Nancy Spungen ( & Sid Vicious)

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Katrina

Nancy Spungen ( & Sid Vicious)

Viesti Kirjoittaja Katrina »

Hah, keksinpäs semmoisen, josta en löytänyt aihetta, mutta josta varmasti moni muukin on kiinnostunut. :)

Wikipedia ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Nancy_Spungen ):

Lapsuus

Nancy syntyi 27. helmikuuta 1958, Deborah ja Frank Spungenin ensimmäisenä lapsena. Perheeseen syntyi myöhemmin myös kaksi muuta lasta, Susan ja David. Spungenit olivat keskiluokkainen juutalainen perhe. Isä oli liikemies ja äiti perusti luontaistuotekaupan. He asuivat Pennsylvanian osavaltiossa, Philadelphian ulkopuolella sijaitsevassa lähiössä nimeltä Huntingdon Valley.

Deborah epäili jo Nancyn lapsuudesta alkaen, että tyttö ei ollut täysin normaali lapsi. Nancyn synnytys oli vaikea; hänen ihonsa oli keltainen veren korkean bilirubiinitason takia, ja vauva joutui välittömästi verensiirtoon. Äitinsä kertoman mukaan verensiirrosta toivuttuaan Nancy itki jatkuvasti ja potki ilmaan voimakkaasti, ihan kuin olisi taistellut jotakin vastaan. Jo vauvana Nancy huusi paljon eivätkä vanhemmat saaneet tätä millään hiljaiseksi. Jo hyvin nuorena Nancyn käytöksessä alkoi myös ilmetä väkivaltaisia piirteitä ja hänellä oli vaikeuksia solmia suhteita toisiin ihmisiin. Vaikka Nancy oli loistava oppilas koulussa, ja myös hyvin älykäs, hänet erotettiin lopulta koulusta väkivaltaisuuden ja huonon käytöksensä vuoksi.

11-vuotiaana Nancy yritti käydä lastenhoitajan kimppuun saksien kanssa. Nancya kiikutettiin psykiatrilta toiselle – lääkärit eivät kuitenkaan nähneet Nancyssa mitään vikaa ja tarjosivat vain lääkkeitä tämän avuksi. Nancy näki harhoja eikä itsekään välillä ymmärtänyt, mitä oli tekemässä kohtauksen mentyä ohi. Nancyn oletetaan sairastaneen jakomielitautia eli skitsofreniaa, mutta koska sairautta ei tuolloin juurikaan tunnettu, lääkärit kielsivät Nancyn ongelmat ja väittivät tämän olevan täysin normaali lapsi.

Nancy asui sisäoppilaitoksissa, koska hänen vanhempiensa oli mahdotonta saada ylivilkasta lastaan kuriin. Jos Nancya ei jokin asia miellyttänyt, hän hoiti asian väkivalloin. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Nancyn raivokohtaus hänen äitinsä kieltäessä Nancylta pääsyn paikkaan, johon tyttö sillä hetkellä halusi. Nancy hyökkäsi äitinsä kimppuun vasara apunaan ja löi tätä moneen kertaan olkapäihin ja käsivarsiin. Ennen kohtausta Nancy ilmoitti äidilleen tappavansa hänet ja äidin kertoman mukaan se olisi saattanut olla mahdollistakin. Nancy hoki myös monesti haluavansa kuolla.

Teini-ikä

Jo pienenä Nancy alkoi tuntea vetoa rock-musiikkiin. Hänen suosikkeihinsa kuuluivat muun muassa The Beatles ja Hair-musikaali. Teini-ikään tullessaan Nancy kiinnostui myös pojista ja huumeista, ja musiikkimaku vaihtui rankempaan rockiin. Myös Nancyn ongelmat jatkuivat koko ajan. Hän käyttäytyi edelleen väkivaltaisesti ja joutui tekemisiin virkavallan kanssa jäätyään kiinni varastettujen hiihtovälineiden hallussapidosta huoneessaan opiskelijakampuksella. Siihen aikaan Nancy opiskeli yliopistossa Coloradossa. Nancy jouduttiin kuitenkin poistamaan koulusta isän suostumuksella, muutoin koulun johto olisi luovuttanut Nancyn poliisille varastetun tavaran hallussapidosta ja huumeiden ostamisesta yliopistoon soluttautuneelta huumepoliisin agentilta. Tällöin Nancylle olisi todennäköisesti jäänyt merkintä rikosrekisteriin. Nancy oli vuosia katkera isälleen, sillä Frank ei saanut kertoa Nancylle, minkä takia hänen oli lähdettävä koulusta. Se kuului sopimuksen ehtoihin. Niinpä Nancy kuvitteli, että hänen isänsä haki hänet pois koulusta ilkeyttään.

