John Lennonin murha

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
combat18
Martin Beck
Viestit: 775
Liittynyt: To Helmi 14, 2008 1:07 am
Paikkakunta: Taistelu ei loppunut 1945 ??? se on vasta alkanut!

Viesti Kirjoittaja combat18 »

Se olisi hyvä^
WARNING: THIS MEMBER CONTAINS NATIONALISM
If Multi-culturalism is the answer, It must have been one hell of a stupid question
http://patriootti.com/
Kuva

V.V.82
Remington Steele
Viestit: 233
Liittynyt: Pe Kesä 08, 2007 3:48 pm
Paikkakunta: Naantali

Viesti Kirjoittaja V.V.82 »

Bleddyn kirjoitti:^ Mä vähän luulen, että yhtä suuri joukko on vain tyytyväinen, ettei niitä hirveitä renkutuksia tulee enää yhtään enempää. :wink:


:D Aivan totta!

spiderman83
Sabrina Duncan
Viestit: 371
Liittynyt: Ke Elo 27, 2008 9:56 pm

Viesti Kirjoittaja spiderman83 »

VoDKa kirjoitti: Elokuvassa esitettiin väite, että Johnin kotitalo oli sama jossa Polanskin leffa Rosemaryn painajainen kuvattiin. Oliko totta? Koska leffassa oli myös asiaa käsitelty nerokkaalla ajatusleikillä, jos se on totta: John teki kappaleen Helter Skelter -> Manson innostui Helter Skelter-nimestä, tappoi Polanskin vaimon -> Polanski teki elokuvan Rosemary's baby talossa, jonka edustalla John myöhemmin tapettiin.
Helter Skelter on Paulin teos. :)

Arlene
Christopher Lorenzo
Viestit: 1688
Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 8:30 pm
Paikkakunta: Pentonville

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Arlene »

Aizerbaidzan kirjoitti: Chapman oli aiemmin murhapäivänä tavannut Lennonin ja saanut tältä jopa nimikirjoituksen.
Philip Normanin "John Lennon" -teoksesta tieto, että Chapmanin piti tappaa Lennon nimikirjoituksen saamisen yhteydessä, mutta Lennonin ystävällisyys hämmensi Chapmania ja hän ei pystynyt tappamaan.

Avatar
Marokon Kauhu
Perry Mason
Viestit: 3688
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 9:06 pm
Paikkakunta: Rio Grande

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Marokon Kauhu »

Jenkeissä sentään kautinen ainakin tarkoittaa kunnon lusimista eikä mitään pikavisiitiä avolaitokseen:
Yoko Ono vastustaa Lennonin murhaajan ehdonalaista

Torstai 29.7.2010 klo 12.19

Yoko Ono vastustaa jälleen hänen miehensä John Lennonin murhaajan päästämistä ehdonalaiseen vapauteen.

Mark David Chapman on istunut vankilassa ex-Beatlen murhasta nyt liki 30 vuotta.

Ehdonalaisen hakeminen tulee mahdolliseksi Chapmanille elokuussa.

Yoko Ono on lähettänyt useita kertoja ehdonalaislautakunnalle viestin, jossa hän vastustaa Lennonin murhaajan vapauttamista.

Chapman ampui Lennonin tähden kotitalon edessä New Yorkissa 8. 12. 1980.
- Kilo kokaiinia, kolme yhden hinnalla
- Kilo kokaiinia, en oo joutumassa linnaan
- Sösssön sössön
- Äbälä wäbälä
Milan Jaff - jolle annettiin näin ensi alkuun 10 vuotta linnaa

CHG
Nikke Knakkertton
Viestit: 150
Liittynyt: Ma Touko 14, 2007 4:04 pm

Re:

Viesti Kirjoittaja CHG »

VoDKa kirjoitti:Elokuvassa esitettiin väite, että Johnin kotitalo oli sama jossa Polanskin leffa Rosemaryn painajainen kuvattiin. Oliko totta?
Periaatteessa kyllä, kyseinen talo on aika kuuluisa historiallinen rakennus New Yorkissa eli tämä:

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Dakota

Kuten tuossa kuitenkin lukee, ainoastaan ulkokuvat on otettu kyseisestä talosta, ja se on esiintynyt monissa muissakin elokuvissa koska on tuollainen näyttävä vanha rakennus.

Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4911
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Iltalehti kirjoitti:John Lennonin murhaaja vapaaksi?
Tiistai 10.8.2010 klo 12.05

Lähes 30 vuotta vankilassa istunut Mark David Chapman yrittää tällä viikolla vapauteen.

Chapmanin vaatimus ehdonalaisesta on hylätty viidesti. Hänen vangitsemistaan on arvioitu kahden vuoden välein vuodesta 2000 lähtien.

Nyt 55-vuotias entinen huoltomies ampui Beatles-miehen Manhattanilla joulukuussa 1980. Hänet tuomittiin vähintään 20 vuodeksi vankilaan.

Lennonin leski Yoko Ono sanoi viime viikolla vastustavansa vapauttamista, sillä kokee Chapmanin olevan yhä uhka.

