Of how he lived and died;
If you're still in need
Of something to read,
Here's the story of Bonnie and Clyde
Bonnie Parker: The story of Bonnie and Clyde (lue koko runo täältä)
Bonnie
ClydeAlku
Bonnie Parker syntyi lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1910 Rowenassa, Teksasissa. Hän oli kolmilapsisen perheen, ja vanhempiensa Emma ja Henry Parkerin, keskimmäinen lapsi. Perhe tuli melko mukavasti toimeen perheen isän tuloilla, mutta kun Henry kuoli äkillisesti vuonna 1914, Emma muutti lastensa kanssa äitinsä luo Teksasin Cement Cityyn. Moni Bonnien tuntenut piti häntä kauniina. Hän oli hyvä oppilas, kiinnostunut luovasta kirjoittamisesta ja taiteista. Hänen lempivärinsä oli punainen ja hän rakasti hattuja. Vuonna 1927, 16-vuotiaana, Bonnie kuitenkin kyllästyi tavanomaiseen elämäänsä, lopetti koulun ja meni naimisiin Roy Thorntonin kanssa. Avioliitto ei ollut järin onnellinen ja Roy viettikin paljon aikaa pois kotoa. Kaksi vuotta myöhemmin Roy tuomittiin varkaudesta viideksi vuodeksi vankilaan. Roy ja Bonnie eivät koskaan eronneet. Kun Roy oli poissa kuvioista, Bonnie työskenteli tarjoilijana. Suuren laman alkaessa USA:ssa vuoden 1929 lopulla hän oli kuitenkin työtön.
Clyde Barrow oli hänkin monen mielestä varsin hyvännäköinen. Hänen tummanruskea tukkansa toisti hänen silmiensä väriä. Hän syntyi maaliskuun 24. päivänä vuonna 1909 Telicossa, Teksasissa seitsenlapsisen perheen viidenneksi lapseksi. Hänen vanhempansa, Henry Barlow ja Cummie Walker, olivat hyvin köyhiä puuvillan viljelijöitä. Koska heillä ei aina ollut varaa ruokkia kaikkia lapsiaan, Clyde asui ajoittain sukulaistensa luona. Vuonna 1920 Clyden ollessa 12-vuotias perhe muutti Dallasin laitakaupungille, jonne Henry perusti huoltoaseman. Vailla varsinaista kotia perhe asui liiketilan pienessä takahuoneessa ja eli edelleen hyvin niukkaa elämää. Asuinalue tunnettiin nimellä West Dallas. Asuinalue oli karu, mutta Clyde sopeutui sinne mainiosti. Hän joutui usein ongelmiin lain kanssa ryösteltyään vanhemman veljensä “Buckin” kanssa muun muassa autoja. Ennen Bonnien tapaamista hän seurusteli vakavasti kaksi kertaa, muttei koskaan mennyt naimisiin.
Tapaaminen
Vuoden 1929 lopulla suuren laman merkit alkoivat jo näkyä. Bonnie ja Clyde huomasivat molemmat, kuinka lukuisat ostoskadun varrella sijainneet kaupat sulkivat ovensa viimeisen kerran, yksi toisensa jälkeen. He todistivat monen perheen pakkomuuttoja vuokrarahojen loputtua ja maansa menettäneiden maanviljelijöiden pyrkimyksiä pois, uuteen alkuun. Clyde, joka tiesi omakohtaisesti millaista oli elää köyhyydessä ja nälässä, raivostui tästä näystä. Hän kirosi maansa hallituksen ja päätti vastavuoroisesti ottaa Setä Samulilta jotain takaisin.
Siitä, kuinka Bonnie ja Clyde tapasivat ensimmäisen kerran, kerrotaan useita versioita. Kaikista kerrotuin on kuitenkin tarina, jossa Clyde meni piristämään kätensä murtanutta kaverityttöään. Tämän tytön luona oli myös hänen ystävänsä, joka oli juuri keittämässä kuumaa kaakaota. Ystävä oli Bonnie Parker. Kaksikko rakastui ensi silmäyksellä, valvoi jo samana iltana jutellen myöhään yöhön ja tapasi sen jälkeen lähes joka päivä usean kuukauden ajan. Bonnielle hänen aviomiehensä ei merkinnyt enää mitään, Clyde muodostui paljon tärkeämmäksi.
Vankilapako
Helmikuussa 1930 Clyde kuuli pitkätakkisten miesten kyselevän hänen peräänsä ympäri kaupunkia. Hän kertoi Bonnielle, että miehet olivat mitä todennäköisimmin poliiseja, jotka halusivat saada hänet vastaamaan vanhoista, etenkin Waco Countyssa tekemistään, rikoksista. Clyde kertoi lähtevänsä kaupungista. Bonnie lupasi odottaa häntä niin kauan kuin olisi tarpeellista.
