Long Islandin sarjamurhaaja

[hannu hanhi]

"Jane Doe No. 7" tai "Fire Island Jane Doe" on tunnistettu. Hän on 1996 kadonnut Karen Vergata, joka oli kadotessaan 34-vuotias.

https://www.cbsnews.com/news/gilgo-beac ... sing-1996/

[viivahattu]

Löydetty siis heti katoamisvuonnaan, mutta ei ole tunnistettu? Eivätkö ameriikan Reinikaiset ole vain jaksaneet käydä läpi suunnilleen ikähaarukkaan osuvia, lähiseuduilta lähiaikoina kadonneita henkilöitä?

[terssi]

Ilmeisesti katoamisilmoitusta ei oltu tehty. Syy tuntuu aika erikoiselta:

"Dominic Vergata tried to file a missing person’s report with the New York City Police Department, but was told he couldn’t because of Karen’s age."

[matamimimmi]

REX HEUERMANN - miten LONG ISLANDIN SARJAMURHAAJA napattiin?

https://www.youtube.com/watch?v=QP_zgXQ ... aLascelles

Annukka Lascelles löytyy youtube video tapauksesta

[terssi]

Se FBI:n aikanaan rajaama syyllisen asuma-alue on myös hyvin suosittu virkavallan keskuudessa. Se johtuu läheisestä poliisiopistosta. Siitä voi vetää omat johtopäätelmät siihen, että miksi tutkinta sakkasi.

Poliisi oli Rexin jäljillä vuoden verran ennen kuin onnistuivat todistamaan sen pizzan ja yhdistämään dna:n Rexiin. Mitäpä tuumaatte, olisiko sarjamurhaaja sen vuoden aikana havainnut että hän on seurattavana?

Tänä keväänä joku oli tilannut yöllä uhrien asianajajalle pizzaa kotiin, ainakin asianajaja väittää niin. Ja juuri ennen toimitusta joku oli soittanut ja todennut että toivottavasti maistuu.

En sulkisi pois sitä mahdollisuutta, että Rex oli jossain vaiheessa havainnut häntänsä – ja saattoi jopa jättää pizzanreunat tarkoituksella syötiksi. Sitä tukee myös se, että kiinniottotilanteessa hän oli ilmeisesti todennut että "onko tämä jo uutisissa?" eli oli ehkä odottanut sen tapahtumista.

[viivahattu]

"Dominic Vergata tried to file a missing person’s report with the New York City Police Department, but was told he couldn’t because of Karen’s age."

Dominic Vergata on varmaankin Karen Vergatan isä tai veli? Jenkeissä taitaa olla edelleenkin sellaista, että jos täysi-ikäisestä tekee katoamisilmoituksen kukaan muu kuin kadonneen lapsi tai puoliso, viranomaiset saattavat ainakin aluksi kohauttaa olkapäitään ja todeta, että land of the free, ei sen tarvitse sinulle ilmoittaa että missä on ja mitä tekee. Takavuosina tätä on ymmärtääkseni ollut vielä paljon enemmän.

[terssi]

Kiitos selvennyksestä. Tosiaan isä oli kyseessä. Isä joutui palkkaamaan yksityisetsivät ja samalla jäi LISK-tutkijoilta mahdollisuus etsiä uhria kadonneiden joukosta.

[dazu]

Joku amerikkalainen media oli tehnyt juttua, että Atlantic Citystä aikanaan löytyneet murhatut seksityöläiset saattavat olla Hauermanin töitä ja viranomaiset olisivat innostuneet näitä tutkimaan. Ilmeisesti tekotavat olivat aika samanlaisia. On tässä taas vähä sellaista riskiä, että kaikki sektityöläisten murhat on menossa samaan piikkiin, vaikka ovat varmasti useamman sarjamurhaajaan keskeistä riistaa useastakin syystä. Eikä vähiten siksi, että kiinnijäämisriski pienenee heitä murhatessa.

Mun käsittääkseni Atlantic Cityn murhat on profiloitu voima -ja hallinta tyypin sarjamurhaajan tekosiksi. Kyseinen tekijä on tappanut uhrinsa melko nopeasti, kun taas sadistiseksi sarjamurhaajaksi profiloitu LISK kidutti uhrejaan tunteja, tai päiviä ennen surmaamista. LISK:n tekemillä murhilla on myöskin pitkät välit, kun taas Atlantic Cityn tapauksissa tekijä tappoi neljä uhria neljässä viikossa.

Mielestäni perheenäiti Patricia Viola on myös LISK:n uhri. Olen asiasta kirjoittanut tähän ketjuun vuonna 2014. Violan ruumis oli paloiteltu ja jätetty samalla tapaa tuonne rannalle, kuin LISK:n uhrit. Viola asui New Jerseyssä ja Heuermannilla oli tuonne yhteyksiä.

Oma veikkaukseni on, että Heuermannilla on 15-20 uhria.

[tj_eme]

Rex Hauermaniin liitetään nyt tällainen katoamistapaus.

https://charleyproject.org/case/julia-ann-bean

[Serenity]

Gilgo Beachin murhat - kuinka murhaaja välttyi kiinnijäämiseltä 13 vuotta?