Nancy & Sid Vicious

17-vuotiaana Nancy muutti omilleen asumaan New Yorkiin. Huumeet olivat hänelle jo tuttuja tähän aikaan ja hän löysi työtä go-go -tyttönä ja prostituoituna. Myöhemmin hän muutti Lontooseen Englantiin, jossa hän tapasi Sex Pistolsin basistin, Sid Viciousin. Tällä tavoin Nancy nousi myös median tietoisuuteen, tosin hieman negatiivisessa valossa. Nancy nähtiin vain epätoivoisena narkkarina ja bändärinä. Sex Pistols hajosi Yhdysvaltain kiertueellaan, ja Nancy ryhtyi Sidin manageriksi hieman ennen kuolemaansa.

12. lokakuuta 1978 Nancy löydettiin kuolleena Hotel Chelsean huoneen nro 100 kylpyhuoneen lattialta. Häntä oli puukotettu mahaan 20cm pitkällä metsästysveitsellä ja Sid Vicious pidätettiin epäiltynä murhasta. Sidin syyllisyydestä tai syyttömyydestä ei kuitenkaan milloinkaan saatu varmuutta. Nancyn äiti kertoo kirjassaan omista epäilyistään Sidin hänelle lähettämien kirjeiden perusteella. Deborah saattoi kuvitella Nancyn vaatineen Sidiä puukottamaan itsensä vedoten rakkauteen, johon Sid on suostunut. Sidin jo varhaisista ajoista tunteneet ihmiset, kuten Johnny Rotten, kuitenkin sanoivat, etteivät voisi kuvitella Sidin koskaan tappaneen ketään. Nancy oli koko elämänsä hyvin itsetuhoinen ja oli yrittänyt riistää itse henkensä moneen kertaan onnistumatta siinä. Nancy oli myös itse käynyt ostamassa metsästysveitsen, jolla hänet murhattiin. Sid Viciousin entinen bändikaveri Steve Dior kertoi vuonna 2007 uskovansa, että Sid oli syytön Nancyn murhaan. Dior uskoo tappajan olleen huumediileri, joka ryösti Sidin ja Nancyn asunnon.Nancy todettiin olleen raskaana kuollessaan.

Sid kuoli vain muutamaa kuukautta myöhemmin, 2. helmikuuta 1979, huumeiden yliannostukseen. Hän oli juuri päässyt vankimielisairaalasta ja silloisten lehtitietojen mukaan hän oli juhlinut vapautumistaan iloisissa tunnelmissa. Muutaman oluen jälkeen Sid oli piikittänyt itseensä heroiinia ja otti yliannostuksen. Hän kuoli nukkuessaan ja kuolinsyyksi pääteltiin vahingossa otettu heroiinin liika-annos.

------------

Itse olen lukenut tuon Nancy-kirjan ja olen äidin tapaan lähestulkoon 100% varma, että Sid teki sen. Nancy oli erittäin taitava suostuttelija/uhkailija, joka useimmiten sai tahtonsa läpi. Sid taas, rakastuneena tyhmyrinä, piti Nancya jumala, jonka sana oli laki. Koska Nancy tosiaan oli erittäin kuolemanhakuinen jo lapsena, voisin kuvitella niin täydellisesti mielessäni tilanteen, jossa Nancy vaadi Sidiä puukottamaan itsensä kuoliaaksi jos rakastaa oikeasti tätä.

Molemmat käyttivät tosiaan noita huumeitakin aika reilua tahtia (vaikka yrittivätkin useaan otteeseen metadonin avulla päästä niistä eroon) ja koska Sid oli mikä oli (miellän hänet aina ressukaksi jolle on vain annettu outo imago ja käsketty olla "kova jätkä"), voisin ihan hyvin kuvitella, ettei poika ole muistanut oikeasti mitä oli tapahtunut.