Sinä iltana Clyde pidätettiin hänen ollessaan pakkaamassa. Hänet siirrettiin Waco Countyyn oikeudenkäyntiä varten. Bonnie ikävöi rakastaan ja kirjoitti tälle kirjeitä. Lopulta, vastoin äitinsä toiveita, hän otti vapaata töistä, astui bussiin ja matkusti tapaamaan Clydea. Eräällä vankilavierailulla Bonnie tapasi Frank Turnerin, Clyden sellikaverin. Turner kertoi halustaan paeta vankilasta ja pyysi Bonnieta auttamaan häntä. Hän piirsi Bonnielle kartan, jonka avulla suunnistaa hänen vanhempiensa kotiin. Siellä olisi ase, jonka Bonnien tulisi toimittaa Turnerille. Mikäli pako onnistuisi, Turner lupasi ottaa Clyden mukaansa. Bonnie suostui epäröimättä.
Turnerin lautasliinaan piirtämän kartan mukaan suunnistaen hän ajoi serkkunsa kanssa East Wacoon. He murtautuivat taloon ja löysivät komerosta aseen. Seuraavana päivänä Bonnie kantoi aseen laukussaan vankilaan ja livautti sen Clydelle vartijoiden silmien alla. Clyde ohjeisti Bonnieta palaamaan Dallasiin ja odottamaan häntä. Paria päivää myöhemmin Clyde ja Turner päättivät toimia. Kun vartija työnsi heidän sellinsä kaltereiden alta lounastarjottimen, Clyde löi häntä kasvoihin ja samaan aikaan nappasi hänet otteeseensa. Pelästynyt ja yllättynyt vartija avasi sellin oven eikä vastustellut, kun Clyde ja Turner sulkivat hänet omaan selliinsä ja kävelivät itse ulos vankilasta. Bonnie luki onnistuneesta paosta seuraavan aamun lehdestä, mutta hän sai vielä odottaa Clydensä paluuta kotiin. Poliisit vartioivat hänen liikkeitään jatkuvasti.
Clyde ja Turner matkustivat sen sijaan Illinoisiin. Siellä he keskittyivät lähinnä huoltoasemien, hedelmäkojujen ja markettien ryöstelyyn. Lisäksi he varastelivat ja vaihtoivat usein kulkuneuvoja liikkuessaan moottoriteillä. Ohiossa Turner ja Clyde oppivat kantapään kautta vielä yhden niksin: rekisterikilpien vaihtamisen välittömästi rötöstelyn jälkeen. Erään kerran rekisterikilpien vaihtaminen oli murtokeikan jälkeen viivästynyt, jolloin silminnäkijä oli muistanut rekisterikilven numeron, ilmoittanut siitä poliisille ja lainvalvojat nappasivat kaksikon tien päältä. Clyde ja Turner palautettiin Texasiin.
Eastham
Clyde tuomittiin 14 vuoden pakkotyöhön Easthamin vankilan farmille Huntsvilleen. Paikkaa kuvailtiin lähinnä Danten Infernon tyyppiseksi helvetiksi ja se oli pelätty paikka rikollisten keskuudessa. Kerrotaan, että paikan vartijat huvittelivat muun muassa vetämällä pitkää tikkua siitä, kuka saa ilon hakata jonkun vangeista. Easthamissa tehtiin selviksi, ettei sääntöjen rikkomista suvaita ja sääntöjen rikkomisesta seuraisi aina fyysinen rangaistus. Työ käsitti lähinnä puuvillan keräämistä ja pakkaamista pelloilta kellon ympäri. Homoseksuaalinen käytön oli melko yleistä ja Clyde sai myös osakseen lähentelyä. Tämä järkytti Clydea kenties enemmän kuin mikään muu asia Easthamissa.
Iloa Clyde koki lähinnä päivinä, jolloin kirjeet saapuivat. Koska vangit saivat vastaanottaa kirjeitä vain lähisukulaisiltaan, hän oli merkinnyt omiin tietoihinsa Bonnien vaimokseen. Kirjeissään Bonnie vakuutti uskollisuuttaan ja ihailuaan Clydeä kohtaan ja rohkaisi häntä kertomalla rukoilevansa hänen aikaisen vapautumisensa puolesta. Clyden äiti Cummie vetosi oikeusjärjestelmään ja pyysi tuomion alentamista. Siihen suostuttiin. Ottaen huomioon Clyden perheen taloudellisen tilanteen ja sen, että heillä oli tarvetta ekstratyövoimalle, Clydelle myönnettiin hyvän käytöksen perusteella pääsy ehdonalaiseen kahdessa vuodessa. Clyde ei tiennyt tästä iloisesta käänteestä, vaan päätti nopeuttaa asiansa käsittelyä omalla tavallaan. Hän pyysi vankitoveriaan “antamaan kirveen livetä” kesken töiden. Kirves katkaisi Clydeltä kaksi varvasta. Tämä tehosi ja Clyden asian käsittelyä nopeutettiin. Kahdeksanvarpainen, mutta hymyilevä Clyde käveli ulos Easthamista helmikuun alussa 1932.