Lähde The New York Times 20.10.2023. Olen kääntänyt ja tiivistänyt artikkelia.https://www.nytimes.com/2023/10/19/maga ... olice.html

New York Timesin artikkelissa käydään syvällisesti läpi poliisivoimien ja syyttäjänviraston poliittista suhmurointia ja syvälle ulottunutta korruptiota Long Islandin Suffolk Countyssa. Poliisit kyttäsivät lähinnä toisiaan. Syyttäjä ei halunnut käyttää resursseja tukiasemista saadun puhelinten paikannusdatan läpikäyntiin. Poliisijohto myös torppasi FBI:n tarjoaman avun. Erittäin oleellinen vihje Heuermannin autosta tutkittiin vain pintapuolisesti ja unohdettiin sitten, kun ensimmäinen haku ei tuottanut tulosta. Valtava määrä aineistoa oli digitoimatta. Murhat olisi voitu ratkaista kymmenen vuotta aikaisemmin, koska kaikki oleelliset teknologiat Heuermannin kiinnisaamiseen olivat jo poliisin käytössä. Vasta sitten, kun vastuuhenkilöt olivat vaihtuneet ja Gilgo-murhia tutkimaan perustettiin uusi erikoisryhmä, jossa oli mukana eri viranomaisten edustajia, johtolankoja alettiin tutkia huolellisesti ja järjestelmällisesti. Ilman viranomaisten viivyttelyä ja suoranaista vastahankaisuutta rikokset olisi todennäköisesti selvitetty pian Gilgon nelikon löytymisen jälkeen.

Suffolk Countyssa on erittäin vahva poliisien ammattiliitto. Liitto on iso ja vaikutusvaltainen ja sillä on paljon rahaa, mitä se käyttää vaalilahjoituksiin. Piirisyyttäjät ovat vaaleilla valittuja viranhaltijoita, ja jos poliisien liitto antaa tukensa syyttäjän virkaa hakevalle, tällä on virassaan hyvin vähän halua käydä tutkimaan poliisin epäiltyjä virkarikoksia tai laiminlyöntejä. Päin vastoin, hän voi kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa pitämällä korkeita poliisiviranomaisia pihdeissään. Tällainen syyttäjä oli Thomas Spota, joka oli Suffolk Countyn piirisyyttäjä kun Gilgon ruumiit löydettiin. Spota oli orkestroimassa poliisikunnan uudistusta ujuttamalla itselleen myötämielisiä poliiseja korkeisiin virkoihin, sementoidakseen oman uudelleenvalintansa. Mediahuomio tässä vaiheessa oli kiusallista ja Spota oli raivoissaan, kun poliisijohtaja Richard Dormer kertoi lehdistötilaisuudessa, että heillä on teoria, että kaikki uhrit olivat yhden ja saman sarjamurhaajan tappamia. Spota piti pian oman lehdistötilaisuutensa, missä hän veti maton Dormerin alta, kuvaillen että murhaajia saattoi olla jopa kolme, ja hänen mukaansa Long Islandin etelärantaa oli pidetty ruumiiden dumppauspaikkana jonkin aikaa, mutta mitään aktiivista sarjamurhaajaa siellä ei ollut. Dormer lähetettiin eläkkeelle ja uusi komentaja nimitti pian Suffolk Countylle uuden poliisipäällikön, Spotan henkilökohtaisen suojatin James Burken, jonka valtakaudella Gilgon murhien tutkinta taantui. Burke keskittyi hankaloittamaan omien vastustajiensa elämää poliisikunnassa ja sortui laittomuuksiin ja korruptioon.

Poliisilla oli hyviä johtolankoja jo alussa. Pian sen jälkeen kun Amber Costellon ruumis oli tunnistettu 2011, poliisit kävivät asunnolla, jossa Costello asui ennen katoamistaan. Costello asui yhdessä poikaystävänsä Bjorn Brodskyn ja kämppäkaveri David Schallerin kanssa. Kaikki kolme käyttivät huumeita, ja käytön rahoitti Costellon työ escorttina, mistä hän laskutti normaalisti 250 dollaria per käynti. Iltana, jolloin Costello katosi, kämppäkaveri kuuli hänen sopivan puhelimessa tapaamisen pokan kanssa poikkeuksellisen korkeaan hintaan: 1500 dollaria koko yöstä. Costello sopi noudon talonsa luo ja kämppis Schaller saattoi Costellon ovelle, mutta joko ei nähnyt Costellon asiakasta tai oli niin pöllyissä, ettei pystynyt muistamaan.

Poliisilla oli kuitenkin Costellon puhelutiedot ja siinä näkyi, että samasta prepaid-liittymästä, mistä viimeinen puhelu tuli, oli viestitelty jo edellisenä iltana. Silloin jotain oli mennyt pieleen eikä tapaamista ollut järjestynyt. Kämppäkavereilla oli huijauskuvio, mitä he käyttivät milloin kykenivät: kun Costello oli saanut pokan rahat haltuunsa, Brodsky tai Schaller hyökkäsivät piilosta ja ajoivat pokan karkuun, niin että Costello sai rahat mutta hänen ei tarvinnut lähteä asiakkaan matkaan. Schaller oli tehnyt tämän tempun silloin ensimmäisenä iltana ja asiakas oli ottanut yhteyttä Costelloon vaatien uutta tapaamista. Kukaan ei nähnyt Costellon asiakasta viimeisenä iltana, mutta jos tämä sama mies oli käynyt talolla jo edellisenä iltana, ehkä hänet oli joku selväpäinen nähnyt silloin? Todistaja löytyikin: hän kuvaili "mörön näköisen" miehen, joka oli isokokoinen, ainakin 190 cm pitkä ja hänellä oli tuuhea, sekainen tukka ja paksut silmälasit. Todistaja osasi kuvailla myös auton mitä iso mies oli ajanut: vihreä Chevrolet Avalanche, jossa oli erikoinen takaovi, joka aukesi kuin pick-upin perälauta. Poliiseilla oli siis tässä vaiheessa kuvaus epäillystä ja tämän käyttämästä autosta. Mutta hyvä vihje kuihtui. Poliisit etsivät kuvaukseen sopivaa ajoneuvoa DMV:n eli ajoneuvoviraston tietokannasta, mutta erikoisen malliset autot, kuten Avalanche, joka on välimuoto maasturista ja pickupista, joskus luokitellaan väärin DMV:ssä eivätkä silloin näy hakutuloksissa. Jostain syystä myöskään "mörön näköistä" miestä ei myöskään alettu etsiä. Vihjetietoa ei digitoitu ja se unohtui kasvavan tietomäärän alle.

Samaan aikaan Suffolk Countyyn saapui syyttäjä Spotan kätyri James Burke poliisipäälliköksi. Hän oli poliisin urallaan joutunut useasti vaikeuksiin, esim hukkaamalla virka-aseensa ja vakavin tapaus oli, kun sisäinen tutkinta syytti häntä crackin polttelusta prostituoidun kanssa. Spota, siihen aikaan yksityinen asianajaja, tuli hätiin ja sai Burken uran pelastettua. Kun syyttäjä Spotalla oli poliisipäällikkö taskussaan, hän sai haltuunsa molempien laitosten poliittisen mahdin. He saattoivat käyttää valtaansa miten halusivat. Kun FBI:n maineikas käyttäytymistieteen yksikkö Quanticosta saapui auttamaan Gilgon murhaajan profiloinnissa alkuvuodesta 2012, Spota käännytti heidät pois, julistaen ettei heitä täällä tarvita. FBI antoi paikallispoliiseille myös tukiasemista kerättyä dataa murhaajan käyttämän prepaidien signaaleista. Kuukausien työn ansiosta FBI oli saanut rajattua kaksi maantieteellistä aluetta: keskisen Long Islandin ja Manhattanin keskikaupungin. Tämä viittasi, että tappaja liikkuu näiden kahden alueen välillä, ehkä työmatkaa tehden tai kodin ja vapaa-ajan asunnon välillä. Ennen kuin FBI suljettiin ulos, he tarjoutuivat myös tutkimaan, löytävätkö he datasta puhelinnumeroita, jotka kytkeytyvät samaan tukiasemaan samaan aikaan murhissa käytettyjen prepaidien kanssa. Jos murhaaja kuljetti omaa puhelintaan mukanaan prepaidin lisäksi, tällä keinoin murhaajan oma puhelin saattaisi löytyä datavirrasta. Piirisyyttäjä Spota ei halunnut tähän ryhdyttävän ja kieltäytyi hankkimasta oikeuden lupia tällaista tutkintaa varten, koska hän koki sen olevan "hakuammuntaa". Häntä ei kiinnostanut käyttää moiseen resursseja.

Tutkinnan alkuvaiheessa poliisit alkoivat selaamaan myös Long Islandin alueen metsästyslupia, koska uhrien käärimiseen käytetyt säkit olivat samanlaisia, mitä metsästäjät käyttävät. Tätäkään tutkintalinjaa ei viety loppuun asti. Nyt tiedämme, että Rex Heuermann oli innokas metsästäjä. On ihme, ettei hänen nimensä tullut esiin edes tässä yhteydessä.

Yksi toinen asia, mitä ei tarkistettu, oli aselupien rekisteri. Rex Heuermannilla oli ällistyttävät 97 luvallista asetta, mikä olisi varmasti herättänyt huomiota, jos aselupien hakua olisi alkuvaiheessa tehty. "Mutta uhreja ei oltu ammuttu!" Tämähän pitää paikkaansa, ruumiista ei ole löydetty luotien jättämiä vaurioita. Eikä juuri muitakaan, koska useimmat olivat pahoin maatuneita. Jälkien vähäisyyden takia useimpien uhrien kuolinsyyksi on tulkittu kuristaminen.

James Burken johtamiskaudella, vuosina 2012-2015, Suffolk Countyn poliisilaitoksen Gilgo-huone oli harvakseltaan käytössä, eikä mitään paineita osoitettu ylhäältä, että tapausten olisi selvittävä. Poliisilaitoksen moraali oli tiessään: Burken alaiset juopottelivat hänen toimistossaan ja Burke määräsi alaisiaan vakoilemaan tyttöystäväänsä, ex-kumppaneitaan ja vastustajinaan pitämiään henkilöitä. Burkelle epälojaalit poliisit alennettiin.
Spotan ja Burken valtakausi alkoi heille suotuisasti mutta pian Burke mokasi. Joulukuussa 2012 asemalle tuotiin todistaja huumejuttuun liittyen. Kyseinen todistaja oli pikkurikollinen, joka murtautui poliiisautoihin ja oli varastanut Burken autosta kassin, jossa oli pornoa, seksileluja, sikareja, asevyö ja ammuksia. Tämä oli Burken "bilekassi". Kun Burke sai tietää, hän raivostui ja hyökkäsi todistajan kimppuun alaistensa nähden, ja jotkut etsivistä osallistuivat todistajan pahoinpitelyyn ja kehuskelivat sillä myöhemmin. Tapauksesta tuli kuitenkin taakka niin Burkelle kuin hänen isännälleen piirisyyttäjä Spotalle, joiden piti keskittyä peittelemään tapausta ja uhkailemaan todistajat hiljaiseksi. Miestyövoima, mitä olisi voitu käyttää Gilgon tappajan etsintään, käytettiin omien kollegoiden uhkailuun ja salakuunteluun.

Burkeen kohdistui kuitenkin FBI:n tutkinta ja ylemmän tahon syyttäjänviranomainen asetti Burken syytteeseen oikeuden kulun estämisestä ja kansalaisoikeuksien rikkomisesta. Burke myönsi syyllisyytensä ja tuomittiin 46 kuukaudeksi vankeuteen 2016. Tutkinta oli laajentunut Burken toimista kattamaan myös Suffolkin syyttäjänviraston ja Spota sai syytteet vuonna 2017 ja vuonna 2019 tuomittiin 5 vuodeksi vankeuteen salaliitosta, oikeuden kulun estämisestä, todistajien uhkailusta ynnä muista rikoksista.

Thomas Spota, piirisyyttäjä syytteeseen asettamisen jälkeen ja oikealla FBI:n pidättämä James Burke, Suffolk Countyn poliisipäällikkö

Spota_Burke.JPG (81.49 KiB) Katsottu 2825 kertaa

-jatkuu

[Serenity]

juttu jatkuu:

Spota ja Burke olivat poissa, mutta poteroajattelu säilyi. Suffolk Countyssä oli totuttu tietynlaiseen kulttuuriin, missä poliisissa tehtiin mitä huvittaa. Poliisikomentajaksi nimitetty Tim Sini, joka joutui siivoamaan Burken jälkeensä jättämän sotkun, sai osakseen kyräilyä kun hän halusi modernisoida Gilgon murhatutkinnan. Hän pyysi FBI:n takaisin auttamaan puhelindatan kanssa ja investoi uusiin laitteisiin. Tässäkin hän kohtasi vastarintaa. Sini valittiin seuraavaksi piirisyyttäjäksi ja siltäkin pallilta jatkoi poliisilaitoksen pöyhimistä. Hän perusti tutkintaryhmän käymään läpi vanhoja tapauksia, missä poliisin väärinkäytökset olivat johtaneet oikeusmurhiin Suffolk Countyssa. Yksikkö paljasti tapauksen, jossa vuonna 1977 poliisi pieksi tunnustuksen miehestä, joka joutui tämän takia 33 vuodeksi syyttömänä vankilaan. Välit syyttäjä Sinin ja poliisilaitoksen välillä eivät olleet lämpöiset. Syyttäjä pyysi poliisia tutkimaan tiettyjä johtolankoja mitä FBI:ltä oli saatu, mutta etsivät eivät tehneet mitään. Esimerkiksi kesällä 2021 tukiasemista saaduilla paikannustiedoilla murhaajan käyttämän puhelimen signaalialueet oli saatu pienennettyä sen verran, että Long Islandilla olevan laatikon sisään jäi vain 1000 miestä. Tästä joukosta olisi perinteisellä poliisitutkinnalla voitu löytää ne henkilöt, jotka matkaavat töihin Manhattanin keskikaupungille. Tähänkään ei kuitenkaan haluttu ryhtyä. Tämä ei olisi ollut suunnaton urakka vaan täysin tehtävissä, jos etsivät olisivat halunneet paneutua asiaan.

Syyttäjä Sini sekä FBI olivat erittäin turhautuneita poliisin toimintaan ja FBI uhkasi vetää apunsa pois. Poliisilaitoksella taivuttiin sen verran, että Gilgon tutkinnanjohtaja vaihdettiin. Uusi poliisikomentaja Geraldine Hart tuli asemaan ulkopuolisena eikä ollut vanhaan systeemiin sidottu. Hän oli vaikuttunut Golden State Killerin löytymisen mahdollistaneesta geneettisestä genealogiasta. Hän palkkasi geneettistä sukututkimusta tekevän yrityksen selvittämään yhden Gilgon tuntemattoman vainajan henkilöllisyyttä, ja tämän ansiosta Valerie Mack tunnistettiin. Mack katosi vuonna 2000 ja hänkin oli toiminut escorttina. Hart myös päätti tuoda julkisuuteen vyön, johon oli kohokuvioilla kirjailtu WH tai HM, jos joku tunnistaisi sen.

Vasta vuonna 2022 Gilgon murhien ympärille koottiin tarpeeksi asiantunteva tutkimusryhmä eri viranomaisista, jossa työskenneltiin täysipäiväisesti ja jonka sisällä jaettiin informaatiota, resursseja ja ajatuksia. Digitoimatonta dataa oli valtavasti. Uudella piirisyyttäjällä Ray Tierneyllä oli kokemusta jutuista, joissa tukiasemadata on toiminut ratkaisevassa roolissa. Hän koki, että juttu oli ratkaistavissa. Kun paperiset aineistot oli digitoitu, tutkimusryhmä sai maaliskuussa 2022 tietää vihreästä Chevrolet Avalanchesta. Hakuun käytettiin toista tietokantaa, missä ei ollut DMV:n tietokannan ongelmia ja hakutulos saatiin saman tien. Tietokanta ei ollut uusi: jos Suffolk Countyn etsivät olisivat viitsineet hakea todistajan kuvailemaa autoa myös tästä tietokannasta aikoinaan, he olisivat saaneet saman hakutuloksen.
Haulla löydettiin auto, joka kuului murhien aikaan Long Islandilla asuvalle Rex Heuermannille: mörön kokoiselle miehelle, joka asui ja työskenteli tukiasemadatasta saatujen maantieteellisten polygonien sisällä. Auton omistajuus oli sittemmin siirtynyt Heuermannin veljelle.

Mutta nyt tutkijoilla oli epäilty, johon kohdistaa lisää tutkintaa. Vuonna 2022 keskityttiin seuraamaan Heuermannin liikkeitä murhien aikaan ja vertaamaan sitä uhrien liikkeisiin, käyttäen FBIn kokoamaa tukiasemadataa. Datasta näkyi, että mihin Heuermannin henkilökohtainen puhelin matkasi, murhaajan käyttämät prepaidit kulkivat myös. Mutta miten perheellinen mies saattoi yhteensovittaa normaalin elämänsä ja naisten murhaamisen? Saadakseen kuvan millaista elämää Heuermann viettää, tutkittiin erilaisia digitaalisia lähteitä. Selvisi, että Heuermannin vaimo, Asa Ellerup, oli neljän päivän reissulla toisessa osavaltiossa, kun Megan Waterman katosi. Kun Amber Costello lähti viimeisen kerran kotoaan, Ellerup oli viettämässä viikon lomaa New Jerseyssä. Samaan aikaan, kun Ellerup matkusti Islantiin, Melissa Barthelemy katosi. Heuermannin vaimo ei silloinkaan ollut kaupungissa, kun Barthelemyn pikkusisarelle, Amandalle, alkoi tulla häiritseviä puheluita Melissan numerosta, missä langan päässä oli mies.

Tutkijat selasivat Heuermannin sähköpostin. Sitä kautta löytyi lisää prepaid-tilejä, mutta näistä yksikään ei liittynyt murhattuihin naisiin. Kuitenkin yhdelle prepaidille oli tehty sähköpostitili, minkä kautta Heuermann oli tehnyt Google-hakuja. Ja näiden hakujen sisältö nostatti hiukset pystyyn: Heuermann oli kiinnostunut väkivaltaisesta pornosta, hän oli kiinnostunut lapsipornosta. Hän seurasi uutisointia Gilgo-tutkinnan edistymisestä. Hän oli Tinderissä ja haki sieltä escortteja. Ja hänellä oli aseita, todella paljon aseita.

Kun kuva Heuermannin toimista alkoi tarkentua, tutkijat ymmärsivät, että kello tikittää: suunnitteliko Heuermann uutta rikosta tai oliko hän jo tehnyt jotain? Miten hän reagoisi, jos saisi tietää, että häneen kohdistuu tutkinta? Onko mahdollista, että Heuermann alkaa ammuskella, jos hän kokee olevansa nurkkaan ajettu?

Tutkimusryhmällä oli myös DNA:ta, mitä oli saatu eristettyä uhrien sitomiseen käytettyyn teippiin takertuneista ihokarvoista. Poliisit varjostivat Heuermannia ja tonkivat roskiksesta Manhattanilla pizzalaatikon, missä oli tähteeksi jääneitä reunapaloja. Poliisit poimivat pulloja, jotka olivat Heuermannien talon kierrätyslaatikossa. Pizzalaatikon DNA sopi yhteen ihokavoista, kaksi karvaa taas sopi pulloista saatuun DNA:han, joka oli Heuermannin vaimon. Tutkijat päättelivät, että Heuermann oli käyttänyt kotonaan lojunutta teippirullaa uhrien paketointiin.

15. heinäkuuta 2023 ryhmä poliiseja pidätti Heuermannin Manhattinilla. Yllätyksellinen pidätys sujui ilman vastarintaa. Heuermannia syytetään kolmen naisen murhasta: Watermanin, Costellon ja Barthelemyn. Hän on myös pääepäilty Brainard-Barnesin murhaan. Heuermann kiistää syyllisyytensä.

[Oikeus ennen kaikkea]

Sarja­murhaaja soitti uhrinsa teini-ikäiselle siskolle – Long Islandin hirviöksi paljastui 13 vuoden jälkeen arkkitehti ja perheenisä Rex Heuermann
Mies on ehtinyt kävellä reilun korttelin päähän toimistostaan Fifth Avenuella.
On torstai 13. heinäkuuta 2023, kello seitsemän maissa illalla. New Yorkin kuuluisin ostoskatu on melko hiljainen, vaikka ollaan Manhattanin ytimessä. Mies kävelee rauhallisesti ohi kioskin kohti kadunkulmaa, jonka takaa tulisi näkyviin Empire State Buildingin sisäänkäynti.
Samalla hän tallentuu kioskin valvontakameraan.
Kuvassa hän näyttää tavalliselta keski-ikäiseltä mieheltä. Hän on pitkä ja kookas, mutta ei mitenkään silmiinpistävästi, ja pikkuisen pullea, pehmeännäköinen. Hänellä on yllään vaaleansininen lyhythihainen paita ja hiekanväriset housut, olalla tummanruskea nahkalaukku.
Jos hän tulisi satunnaisesti vastaan kadulla, silmä ei viivähtäisi hänessä.
Mies on kuusissakymmenissä, ja hän on työskennellyt Manhattanilla omassa arkkitehtitoimistossaan yli 30 vuotta. Hän on ollut naimisissa 27 vuotta, ja hänellä on islantilaissyntyisen vaimonsa kanssa kaksi aikuista lasta. Pariskunta asuu viihtyisällä pientaloalueella Long Islandin Massapequa Parkissa.
Sinne mies on ehkä nytkin matkalla, palaamassa työpäivän jälkeen kotiin, kun hän kävelee ohi kioskin Fifth Avenuella. Mutta hän ei pääse seuraavaan kadunkulmaan saakka.
Valvontakameran kuvassa näkyy, miten hänen eteensä astuu kolme miestä mustissa puvuissa ja solmioissa. Pian hänet on saarrettu myös takaapäin.
Hän on Rex Heuermann, 59-vuotias newyorkilainen arkkitehti ja perheenisä – ja sarjamurhaaja.
Häntä on etsitty kolmetoista vuotta.