Chapman pääsee haastatteluun aikaisintaan tänään tiistaina.

Kaksi vuotta sitten ehdonalaiskuulustelussa Chapman sanoi olevansa häpeissään ja pahoillaan. Hän selitti hakeneensa kuuluisuutta itselleen päästäkseen epäonnistumisen tunteesta.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.


Arlene
Christopher Lorenzo
Viestit: 1688
Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 8:30 pm
Paikkakunta: Pentonville

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Arlene »

Mites jos Chapman olisi samalla tavalla murhannut jonkun "taviksen"?

Piskooppi
Harjunpää
Viestit: 314
Liittynyt: Ma Touko 24, 2010 8:40 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Piskooppi »

Chapmanilla on ollut pitkä aika vankilassa, 30 vuotta eli kaksi suomalaista elinkautista peräkkäin. Etenkin kun huomioi sen, että tekijä oli kuuden psykiatrin lausunnon perusteella psykoosissa teon aikana eli syyntakeeton. Myöhemmin syyntakeettomuusvaatimus kuitenkin peruttiin.

Toisin kuin Suomessa, ehdonalaiseen pääsyyn vaikuttaa omaisten (lesken) lausunto. Tähän mennessä anomus ehdonalaiseen pääsystä on hylätty joka kerta. Yoko Ono vastustaa tälläkin kertaa vapauttamista, perusteena Johnin poikien ja Yoko Onon itsensä turvallisuus sekä Chapmanin oma turvallisuus. http://en.wikipedia.org/wiki/Mark_David_Chapman

Tällä järjestelyllä on ilmeistä, että ainakin omaisten status vaikuttaa tuomitun ehdonalaiseen pääsyyn. Mitä julkisemmasta henkilöstä on kysymys, sitä varmemmin murhaaja jää telkien taakse.

Todella mielenkiintoinen kysymys on, pitäisikö julkisuuden henkilön surmaaminen tulkita yleensä murhana tapon sijaan?
En ole puolesta tai vastaan tässä asiassa, päinvastoin.

Aizerbaidzan
Angus MacGyver
Viestit: 6651
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan »

A parole board decided not to release Mark David Chapman after interviewing him Tuesday by teleconference at Attica Correctional Facility in upstate New York.

It was Chapman's sixth appearance before the board since becoming eligible for parole in 2000. He will be eligible again in 2012.

Chapman, 55, had been scheduled to appear last month, but the hearing was postponed by parole officials, who said at the time they were awaiting additional information. They did not elaborate.

After Tuesday's decision, the board wrote to Chapman that it remains concerned about "the disregard you displayed for the norms of our society and the sanctity of human life when, after careful planning, you travelled to New York for the sole purpose of killing John Lennon."

The panel said "release remains inappropriate at this time and incompatible with the welfare of the community."


http://www.cbsnews.com/stories/2010/09/ ... 2802.shtml

Linnassa pysyy. Ei taida Chapman viettää enää päivääkään muurien ulkopuolella.

Arlene
Christopher Lorenzo
Viestit: 1688
Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 8:30 pm
Paikkakunta: Pentonville

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Arlene »

Aizerbaidzan kirjoitti: Ei taida Chapman viettää enää päivääkään muurien ulkopuolella.
Enpä usko. Chapmanin paikka olisi ollut mielisairaalassa jo vuosien ajan ennen Lennonin murhaamista. Mutta kun sikäläinen terveydenhuolto perustuu sille, että hoitoa saa se, jolla on rahaa maksaa vakuutus. Ja sittenkin se hoito on yhtä tappelemista vakuutusyhtiöiden kanssa.

Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1504
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 7:12 pm
Viesti:

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

Mark David Chapmanin lausunto

Tänä aamuna menin kirjakauppaan ja ostin Sieppari ruispellossa. Olen varma, että iso osa minussa on Holden Caulfieldia, joka on kirjan päähenkilö. Pienen osan minusta täytyy olla Paholaista.

Menin rakennukseen. Sitä kutsutaan Dakotaksi. Olin siellä kunnes hän tuli ulos ja pyysin häntä antamaan nimikirjoituksen albumiini. Tässä vaiheessa iso osani voitti ja halusin mennä takaisin hotelliini, mutten voinut. Odotin, kunnes hän tuli takaisin. Hän meni autoon. Yoko käveli ensin ohitse ja sanoin "terve", en halunnut satuttaa häntä.

Sitten John tuli ja katsoi minua ja antoi nimmarin minulle. Otin aseen takin taskusta ja ammuin häntä. En voi uskoa, että pystyin siihen. Seisoin vain siellä pidellen tiukasti kirjasta. En halunnut juosta pakoon. En tiedä, mitä tapahtui aseelle. Muistan Josen potkaisseen sen pois. Jose itki ja käski, että lähde pois, ole kiltti. Olin niin pahoillani Josen takia. Sitten poliisi tuli ja laittoi käteni seinää vasten ja laittoi minut käsirautoihin.

Mark David Chapmanin lausunto poliisille kello 1, 9. joulukuuta 1980, kolme tuntia John Lennonin murhan jälkeen.

Ja en aio valittaa mistään päätöksestä, jonka teette. Jos päätätte pitää minut täällä vankilassa, en valita siitä, en tule koskaan valittamaan siitä. Haluaisin mahdollisuuden pyytää anteeksi rouva Lennonilta. Olen miettinyt, miltä tuntui hänestä olla siellä sinä iltana, nähdä veri, kuulla huudot, olla hereillä koko yö Beatle-musiikin soidessa hänen asuntonsa ikkunasta.

Ja on jotain muuta mitä haluan sanoa. Tunnen, etten näe John Lennonia enää julkkiksena. Silloin näin. Näin hänet pahvileikkeenä albumin kannesta. Olin todella nuori ja typerä, ja jouduin median ja levyjen ja musiikin pauloihin. Ja nyt olen tullut huomaamaan sen tosiasian, että John Lennon oli ihminen. Sillä ei ole mitään tekemistä Beatlena olon tai julkkiksena olon tai kuuluisuuden kanssa. Hän hengitti, ja minä vein häneltä oikeuden elää ja sen takia en minulla ei mielestäni ole enää mitään oikeutta elää, tiedättehän, pyydellä mitään. Minulla ei ole enää jalkoja, joilla seistä, koska vein häneltä jalat, joilla hän seisoi, ja hän vuosi kuiviin. Ja olen pahoillani, että se ikinä tapahtui.

Ja haluan puhua taas rouva Lennonista. En voi kuvitella hänen tuskaansa. En voi tuntea sitä. Olen yrittänyt miettiä, miltä tuntuisi jos joku satuttaisi minun perhettäni, eikä sitä vain voi mitenkään kuvitella, ja minun täytyy olla vankilassa loppuelämäni sen ihmisen tuskan takia, kaikki muu on sivussa hetken, on vain sen yhden ihmisen tuska.

Taaskin, en sano näitä asioita, jotta alkaisitte harkitsemaan, että päästäisitte minut ulos. Sanon, koska ne ovat todellisia, ja se tapahtui minulle, ja tunsin sitten hänen tuskansa, ja voin rehellisesti sanoa, etten halua enää tuntea sitä. On hirvittävä asia, tiedättehän, ymmärtää, mitä olet tehnyt.

Mark David Chapmanin lausunto New Yorkin koevapauslautakunnalle 3.10.2000.

Kaksi Markia

Mark David Chapman elää yksin kuusi-kertaa-kymmenen jalan sellissä Attican vankilassa lähellä New Yorkin Buffaloa. Hän on mallivanki, ilmeisesti vapautunut demoneista, jotka 1980 käskivät häntä tappamaan jonka oli joskus hänen sankarinsa - John Lennonin, Beatlesin legendaarisen perustajan.

Matalan profiilin vangit on voitu vapauttaa jo nyt, mutta Chapmanilla ei ole juuri toivoa päästä koskaan ehdonalaiseen: se evättiin häneltä kolmannen kerran 5. lokakuuta -04, huolimatta siitä, että koevapauslautakunta sanoi hänen käyttäytyneet vankilassa "esimerkillisesti". Päätökseen vaikutti osittain lukuisat uhkaukset tappaa hänet, jos hän vapautuisi. Atticassa hän on vankeudessa yksinäisyydessä, hänen suojelemisekseen: Lennon on voinut olla joidenkin hänen vankitoveriensa sankari.

Joten Chapman, pian 50, näyttää olevan tuomittu elämään tässä pienessä selissä ikänsä. Hänen vapautumisensa, ironisesti, olisi kuolemantuomio.

Hän on saanut hyvin vähän psykiatrista hoitoa, paitsi vankeusaikansa alussa kahden väkivaltaisen onnettomuuden jälkensä. Se on seurausta hänen omasta päätöksestä vastustaa sinnikkäästi asianajajiaan ja myöntää syyllisyytensä murhaan. Asianajajat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että hänen pitäisi ilmoittaa olevansa syytön hulluuden vuoksi, jolloin hän olisi voinut päästä osavaltioon mielisairaalaan.

Hänellä ei ole paljonkaan tekemistä. Hän lueskelee, katselee televisiota ja ajattelee jotain, mitä hän teki neljännesvuosisata sitten, ja se tapahtuma johti sinne, missä hän on nyt.

Hän analysoi itseään kuin psykoanalyytikko, tuskin yllättyneenä, että psykiatrit haastattelivat häntä tuhansia tunteja pidätyksen jälkeen. Yhdeksän valmistautui todistamaan hänen oikeudenkäynnissään. Hän kertoi koevapauslautakunnalle uskovansa, että on ollut muutaman viimeisen vuoden vapaa demoneista, jotka piinasivat häntä suurimman osan hänen elämäänsä.

Ensimmäiset kuusi vuotta Atticassa hän kieltäytyi kaikista haastattelupyynnöistä. Hän ei halunnut kenenkään luulevan, että tappo Lennonin saadakseen itse julkisuutta. Mutta lopulta hän kertoi James R. Gainesilla tarinansa murhasta ja hämmentävästä nuoruudesta. Gaines laittoi haastattelut kolmeen osaan, 18 000-sanaiseksi sarjaksi People lehdessä helmikuussa ja maalikuussa -87. Chapman kertoi koevapauslautakunnalle katuvansa sitä haastattelua.

Chapman antoi myöhemmin haastattelusarjoja Rochester, N.Y., Democrat and Chroniclen Jack Jonesille. 1992 Jones julkaisi kirjan, Let Me Take You Down: Inside the Mind of Mark David Chapman, the Man Who Killed John Lennon.

Vuonna 2000, ensimmäisen koevapauskuulemisen lähestyessä, Jones pyysi Chapmania kertomaan tarinansa Mugshotsille, CourtTV Networkin ohjelmalle. Chapman kieltäytyi menemästä kameraan, mutta kun häntä rukoiltiin, hän suostui kertomaan tarinansa ääninauhoille. Hän kertoi koevapauslautakunnalle, että ohjelma irrotti paljon hänen sanomisiaan kontekstistä, mutta että se on okei.

Hän sanoi Jonesin haastatteluista: "Ne kolme tuntia olivat todella mahtavia, koska minä pystyin todella - - se oli melkeinpä kuin tunnustus. Pystyin todella hyväksymään vastuuni tähän todennäköisesti ensimmäistä kertaa oikeasti, ja kerroin hänelle, etten ansainnut mitään. Ja se oli suuri osa haastattelua, ja se missattiin kokonaan."

Paljon siitä, mitä Chapmanista on raportoitu pidätyksen jälkeen, on ristiriitaista. Joten tässä on joitain asioita, joita hän kertoi Gainesille ja Jonesille.

Kahtena ensimmäisenä vuonnaan lukiossa, hän oli huumeiden käyttäjä, joka lintsasi koulusta ja karkasi elääkseen kaduilla kaksi viikkoa. Kahtena viimeisenä vuonna hän oli uudesti syntynyt kristitty, joka levitti Raamatun sanomaa.

Hän saattoi olla lyhytpinnainen ja kostonhimoinen. Hänen kaksi lyhyttä yritystään käydä collegea, epäonnistuivat. Hän sai potkut monista eri työpaikoista.

Mutta kun toimittajat tapasivat John Lennonin murhaajan tunteneita ihmisiä, he kuvailevat häntä aivan erilaiseksi Markiksi. Hänen lukion kuoron opettajansa sanoi, "400 oppilaasta, joita minulla oli, Mark oli viimeinen, joka tekisi jotain tällaista."

Kuva
Chapman YMCA:ssa 1975

Ne, jotka tunsivat hänet huolehtivalla alalla, kutsuivat häntä yksimielisesti erinomaiseksi työntekijäksi. Teini-ikäisenä YMCA:n kesäleirin valtuutettuna hän oli nuorempien lasten ihailema.
"Laitoimme hänet avustamaan kesäleirin johtajaa, koska hänellä oli todella johtajan ominaisuudet", sanoi Tony Adams, joka oli YMCA haaran toimitusjohtaja. "Jos jossain on ikinä ollut ihminen, joka haluaa tehdä hyvää, se oli Mark."

Myöhemmin hän auttoi paljon vietnamilaisia pakolaisia, "erityisesti lapsia", työtoveri muisteli. Hän oli kuin Pilli Piipari. Hänestä tuli johtajien oikea käsi, joka oli näiden mukana tapaamassa hallituksen johtajia. Presidentti Gerald Ford puristi hänen kättään.

Kun häntä hoidettiin itsemurhayrityksen jälkeen, hän alkoi pian piristää muita potilaita. Kun hän pääsi pois hoidosta, sairaala palkkasi hänet. Hänen työnjohtajansa muistaa: "Kaikki potilaat, erityisesti ne vanhemmat, joille kukaan muu ei puhunut, yksinkertaisesti rakastivat poikaa, enkä voi tarpeeksi kehua häntä".

Kun se hetki jalkakäytävällä läpi Central Parkin (keskuspuiston) sattui, hyvä Mark rukoili Jumalalta voimaa kävellä pois. Paha Mark rukoili Demonilta voimaa tehdä se, tehdä se.

Demoni voitti.

Ongelmainen nuoruus

Mark David Chapman syntyi 10. toukokuuta -55, lähellä Texasin Fort Worthia. Hän oli vanhempiensa David ja Diane Chapmanin ensimmäinen lapsi. Isä oli ilmavoimien kersantti, äiti sairaanhoitaja.

Pian Markin syntymän jälkeen hänet vapautettiin tehtävistä ja hän meni Purdue yliopistoon, jossa hän G.I. Billin (2. maailmansodan veteraaneille suotu etu, jolla saa halvempia asuntolainoja, lainoja yrityksen tai farmin aloittamiseksi, jne.) turvin opiskeli insinööriksi. Hän muutti Decaturiin, Georgiaan, Atlantan esikaupunkiin ja sai töitä American Oil Co:sta.
Kun Mark oli seitsemän, hänen siskonsa Susan syntyi.

Hänen lapsuutensa, hän kuvaili psykiatreille, oli onneton. Hän oli sellainen, jota muut pojat mielellään kiusasivat. Hän ei ollut hyvä urheilussa. Muut pojat kutsuivat häntä Nynnyksi.

Hän uppoutui mielikuvitusystäviin. Hän kertoi Jack Jonesille, elämäkertansa kirjoittajalle: "Minulla oli tapana fantasioida, että olin kuningas, ja minulla oli kaikki pienet ihmiset ympärilläni ja he asuivat seinillä. Ja minä olin heidän sankarinsa ja olin joka päivä lehdessä ja tv:ssä ja heidän tv:ssään ja että olin tärkeä. He niin kuin kaikki palvoivat minua. Se oli kuin en voisi tehdä mitään väärää".

Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1504
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 7:12 pm
Viesti:

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

Kun hän halusi oikein viihdyttää -- entertain his subjects, hän piti heille konsertteja, joissa soitti levyjä. Hänen ja heidän suosikkinsa oli the Beatles.

Hän ei ollut aina hyvällä tuulella: "Ja joskus kun suutun, tekisi mieli räjäyttää jotkut niistä ilmaan. Minulla olisi tämä nappi, ja tulisin hulluksi ja räjäyttäisin seinän ja monet heistä kuolisivat. Mutta ihmiset silti antaisivat anteeksi minulle sen, ja, tiedättehän, kaikki palautuisi normaaliksi. Sellainen fantasia minulla oli monia vuosia."

Aikuiset pitivät häntä normaalina poikana. Hänen ÄO:nsä oli 121, selkeästi yli keskimääräisen. Hän oli kiinnostunut samoista asioista kuin muutkin hänen ikäisensä pojat, raketeista, UFOista, ja tietenkin, the Beatlesista, joiden levyjä hän soitti loputtomiin. Hän katsoi aina elokuvamusikaali Ihmemaa Ozin, kun se näytettiin tv:ssä joka vuosi.

Mutta mielessään, hän kertoi psykiatreille, hän eli peläten isäänsä, jonka sanoi hakkaavan äitiään. Hän kertoi Gainesille, "heräsin siihen, että äiti huusi nimeäni, ja se vain säikytti tulen ulos minusta ja juoksin sinne ja laitoin hänet [isän] lähtemään pois. Joskus taisin oikeastaan työntää hänet ulos."
Hän fantasioi, että saisi aseen ja ampuisi isänsä pois.

Hän kertoi psykologi Lee Salkille, ettei isä antanut hänelle koskaan rakkautta eikä henkistä tukea, jota hän tarvitsi.
"En varmaankaan ole ikinä halannut isääni. Hän ei koskaan sanonut rakastavansa minua. Eikä hän koskaan sanonut olevansa pahoillaan."

Kuva
Mark Chapman nuorena

Tämä ei ollut vaikutelma, jonka muut saivat. He huomasivat David Chapmanin poikapartion johtajana. Hän opetti kitaran soittoa YMCA:ssa ja opetti poikaansa soittamaan.
"Sanoisin, että he olivat hyvin onnellinen perhe", YMCAn johtaja Adams kertoi toimittajille. "Ja Mark oli onnellinen, hyväkäytöksinen poika."

Jopa Diane Chapman seisoi miehensä rinnalla, vaikka myönsi, että tämä joskus löi häntä. Diane kertoi Gainesille, että naapuri kommentoi ajasta, jonka David vietti leikkien pihalla Markin kanssa. "Tosiasia on, että Dave piti hiton hyvin katon päämmme päällä kaikki ne vuodet ja sanoisin, että hän oli Markille parempi vanhempi kuin minä olin", hän sanoi. "On totta, ettei Dave näyttänyt tunteitaan, mutta hän olisi tehnyt mitä vain Markin takia."

Kun hän oli 14 ja kävi Columbian high schoolia Decaturissa, hän yhtäkkiä muuttui. Hän alkoi käyttää marihuanaa ja heroiinia, antoi hiustensa kasvaa, uhmasi vanhempiaan, lintsasi koulusta ja oli myöhään ulkona huumeita käyttävien ystäviensä kanssa. Kerran poliisi haki hänet, kun LSD oli saanut hänet sekaisin.

Kun äiti lukitsi hänet huoneeseensa, hän otti oven saranoiltaan, käveli ulos ja vietti seuraavan viikon ystävänsä talossa. Myöhemmin hän karkasi Miamiin kahdeksi vuodeksi, asuen kadulle, kunnes yksi mies, joka oli ottanut hänet sisään kotiinsa, osti hänelle bussilipun takaisin Decaturiin.

Hänen nullikointivaiheensa loppui yhtä äkkinäisesti kuin se oli alkanut. Kun hän oli 16, kalifornialainen evankelisti tuli kaupunkiin. Mark meni yhteen häneen tapaamiseensa ja sai hengellisen herätyksen.

Hänen ystävänsä Newton Hendrix ei voinut uskoa muutosta. Vanhalla Markilla oli ollut pitkä tukka, vanhoja armeijan takkeja ja sen sellaista. Nyt hän oli paljon rauhallisempi, puhui pehmeästi ja tukka oli lyhyt. Hänellä oli yhä valtava takki ja jotain muuta vanhaa kamaa päällä, mutta nyt hän kantoi aina suurta puista ristiä kaulassaan.

Pian Mark kulki Jeesuksen jalan jäljissä. Hän löysi ensimmäisen tyttöystävän, toisen uudesti syntyneen kristityn nimeltä Jessica Blankenship. Markin koulumenestys koheni. Ja hän omistautui South De Kalbin piirikunnan YMCA:lle - Young Men's Christian Association(Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys, Suomessakin toimiva järjestö, toim. huom.) Hän toimi yhdistyksen kesäleirien valtuutettuna.

"Mark oli lasten Pillipiipari", Adams sanoo kahdeksan vuotta myöhemmin. Adams muistaa Markin tyyppinä, joka auttoi lapsia ja jonka niskassa roikkui aina lapsia, jotka seurasivat häntä, minne hän menikin.

Lapset kutsuivat hänät Nemoksi, ilmeisesti Jules Vernen hahmon mukaan. Kun Chapmanille annettiin palkinto erinomaisesta työskentelystä leirivaltuutettuna, lapset olivat innoissaan, veisuten "Ne-mo, Ne-mo, Ne-mo!"

Kaksi muuta tapahtumaa vaikuttivat uudesti syntyneeseen Markiin. Kun John Lennonin kerrottiin sanoneen "Me olemme suositumpia kuin Jeesus", hän kääntyi väkivaltaisesti entistä sankariaan vastaan. Chapman ja hänen kristityt ystävänsä lauloivat Lennonin Imagine-biisiä uusin lyrikoin: Kuvittele, että John Lennon on kuollut. Chapman adoptoi Todd Rundgrenin uudeksi musikaaliseksi sankarikseen.

Hänen ystävänsä Michael McFarland myös suositteli hänelle J.D. Salingersin kirjaa Sieppari ruispellossa. Se on kertomus hämmentyneestä teini-ikäisestä, joka ahdistuu ymmärrettyään, että maailma tuntuu olevan muodostunut tärkeilijöistä*, karkaa pois New Yorkista.

*world seems to be made up of phonies - phonies voi tarkoittaa myös "väärää", "väärennöstä"

Hämmentynyt nuori unelmoi erilaisesta maailmasta, sellaisesta, jonne hänkin sopisi:

"Joka tapauksessa minä yhä kuvittelen kaikkia niitä pikku ipanoita leikkimässä leikkejä tässä suuressa ruispellossa. Tuhansia pieniä lapsia, ja missään lähistössä ei ole ketään isompaa, paitsi tietysti minä. Ja minä seison jonkun hullun jyrkänteen reunalla. Minun pitää ottaa kiinni, jos joku meinaa pudota jyrkänteeltä, meinaan siis, että jos he juoksevat eivätkä katso minne ovat suistumassa, minun pitää tulla jostain ja ottaa kiinni. Siinä kaikki mitä minun pitää tehdä koko päivänä. Olen vain sieppari ruispellossa."

Mark Chapman oli tavannut Holden Caulfieldin.
Vai tapahtuiko se päinvastoin?

Pako Paratiisiin

Columbian High schoolista valmistuttuaan Chapman ja McFarland muuttivat vähäksi aikaa Chicagoon. He keksivät komedianäytelmän ja esittivät sitä kirkoissa ja kristillisissä illanvietoissa; Chapman soitti kitaraa ja McFarland teki imitointiosuudet.

He hylkäsivät pian show bisnes-tavoitteensa. Palattuaan Georgiaan Chapman teki satunnaisia töitä YMCA:lla. Syksyllä hän ilmoittautui osa-aikaisesti South De Kalb Community Collegeen, toivoen lopulta saavansa pätevyyden, jolla voisi luoda uran YMCA:ssa. Hänen toiveensa ylenivät, kun hän oli yksi hakijoista, jotka valittiin vietämään kesä YMCA:n kansainvälisessä ohjelmassa.

Hänet lähetettiin Libanoniin, mutta pian hänet vedettiin väkisin sisällisotaan.
YMCA:n henkilökunta evakuoitiin ja Chapmanille tarjottiin vaihtoehtoista sopimusta, työtä Vietnamin pakolaisten kanssa uudisasutusleirillä (resettlement camp) Fort Chaffeessa, Arkansissa.

Hänestä tuli pian vietnamilaisille lapsille yhtä suuri sankari kin hän oli ollut YMCA:n kesäleireillä. Hänet nimettiin aluekoordinaattoriksi ja ohjelman johtajan David Mooren avainapulaiseksi.
1980 Moore kertoi toimittajille: "Hän oli todella huolehtivainen pakolaisista ja työskenteli hiki hatussa tehdäkseen kaiken oikein. Hän oli superlapsi."

Mutta uudisasutus-ohjelma oli lyhytaikainen ja loppui pian. 1981, New York-lehdessä Craig Unger kertoi keskustelusta, jota hänen työkaverinsa muisteli käyneensä:

"Me kaikki palaamme yhteen", Rod Riemersma muistaa Chapmanin sanoneen. "Jonain päivänä yksi meistä on jotain. Jonkun viiden vuoden päästä tästä hetkestä, joku meistä tekee jotain suurta, ja se tuo meidät yhteen."

Unger lisää: se oli joulukuu 1975.

Jessica Blankenship oli käynyt tapaamassa Markia Fort Chaffeella ja he olivat puhuneet avioliitosta. Syksyllä Mark tuli tytön kanssa opiskelemaan Covenant Collegeen, tiukkaan presbyteeriseen collegeen Lookout Mountainiin, Tenneseehen. He opiskelivat yhdessä joka ilta.

Mutta Chapman huomasi jäävänsä opiskeluissa yhä enemmän ja enemmän jälkeen. Lisäksi hän tunsi syyllisyyttä, että oli antanut naispuolisen leirityöntekijän viekoitella hänet motellissa lähellä Fort Chaffeeta. Hän ei uskaltanut myöntää Jessicalle pettäneensä tätä. Hänen masennuksensa yltyi.

Myöhemmin hän tulisi kertomaan Jonesille, että tästä alkoivat itsemurha-ajatukset, jotka piinaisivat häntä yli seuraavat neljä vuotta. Aikoinaan hänellä oli mennyt tosi hyvin YMCA:ssa, hänet oli valittu ulkomaille uudisasutusleirille, hän oli ollut aluekoordinaattori Vietnamin projektissa. Nyt hänen elämänsä oli pelkkää epäonnistumista. Hän ei ollut mitään.

"Ja kun minun piti kohdata se tosiasia, sisuskalujani väänsi", hän kertoi Jonesille. "Putosin mustaan synkkään aukkoon."

Hän lopetti Covenant Collegen lukukauden lopussa. Jessica purki heidän kihlauksensa.

Hän palasi Decaturiin ja toimi taas kesäleiriohjaajan avustajana, mutta lopetti kuukauden jälkeen riideltyään uimaohjaajan kanssa. Ystävänsä Dana Reevesin ehdotuksesta hän rupesi turvallisuusvalvojaksi. Hänelle tarjottiin ylennystä, mutta hän ei ottanut sitä vastaan vastuunpelossa. Hänestä tuli yhä vain kärttyisämpi ja pahantuulisempi.

Hän otti viikon kurssin, joka pätevöitti hänet aseistetuksi vartijaksi; hän ampui oikein hyvin, sillä hän sai 80 pistettä, kun keskimääräinen tulos on 60 pistettä.

Samoihin aikoihin hän harhaili kirjastolle ja ihastui siellä Hawaii'n karttaan. Hikipisarat valuivat sen päälle kun hän kuvitteli itsensä paratiisisaareen.

Tammikuussa -77 Chapman nousi Honoluluun vievään lentokoneeseen. Hän aikoi käyttää säästönsä - 1200 dollaria - yhden suunnan lentolippuun ja viimeiseen tuhlailuun paratiisissa.

Sitten hän tappaisi itsensä.

Ihmeet haihtuvat pois

Viiden päivän ajan Mark David Chapman eli varakkaan turistin elämää. Hän kirjautui Moana-hotelliin, joi mai taisia baareissa, otti aurinkoa rannoilla ja risteili saarille.

Elämä paratiisissa oli liian hyvää loppuakseen pian. Hän muutti YMCA:n halpaan huoneeseen kuluttaen rahansa loppuun. Ja hän mietti kotiin palaamista.

Hän soitti Jessicalle, ex-kihlatulleen. Hän kertoi suunnittelleensa kuolemaansa, mutta että halusi saada takaisin halunsa elää. Hän kertoi Jessicalle, että rakasti tätä yhä ja että hänen, Markin, pitäisi tulla kotiin. Jessica, peläten, että aiheuttaisi Markin itsemurhan, sanoi "Tule kotiin".

Hän osti toisen yhden suunnan lipun (suuntana Atlanta), vain saadakseen selville, että Jessica oli sanonut niin säälistä.
Hän riiteli vanhempiensa kanssa ja muutti lyhyesti hotelliin. Sitten hän käytti viimeiset säästönsä ostaakseen kolmannen yhden suunnan lippunsa (taas Hawaiijille). Oli toukokuu 1977.

Juoden rankasti, hän asui Y:n tarjoamissa paikoissa silloin kun hänellä oli rahaa jostain huonopalkkaisesta työstä. Muutoin hän asui kaduilla. Euforia, jota hän oli tuntenut ensimmäisellä matkallaan, oli väistynyt toivottomuuden tieltä. Hän vietti tuntikausia puhelimessa soitellen itsemurhalinjoille.

Lopulta, viimeisillä rahoillaan, hän osti pihvin ja kaljan, vuokrasi auton ja osti imurin kotiinsa. Hän ajoi aavikoituneelle rannalle. Siellä hän letkun toisen pään
auton takaputkeen, laittoi toisen pään autoon ja sulki ikkunat. Moottorin hyristessä hän sulki silmänsä ja vaipui tiedostamattomuuteen.

Hän heräsi, tokkuraisena, mutta elossa. Japanilainen kalastaja nakutti auton ikkunaa varmistaakseen, että Chapmanilla oli kaikki hyvin. Hän löysi muovisen imurin letkun, joka oli sulatettu auton pakoputkeen.

Hän kertoi Jonesille, että kun hän kääntyi, kalastaja oli poissa. "Se oli Jumalan lähettämä enkeli." Hän rukoili kiihkeästi kiittäen Jumalan suomasta armosta ja uudesta mahdollisuudesta.

Kun läheinen mielenterveysklinikka avautui seuraavana aamuna, Chapman oli siellä. Psykiatri kuunteli hänen tarinansa ajoi hänet Castle Memorial-sairaalaan, jossa hänet laitettiin itsemurha-tarkkailun alle.

Viikossa hänen tilansa koheni ja hän soitteli kitaraansa ja lauloi muiden potilaiden kanssa. Toisella viikolla sairaala laski hänet ulos löydettyään hänelle työpaikan läheiseltä bensa-asemalta.

Vapaa-ajalla hän teki vapaaehtoistyötä sairaalassa. Hänen terapeuttinsa olivat oikein mielissään hänen toipumisestaan ja siitä, miten hän kosketti muita potilaita ja palkkasivat hänet huoltotöihin.

Hänen valvojansa, Leilani Siegfried, tuli myöhemmin kertomaan toimittajille, "Hänen kanssaan oli ihana työskennellä. Hän yritti miellyttää meitä. Ja hän oli niin sympaattinen vanhoja ihmisiä kohtaan. Hän soitti heille hawaii'n biisejä kitarallaan ja antoi heille huomiota, kun kukaan muu ei antanut. Jotkut heistä eivät olleet puhuneet vuosiin, mutta he alkoivat puhua, kun Mark osoitti heille vähän huomiota."

Hän seurusteli lääkäreiden ja hoitajien kanssa, jotka kohtelivat häntä kolleganaan. Hän eli presbyteerisen papin kanssa. Syksyyn -78 mennessä hän tunsi itsensä jo onnistujaksi, eikä pelkäksi luuseriksi.

Samalla tavalla kuin hän oli aikaisemmin haaveillut Hawaii'ista, hän haaveili nyt pääsevänsä kauas itään. Hän otti lainaa sairaala osuuspankista ja lähti 6 viikoksi. Ja hän alkoi keskustella matka-agenttinsa, japanilais-amerikkalaisen naisen Gloria Aben kanssa.

Chapman suunnitelmat edistyivät, ja niin tapahtui suhteellekin. Heinäkuussa Gloria hyvästeli hänet reissulle, josta tuli maailman ympäri matka.

Aizerbaidzan
Angus MacGyver
Viestit: 6651
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan »

MTV3 kirjoitti:http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.sht ... le-jalalle

Julkaistu 20.08.2012 11:12

NME: John Lennonin ampuja vapaalle jalalle?

John Lennonin ampunut Mark Chapman pääsee ehdonalaislautakunnan kuultavaksi ja saattaa vapautua vankilasta, kertoo The New Musical Express.

Mark Chapman ampui Beatles-legenda John Lennonin tämän kotitalon edessä vuonna 1980. Chapman tuomittiin vankilaan minimissään 20 vuodeksi. Tuo aika tuli täyteen vuonna 2000 ja sen jälkeen Chapmanilla on ollut pari vuoden välein mahdollisuus päästä ehdonalaiseen ja pois vankilasta.

Aiemmat hakemukset on hylätty, mutta uusi mahdollisuus koittaa tällä viikolla, kun Chapman pääsee ehdonalaislautakunnan kuultavaksi. Lautakunta päättää, onko yli 30 vuotta vankilassa istunut Chapman valmis vapauteen.

Aiemmin, kun Chapmanilla on olllut mahdollisuus vapautua, on John Lennonin leski Yoko Ono on lähettänyt viranomaisille kirjeen, jossa hän kertoo vastustavansa jyrkästi Chapmanin vapauttamista.

(MTV3)

linkki lehden sivuille
Tuskin tilanne on mitenkään erilainen kuin aiemmilla kerroilla. Veikkaan, että Chapman ei vapauteen pääse.

Arlene
Christopher Lorenzo
Viestit: 1688
Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 8:30 pm
Paikkakunta: Pentonville

Re: John Lennonin murha

Viesti Kirjoittaja Arlene »

Onohan on jo 79-vuotias. Eli sitä vaan tuumin, että kun hänestä aika jättää, niin onko Sean Ono Lennonilla sitten oikeus vastustaa Chapmanin vapauttamista?

Vastaa Viestiin