Jeffrey Dahmer

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4320
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Jeffrey Dahmer

Viesti Kirjoittaja ABC »

Jeffrey Dahmer, yksi kaikkien aikojen karmeimpia sarjamurhaajia, syntyi vuonna 21.5.1960 Milwaukeessa. Hän oli vanhempiensa vanhin lapsi; toinen poika syntyi myöhemmin. Isä opiskeli aikuisena kemian tohtoriksi, ja sen jälkeen perhe muutti Ohioon isän uuden työn perässä. Äidillä alkoi jossain vaiheessa olla psyykkisiä ongelmia, ahdistuneisuutta, ja vanhempien välit tulehtuivat päättyen lopulta avioeroon. Mutta silloin Jeffrey oli jo aikuinen.

Jo 4-vuotiaana Jeffrey osoitti kiinnostusta kuolleita eläimiä kohtaan, mitä hänen isänsä sanoi jälkikäteen pitävänsä ennusmerkkinä tulevasta. Kouluikäinen Jeffrey oli yksinäinen, ja huvitteli keräämällä yliajettuja eläimiä teiden varsilta ja tekemällä niille ruumiinavauksia läheisessä metsässä. Hän ei kuitenkaan koskaan vahingoittanut eläviä eläimiä, vaan rakasti niitä. Lapsena hänellä oli koira, ja myös myöhemmin aikuisena hän piti eläimistä, mm. eräällä kotivideolla hän hellii isänsä uuden perheen kissaa.

Jossain vaiheessa Jeffrey tajusi olevansa homoseksuaali. Samalla hän kuitenkin tuli yhä kiinnostuneemmaksi kuolemasta, ja leikkelyinnostus muuttu yhä selkeämmin nekrofiliaksi. Hän alkoi fantasioida seksistä kuolleiden miesten kanssa, mutta tajusi itsekin olevansa menossa pelottavaan suuntaan, ja alkoi juoda ahdistukseensa. Hän joi jopa koulussa, ja jotkut koulutoveritkin huomasivat sen. Hänellä saattoi olla alkoholia pullossa mukanaan, ja hän sanoi kavereilleen aineen olevan "lääkettään". Muuten hän ei kuitenkaan ollut luuseri koulussa: hän oli pidetty koska veisteli vitsejä, ja oli sosiaalinen ja älykäs.

Vuonna 1978 Jeffrey valmistui high schoolista. Mutta vain muutamia päiviä juhlan jälkeen isä lähti työmatkalle - ja äiti otti nuoremman pojan ja muutti toiseen kaupunkiin. Jeffrey oli yksin talossa, eikä mikään estänyt häntä tuomasta kotiin liftaripoikaa, jonka oli ottanut kyytiin. Pojat joivat yhdessä, mutta lopulta vieras alkoi tehdä lähtöä. Jeffrey ei kuitenkaan halunnut jäädä yksin, vaan iski poikaa käsipainolla. Sitten hän paloitteli ruumiin ja aikoi viedä sen jätesäkeissä kaatopaikalle. Matkalla hän ajautui keskiviivan yli ja hänet pysäytti poliisi, joka kysyi, mitä säkeissä oli. Hän kertoi olevansa menossa kaatopaikalle, vaikka oli yö, koska ei voinut nukkua vanhempien eron takia. Hän sai sakot, ja palasi kotiinsa, jossa dumppasi ruumiin palaset kahdeksi viikoksi talon alle. Lopulta hän nuiji luut kappaleiksi ja sirotteli ne talon lähelle metsään. Sitten hänen isänsä palasi matkalta ja sai tietää vaimonsa lähteneen.

Koulun jälkeen Jeffreyn oli vaikea löytää kiinnostuksen kohteita, ja hän alkoi nopeasti vajota yhä enemmän ajatuksiinsa ja juomiseen. Hänen vanhempansa huolestuivat hänestä yhä enemmän, varsinkin kun orastava ura collegessa päättyi erottamiseen juopottelun takia. Jaksot AA:ssa eivät auttaneet lainkaan, ja isä päätyi lähettämään poikansa armeijaan. Armeijassa Jeffrey menestyi jonkun aikaa hyvin, opiskellen lääkintämieheksi. Mutta kun hänet lähetettiin palvelukseen Saksaan, juopottelu alkoi uudelleen. Hän sai potkut myös armeijasta.

