jotka tarvitsevat runsaasti sijoituspääomaa,
tasa-arvoon lain edessä perustuva oikeusjärjestelmä, joka takaa yksityisen omistusoikeuden
joustaviin työmarkkinoihin, jotka takaavat sosiaalisen liikkuvuuden, ilman orjuutta tai maaorjuutta ja lakiin perustuvia tai institutionaalisia rajoituksia, kuten minimipalkkoja tai ammattiyhdistyksiä
osakkeiden julkiseen kauppaan, jolla kerätään suuria määriä sijoituspääoma

Vapaa markkinatalous eli laissez-faire (ranskaa, suomennettuna ”Antakaa tehdä”) katsotaan joskus ”puhtaaksi kapitalismiksi”.[4] Laissez-faire tarkoittaa minarkismia, minimivaltiota[5] tai valtion vallan eliminointia, jolloin kysyntä ja tarjonta saavat toimia vapaasti. Täysin puhdasta laissez-faire-kapitalismia ei ole koskaan ollut käytännössä.[4][6][7]

Koska kaikki nykyiset suuret taloudet käsittävät sekä yksityistä että julkista omistamista ja hallintaa, on esitetty, että sekatalous kuvaa paremmin useita nykyisiä valtioita

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitalismi