The Dupont de Ligonnesin perhe oli nykyaikaisen poroporvarillisen ranskalaisen talouden ruummillistuma yhteisön silmissä. Suuressa talossa elegantissa ja kalliissa osassa Ranskan Nantesia, neljä lasta kävivät paikallisia yksityiskouluja, jonne rannikkokaupungin perheen lähettivät lapsiaan. Mutta Xavier, perheen isä, oli enemmän kuin kaupungin ylemmän keskiluokan eliittiä: hän oli myös aristokraatti, joka oli polveutunut suoraan Ranskan aatelisista, jotka olivat eläneet ennen Ranskan vallankumousta 1700-luvulla.
Dupont de Ligonnesin neljä lasta
Xavierin piti viettää paljon aikaa poissa kotoa hoitaakseen liiketoimiaan, joiden ystävät, sukulaiset ja tuttavat uskoivat kukoistavan. Xavier ei ollut huolissaan lastensa voinnista ollessaan poissa. Hänen vaimonsa Agnes, joka työskenteli katekismuksen opettajana paikallisessa Blanche-de-Castillen katolisessa lukiossa, jäi kotiin aina kun lapset olivat sairaana, tarvitsivat jonkun laittamaan heille ruokaa tai muuten olivat äidin rakkauden tarpeessa.
Xavier, kun oli kotona, vietti aikaa vaimonsa kanssa ja he näyttivät nauttivan toistensa seurasta, kun heidät nähtiin julkisesti. Perhe lounasti usein paikallisessa pizzeriassa sunnnuntaisin. Kun Xavier oli kaupungissa, hän kävi toisinaan vaimonsa kanssa square-tanssitunneilla, jossa toiset pariskunnat ihailivat (tai kadehtivat) miten onnellisilta he näyttivät.
Naapurit näkivät neljän lapsen juoksevan ja nauravat Labradorsin perheen kanssa pihalla. Lasten ystävät kävivät usein koulun jälkeen talossa äidin tarjoillessa heille naposteltavaa.
Ensimmäinen merkki ongelmista ilmaantui, kun läheiset ystävät ja sukulaiset saivat Xavierilta kirjeen, jossa hän sanoi olevansa Yhdysvaltojen Huumevalvonnan salainen agentti ja että perheen oli pitänyt muuttaa salattuun sijaintiin todistajansuojeluohjelman mukaisesti. Ystävät ja sukulaiset olivat järkyttyneitä. Xavier oli paljon poissa töidensä takia, mutta kukaan ei ollut tietoinen, että hänellä olisi ollut yhteyksiä peitepoliisiin, Yhdysvaltojen huumevalvonnasta puhumattakaan.
Mutta sitten Xavierin hämäräperäisen kirjeen jälkeen, seurasi hyvin huonoja uutisia. Kun poliisi kutsuttiin tutkimaan perheen katoamista, tutkijat pudottivat pommin: kolme poikaa ja äiti ja tytär löydettiin kuolleina, kukin erikseen käärittyinä makuupusseihin ja haudattuina pation alle takapihalle. Ruumiinavausraportit paljastivat, että heidät oli huumattu ennen ampumista, paitsi Agnes, joka luultavasti ammuttiin ensimmäisenä.
Tutkijat otaksuivat löytävänsä Xavierin ruumiin läheltä rikospaikkaa, mutta saivatkin tietää, että mies oli elossa ja varsin hyvässä kunnossa ja ajanut eteläiseen Ranskaan, jossa luottokorttitiedot paljastivat hänen jääneen eleganttiin hotelliin muutamiksi öiksi. Sitten, alle kaksi viikkoa perheen murhattuna löytämisestä, Xavier oli hylännyt Citroen C5:nsa lähelle halpaa hotellia melkein 700 mailin päähän Nantesista lähellä French Riveraa. Sitten hän katosi.
Xavierista tehtiin kansainvälinen pidätysmääräys. Poliisit sanoivat hänen voivan olla missä vain. Ranskalaiset tutkijat alkoivat sitten tehdä tutkimusta Xavierin taustoista toivoen saavansa vihjeitä, mistä voisivat löytää henkilön, jota maan lehdistö kutsui "Ranskan etsityimmäksi mieheksi".
Ensimmäinen totuus, joka tuli ilmi, oli ettei Xavier ollut myyntijohtaja, kuten lehdistö oli jo kerennyt väittämään. Eikä hän tosiaankaan ollut menestyvä liikemies, vaan punonut vilpillisyyden ja valheiden verkon voidakseen ylläpitää vaikutelmaa varakkuudesta ja vaikutusvallasta samalla kun hukkui taloudellisiin tappioihinsa.
Tyytymättömyyden siemenet
Xavier Dupont de Ligonnes
Xavier kasvatettiin Versaillesissa - hänen aristokraattiselle taustalleen sopiva paikka, joka oli kerran ollut Ranskan pääkaupunki ja kuninkaiden paikka vuosisatojen ajan.
Jo hyvin nuorella iällä Xavier osoitti, ettei ollut aivan tyytyväinen katoliseen kirkkoon.
Xavierin äiti, joka oli syvästi uskonnollinen, ei kyennyt saamaan poikaansa valitsemaan hartaan katolista elämää, josta oli itse innostunut. Samalla kun Xavier osallistui messuun säännöllisesti ja meni velvollisuudentuntoisesti katekismustunneille, hän tiesi hyvin nuoresta asti, ettei jakanut äitinsä harrasta uskoa. Hän ilmaisi varhaisia pettymyksiään kirkkoon vuosikymmeniä myöhemmin ranskalaisella katolisten sivustolla www.cite-catholique.org vain vähän ennen perheensä tuloa murhatuksia. Hän kirjoitti foorumille, kuinka latinan ja ranskan kielisten messujen ulkoa opettelu ja herääminen messuun ennen koulua aamu kuudelta ei ollut häntä varten.
Mutta vaikka Xavier ei ollut erityisen uskonnollinen, katolisen uskon makaaberin elementit kiinnostivat häntä aikuisiällä. Yhdessä jäätävässä postauksessa sivustolla www.cite-catholique.org, joka epämääräisti enteili kauheita tapahtumia, jotka myöhemmin paljastuivat, Xavier kuvaili kuinka häntä yhtäaikaa inhotti ja kiehtoi eräät pelottavat aspektit katolisessa uskossa. Häntä kiinnosti enimmäkseen uhrausriittiseremonioiden käsite, joita hän kirjoitti katolisen uskon perustana. "Veristä tai ei, ihminen tai eläin, ulottuu jopa kasvimaailmaan, uhraus on olennainen osa kaikkia uskontoja, erityisesti meidän", Xavier kirjoitti. "Messussa on kyse Kristuksen uhraamisesta, mikä jatkuu osana palvontarituaalia."
Xavierin isä ei todellakaan ollut uskonnollinen ja hänet tunnettiin jonkinlaisena playboyna. Hän jätti perheensä kun Xavier oli 10 ja suuntasi Afrikkaan. Hänen erittäin satunnaiset kirjeensä ainoalle pojalleen harvoin päätyivät perille.
Isä osti Xavierille klassisen Triumph Spitfire-urheiluauton 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi, jolla nuori Xavier ajeli ylpeänä pitkin Versaillesin katuja. Hän peri myös automaattisen .22 kaliiperien pistoolin isältään, joka oli kuollut kuukausia ennen Xavierin perheen murhaa. Kyseinen pistooli toimi murha-aseena.
Avioliitto ja pettyminen
Ranskan kartta, johon Nantes on merkitty punaisella
Xavier tapasi vaimonsa Agnesin kun hän oli 18, vuotena, jona hän alkoi ajella ympäriinsä Triumph Spitfirella. He alkoivat tapailemaan toisiaan. Heidän tiensä kuitenkin erosivat ja Xavier aloitti vuoden pituisen palveluksen armeijassa, kuten nuorten miesten siihen aikaan Ranskassa piti. Kerrotaan, että Xavierin piti tulla armeijaan heti lukion jälkeen, koska hänen isänsä ei pystynyt maksamaan hänen yliopisto-opintojaan. Huolimatta aatelisista sukujuuristaan, Xavier tuli ja lähti armeijastasta värväytyneenä miehenä, eikä päässyt upseeriksi.
Armeijan jälkeen Xavierin työelämä koostui pitkästä sarjasta lyhytaikaisia ja vain vähän älyä edellyttäviä töitä - hän toimi mm. kauppa-apulaisena puutarhavälineyrityksessä. 23-vuotiaana, -84, hän löysi itsensä työttömänä ja yksinäisyydestä Ranskan Var alueelta, ei kovin monen kivenheiton päässä sieltä, mistä hän katosi perheensä murhan jälkeen yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Xavier muutti lopulta takaisin äitinsä luo Versaillesiin, jossa tapasi taas Agnesiin. Mutta tällä kertaa asiat olivat hyvin eri lailla kuin silloin kun he olivat kimpassa lukioikäisinä: Agnes oli tullut raskaaksi toiselle miehelle ja synnyttänyt Arthur-vauvalle, jonka Xavier myöhemmin adoptoi. Kuitenkin Xavier lopulta avioitui Agnesin kanssa ja nuori perhe jätti Versaillesin porvarillisen enklaavin.
Xavierin avioelämä ei juuri motivoinut häntä muuttamaan työelämätilannettaan entisestä. Perhe asettui lopulta Ardèchen alueelle kaakkois-Ranskaan vuonna -93. Siellä Xavier työskenteli puutarhatarvikekaupassa kolme vuotta - pisin aika, jonka hän oli ollut yhtäjaksoisesti töissä. Mutta kun hän ei enää voinut käydä siellä töissä, hän aloitti uudestaan työpaikasta-työpaikkaan-rumban, muutti kaupungista toiseen, ollen välillä työttömänä ja muuttaen sitten taas. Toisin kuin ennen, hänellä oli nyt perhe, jota hän hilasi mukanaan.
Perhe asui useissa kaupungeissa kaakkois-Ranskassa, melko lähellä Cote d'Azuria, ainakin Draguignanissa, Lorguesissa, Sainte-Maximessa ja Vaison-la-Romainessa. Tänä aikana Agnes synnytti Thomasin, Annen ja Benoîtin, kertovat mediareportit. Perhe muutti läntiseen Ranskaan 2002 ennen kuin asettuivat taloksi Nantesiin 2003, jossa traagiset tapaukset sattuivat.
Tavoitteita ja epäonnistumisia
Kun perhe oli muuttanut Nantesiin - Jules Vernesin synnyinpaikkaan - Xavier muutti ammatillisia tavoitteitaan. Hän luopui yksinkertaisista töistä ja perusti yrityksen. Hän loi SELREFin, yrityksen, joka tarkasteli eri hotellien bisness-matkailijoille tarjoamien palvelujen laatutasoa.
Idea oli se, että yritykset, jotka pitivät etäkokouksia tai lähettivät toimitusjohtajia eri hotelleihin Ranskassa tarvitsivat etukäteen ennakkoluulottomia näkemyksiä paikoista, joissa pidettäisiin kokouksia tai jonne lähetettäisiin ihmisiä. Vierasta esittävä Xavier matkustaisi Ranskan eri hotelleihin ja raportoisi asiakkailleen tunnelmistaan ja kokemuksistaan.
Ranskan kansainvälisen kaupankäynti- ja yritysrekisterin (Registre National du Commerce et des Sociétés) tilastojen mukaan SELREF:illä oli paremmat ja huonommat kautensa. Yritys teki 86 200 euroa tuottoa 2007, mutta se oli varsin hyvä vuosi; pari vuotta aiemmin, 2005 yritys oli tuottanut 6000 euroa.
Xavier ei kärsinyt enää työttömyydestä, eikä kauppa-apulaisen kaltaisista töistä, vaan oli oma pomonsa ja pyöritti pientä yritystä, joka teki vaatimattomia tuloja. Yrityksellä oli kuitenkin ongelma: se ei tuottanut koskaan senttiäkään voittoa. Sille oli myös kasaantunut paljon velkaa. Velkojat alkoivat pian koputella perheen kotiovelle, usein mukanaan oikeudenmääräyksiä, joissa vaadittiin kymmeniä tuhansia euroja.
Agnes teki pariakin työtä asuessaan Nantesissa, mutta palkka ei läheskään riittänyt heidän porvarilliseen elämäntyyliinsä, vaatekustannuksiin, autoihin ja yksityiskouluihin. Yhteen aikaan Agnes oli lastenhoitaja ja sitten kouluavustaja Blanche de Castillessa, yksityiskoulussa lähellä heidän kotiaan. Hän oli myös perinyt 80 000 euroa, mutta ne katosivat Xavierin bisneksiin. Xavier ja hänen vaimonsa ilmoittivat verottajalle tienanneensa yhteensä 5351 euroa vuonna 2009 ja 17 658, kertoo ranskalainen viikkolehti Le Point.
Xavierin bisnekset eivät yksinkertaisesti tuottaneet tarpeeksi hyvin, että perhe olisi tullut toimeen, saati sitten voinut elää toivomaansa leveämpää elämää.
Kaksoiselämä
Dupont de Ligonnesin perheen hautajaiset
Agnes, joka oli jätetty yksin kuskaamaan lapsia sinne tänne ja viemään heitä lääkärin vastaanotoille ja taistelemaan laskujen kanssa, joita hänellä ei ollut varaa maksaa, oli onneton nainen. Hän etsi lohdutusta nettifoorumeilta, joissa hän vuodatti perheen rahaongelmia, jotka olivat jatkuneet vuosia ja kuukausia ennen murhia. Suositulla ranskalaisella palstalla www.octissimo.fr alueella "terveys ja hyvinvointi topicit", Agnes kirjoitti miehensä epäonnistuneista bisneksistä. Xavier "ei ollut toiminut tarpeeksi tehokkaasti ettei olisi menettänyt kaikkia rahojaan", hän kirjoitti.
Mutta kaikkein eniten häntä näytti vaivaavaan ongelmat avioliitossa. Agnes avautui foorumeilla, kuinka onneton hän oli. Hän valitti työnarkomaanista miehestään, joka oli enimmän aikaa töissä ja jonka kanssa oli hyvin vaikea elää, kun hän oli kotona.
Jatkuu