Clyden vapautumisen jälkeen hänen ja Bonnien suhde syveni, mutta katkeruus yhteiskuntaa kohtaan ei lientynyt lainkaan. Päinvastoin, Clyde alkoi koota kasaan jengiä, johon kuului muun muassa entisiä Easthamin vankeja, saadakseen takaisin sen, minkä valtio oli heiltä vienyt. Bonnie ei halunnut päästää rakasta Clydea silmistään, joten hän lähti mukaan, kun jengi toteutti ensimmäisen murtokeikkansa rautakauppaan Texasissa. Tästä alkoi rikosten sarja, joka tuntui Bonniesta hauskalta ja, ennen kaikkea, kovin romanttiselta seikkailulta.
Bonnie tulee kuvioihin
Clyde, Bonnie ja kaksi heidän “jengiläistään” (Fults ja Hamilton) jatkoivat lavealla rikoksen polulla. Eräänä iltana he murtautuivat sisään rautakauppaan. Bonnie jäi pitämään vahtia ulos vartijoiden ja poliisien varalta. Kaupan varashälyttimet pärähtivät kuitenkin soimaan ennen kuin Bonnie ehti varoittaa rikostovereitaan. Fults, Hamilton ja Clyde kiiruhtivat nopeasti takaisin autolle ja lähtivät karkuteille. Melko pian Clyde kuitenkin pysäytti auton, antoi Bonnielle rahaa ja käski hänet ulos autosta. “Ota huone jostain yöksi”, Clyde ohjeisti. “Ja ota sitten aamulla bussi Dallasiin.” Vaikka Bonnie tiesi Clyden ajattelevan vain hänen parastaan, hän tunsi silti olonsa hylätyksi ja nöyryytetyksi.
Hieman myöhemmin, huhtikuun 30. päivänä, Clyde ja Hamilton herättivät kauppiaspariskunnan vuoteestaan keskellä yötä ja käskivät kauppiasta avaamaan kaupan kassakaapin. Clyde vahti kauppiaan vaimoa samalla kun kauppias avasi kassakaappia, Hamiltonin tökkiessä häntä aseellaan kasvoihin. Kun kauppias avasi kassakaapin oven, oven kulma osui Hamiltonin asetta pitelevään käteen. Ase laukesi, luoti osui kauppiasta rintaan ja hän vajosi maahan. Hänen vaimonsa alkoi kirkua. Ryöstö oli jälleen mennyt pieleen ja Clyde ja Hamilton lähtivät kiireesti mukanaan vain kourallinen rahaa.
Nyt ryöstelijöistä oli tullut myös murhaajia ja heitä tultaisiin etsimään entistäkin kiivaammin. Kauppiaan vaimo tunnisti pidätyskuvien perusteella Hamiltonin ja Clyden. Clyden perhettä tarkkailtiin ja kuulusteltiin, jotta saataisiin selville hänen olinpaikkansa. Kukaan ei kuitenkaan tienyt, että jo samana murhayönä Clyde oli ajanut Dallasiin, nähnyt sisarensa Nellin, tunnustanut tekonsa ja kertonut tälle aikovansa jatkaa, kunnes poliisit saisivat hänet kiinni. Paluuta ei enää ollut. Bonnielle Clyde antoi mahdollisuuden valita: hän voisi jäädä tai lähteä hänen mukaansa. Bonnie ymmärsi, ettei tulevaisuus toisi hänelle muuta kuin ikuista pakoilua poliisilta. Niinpä hän halasi Clydea, jätti äidilleen viestin, pakkasi vähäiset tavaransa ja lupasi pysyä Clyden rinnalla loppuun saakka.
HamiltonPoliisien kuolema
Myöhään illalla Bonnie ja Clyde saapuivat Springtowniin, Oklaholmaan. Heillä oli mukanaan myös Hamilton ja Hamiltonin kaveri Milligan. Hamilton ja Milligan olivat auton takapenkillä umpihumalassa, kun he huomasivat tanssiaispaikan. Tanssiaiset järjestettiin ulkoilmassa, kiinalaisten lyhtyjen alla. Hamilton vaati Clydea pysähtymään, hän haluaisi tanssittaa jotain nättiä tyttöä. Clyde totesi paikan rauhalliseksi ja ajatteli pienen lepotauon olevan paikallaan, joten hän suostui.
