Ruotsi: Isä "unohti" 2-vuotiaan autoon 7.5.2013

[mielikki]

^Ei nyt hyvänen aika lasta ja avaimia voi verrata keskenään.
Lapsi ei ole vastuussa itsestään vaan aikuinen ,kenen hoitoon lapsi jätetään kuuluu huolehtia lapsen tarpeista ja vastuu näin ollen kuuluu aikuiselle, mitä lapselle tapahtuu ,joutuu vastuussa oleva henkilö vastaamaan,mitä laki laimminlyönnistä tms.sanoo.
Minulta ei heru empatiaa tälläisille isille.Itse olen aina huolehtinut lapsista ja ei koskaan ole ollut lähelläkään tämän kaltainen juttu.

[Cettu]

Siinä se taas on, suomen kielen väärin ymmärretyin sana.. Ymmärtää. Koita sinäkin vaikka ymmärtää että on yksi asia ymmärtää miten tai miksi jokin voi tapahtua kuin "ymmärtää" että voi harmi kun niin tapahtui ja ei se oikeastaan sinun vikasi ollutkaan ja onhan se ihan ok kun on kaikkee muutakin muistettavaa.

Ihan samaa ajattelin. Humen giljotiini tuttu näille "ei saa ymmärtää" -ihmisille? Vaikka voimme tieteellisiin faktoihin nojaten ymmärtää eli selittää erilaisia ihmisen toimintatapoja, kuten vaikkapa väkivaltaa, valehtelua, hyväksikäyttöä tai kohtalokkaita unohduksia, niin se ei tarkoita, että pitäisimme näitä moraalisesti hyväksyttävinä tekoina.

[A Laza]

Hieman vaikuttaa tämä keskustelun kulku sellaiselta, että tunneihmiset sanovat "ei VOI unohtaa LASTA!" kun taas vähemmän tunneihmiset (=rationaalisemmat) tunnustavat faktat ja toteavat että "lapsen voi unohtaa siinä missä avaimetkin."

Jankkaamistahan tämä toki on ja saa omalta osaltani jäädä tähän.

Heh, ei varmaan provoihin edes pitäisi vastata, mutta eiköhän rationaalinen, normaaliälyinen ihminen tiedä avainten ja lapsen eron, fatalistinen tunneihminen taas kuvittelee, ettei ihminen voi päättää mistään mitään eikä täten voi olla vastuussa mistään. Siinä taas teet virheen, että sekoitat rationaalisuuden psykopatiaan. Normaali ihminen on rationaalinen sekä tunteva, rakkauteen ja empatiaan kykenevä.
Mutta järkyttävää todellakin kuinka moni täällä ajattelee, etteihän sitä voi muistaa onko lapsia ja jos on niin kituuko ne kuoliaaksi juuri tällä hetkellä vai ei. Ja väliäkös sillä..

[Cettu]

Hieman vaikuttaa tämä keskustelun kulku sellaiselta, että tunneihmiset sanovat "ei VOI unohtaa LASTA!" kun taas vähemmän tunneihmiset (=rationaalisemmat) tunnustavat faktat ja toteavat että "lapsen voi unohtaa siinä missä avaimetkin."

Jankkaamistahan tämä toki on ja saa omalta osaltani jäädä tähän.

Heh, ei varmaan provoihin edes pitäisi vastata, mutta eiköhän rationaalinen, normaaliälyinen ihminen tiedä avainten ja lapsen eron, fatalistinen tunneihminen taas kuvittelee, ettei ihminen voi päättää mistään mitään eikä täten voi olla vastuussa mistään. Siinä taas teet virheen, että sekoitat rationaalisuuden psykopatiaan. Normaali ihminen on rationaalinen sekä tunteva, rakkauteen ja empatiaan kykenevä.
Mutta järkyttävää todellakin kuinka moni täällä ajattelee, etteihän sitä voi muistaa onko lapsia ja jos on niin kituuko ne kuoliaaksi juuri tällä hetkellä vai ei. Ja väliäkös sillä..

Eiköhän tämä hysteerinen vuodatus juurikin osoita kuinka vaikea joidenkin on tarkastella tällaista asiaa rationaalisesti. Naurettava olkinuken piekseminen ("ihan sama vaikka lapsi kituu!!") kertoo kaiken. Vihje: kukaan ei ole täällä ollut sitä mieltä, etteikö lapsen kitumisella olisi väliä. Täällä on vain oltu sitä mieltä, että kyseessä oli todennäköisemmin kammottava vahinko kuin pahan isän suunnittelema murha.

Voisi myös ajatella, että empaattinen tunneihminen pystyisi tuntemaan lapsen tuskan lisäksi isän tuskan. Lynkkausjengin taas täytyy saada kostonsa.

[ketsku]

Kyllä uskon, että on unohtanut.

Itse unohdin oman lapsen aikanaan hoitopaikkaan. Lähdin töistä ja oli sovittu, että haen hänet mutta en muistanut ollenkaan. En edes kun tulin tyhjään kotiin. Vasta kun tunnin päästä soitettiin, että missäs olet tajusin, että en ole hakenut lasta!

[A Laza]

Isä oli omien sanojensa mukaan miettinyt työpäivän aikana, oliko hän vienyt pojan hoitoon vai ei.

Ja ei todellakaan vaivautunut tarkistamaan! Jos teidän mielestä se on ihan ok niin sittenhän on. Jos itse vaikka pohtisin otinko ne avaimet mukaan vai en, niin heti tarkistaisin, on ne avaimet niin tärkeä asia kuitenkin. Lapsi kuumassa autossa ei nyt tietenkään ihan yhtä tärkeä ole, varsinkaan jos on työkiireitä.

[Samuli]

Minä kyllä lupasin pysyä poissa täältä, mutta...

Teiltä muutamalta isän "pikkuisen viattoman unohduksen" puolesta puhujilta haluaisin vaan kysyä, ihan todellako olette tätä mieltä:

- On ihan ok unohtaa lapsen olemassaolo? Kyllä.
- Vaikka olisit itse yksin sillä hetkellä vastuussa lapsestasi? Kyllä.
- On ok aiheuttaa lapsensa kuolema näin törkeällä välinpitämättömyydellä ja huolimattomuudella? Kunhan vain muistaa vedota siihen, että "enhän mä nyt perhana voinu muistaa et mulloli se kersa takapenkillä!" Kyllä.
- On väärin, jos jotkut, vastuulliset ja velvollisuutensa tietävät ihmiset pitävät tuollaisia "unohduksia" tuomittavina? Kyllä.
- On ok, että näitä varmasti jatkossakin tapahtuu, koska ihminenhän on unohtelevainen? Kyllä.
- Olisi ok, jos ihan erikseen lakiin kirjattaisiin, että tällaisista "inhimillisistä erehdyksistä ja unohduksista" automaattisesti jätettäisiin millään lailla rankaisematta? Kyllä.
- Se nyt vain kuuluu elämään, että unohdellaan lapsia kuolemaan milloin minnekin? Kyllä.
- On ok aiheuttaa toiselle vanhemmalle tai lapsen sisaruksille loppuelämän tuska ja kaipaus ihan vaan sen takia, kun eihän nyt aina vaan voi kaikkea muistaa? Kyllä.
- Ja on oikeutettu vielä kaiken tämän jälkeen hommaamaan lisää lapsia, vaikka sitten hedelmöityshoidoilla, ja kutsumaan itseään hyväksi vanhemmaksi? Kyllä.

Viimeisellä viittasin tänne linkitettyyn artikkeliin, joka kuulema kaikkien oli syytä lukea. Luin. Ja lähestulkoon oksensin. Mammasta oli oikein tekemällä tehty sankaritar. Onhan hän niin hauskakin ja sanavalmis. Ja kehtaa kulkea pystypäin tapettuaan lapsensa.

Sen tajuan kyllä, että tuon jälkeen ei helppoa ole. Mutta siihen olisi ihan vain pikkuriikkisellä keskittymisellä voinut ihan itse vaikuttaa.

Ja jotta nyt vielä enemmän onnistuisin ärsyttämään muutamia, listataanpa vielä niitä lapsen oikeuksia:

Hänellä on oikeus siihen, että:
- hänen perustarpeensa tyydytetään
- hänen turvallisuudestaan huolehditaan
- häntä ei aseteta vaaralle alttiiksi

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tuossa edes perusasiat. Montaako noista noudattaa vanhempi, joka unohtaa lapsensa kuolemaan kuumaan autoon? Vanhemmuus sisältää paljon oikeuksia: suurin kai niistä on, että on oikeus nauttia lapsensa seurasta, seurata hänen kasvuaan, saada opettaa hänelle asioita, tämäkin lista on ihan loputon. Monet niistä on myös velvollisuuksia samalla, ja enemmän niitä vanhemmuuteen kuuluu kuin oikeuksia.

Ja kyllä, minä olen äiti. Ja minusta tässä elämässä lasteni kanssa on tärkeintä taata heille turvallisuutta, vakautta, rakkautta, luottamusta puolin sun toisin. Eikä vaarantaa heidän hyvinvointiaan, saati henkeään, jonkun näin älyttömän asian takia.

Jos isä olisi saanut vaikka sairauskohtauksen ja estynyt huolehtimaan lapsestaan, se olisi ok. Mutta ilman minkäänlaista muistisairausdiagnoosia (jonka asiansa osaava juristi varmasti osaa hänelle järjestellä) minä pidän tätä lähimain tahallisena. Jos nyt en suoranaisena murhana tappona, niin kuolemantuottamuksena ainakin ja mielellään törkeänä. Kyllähän näitä termejä liikenteessäkin käytetään, ja syytteitä tulee ja tuomioitakin, vaikka miten olisi ollut vahinko. Heitteillejättöjäkin on. Eikä tämä ole edes sellainen?

Ihan turhanpäiten kuoli pieni lapsi. Isän välinpitämättömyyden takia. Ja kivahan se on, että siinä paljon mainostetussa, oikein palkitussakin, artikkelissa äiti uskoo lapsensa kuolleen vain ihan rauhallisesti ja vailla tuskia. Ja toinen samaan jamaan jätetty oli repinyt tuskissaan kaikki hiukset päästään irti. Vailla tuskia? Jos lapselle tulee nukkuessaan liian kuuma, hän kyllä siihen herää. Samalla lailla kuin aikuinen. Tai koira. Eikä sen jälkeen tunnu mukavalle Vaikka mitä tahansa itselleen uskottelisi. Voihan sitä jokainen mennä kuumaan autoon istumaan vaikka tunniksi ja testaamaan miten kivaa siellä on. Ja onhan siellä sen tunnin kuka tahansa, kun tietää pääsevänsä ajastaan pois.

Edit. typo

[jarmo.janis]

Hieman vaikuttaa tämä keskustelun kulku sellaiselta, että tunneihmiset sanovat "ei VOI unohtaa LASTA!" kun taas vähemmän tunneihmiset (=rationaalisemmat) tunnustavat faktat ja toteavat että "lapsen voi unohtaa siinä missä avaimetkin."

Jankkaamistahan tämä toki on ja saa omalta osaltani jäädä tähän.

Heh, ei varmaan provoihin edes pitäisi vastata, mutta eiköhän rationaalinen, normaaliälyinen ihminen tiedä avainten ja lapsen eron, fatalistinen tunneihminen taas kuvittelee, ettei ihminen voi päättää mistään mitään eikä täten voi olla vastuussa mistään. Siinä taas teet virheen, että sekoitat rationaalisuuden psykopatiaan. Normaali ihminen on rationaalinen sekä tunteva, rakkauteen ja empatiaan kykenevä.
Mutta järkyttävää todellakin kuinka moni täällä ajattelee, etteihän sitä voi muistaa onko lapsia ja jos on niin kituuko ne kuoliaaksi juuri tällä hetkellä vai ei. Ja väliäkös sillä..

Eiköhän tämä hysteerinen vuodatus juurikin osoita kuinka vaikea joidenkin on tarkastella tällaista asiaa rationaalisesti. Naurettava olkinuken piekseminen ("ihan sama vaikka lapsi kituu!!") kertoo kaiken. Vihje: kukaan ei ole täällä ollut sitä mieltä, etteikö lapsen kitumisella olisi väliä. Täällä on vain oltu sitä mieltä, että kyseessä oli todennäköisemmin kammottava vahinko kuin pahan isän suunnittelema murha.

Voisi myös ajatella, että empaattinen tunneihminen pystyisi tuntemaan lapsen tuskan lisäksi isän tuskan. Lynkkausjengin taas täytyy saada kostonsa.

Ei tarvi olla kummoinenkaan päättelykyky sen ymmärtämiseen, että lynkkausjengiä kiihottaa unohduksen, tai millä nimellä sitä kutsutaankaan, tekijän sukupuoli. Aika paljon enemmän ymmärrystä, täällä ja muillakin palstoilla käydyistä keskusteluista tehtyjen havaintojen perusteella, tämä henkilö saisi jos olisi nainen. Nimimerkkien perusteella ei aina voi varmasti sanoa, onko kirjoittaja perheellinen vai sinkku tai mies vai nainen, mutta kyllä sekin vaikuttaa. Ei perheellisiltä meille sinkuille juuri ymmärrystä tule (mistään asioista).