Saksasta hän meni suoraan Miamiin, kenellekään ilmoittamatta, ja oli jonkun aikaa töissä kahvilassa. Mutta vuokrarahat menivät viinaan, ja hän joutui nukkumaan rannalla rottien seassa. Kun hän pyysi rahaa kotoaan, vanhemmat käskivät hänen tulla kotiin. Hän ilmaantuikin kotikaupugin kentälle umpikännissä. Isä lähetti hänet äidin luo asumaan, ja hän alkoi käydä kirkossa isoäitinsä kanssa. Kolmen vuoden ajan hänellä meni paremmin, ja hän oli ensin töissä veripalvelussa ja sitten suklaatehtaassa. Mutta, kuten hän itse asian ilmaisi, uskonnollinen ja kunnollinen ("right-going") elämäntyyli, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin syntinä jota vastaan tuli taistella, ei sopinut hänelle.

Sen jälkeen, kun eräs mies teki hänelle ehdotuksen kirjastossa, hän varasti miesmallinuken kaupasta, ja kun jäi siitä kiinni, hän alkoi liikkua Milwaukeen gaypaikoissa. Hän otti tavakseen huumata kumppaninsa ja raiskata näitä, koska halusi nimenomaan alistuvan partnerin. Hän kuitenkin lopetti joksikin aikaa, koska eräs uhri melkein kuoli yliannostukseen. Mutta pian Jeffrey palasi vanhoihin tapoihinsa, ja eräänä aamuna hän heräsi kuoliaaksihakatun uhrinsa vierestä, oman kertomansa mukaan ilman mitään muistikuvaa tapahtuneesta. Hän kuljetti ruumiin isoäitinsä taloon, jossa asui, ja paloitteli sen kellarissa. Tämän teon jälkeen hän sanoo päättäneensä, ettei enää yrittäisi hillitä nekrofiilisiä fantasioitaan vaan päinvastoin toteuttaa niitä.

Melkein saman tien hän murhasikin 14-vuotiaan pojan, jolle oli maksanut suuseksistä. Kun isoäiti nukkui samassa talossa, Jeffrey huumasi ja kuristi uhrinsa ja piilotti ruumiin kellariin, jossa harrasti ruumiin kanssa seksiä viikon ajan. Kun ruumis alkoi hajota, Dahmer paloitteli sen tavalliseen tapaansa. Pian hän tappoi taas uuden uhrin, muttei tällä kertaa uskaltanut säilyttää sitä yhtä kauan.

Kesällä 1988 isoäiti potkaisi Dahmerin ulos talostaan. Heti omaan asuntoon muutettuaan Dahmer ahdisteli asunnossaan 13-vuotiasta poikaa, ja hänet tuomittiin vuodeksi avolaitokseen. Ennen tuomiotaan hän ehti kuitenkin vielä murhata yhden teini-ikäisen pojan, jonka muumioitua päätä ja sukupuolielimiä hän piti lokerossaan suklaatehtaassa(!).

Tuomion jälkeen hän muutti lähelle gay-baareja, joista metsästi uusia uhreja. Yhden vuoden aikana ennen kiinnijäämistään hän tappoi melkein kymmenen miestä, joista useimmat olivat mustia.

Jeffrey Dahmer ei ollut tyypillinen sarjamurhaaja siinä mielessä, että tappo itsessään ei ollut hänelle seksuaalinen kohokohta, vaan murhaaminen oli vain keino saada käyttöön ruumiita. Hän oli siis nekrofiili. Vaientaakseen syyllisyydentunnot hän joi yhä enemmän, ja teki aina tekonsa tukevasti umpitunnelissa. Juomisen takia yksi hänen uhreistaan, 14-vuotias aasialainen poika melkein pelastui, sillä Dahmerin ollessa ostamassa lisää alkoholia, hakattu ja alaston poika heräsi ja pakeni kadulle. Huolestuneet ihmiset soittivat poliisin paikalle, mutta Dahmer sai poliisit uskomaan, että poika oli hänen huumehöyryissä oleva rakastajansa. Poliisit saattoivat pojan takaisin Dahmerin asuntoon.