Kauaa he eivät ehtineet paikkaan tutustua ennen kuin väkijoukosta ilmaantui kaksi poliisimiestä. Kieltolaki oli edelleen voimassa ja poliisit, Maxwell ja Moore, olivat huomanneet uusilla tulokkailla olevan päällään kovin kaupunkimaiset vaatteet. He olivat myös huomanneet Hamiltonin ottavan huikan ennen kuin astui ulos autosta. Nyt poliisit epäilivät Hamiltonia ryypiskelystä, joten he päättivät puhuttaa uusia tulokkaita. Kun Moore osoitti Hamiltonia ja huusi haluavansa jutella hänen kanssaan, Hamilton hätääntyi. Niin hätääntyi myös Clyde, olihan hänetkin etsintäkuulutettu murhasta. He vetivät aseensa esiin ja ammuskelivat raivon vallassa. Moorea luoti osui kurkkuun ja hän kuoli heti. Maxwell sai osuman vatsaansa, mutta selvisi lopulta hengissä. Milligan, täysin yllättyneenä seurueensa reaktioista, joutui paniikkiin kaaoksen vallattua tanssilattian. Hän ei seurannut Bonnieta, Clydea ja Hamiltonia autolle vaan suunnisti toiselle uloskäynnillä, jossa hänet pysäytettiin odottamaan poliisien apuvoimien saapumista. Milligan huusi kavereidensa nimeä, jolloin heidän henkilöllisyydestään ei jäänyt enää mitään epäselvyyttä.
Kahden poliisin murha omatunnollaan, Clyde suuntasi autonsa keulan länteen. Bonnie muisti New Mexicossa asuvan tätinsä Nettie Stampsin ja ohjeisti Clyden hänen talonsa suuntaan. Hurjaa ylinopeutta ajanut Clyde kiinnitti vastaantulevan poliisimies Joe Johnsin huomion. Hän otti ylös auton rekisterinumeron ja selvitti, että rekisterikilpi kuului varastetuksi ilmoitettuun autoon. Johns lähti partioimaan aluetta ja huomasi auton Nettie Stampsin talon edessä. Hän astui ulos autostaan ja käveli ovelle. Oven avasi Clyde, ase kädessään. Nettien seuratessa järkyttyneenä ikkunasta, Bonnie ja hänen ystävänsä pakottivat poliisimiehen autoonsa ja ajoivat sitten pois. Nettie soitti poliisille.
Päiviä myöhemmin jo kuolleeksi luultu Johns ilmoitti itsestään San Antoniosta, Texasista. Hän kertoi kidnappaajiensa vapauttaneen hänet vahingoittumattomana. Hän nimesi kidnappaajansajikseen Roy Hamiltonin sekä kaksikon, joka oli ylpenä lausunut nimensä ilmoille: Bonnie ja Clyde.
W.D. JonesJoulu kotona
Bonnie ja Clyde olivat nyt etusivun materiaalia. He kiersivät ympäri maata ajellen siksakkia, usein pysähtyen ja työskennellen lähellä osavaltioiden rajoja. Jos he tuntisivat olonsa uhatuksi, he voisivat aina siirtyä osavaltion rajan toiselle puolelle, jossa toimivaltaa oli vain osavaltion viranomaisilla.
Kyllästyttyään kituuttelemaan vähillä rahoilla, Clyde päätti ryöstää pankin. Missourissa Bonnie ja Clyde piilottivat hylätyssä metsämökissä ja siellä Clyde päätti toteuttaa pankkiryöstön. Marraskuun 30. päivänä vuonna 1932 Bonnie odotti autossa, kun Clyde marssi aseensa kanssa Oswego Bankin tiskille ja käski latomaan rahat lippaasta tiskiin. Vartija huomasi aseen, ampui kohti Clydea, muttei osunut. Clyde ymmärsi, että hänen täytyisi lähteä heti. Saalikseen hän sai vain kahdeksankymmentä dollaria.
Joulun tullen kaksikko päätti palata takaisin kotikonnuilleen, vaikka se olikin suuri riski. Clyde päätti, että nyt, Hamiltonin lähdettyä, he tarvitsisivat mukaansa uuden jengiläisen. Clyde ehdotti jo lapsesta saakka tuntemaansa poikaa nimeltä William Daniel (W.D.) Jones. Clyden mielestä pojassa oli aina ollut ytyä. W.D. oli muutamaa vuotta Clydeä nuorempi, ihaili Clydeä kovasti ja oli halukas liittymään mukaan jengiin. W.D. oli vasta kuusitoistavuotias märkäkorva, mutta hän osasi käsitellä autoja, oli ikäisekseen lihaksikas ja pitkä. Juuri sellaista raakaa voimaa Bonnie ja Clyde nyt tarvitsisivat.
Seuraavana päivänä, Bonnien ja Clyden saavuttua Dallasiin, Jonesin päätettiin antaa osoittaa kykynsä. Kolmikko ajoi pieneen Templen kaupunkiin ja huomasi kadunvarressa Fordin, jonka W.D. sai tehtäväkseen ryöstää — olihan hän kertonut Clydelle varastaneensa useita autoja. Clyde ohjeisti poikaa tarkastamaan, olivatko avaimet yhä auton lukossa. Jos olisivat, hän voisi seurata heitä pois kaupungista. Tämä kaikki tapahtui kirkkaassa päivänvalossa. Poika oli hermostunut.