Ei jäänytkään mysteeriksi
Jäljillä-rikospodcastin tekijä Tilda Laaksonen törmää uutiseen surffaillessaan kesämökillä netissä. Hän ei ole uskoa silmiään.
Amerikkalaisen median koneisto on jyllännyt täydellä teholla koko heinäkuisen perjantaipäivän.
Newyorkilainen arkkitehti pidätetty Long Islandin sarjamurhista. (CNN)
Kuka on Rex Heuermann? Gilgo Beachin epäilty syytteeseen murhista. (Forbes)
Rex Heuermannia kiusattiin lukiossa, sai luokkakaveriltaan pakit jätettyään rakkausviestejä lokeroon. (US Sun)
Rex Heuermann etsi netistä uhriensa lasten valokuvia. (Newsweek)
Uutinen on pian levinnyt ympäri maailmaa: Long Island Serial Killer, LISK, on viimein saatu kiinni. Tapauksen tunnistaa jo pelkästä kirjainlyhenteestä jokainen true crime -harrastaja.

Niin myös Laaksonen, joka on seurannut tapausta tiiviisti ja myös käsitellyt sitä podcastissaan.
”Luulin, että tämä on juttu, joka ei koskaan selviä, vaan jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi”, Laaksonen sanoo.
Long Islandin sarjamurhaajan tapaukseen Laaksonen tutustui samoihin aikoihin kuin aloitti podcastin tekemisen. Hän ei oikein osaa eritellä, mikä tapauksessa veti puoleensa niin voimakkaasti. Tietysti se oli silloin vielä selvittämätön mysteeri, ja sellaiset ovat aina kiehtovia, mutta selvittämättömiä murhia on valitettavasti maailma täynnä.
Laaksosta on koskettanut erityisesti uhrien asema. Rex Heuermannin epäillään murhanneen neljä nuorta naista ja jättäneen heidän ruumiinsa Long Islandin Gilgo Beachille. Naiset tekivät seksityötä, ja yksi heistä oli lisäksi huumeaddikti. Ennen ruumiiden löytymistä vuonna 2010 naisten kohtalo ei kiinnostanut suurta yleisöä.
”Silloin kun he katosivat, yhdestä ei tehty edes katoamisilmoitusta.”

Sarjamurhaaja soittaa siskolle
Gilgo Beach on reilun kymmenen kilometrin pituinen maakaistale Atlantin valtamereen työntyvän Long Islandin eteläpuolella. Hiekkarannan takaa alkaa puskainen suoalue, ja välissä kulkee moottoritie nimeltä Ocean Parkway.
Ensimmäisenä sen varresta löydettiin Melissa Barthelemyn ruumis.
Barthelemy oli 24-vuotias, kun hän katosi heinäkuussa 2009 lähdettyään kotoaan New Yorkin Bronxista. Hän oli sanonut ystävälleen tapaavansa miesasiakkaan.
Seitsemän päivää myöhemmin hänen siskonsa puhelin soi. Puhelu tuli Barthelemyn numerosta, mutta luurista kuului miehen ääni.
Reilun kuukauden aikana kadonneen naisen perhe sai mieheltä useita yhteydenottoja. Viimeisen puhelun päätteeksi mies sanoi Barthelemyn siskolle: ”Luuletko, että näet häntä enää koskaan? Et näe. Minä tapoin hänet.”
Sisko oli tuolloin 15-vuotias.

Barthelemyn jäänteet löysi koirapartio, joka etsi alueelta toista kadonnutta naista, Shannan Gilbertia. Gilbert oli Barthelemyn tavoin seksityöntekijä, joka katosi hämärissä olosuhteissa Long Islandilla keväällä 2010.
Hänen etsintöjensä ansiosta käynnistyi kokonainen ruumislöytöjen sarja: Gilgo Beachilta tai sen läheltä on löydetty yhteensä yhdentoista ihmisen jäänteet. Myös Gilbert lopulta löydettiin, mutta poliisi ei uskonut hänen kuolemaansa liittyvän rikosta.
Sen sijaan poliisi yhdisti neljä ensin löytynyttä uhria samaan murhatutkintaan. Melissa Barthelemy, Maureen Brainard-Barnes, Megan Waterman ja Amber Costello olivat kaikki parikymppisiä seksityöntekijöitä, joiden tiedettiin kadonneen sen jälkeen, kun he olivat lähteneet tapaamaan asiakasta. Heidät oli sidottu nilkoistaan ja kääritty säkkikankaaseen ennen jättämistä Gilgo Beachin puskiin, parinsadan metrin mittaiselle alueelle tienvarteen.
Poliisi tiesi etsivänsä sarjamurhaajaa. Tutkinta ei kuitenkaan edennyt, ja parissa vuodessa tapaus kylmeni.
Mutta true crime -ilmiö piti sen hengissä.