[Qtar]

- Se nyt vain kuuluu elämään, että unohdellaan lapsia kuolemaan milloin minnekin? Kyllä.

Ja kyllä, minä olen äiti. Ja minusta tässä elämässä lasteni kanssa on tärkeintä taata heille turvallisuutta, vakautta, rakkautta, luottamusta puolin sun toisin. Eikä vaarantaa heidän hyvinvointiaan, saati henkeään, jonkun näin älyttömän asian takia.

Jos isä olisi saanut vaikka sairauskohtauksen ja estynyt huolehtimaan lapsestaan, se olisi ok.

Eihän toki kukaan vanhempi halua aiheuttaa lapselleen tälläistä.
Luitko koko jutun? Kaikki 5 sivua? Huomasitko siellä myös tekstin siitä miten ihmisen aivot toimii. Kun on stressiä, huonosti nukuttu yö tai muuten painaa työ- tai kotiasiat, pohdituttaa ehkä tuleva matka tai lähestyvä syntymäpäivä. Olet niin ajatuksissasi että ajat sen päiväkodin ohi, havahdut ehkä lähellä työpaikkaa ja tässä kohtaa muisti tekeekin kepposen. Muistisi on aivan varma että olet lapset matkalla vienyt hoitoon, ihan kuten muinakin aamuina. Ja koska et osaa edes kyseenalaistaa että onko lapsi viety, voi lapsi todellisuudessa ollakin siellä takapenkillä.

Ruotsin tapauksessa isällä oli joku epäilys herännyt, joten siihen en ota sen enempää kantaa, mutta ihan taatusti näitä tapahtuu. Itsekkin olen kerran ajanut hoitopaikan ohi, enkä taatusti olisi muistanut koko lasta, jollei tapapenkiltä olisi kuulunut "enkö mä pääsekkään päiväkotiin".

[Samuli]

Kyllä, luin ihan koko jutun. Silti ei mene jakeluun. Päivän mittaan sitä kuitenkin tulee kaikkia asioita mieleen, miettii ehkä että siellä hoitopaikassa oli se Agneta tai Beatrice tai kuka tahansa, ja sen kanssa vaihdettiin pari sanaa, kuten aina. Niin eikö siinäkään vaiheessa käy mielessä, että enhän mä ole edes nähnyt niitä hoitajia, ei tiedä kuka siellä oli vuorossa, koska en edes käynyt siellä. Ja lapsi jäi vilkuttamaan ja sanoi "hej då pappa". Jos tämä olisi ollut jokapäiväistä rutiinia, niin voisin uskoa. Että ihan joka aamun heippaa ei erota toisistaan. Mutta kun ei, niin pirun oudolle kuulostaa, että äijä olisi oikeasti kuvitellut käyneensä päiväkodissa ja jättäneensä lapsen sinne.

No. En minäkään halua uskoa, että tahallista olisi ollut, eikä varmaan olekaan. Mutta silti minulta ei riitä ymmärrystä, hyväksyntää eikä anteeksiantoa. Pitää olla kyllä helvetinmoisen tärkeä työ ukolla, jos työstressiin vetoaa. Mikään ydinfyysikkohan hän ei kuitenkaan ole, eikä aivokirurgi, vaan tavallinen kunnan työntekijä. Millä hän on sinne naapurikuntaan töihin mennyt? Miksi on jättänyt oman autonsa lapsineen päivineen omaan kuntaan? Toivottavasti se työ on niin tärkeää, että sen takia kannatti oma lapsensa uhrata. Silti nyt joutaa makoilemaan sairaalassa. Joku tässä ei ihan täsmää. Menisi sinne töihinsä, sinne elintärkeään duuniinsa, jonka takia oma lapsikin unohtui. Nythän siihen pääsisi keskittymään ihan täysillä ilman tuollaisia häiriötekijöitä.