W.D. yritti epätoivoisesti polkea kaasupoljinta saadakseen auton liikkeelle. Äänekäs moottori herätti naapureiden kiinnostuksen ja paheksunnan. Auton omistaja John Doyle huomasi, että hänen uutta autoaan oltiin varastamassa. Tässä vaiheessa Clyde oli hypännyt auton rattiin. Hän sai vihdoin auton käynnistymään, mutta liikkeelle se ei ehtinyt lähteä. Auton omistaja Doyle nappasi kiinni Clydestä ja piti häntä paikoillaan samalla, kun otti autonsa avaimet itselleen. Bonnie yritti huutaa Clydea unohtamaan auto, unohtamaan W.D. ja lähtemään heti pois. W.D. istui matkustajanpuoleisella penkillä Clyden vieressä, osaamatta sanoa tai tehdä mitään.
Clyde yritti kolkata Doylen aseellaan, mutta Doyle tarttuikin aseeseen itse. Tehdessään näin, liipaisinherkkä ase laukesi ja luoti osui suoraan Doylen rintaan. Clyde työnsi ruumiin nopeasti kadunvierustalle ja kiihdytti pois varastetulla autolla, Bonnie kintereillään.
Blanche ja BuckAjat vaikeutuvat
Maaliskuussa 1933 Clyden veli Buck pääsi vihdoin Huntsvillen vankilasta. Hän liittyi vaimonsa Blanchen kanssa Clyden, Bonnien ja W.D.:n matkaan. He olivat ajamassa kohti Wellingtonia, kun he saapuivat huoltotöiden takia pois paikoiltaan otetulle sillalle. Kukaan matkustajista ei huomannut sillan puuttumista tai varoituskylttiä ajoissa vaan auto kääntyi sivuttain ja putosi kuiluun. Bonnien puoleinen ovi aukesi ja hän putosi ulos autosta, mutta jäi sitten puolittain loukkuun sen alle. Kaikki muut selvisivät vahingoittumattomina pudotuksesta, joten he auttoivat Bonnien pois auton alta ennen kuin se räjähti palamaan.
Bonnie sai palovammoja ja hänen toisesta jalastaan oli iho rikkoutunut niin pahoin, että se paljasti luun. Bonnie huusi tuskasta. Tom Pritchard, paikallinen farmari, tuli auttamaan porukkaa. Hän auttoi kantamaan Bonnien kotiinsa, mutta huomasi sitten aseet ja sen, että porukka näytti kovin tutulta. Hän tunnisti Bonnien etsintäkuulutusjulisteista. Farmin emäntä pesi Bonnien haavan, mutta kertoi Clydelle tämän tarvitsevan lääkäriä. Tällä aikaa hänen miehensä oli hipsinyt naapuriin soittamaan poliisille.
Porukka varasti Pritchardien auton ja ajoi sitten kiertoteitä välttääkseen tiesulkuja. He päättivät pysähtyä ja odotella Bonnien paranemista leirintäalueella lähellä Arkansasin rajaa. Rahaa porukalla ei enää juuri ollut. Clyde kutsui lääkärin katsomaan Bonnien vammoja. Lääkäri teki voitavansa, mutta suositteli palkkaamaan Bonnielle hoitajan. Clyde piti tuskaisesta morsiamestaan huolta kaikin tavoin. Hän muun muassa soitti Bonnien sisarelle Jeanille, joka tuli auttamaan Bonnien hoidossa. Pikku hiljaa Bonnie alkoikin parantua ja hänen tilansa koheni.
Buck ja W.D. olivat samaan aikaan ryöstelleet ruokakauppoja ja pankkeja Fayettevillessä, joutuneet poliisin yllättämäksi ja ampuneet sheriffi Henry Humphreysin. Clyden kuultua tästä hän tajusi, että heidän olisi heti lähdettävä. Heidän seuraavaksi varastamansa auto oli kuulunut aiemmin lääkärille, mikä oli heidän onnensa. Lääkevarusteiden ja kivunlievittäjien määrä oli suureksi avuksi heidän hoitaessaan Bonnien vammoja. He varastelivat ja ryöstelivät saadakseen itselleen rahaa ja ruokaa. Lama-aika oli kuitenkin vaikuttanut pienissä kaupungeissa siinä määrin, ettei rahaa yksinkertaisesti juuri ollut ryöstettäväksi.
Kaikki olivat väsyneitä ja säikkyjä, tympääntyneitä ja nälkäisiä. Bonnie oli vakavasti loukkaantunut ja Clyde peloissaan tämän puolesta. He ajoivat päämäärättä ympäri maata. Jossain vaiheessa Clyde alkoi muistella, mitä hänen sisarensa Nell oli sanonut heidän viimeisellä tapaamisellaan: “Sinun tapaamisesi on kuin tapaisi kuolemaantuomitun vangin”.
Platte City
Myöhään illalla, heinäkuun 18. päivänä vuonna 1933, Clyde tovereineen saapui Platte Cityyn, Missouriin. He ajoivat leirintäalueelle ja Blanche varasi heidän käyttöönsä kaksi mökkiä. Hän maksoi käteisellä. Vastaanottovirkailija Delbert Crabtree tarkkaili seurueen toimia verhojen takaa. Häntä huolestutti paitsi yhden mukana olleen naisen kunto, myös seurueen miesten mukanaan kantamat aseet. Hän soitti partioivalle poliisille ja kapteeni William Baxter lupasi tulla selvittämään asian. Kun Crabtree mainitsi loukkaantuneen naisen, kapteeni Baxter ajatteli heti Bonnieta. Hän hälytti apuvoimia.
Seuraavana aamuna Clyde liftasi kaupunkiin ostamaan lääketarvikkeita Bonnielle. Hän ei käyttänyt omaa autoaan, koska ajatteli poliisin tunnistavan sen. Clyde palasi takaisin vasta illalla, joten W.D., Buck ja Blanche huolehtivat Bonniesta koko päivän.
Ennen keskiyötä kaikki muuttui. Jengiläiset eivät joko huomanneet tai kiinnittäneet huomiota auton moottorien ääniin, kun ne tulivat vähitellen lähemmäksi heidän kahta mökkiään. Poliisijoukko ryhmittyi yön hämärässä heidän mökkiensä eteen ja sitten kaikki valot sytytettiin kerralla, jolloin mökkien edusta kylpi valossa. Yksi poliisimiehistä koputti Buckin mökin oveen ja herätti huudoillaan molempien mökkien asujat. Sitten hän astui nopeasti sivuun. Clyde ampui ensimmäisenä, sitten mukaan liittyivät W.D. ja Buck. Poliisit vastasivat ammuskeluun yhteislaukausten sarjalla, joka tärisytti lattiaa, rikkoi ikkunat ja hajotti ovenkarmit. Kaksi luodeista osui Buckia päähän.
W.D. apunaan Clyde auttoi Bonnien ja Buckin autotalliin ja makuulle auton takapenkille. W.D. huomasi, että aseistettu poliisiauto esti heidän ulospääsynsä, mutta hän tiesi myös, että auton heikoin kohta olisi sen ovi. W.D. käytti automaattiasettaan ja rei’itti poliisiauton oven. Ajaja väisteli luoteja parhaansa mukaan, mutta osa niistä osui häntä jalkoihin ja lantioon. Päästäkseen pois luotien tieltä hän peruutti auton pois muodostelmasta. Tämä avasi Clydelle tien pakoon keskeltä poliisien joukkoa. Joukon paetessa poliisit onnistuivat ampumaan heidän autonsa takalasin murskaksi. Yksi luodeista osui W.D.:n olkapäähän. Lisäksi tien sivulta ammuttu luoti tuli sisään ikkunasta, joka oli lähimpänä Blanchea. Yksi lasinpaloista työntyi sisään hänen oikeasta silmästään.
Buck oli kuolemaisillaan, Blanche osittain sokeutunut. W.D. oli menettänyt paljon verta ja Bonnie voihki tuskissaan etupenkillä. Tuntien ajon jälkeen Clyde parkkeerasi auton maantien laitaan ja käski W.D. varastaa auto läheiseltä maatilalta. Nämä kaksi autoa ajoivat sitten yön pimeydessä Dexfieldin luonnonpuistoon.
Aamun myötä valkesi myös loukkaantuneiden huono tila. Osassa Buckin otsaa oli jäljellä vain hyytynyttä verta, ihon ja kallonsirpaleiden lähdettyä luodin mukana. Buck oli harhainen, mutisten asioita, joissa ei ollut mitään järkeä. Blanche piteli hänen päätään aurinkolasit silmillään. W.D. poti olkapäätään. Bonnie oli tuona aamuna paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan, joten hän päätti pitää vastavuoroisesti huolta tovereistaan. Luultavasti kaikki aavistivat, ettei rauha kestäisi pitkään. Aamun varhaisina tunteina metsästäjä oli huomannut heidät ja ilmoittanut heti poliiseille. Yli sata paikallista ilmoittautua ihmisjahtiin. Hieman auringonnousun jälkeen Bonnie huomasi liikettä heidän leirinsä lähellä. Hän varoitti Clydea ja he nousivat autoon.