Samaan aikaan tosin pystyn hyvin uskomaan senkin, että hän muisti kyllä, mutta ei halunnut uskoa tehneensä sen. Sid kaipasi Nancyä loppuun asti, soitteli jopa Nancyn äidille ja jutteli tämän kanssa Nancystä pitkän aikaa. Äiti ei käsittääkseni ollut vihainen ja katkeroitunut Sidille, sillä hän tiesi millainen tyttö Nancy oli ja tiesi, että tämä tulisi joka tapauksessa kuolemaan nuorena (joku kerta hieman ennen kuolemaansa Nancy oli ilmoittanut kuolevansa pian).

Väite ulkopuolisesta huumediileristä tuntuu hassulta. Jos kyseessä olisi oikeasti ollut ryöstömurha, minkä takia Sid jätettiin henkiin? Minkä takia Sid ei kertonut näin tapahtuneen (ellei tosiaan muisti pettänyt aineista), sillä olihan juuri hänen palvomansa nainen, ainoa syy elämiseen, kuollut? Luulisi, ettei Sid olisi välittänyt omasta turvallisuudestaan ja elämästään siinä vaiheessa enää niin paljoa (varsinkin kun yritti itsemurhaakin). Nancy ja Sid olivat varsin kuuluisa pari jo tuohon aikaan, olisiko diileri tosiaan uskaltanut tappaa Nancyä, sillä julkkistenhan murhaajia metsästetään aika kiivaaseen tahtiin (esim. Taten tapaus) ja syytetään tosi rankalla kädellä.

Lisäksi mietityttää, miksi juttu kuitenkin jätettiin niin vähälle huomiolle aikanaan. Miksi ei ruvettu tosissaan selvittämään, kuka Nancyn tappoi? Luulisi, että hotellihuoneessa jossa on kaksi ihmistä ja toinen on kuollut, on aika selkeä hahmottaa, kuka teki ja mitä. Ja vaikka paikalla olisi ollut ulkopuolinen, olisihan tapausta voitu yhä selvittää, Sidin kuoleman jälkeenkin. Vaikka Sid olisikin ollut syyllinen, ei tapaus olisi ihan ensimmäinen kuitenkaan, missä jo kuollut ihminen julistetaan tappajaksi. Miksi ylipäätään tuntuu olevan yksi ja sama sen jälkeen kun mahdollinen tappajaepäilty kuolee, kuka uhrin murhasi? Itse ainakin haluaisin tietää, jos lähiomaiseni kuolisi ja mahdollinen epäilty kuolisi, siitä huolimatta, kuka murhasi sukulaiseni. En siksi, että voisin syyttää jotakuta, vaan ihan jo siksi, että tietäisin mitä oikeasti tapahtui.

Nancyn äiti Deborah tuntuu saaneen jonkinlaisen mielenrauhan tässä jutussa ja vaikka pitääkin Sidiä syyllisenä, ei kanna kaunaa tätä kohtaan (toisin kuin lehdistö, joka hyökkäsi heti tiedon Sidin kuolemasta saatuaan Spungenien talolle vaatimaan Deborahin mielipidettä tapahtuman johdosta, tuntuu ajatelleen).

Laitetaan nyt vielä kuva pariskunnasta, vaikka ihan vain höysteeksi. :)

Kuva
Viimeksi muokannut Katrina, Ti Loka 30, 2007 8:15 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Katrina

Re: Nancy Spungen

Viesti Kirjoittaja Katrina »

Suomennetaan nyt tuolta Crime Librarystakin sitten.

"Noin kello 11 aamulla lokakuun 12. päivä 1978 hotellin vastaanottoapulainen New Yorkin Chelsea-Hotellissa sai soiton hotellin ulkopuolelta. Mies, joka ei paljastanut nimeään, kertoi että "huoneessa 100 on ongelmia". Vastaanottoapulainen lähetti pikkolon tarkistamaan tilanteen, mutta ennen kuin pikkolo palasi, sai vastaanottoapulainen jo uuden soiton, tällä kertaa huoneesta 100; "Joku on sairaana.", sanoi toinen miesääni. "Tarvitsee apua."

