Tutkiva journalisti Roxanne Asgarian on kirjoittanut tapuksesta kirjan 2023: "We were once a family: A story of love, death and child removal in America".
Siinä Asgarian selvittää Hartien adoptoimien lasten alkuperää, lasten sijoituksia sekä kirjassa kritisoidaan voimakkaasti lastensuojelujärjestelmää, erityisesti Texasissa.
Kuinka liberaali pariskunta, jotka suitsuttivat onneaan ja rakkauttaan ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta sosiaalisessa mediassa, saattoivat syyllistyä perhesurmaan? Jennifer ja Sarah Hartin adoptoidut lapset olivat Markis (19), Hannah (16), Devonte (15), Jeremiah (14), Abigail (14) ja Ciera (12). Lapset olivat syntyneet kahteen eri perheeseen Texasissa. Hartit muuttivat asuinpaikkaansa Minnesotan ja Oregonin kautta Washingtonin osavaltioon, ilmeisesti aina siinä vaiheessa, kun sosiaaliviranomaiset alkoivat tutkia perheen oloja.
Devonte, Jeremiah ja Cirea olivat sisaruksia, joiden äiti oli kokaiiniriippuvainen. Lapset asuivat tätinsä Priscillan kanssa ennen kuin heidät siirrettiin sijaisperheeseen. Priscilla olisi halunnut adoptoida sisarensa lapset ja siksi heidän asianajajansa kehotti lasten äitiä luopumaan oikeuksistaan lapsien huoltajana. Tämä kuitenkin avasi mahdollisuuden kenelle tahansa kiinnostuneelle adoptoida lapset, eikä oma täti ollut enää etusijalla.
Teksasin lastensuojelujärjestelmä on erittäin kärkäs lasten sijoittaja. Biologisten vanhempien oikeutta lapsiinsa kohdellaan paljon ankarammin kuin muualla Amerikassa, ja Texas käyttää myös paljon liittovaltion rahaa sijoituspaikkojen hankkimiseen. No eikö ole hyvä, että lapset siirretään pois turvattomista kodeista? Kuitenkin tilastojen mukaan 75% huostaanotoista johtuu laiminlyönneistä (engl. neglect) ja 25 % kaltoinkohtelusta (engl. abuse). Ongelmallista se on siksi, että laiminlyönti ja köyhyys usein sekoitetaan keskenään viranomaisen silmissä. Ja kun lapsen huoltajuuden kerran menettää, se on järjestelmän toimesta tehty erittäin vaikeaksi saada takaisin.
Hartien lasten tapauksessa, lasten biologisiin vanhempiin suhtauduttiin epäilevästi ja kielteisesti viranomaisten taholta ja Hartien toimintaa katsottiin sormien läpi, silloinkin, kun selviä hälytyksen merkkejä oli jo nähtävillä. Minnesotassa asuessaan lasten opettajat tekivät Hartien perheestä kuusi ilmoitusta lastensuojeluun, ja Jennifer Hart sai kotiväkivaltatuomion 2011, minkä jälkeen lapset vedettiin pois koulusta, kotiopetukseen, näin syventäen heidän eristystään muusta maailmasta. Ja silloin, jos sosiaalityöntekijät ilmaantuivat tarkastuskäynnille, naiset kehuivat taitojaan vanhempina ja kertoivat hyväntahtoisuudestaan, ja kaikki tuntui menevän sosiaaliviranomisille läpi: Lastensuojeluviranomisten raporteissa kuvailtiin Hartien kotia "vakaaksi ja rakastavaksi ympäristöksi", missä lapset "kukoistivat".
Jennifer Hartin sosiaalisen median päivitykset näyttäytyvät tapauksen jälkeen ei pelkästään harhaisina vaan kammottavina: "Jos emme me, niin kuka sitten? Meillä oli tarjota lasteittain rakkautta, myötätuntoa, älyä ja luonnollisia vaistoja luovimaan näissä syvissä vesissä." Pariskunnallla oli harhaluulo omasta erinomaisuudestaan ja siitä, kuinka he olivat näiden mustien lasten valkoisia pelastajia, joita ilman nämä eivät voisi elää.
Lähde:
https://www.nytimes.com/2023/03/08/book ... arian.html