”Nämä ihmiset ovat oikeita”
Long Islandin sarjamurhaajan neljä epäiltyä naisuhria tunnetaan nimellä Gilgo Four. Heistä on tehty dokumentteja, kirjoja, elokuva ja kokonaisia podcast-sarjoja.

Uhreja.jpg (168.56 KiB) Katsottu 2027 kertaa

Tilda Laaksonen kiinnostui tapauksesta katsottuaan siitä tehdyn dokumenttisarjan. Sen jälkeen hän alkoi seurata verkossa, mitä aiheesta on uutisoitu, ja luki Richard Kolkerin kirjan Lost Girls – An Unsolved American Mystery. Oman kaksiosaisen jaksonsa Long Islandin murhista Laaksonen julkaisi alkuvuonna 2020.
Samoihin aikoihin Netflix julkaisi Kolkerin kirjaan perustuvan draamaelokuvan Lost Girls. Laaksonen ­kehuu kirjaa, mutta elokuva oli hänelle suuri pettymys. Se antoi tapahtumista yksipuolisen kuvan, koska se keskittyi lähes kokonaan Shannan Gilbertin katoamiseen, ja muutenkin elokuvassa painotettiin Laaksosen mielestä epäolennaisia yksityiskohtia.
”Varsinkin jenkeissä on paljon podcasteja, joissa näitä asioita käsitellään huumorin keinoilla. Minun podissani ei ole vitsailua, enkä ole varma, sopiiko se tähän genreen ollenkaan”, Laaksonen sanoo.
True crime -genreen kuuluvaa spekulointia, erilaisten teorioiden esittelyä ja puntarointia Laaksonenkin toki harrastaa. Hän pitää luonnollisena ihmisen kiinnostusta rikoksiin ja sen pohtimiseen, mitä on tapahtunut ja miksi.
Long Islandin sarjamurhaajan kohdalla spekuloitavaa vain oli kovin vähän. Kun Laaksonen teki omaa jaksoaan aiheesta, vaikutti siltä, ettei poliisilla ollut oikein minkäänlaisia johtolankoja, joiden avulla tekijän jäljille voitaisiin päästä.
Mutta kyllä johtolankoja oli – ainakin yksi.
Sitä ei vain ollut seurattu.

Rex Heuermann oli hirviö lava-autossa
Tammikuussa 2022 poliisi perusti uuden työryhmän tutkimaan Long Islandin murhia. Ei kulunut kuin kaksi kuukautta, ja Rex Heuermannista oli tullut tapauksen pääepäilty.

Rex Heuermann.jpg (126.86 KiB) Katsottu 2027 kertaa

Rex Heuermann pidätyskuvassaan heinäkuussa 2023. Hän istuu nyt vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä, jossa häntä tullaan syyttämään neljästä murhasta. Viime viikkoina julkisuuteen on tullut uusia todistajia, joiden kertomukset liittävät Heuermannin ainakin kahteen muuhun Gilgo Beachilta löytyneeseen uhriin. © Suffolk County Sheriff’s Department / Zuma Press / MVPhotos

Amber Costellon kumppani, jonka on mainittu olleen hänen parittajansa, oli ennen naisen katoamista häätänyt tämän asunnolta matkoihinsa asiakkaan. ­Parittaja näki miehen vain vilaukselta mutta pani merkille tämän kulkuneuvon, vihreän Chevrolet Avalanche -merkkisen lava-auton.
Parittaja kertoi autosta poliisille jo murhatutkinnan alussa. Miesasiakasta hän kuvaili sanalla ”ogre”, joka tarkoittaa hirviötä tai jättiläistä.
Tätä vihjettä poliisi hyödynsi kuitenkin vasta kaksitoista vuotta myöhemmin, ja silminnäkijän kuvaileman auton omistajista alettiin haarukoida mahdollisia epäiltyjä. Silloin vastaan tuli ensimmäistä kertaa Rex Heuermannin nimi. Paitsi että hän oli murhien aikaan omistanut vihreän Chevrolet Avalanchen, hän myös asui alle kymmenen kilometrin päässä Gilgo Beachista Massapequa Parkissa, jossa Megan Watermanin tiedettiin käyttäneen puhelintaan viimeisen kerran.
Lisää todisteita Heuermannia vastaan kerättiin vielä yli vuoden verran. Pidätyksen jälkeen julkistetusta 32-sivuisesta syytekirjelmästä käy ilmi, että myös puhelintiedot olivat tutkinnassa ratkaisevia. Heuermannin oman puhelimen, uhrien kanssa yhteydenpitoon käytettyjen prepaid-puhelimien sekä uhrien puheli­mien voitiin osoittaa liikkuneen yhtenevästi.
Tutkinnan aikana poliisi hankki myös dna-todisteita, muun muassa vertaamalla yhden uhrin päältä löytynyttä miehen hiusta Heuermannin jäljiltä talteen kerätystä pitsalaatikosta otettuun näytteeseen.

