Dame ei tiennyt olevansa raskaana, kun hänen esikoisensa putosi maahan pakolaisleirillä – nyt perheellä on oma talo Suomessa
Pakolaiset: Myanmarilaiset
Dame ja Mireh elivät 17 vuotta pakolaisleirillä Thaimaassa. He eivät tiedä oikeita ikiään, sillä heidän kotikylässään ihmisistä ei pidetty kirjaa.
- Oma talo oli Damen ja Mirehin (kuvassa oikealla) harras haave, joka toteutui viime kesänä. Domella (keskellä) ja Bore-papalla on omat huoneet, isoveli Bore (vas.) jakaa omansa kuvasta puuttuvan pikkuveljensä Beren kanssa. MIKKO VÄHÄNIITTY
- Burmalainen.jpg (83.24 KiB) Katsottu 7763 kertaa
Dar Meh eli Dame on todennäköisesti vähän alle neljäkymmentävuotias. Kun Dame kysyi äidiltään, milloin hän on syntynyt, äiti vastasi:
– Oi, silloin oli niin lämmintä.
YK on arvioinut Damen syntymävuodeksi 1980. Luultavasti hän on vähän nuorempi, mutta kukaan ei tiedä varmaksi, sillä Damen kulttuurissa ihmisistä ei pidetty kirjaa.
– Kylässämme ei ollut kauppaa, ei sairaalaa eikä polkupyörää. Meillä synnyttiin ja meillä kuoltiin, Dame kertoo.
DAME ja hänen arviolta 45-vuotias miehensä
Mi Reh eli Mireh ovat kotoisin pienistä vuoristokylistä Myanmarista. He ovat karenneja, Myanmarin etnistä vähemmistöä, joka on keskittynyt Kayahin maakunnan alueelle lähelle Thaimaan rajaa.
...
SOTILASHALLINNON AIKANA huomattava osa karenneista joutui jättämään kotinsa, ja yli 10 000 karennia pakeni Myanmarista. Dame kertoo, että sotilaat polttivat kyliä maan tasalle. Karennit pakenivat metsiin ja pakkasivat mukaan sen verran ruokaa ja tavaraa kuin ehtivät ja pystyivät kantamaan. Piiloa piti vaihtaa muutaman päivän välein, ja ruokaa täytyi kätkeä, sillä sotilaat tuhosivat kaiken minkä löysivät.
Mirehin isällä oli lehmiä ja biisoneita, kunnes sotilaat polttivat ne kaikki. Se on ainoa kerta, kun Mireh muistaa isänsä juoneen.
– Tiesin isän olevan todella surullinen, kun hän osti viimeisillä rahoillaan kuusi pulloa viiniä.
Sotilaat ampuivat Damen isovanhemmat. Perhe oli ollut metsässä sotilailta piilossa ja kuullut laukauksia. Muut olivat paenneet, mutta Damen isän vanhemmat ja täti olivat jo vanhoja, eivätkä jaksaneet juosta.
– Myöhemmin isäni löysi vanhempiensa ruumiit. Ne olivat mädäntyneet, ja eläimet olivat syöneet niitä.
Papan takki jäi Damen perheelle. Dame muistaa, että joskus ikävissään hän painoi kasvonsa takkia vasten ja lohduttautui papan tuoksulla.
PERHE PAKENI pakolaisleirille, jossa Dame ja Mireh elivät 17 vuotta. Heidän kaikki kolme lastaan ovat syntyneet siellä.
...
PERHEEN TOINEN lapsi,
Doe Meh eli Dome, 18, muistaa leiriltä kanat ja siat, joita perheellä oli talon alakerrassa. Hän oli 6-vuotias, kun perhe sai turvapaikan Suomesta ja muutti Jyväskylään.
– Muistan, kuinka leikimme leirillä kavereiden kanssa ja että koulussa oli kova kuri. Opettaja saattoi luokan edessä lyödä takapuolelle tai sormille.
Kun Dome oli pieni, Mireh oli vuoden poissa kotoa töiden vuoksi. Tuona aikana Dome oppi puhumaan, eikä hän tunnistanut isäänsä tämän palattua.
Damella ei ollut Mirehin poissaollessa rahaa perheen elättämiseen.
– Keitin ja myin riisiviiniä, ja ostin rahoilla lapsille vaatteita ja ruokaa, Dame kertoo.
DAMEN JA MIREHIN perhe pääsi Suomeen kiintiöpakolaisina kaksitoista vuotta sitten. Turvapaikkaa varten Damea ja Mirehiä haastateltiin kolme kertaa. Damen eteen levitettiin Euroopan kartta ja häneltä kysyttiin, minne hän haluaisi asumaan.