Dahmerin murhaaminen alkoi aiheuttaa hänelle ongelmia, ja hän mm. alkoi hävittää ruumiita hapolla ja uunissa polttamalla. Hän otti kuvia paloittelusta ja säilytti uhriensa osia. Huoneistosta 273 tuleva lemu alkoi ihmetyttää naapureita, mutta Dahmer itse kertoo, että "tarvittiin aina vain enemmän ja oudompia juttuja tyydytyksen aikaansaamiseksi". Hän jopa alkoi ruiskuttaa happoa vielä elävien uhriensa aivoihin, seuraten kauanko nämä elivät sen jälkeen, ja alkoi harrastaa kannibalismia. Omien sanojensa mukaan kannibalismi sai hänet tuntemaan, että uhreista tuli pysyvä osa häntä (samaa perustelua ovat käyttäneet myös muut kannibaalimurhaajat). Hän suunnitteli tekevänsä jonkinlaisen "alttarin" uhreistaan kotiinsa, mutta ei ehtinyt toteuttaa sitä.

Eräänä yönä homokorttelissa partioiva poliisiauto tapasi järkyttyneen ja sekavan nuoren miehen kadulta. Miehen ranteessa roikkuivat käsiraudat, ja hän pystyi kertomaan paenneensa Dahmerin asunnosta. Poliisit menivät melkein sattumalta asunnolle, sillä he pitivät asiaa vain homojen keskinäisinä suhdeongelmina, ja toinen heistä meni tarkistamaan makuuhuoneen, koska käsirautojen avaimen piti olla siellä. Mutta siellä oli myös 83 polaroid-kuvaa ruumiiden osista. Poliisit ottivat kiinni Dahmerin, joka nyt yritti paeta. Sitten he tutkivat asuntoa lisää, ja löysivät päitä jääkaapista sekä muita ruumiinosia säilöttyinä ja pääkalloja. Kotietsinnän karmeat tulokset järkyttivät myös poliiseja: poliisi, joka avasi jääkaapin, kuuli kauhunhuudon ja tajusi vasta jälkikäteen huutajan olleen hän itse.

Dahmer tuomittiin vankilaan 957 vuodeksi. Hän oli mallivanki, ja kertoi tulleensa uskoon. Mutta erään työvuoron aikana hänet laitettiin kahden muun vangin pariksi, joista toinen oli murhannut vaimonsa, mutta yrittänyt lavastaa syylliseksi erään mustan miehen, sekä skitsofreenisen mustan murhamiehen, joka kuvitteli olevansa Jumalan poika. Kuten arvata saattaa, löydettiin sekä Dahmer että vaimontappaja pian lattialta hakattuina kuoliaiksi. Jeffrey Dahmer julistettiin kuolleeksi klo 9:11 28.11.1994.

Lähteet: http://www.crimelibrary.com/serial_kill ... index.html
Youtube: Jeffreyn Dahmerin elämäkerta: A&E Biography - Jeffrey Dahmer
Every ship must sail a world.

Miina
Martin Riggs
Viestit: 622
Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 8:32 am
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Miina »

Olen joskus lukenut tästä tyypistä, melkoinen elämäntarina. Aika oksettava itse asiassa.
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)

Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4320
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Toivottavasti kukaan ei järkyty liikaa tästä melko yksityiskohtaisesta mini-elämäkerrasta.

Kun luin Dahmerin elämäkerran ensimmäisen kerran, oli samaan aikaan tapetilla Oriveden metsästä löytynyt nainen. Juuri Dahmerin juttu sai minut ajattelemaan nekrofiiliä mahdollisena tekijänä, ja kiinnittämään huomiota Jessica P:n tapaukseen siinä yhteydessä.

Dahmer on psykologisesti erittäin kiinnostava tapaus, koska ei välttämätt ollut psykopaatti. Hän tunsi syyllisyyttä teoistaan, mutta pystyi vaimentamaan sen ryyppäämällä. On epäselvää, mikä muu psykologinen häiriö kuin pelkästään nekrofilia häntä olisi voinut karakterisoida.
Every ship must sail a world.