Rex Heuermannia vastaan on nostettu syytteet kolmesta murhasta, neljännen uhrin tapauksessa hän on murhan pääepäilty. Hänen yhteyttään muihin Long Islandilta löytyneisiin ruumiisiin sekä muihin katoamistapauksiin tutkitaan edelleen.
Hän on ilmoittanut olevansa syytön.

Sarjamurhaaja olikin tavallinen mies – eikä sittenkään
Rex Heuermann vastaa melko hyvin profiilia, joka Long Islandin sarjamurhaajasta tehtiin jo vuonna 2011: naimisissa, hyvin koulutettu, taloudellisesti vakavarainen, omistaa kalliin auton, asuu lähellä Ocean Parkwayta, iältään 25–45-vuotias. Lisäksi arveltiin, että hän teki murhat silloin, kun muu perhe oli lomamatkoilla.
Rex Heuermann asui Long Islandilla rapis­tuneessa ­talossa. Naapurustossa häntä kavahdettiin; esimerkiksi lapsia kiellettiin menemästä Heuermannin ovelle Halloween-kierroksilla. Poliisi tutki taloa viikkojen ajan pidätyksen jälkeen, minkä jälkeen Heuermannin vaimo palasi taloon asumaan. Hän on hakenut eroa miehestään.
Sarjamurhaaja Rex Heuermann asui Long Islandilla rapis­tuneessa ­talossa. Naapurustossa häntä kavahdettiin; esimerkiksi lapsia kiellettiin menemästä Heuermannin ovelle Halloween-kierroksilla. Poliisi tutki taloa viikkojen ajan pidätyksen jälkeen, minkä jälkeen Heuermannin vaimo palasi taloon asumaan. Hän on hakenut eroa miehestään. © Yuki IWAMURA / AFP / MVPhotos
Tämä kaikki pitää paikkansa. Viimeisen murhan aikaan Heuermann oli 46-vuotias.

”Vaikka tuntuu järkyttävältä, että hän on tavallinen ihminen, niin hän on kuitenkin sellainen tyyppi, jota koko ajan etsittiinkin”, Tilda Laaksonen sanoo.

Profiloijat kuvailivat tekijää sanoilla ”Average Joe”, mattimeikäläinen. Mutta tavallinen Heuermann on vain paperilla. Pidätyksen jälkeen on käynyt ilmi, että koko naapurusto kavahti häntä ja työelämässä häntä pidettiin hankalana ja vastenmielisenä tyyppinä.
Ja hänestä tullaan kuulemaan vielä paljon lisää, sillä yleisö janoaa lisätietoa. Sarjamurhaajat ovat aina kiehtoneet ihmisiä, ja true crime -genressä heidän elämäänsä ja tekojaan saatetaan käydä läpi hyvinkin pikkutarkasti. Genren kritisoijien mielestä huomio keskittyy uhrien sijasta murhaajiin, joista pahimmillaan muovataan jonkinlaisia mystisiä sankarihahmoja.
Laaksonen ymmärtää kritiikin siinä mielessä, että lajityypin sisällä tehdään kirjoja, podcasteja ja dokumentteja hyvin erilaisista lähtökohdista. Esimerkiksi Suomessa on parin viime vuoden aikana ilmestynyt useita tuotoksia, joissa rikolliset ovat saaneet itse vapaasti kertoa tarinansa.
Silti Laaksosta harmittaa, että koko true crime -ilmiö leimataan mässäilyksi ja rikollisten ihannoinniksi.

Jutussa käytetyt lähteet: mm. New York Times, CNN, Time, New York Post, Washington Post.

https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/sarja ... 94103df7-1

[tj_eme]

Heuermann näyttää saaneen virallisesti syytteen 4. murhasta, Maureen Brainard-Barnesin murhasta.

https://www.rollingstone.com/culture/cu ... 234947419/

[Huutaja Jaana]

"Seitsemän päivää myöhemmin hänen siskonsa puhelin soi. Puhelu tuli Barthelemyn numerosta, mutta luurista kuului miehen ääni.

Reilun kuukauden aikana kadonneen naisen perhe sai mieheltä useita yhteydenottoja. Viimeisen puhelun päätteeksi mies sanoi Barthelemyn siskolle: ”Luuletko, että näet häntä enää koskaan? Et näe. Minä tapoin hänet.”
Sisko oli tuolloin 15-vuotias."

Mitenköhän poliisi ei saanut tuota kännykkää jäljitettyä vai yrittikö edes...?!?

[dazu]

"Seitsemän päivää myöhemmin hänen siskonsa puhelin soi. Puhelu tuli Barthelemyn numerosta, mutta luurista kuului miehen ääni.

Reilun kuukauden aikana kadonneen naisen perhe sai mieheltä useita yhteydenottoja. Viimeisen puhelun päätteeksi mies sanoi Barthelemyn siskolle: ”Luuletko, että näet häntä enää koskaan? Et näe. Minä tapoin hänet.”
Sisko oli tuolloin 15-vuotias."

Mitenköhän poliisi ei saanut tuota kännykkää jäljitettyä vai yrittikö edes...?!?

Yrittivät jäljittää, mutta puhelut soitettiin keskeisiltä paikoilta, joissa oli puheluiden soittamisen ajankohtana kymmeniätuhansia ihmisiä. Valontakameroissa näkyi lukuisia henkilöitä puhumassa puhelimeen.