– Tökkäsin karttaa sormella, ja se meni vahingossa Suomen päälle. En tiennyt Suomesta mitään.
Perhe arvelee, että Bore oli yksi syy, miksi he saivat turvapaikan Suomesta. Heille sanottiin, että Suomessa kehitysvammaisen lapsen olisi hyvä kasvaa.
Pian Suomeen muuton jälkeen Bore joutui sappikivileikkaukseen.
– Jos olisimme yhä olleet leirillä, Bore olisi varmaan kuollut, Mireh arvelee.
JYVÄSKYLÄSSÄ ASUU 18 karenniperhettä. Mireh oli kotimaassaan opettaja ja Suomessa hän opetti yhden vuoden karennien lapsille näiden äidinkieltä. Nyt hän työskentelee kiinalaisessa ravintolassa kokkina.
Dame hoiti aluksi lapsia kotona ja kävi suomen kielen alkeiskurssilla. Kuopus
Beh Reh eli Bere, 13, oli vain puolivuotias perheen tullessa Suomeen.
Suomen kielen oppiminen oli hidasta, sillä Dame ei osannut lukea ja kirjoittaa edes omalla äidinkielellään. Opettaja huomasi Damen vaikeudet ja antoi tälle lisäopetusta oppituntien jälkeen. Yhtenä päivänä Dame huomasi osaavansa lukea.
– Huomasin, että K ja A on ka. Ja N ja A on na. Ja yhdessä niistä tulee ka-na.
Dame kertoo aina kadehtineensa Mirehin taitoa lukea ja kirjoittaa perheen äidinkielellä. Nyt opettaja siirsi Damen suoraan toisen alkeiskurssin yli seuraavalle tasolle.
Dame kävi kotitalouskoulun, ja sen jälkeen hän on työskennellyt neljä vuotta henkilökohtaisena avustajana samalla työnantajalla.
VIIME KESÄNÄ Damen ja Mirehin suuri haave toteutui, kun he ostivat omakotitalon Jyväskylän Kypärämäestä. Talorahoja hankittiin palkkatöissä ja marjametsässä.
Marjakaudelle lomansa ajoittaneet Dame ja Mireh tekivät jopa kymmentuntisia päiviä poimiessaan ja putsatessaan puolukoita ja mustikoita. Metsistä saatu saalis myytiin tutuille, jotka ovat jo vuosia ostaneet marjansa heiltä.
– Auto oli vinossa ja väärässä ämpäreistä, kun tulimme marjametsistä kotiin viime kesänä, kertoo perheen ystävä ja entinen naapuri Aune Horttanainen, joka on ollut usein kuskina marjareissuilla.
Damelta on usein udeltu, missä hän käy marjassa, mutta Dame pysyy vaiti.
– Suomalainen ei paljasta marjapaikkojaan. Minä olen suomalainen nyt.
Talossa asuu myös Mirehin isä, 85-vuotias
Boe Reh eli Bore. Damen vanhemmat ovat edelleen pakolaisleirillä, eikä Dame usko heidän pääsevän sieltä pois. Vain hyvin harva pääsee pakolaiskiintiöihin, eikä vanhemmilla ole kotimaassa paikkaa, johon palata. Ajatus tekee Damen surulliseksi.
– Näen melkein joka yö unta vanhemmistani. Onko heillä kaikki hyvin? Onko heillä ruokaa?
Joitakin vuosia sitten Dame kysyi
Aune Horttanaiselta, voisiko tämä olla hänen Suomen äitinsä.
– Myös 13-vuotias Bere on sanonut, että on mullakin mummo, mutta ei ihan oikea mummo, Aune Horttainainen kertoo.
SUOMI ON turvapaikka. Se on kuin lottovoitto, Dame ja Mireh sanovat. Täällä on turvallista, ruokaa, ja lapset saavat koulutuksen.
Bere on yläkoulussa. 22-vuotias Bore kävi Valteri-koulun ja opiskelee nyt ammattiopisto Spesiassa. 18-vuotias Dome käy kolmatta vuotta Schildtin lukiota, ja aikoo valmistua ylioppilaaksi ensi jouluna. Penkkareissa hän pukeutui oranssiin Pac-Man-asuun. Kavereilla oli samanlaiset eri väreissä.
Nyt Dome lukee ylioppilaskirjoituksiin. Kirjoitettavat aineet ovat suomi toisena kielenä, englanti, pitkä matematiikka, kemia ja biologia.
– Lukion jälkeen olisi kiva päästä Turkuun opiskelemaan hammaslääkikseen, hän pohtii.