[Katniss]

En minäkään ymmärrä, että jos lähtee paikasta A ja määränpää on paikka B, että miten sillä välillä unohtaa sekä määränpään että tarkoituksen, miksi sinne piti mennä Onkohan tämä iskä joku piriäijä tai joku muuten holtiton? Jotain vikaa on pakko olla. Etenkin jos kerta sairaalassa on. Vai otetaanko sinne automaattisesti kaikki kuolleiden lasten vanhemmat? Kiitän kyllä ihan kaikkia tämän maaiman luojia ja allaheita ja mitä näitä on, etten ole tuon ukon vaimo.

[Samuli]

En minäkään ymmärrä, että jos lähtee paikasta A ja määränpää on paikka B, että miten sillä välillä unohtaa sekä määränpään että tarkoituksen, miksi sinne piti mennä

Tässä on kyllä eittämättä tämän koko keskustelun fiksuin lause!! Paljonkohan sitä matkaa kotoa hoitopaikkaan oli? Kiinnostaisi todella, että miten äkkiä se lapsen olemassaolo unohtui. 5km? 15? Tuskin sentään 50?

Mukavaa olisi myös, jos Wincentius suomentelisi meille Ruotsin vastaavalta palstalta yleisimpiä tuntoja Kiinnostaisi kovasti.

[Cettu]

- On ihan ok unohtaa lapsen olemassaolo? Kyllä.
- Vaikka olisit itse yksin sillä hetkellä vastuussa lapsestasi? Kyllä.
- On ok aiheuttaa lapsensa kuolema näin törkeällä välinpitämättömyydellä ja huolimattomuudella? Kunhan vain muistaa vedota siihen, että "enhän mä nyt perhana voinu muistaa et mulloli se kersa takapenkillä!" Kyllä.

En usko että kukaan on tätä mieltä. Taas olkinukke. Vastaus kaikkiin kysymyksiisi ei ole "kyllä", vaan "ei, mutta niin voi silti käydä". Siinä on sekä moraalinen kannanotto ("ei") että tosiasian toteaminen ("niin voi käydä"). Tämä ero taitaa olla monille mahdoton hahmottaa, joten lienee turha jatkaa.

Jatkan vielä yhdellä esimerkillä:

Vrt. onko oikein unohtaa liesi päälle kotoa lähtiessä ja aiheuttaa siten tulipalon, jossa kuolee viaton naapuri? Vastaus on tietenkin EI, mutta silti näitä tapahtuu, ja ne ovat vahinkoja eli kuolemantuottamuksia, eivät murhia.

[nuusku-nella]

Minä kyllä lupasin pysyä poissa täältä, mutta...

Teiltä muutamalta isän "pikkuisen viattoman unohduksen" puolesta puhujilta haluaisin vaan kysyä, ihan todellako olette tätä mieltä:

- On ihan ok unohtaa lapsen olemassaolo? Kyllä.
- Vaikka olisit itse yksin sillä hetkellä vastuussa lapsestasi? Kyllä.
- On ok aiheuttaa lapsensa kuolema näin törkeällä välinpitämättömyydellä ja huolimattomuudella? Kunhan vain muistaa vedota siihen, että "enhän mä nyt perhana voinu muistaa et mulloli se kersa takapenkillä!" Kyllä.
------------------------------------------

Lyhentelin lainauksen.

Samuli ei se ole ok eikä kukaan ole niin sanonutkaan. Koittakaa nyt oikeasti lukea mitä ihmiset kirjoittaa eikä vaan pää sauhuten tehdä omia tulkintoja.

Ei tämä ole okei mitä tapahtui ja jos joku kuvittelee minun niin kirjoittaneen niin saa mennä joko takaisin kouluun tai sitten optikolle koska jossain on vikaa

Olen ottanut kantaa vain ja ainoastaan siihen voiko tällainen tapahtua vahingossa/tahattomasti vai onko kyse tarkoituksellisesta teosta eli murhasta. Kyseinen isä ei tarvitse meiltä hyväksyntää eikä anteeksiantoa, koen absurdiksi ajatuksen että minä, täysin ulkopuolisena, pitäisin asianani semmoisia joko antaa tai olla antamatta.

[CSI]

Riippumatta siitä, oliko tämä unohdus vaiko ei, pitää näin törkeästä teosta tulla rangaistus!

Jo kansan oikeustaju sitä vaatii ja tunnetusti rangaistuksilla on lauman muistia parantava vaikutus!

Isällekin on surutyön kannalta varmasti parempi, että yhteiskunta langettaa rangaistuksen. Muuten jää vuosikausiksi moodi päälle että "en ole sovittanut tekoani".