Jokainen tie jonka Clyde valitsi pois alueelta oli nyt tukittu tiesuluilla ja aseistetuilla metsästäjillä. Yksi miehistä osui Clydeä käsivarteen, hän menetti auton hallinnan ja se törmäsi puuhun. Jengi kompuroi ulos autosta ja nyt myös Bonnie sai osuman käsivarteensa. Heidän toinen autonsa oli jo tehty ajokelvottomaksi, joten he pystyivät pakenemaan vain juoksemalla metsään.
Buck ja Blanche jäivät jälkeen. Buck kuoli kolme päivää myöhemmin sairaalassa ja Blanche tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan. W.D. eksyi muista keskellä Dexfield Parkin metsikköä ja antautui. Bonnie ja Clyde sen sijaan jatkoivat pakoaan ensin jalan ja sitten, jälleen, varastetulla autolla.
Henry MethvinViimeiset ajat
Bonnie ja Clyde murtautuivat Easthamiin (pelätty, helvetillinen vankila, muistattehan?) tammikuun 16. päivänä vuonna 1934 vapauttaakseen vanhan liittolaisensa Ray Hamiltonin. Hamilton otti mukaansa Henry Methvinin, joka istui autovarkaudesta. Paon aikana yksi vartijoista tapettiin. Texasin vankilajärjestelmän johtaja Lee Simmons palkkasi Bonnien ja Clyden perään palkkionmetsästäjä Frank Hamerin, jolla oli tilillään kymmenien rikollisten teloituksia. Simmons vaati Hameria toimimaan salassa välttääkseen mediasirkuksen. Sana kuitenkin levisi eikä Hamerin jahti pysynyt täysin salaisuutena.
Clyde, Bonnie, Hamilton ja Methvin jatkoivat rikollisia puuhiaan muun muasa ryöstämällä pankin ja ampumalla kaksi poliisimiestä Texasissa pääsiäissunnuntaina 1934. Murhia edelsi keskustelu, jossa Clyde ehdotti joukon hajaantumista kahtia pankkiryöstön jälkeen. Koska Hamilton kuitenkin ansaitsi osansa rahoista, rahat päätettiin jakaa porukan kesken syrjäisellä tienpätkällä. Heidän ohitseen ajoivat kuitenkin moottoripyöräpoliisit Murphy ja Wheeler. Poliisit huomasivat tutunoloisen auton, pysähtyivät ja kääntyivät takaisin tarkistamaan sitä. Methvin, jengin uusin tulokas, hätääntyi.
“Let’s take them,” Clyde sanoi Methvinille. Hän tarkoitti, että he ottaisivat poliisit panttivangeikseen autoajelulle. Methvin ymmärsi kuitenkin viestin väärin ja ennen kuin Clyde ehti estää häntä, Methvin oli ottanut esiin aseensa ja ampui kohti poliiseja. Murphy kuoli heti. Toinen poliisimies alkoi ampua takaisin, jolloin myös Clyden oli pakko ampua. Clyden aseen luoti tappoi toisen poliisimiehen. Bonnie ja Clyde olivat juuri saaneet vastuulleen kaksi uutta murhaa. Hamer, vaikka halusikin toimia yksin, otti nyt kumppanikseen Murray Gaultin. Bonnieta ja Clydea jahdattiin nyt täysin voimin.
Hamer tutkaili juttua tarkemmin ja huomasi Clyden ja Bonnien liikkuvan ympyrää: Texasista Oklaholmaan, sieltä Missouriin, Arkansasiin, Louisianaan ja lopulta takaisin Texasiin. Hamer pani merkille kaikki viimeaikaiset havainnot kaksikosta ja laskeskeli, missä voisi parhaiten yllättää heidät. Nyt he olivat matkalla Oklaholmaan.
Texarkanassa jengi oli suorittanut ryöstön ja Miamissa, Missourissa, heidän autonsa oli juuttunut mutaan tiellä. Clyde oli pysäyttänyt ohi ajaneen auton ilmeisesti varastaakseen tämän kulkuneuvon, mutta ajaja huomasi Clyden aseen ja ajoi ohi pysähtymättä. Hän ilmoitti kaksikosta poliisille. Clyde osasi odottaa sitä. Juuri kun porukka oli saanut autonsa irralleen mudasta, kaksi poliisimiestä saapui paikalle. Ammuskelussa toinen poliiseista kuoli. Paetessaan Clyde ajoi Kansasiin saakka, pois normaalilta ympyriäiseltä reitiltään. Hamer kumppaneineen kadotti heidän jälkensä. Topekassa Bonnie ja Clyde varastivat viimeisen autonsa. Se oli vuoden 1934 Ford Sedan.
Tien pää
Toukokuun kuudentena päivänä Bonnie ja Clyde tapasivat vanhempansa viimeistä kertaa Dallasissa eräällä maalaistiellä. Tuon tapaamisen aikana Bonnie ojensi äidilleen runon, jonka oli kirjoittanut hänestä ja Clydesta. Runo julkaistiin myöhemmin sanomalehdessä. Tällä välin Hamer oli saanut tietää parin oleilevan Dallasissa. Hän arveli, että he matkaisivat seuraavaksi tapaamaan Methvinin isää, joka asui Louisianassa. Hän avasi oikein.