Avatar
Zodiac
Agentti Scully
Viestit: 674
Liittynyt: To Heinä 26, 2007 7:58 pm

Viesti Kirjoittaja Zodiac »


blackwidow

Viesti Kirjoittaja blackwidow »

Tosi kummalista että lähipiiri ei huómannut kun tämä ihmishirviö raahasi ruumiita kotiin :shock: Poliisit lähetti 14 v pojan takaisin sen asunnolle :shock: Mitkä idiootteja.

Jos olisi laitettu ajoissa pakkolaitokseen ja vahva lääkitys päälle ilman mitään virikkeitä, niin olisi ehkä jotenkin 'parantunut' sairaudestaan. Ehkä.

Muuten melko ns tavallinen, ei ollenkaan mikään psykopaatin näköinen kaveri.

kahvitar
Jane Marple
Viestit: 1002
Liittynyt: Ke Huhti 11, 2007 12:14 pm

Viesti Kirjoittaja kahvitar »

Tuon 14-vuotiaan pojan, jonka poliisit veivät takaisin asuntoon niin on varmaan ollut ikäistään plajon vanhemman näköinen poika. Tuskin poliisi olisi uskonut lapsennäköistä Dahmerin rakastajaksi.

Järkyttävä murhaaja kaikessa karmeudessaan. Onneksi sentään jäi kiinni, vaikka turhan myöhään.

kahvitar
Jane Marple
Viestit: 1002
Liittynyt: Ke Huhti 11, 2007 12:14 pm

Viesti Kirjoittaja kahvitar »

Luin tuota Crime Libraryn sivua ja ilmeisesti se poliisien takaisin asuntoon viemä poika oli 19-vuotias, ei siis 14-vuotias.

http://www.crimelibrary.com/serial_kill ... mer/2.html

Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4320
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

^ Konerak oli 14, mutta Dahmer väitti poliiseille hänen olevan 19.
Every ship must sail a world.

Michaelm
Harjunpää
Viestit: 311
Liittynyt: Pe Heinä 06, 2007 9:45 pm

Viesti Kirjoittaja Michaelm »

Aika kieroutunut äijä :shock: Täytyypä katsoa nuo youtuben pätkät kun ehtii.

DonHessu
Rico Tubbs
Viestit: 1204
Liittynyt: Pe Touko 18, 2007 11:43 pm
Paikkakunta: City 17, Eastern Europe.

Viesti Kirjoittaja DonHessu »

Sairas tyyppi.
What you do... Makes you who you are.

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Jotkut ovat väittäneet tuosta hapon ruiskuttamisesta, että Dahmer halusi luoda "seksi-zombien" koska eräs uhreista eli yllättävän pitkään poraamisen/hapon jälkeen.En tiedä pitääkö paikkansa mutta uskomattoman sairas Dahmer oli.

Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5172
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Jotakin samaa kuin Doc Lechterissä. 8)
-Takuulla, sano Tampereenlikka!

Kalessin
Adrian Monk
Viestit: 2942
Liittynyt: Ke Touko 30, 2007 3:26 pm
Paikkakunta: Maameri, läntiset rajavedet

Viesti Kirjoittaja Kalessin »

jotenkin tuon nuoren kundin kohtalo on hirvittävä, pääsee pakoon yhdeltä pahimmista ja sitten hyvikset typeryyksissään palauttavat sille hirviölle...
"Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita". -Kummeli, Kultakuume-

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

^kaiken lisäksi poliisit eivät tainneet ottaa Konerakin palauttamista kovin vakavasti.Sanoivat jotain "sekava mies palautettu selvän poikaystävän luo" tms.Sen päälle sitten naurettiin radioon.En ole (tästäkään) ihan täysin varma mutta muistaisin,että Konerakin tapauksesta tuli edellä mainituille poliiseille joitain seurauksia.Jos joku tietää paremmin niin kertokoot.

Herkkis
Jane Marple
Viestit: 1068
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 3:07 pm

Viesti Kirjoittaja Herkkis »

Jep jep tästähän koomikotkin vääntää juttuja että mitä tapahtuu kun valkoiset sekoaa.
I am an African!

Vastaa Viestiin