Methvin ymmärsi olevansa vastuussa kahden moottoripyöräpoliisin kuolemasta. Hän tiesi olevansa huonossa seurassa. Hän kuuli Bonnien ja Clyden puhuvan tulevasta kuolemastaan, synnin palkasta. Methvin halusi kuitenkin elää. Kun kolmikko saapui Methvinin isän luo, poika kertoi peloistaan isälleen. Hän kertoi haluavansa aloittaa uuden elämän. Kun Hamer sitten saapui Methvinin isän kotipaikkakunnalle Shreveportiin toukokuun 19. päivänä, hän otti heti yhteyttä paikalliseen poliisipäällikköön Tom Bryaniin. Hamer kertoi virittävänsä ansan kolmikon pään menoksi. Methvinin isä oli kuitenkin tarjonnut Brianille sopimusta: hänen poikansa pääsisi vapaaksi, jos Bonnie ja Clyde saataisiin hänen avullaan kiinni. Bryan kertoi tästä diilistä Hamerille, joka kiinnostui heti.
Suunnitelmaa alettiin toteuttaa muutamaa päivää myöhemmin, 22. toukokuuta. Suunnitelma oli hyvin yksinkertainen. Methvin kertoi Bonnien ja Clyden majailevan eräässä mökissä ja kulkevan metsätietä pitkin joka päivä kaupunkiin. Tie oli niin kapea ja pieni, että sinne olisi hyvin helppo pystyttää tiesulku, joka lopullisesti pysäyttäisi kaksikon. Methvin ei nimittäin ollut enää heidän seurassaan. Edellisenä iltana, kolmikon ollessa hakemassa hampurilaisia, heidän lähelleen ajoi poliisiauto juuri silloin, kun Methvin oli tilaamassa. Clyde ja Bonnie lähtivät paikalta tyynesti ja odottelivat Methviniä. Kun Methvin ei sitten saapunut vaan meni piiloon, Clyde päätti ajaa takaisin mökille ja odotella, josko Methvin löytäisi itse takaisin mökille.
Seuraavana aamuna viranomaiset valitsivat paikan joka oli pienen mäkitien päällä. Sammalpeitteiset puut peittivät poliisiautojen näkyvyyden, mutta eivät kuitenkaan estäneet poliiseja tarkkailemasta tiellä tapahtuvaa liikettä. Lähelle oli parkkeerattu Methvinin isän avolava-auto, jonka toivottiin herättävän Clyden huomion niin, että tämä pysähtyisi tutkimaan sitä. Clyden ja Bonnien odotettiin ajavan paikasta ohi yhdeksän maissa tuona aamuna. Viisitoista minuuttia yli yhdeksän yksi miehistä osoitti lähestyvää Fordia. Se näytti hidastavan tullessaan heitä kohti. Ajaja oli keskittynyt hylätyn näköisen avolava-auton tutkimiseen.
Jokaisella lainvalvojalla tuossa joukossa oli mukanaan raskas aseistus. Yksi toisensa jälkeen he ottivat auton ja sen matkustajat tähtäimeensä. Clyde tutkailee tien poskessa lojuvaa autoa. Hän katsoo valppaasti ympärilleen ja hänen kehonkielensä kertoo, että hän on varuillaan ja epäluuloinen. Bonnie istuu hänen vierellään, päällään punainen mekko. Punainen on yhä hänen lempivärinsä.
Kukaan ei kehoita Bonnieta tai Clydea nostamaan käsiään ylös. Kukaan ei kehoita heitä antautumaan tai lue heille heidän oikeuksiaan. Kuuluu vain Hamerin käsky ampua. Kaikki tottelevat. Bonnie kirkuu. Auton metalli kolisee, kun luodit rei’ittävät sitä. Kuuluu särkyneen lasin helinää. Clyde yrittää vielä kerran karata, lähteä autolla karkuun kuten niin monesti ennenkin, mutta tällä kertaa hän ei onnistu. Kun ampuminen lakkaa, Clyde makaa eteenpäin lyyhistyneenä ja hänen päänsä taus on veren peitossa. Kun matkustajanpuoleinen ovi avataan, Bonnie putoaa maahan. Kaunis ja hauras nuori tyttö, jonka iholla tuoksuu vielä hetken parfyymin ja ruutisavun sekoitus. Pako on ohi. Bonnie ja Clyde ovat kuolleet.
Lähteet:
Wikipedia
Crime Library
About.com
FBI:n sivut
(Alan vasta nyt lukemaan itse juttua, kiitokset piti hoitaa ensin pois alta 
)