Kuva
Chelsea Hotel noihin aikoihin.

Sillä välin pikkolo astui sisään huoneeseen 100 ja löysi vähäpukeisen, veren peittämän noin 20-vuotiaan naisen ruumiin kylpyhuoneesta. "Platinablondi" makasi kasvot ylöspäin lattialla, pää käsienpesualtaan alla. Päällään naisella oli ainoastaan mustat rintaliivit ja pikkuhousut, molemmat täysin verisiä verestä, joka oli virrannut hänen alavatsastaan. Myös sänky oli täysin veren peitossa.

Vastaanottoapulainen soitti ambulanssin joka saapuikin mukanaan poliiseja. Ambulanssimiehien todettua nainen kuolleeksi, poliisi tarkasti huoneen ja löysi huumeita ja huumeidenkäyttövälineitä, samoin kuin veren tahriman Jaguar K-11 kokoon taittuvan veitsen, jossa oli viisituumainen terä ja musta jaguaarikuvio kaiverrettuna kädensijaan. Uhri oli asunut huoneessa 100 yhdessä huumeita käyttävän poikakaverinsa kanssa, joka löydettiinkin käytävältä hyvin pian poliisien saapumisen jälkeen.

Pari oli asunut Manhattanin kuuluisassa boheemissa valkamassa, Chelsea-Hotellissa jossa oli aiemmin majoittunut useita kuuluisia vieraita kuten Eugene O'Neill, Dylan Thomas, Thomas Wolfe, Jane Fonda, Janis Joplin ja Bob Dylan, monien muiden lisäksi. Pari oli ilmoittanut nimekseen herra ja rouva John Ritchie, vaikka he eivät olleenkaan naimisissa. John Simon Ritchie oli miehen oikea nimi, mutta hänet tunnettiin paremmin Sid Viciousina, punkin supertähtenä brittiläisestä yhtyeestä Sex Pistolseista. Hänen nyt edesmenneen kumppaninsa nimi oli Nancy Spungen, a.k.a. "Nauseating Nancy" (kuvottava Nancy tms.).

Vicious harhaili käytävillä, itkien ja vauhkona kun poliisit saapuivat. Hänen kasvonsa olivat kolhitut, mutta mustelmat, jotka hakkaamisesta olivat tulleet, olivat tapahtuneet vain hieman ennen kuin poliisit saapuivat. Kun viereisen huoneen naapuri (nainen) tuli katsomaan mitä oli tapahtunut, Vicious sanoi hänelle "Minä tapoin hänet... en voi elää ilman häntä." Hänen oli myös kuultu mutisevan kyyneltensä läpi "Hänen on täytynyt kaatua veitsen päälle." Tunnettuna heroiiniaddiktina Vicious oli selkeästi aineissa. Konstaapelit yrittivät pidättää hänet, mutta hän vastusti pidätystä. Poliisit joutuivat kaatamaan hänet ja laittamaan käsirautoihin.

Kuva
Sid pidätettynä.

Myöhemmin iltapäivällä häntä vastaan nostettiin syyte Nancy Spungenin toisen asteen murhasta. (New Yorkissa ensimmäisen asteen murha on vain jos on tappanut poliisin tämän työssäoloaikana.)

Uutiset Spungenin kuolemasta ja murhasyytteistä Viciousia kohtaan levisivät ympäriinsä nuorten joukossa, jotka kutsuivat itseään nimellä punkkari. Viciousin fanit näkivät hänet ei yhtään vähempää kuin punkin filosofian ruumiillistumana: vihaisena, nihilistisenä ja tarkoituksella törkeänä ja pahennusta herättävänä kaikissa tilanteissa. Hänen ulkonäkönsä kuvasti Sidin omia uskoja - värjätyt piikkihiukset, lähes tikkumainen vartalonrakenne, musta nahkatakki ja hänen oma tuotemerkkinsä: koiran kaulapanta ja riippulukko kaulassa.
Punk oli (on) vastakkainasettelua sivistynyttä keskiluokkaa vastaan. Huumeita, rikkonaisia ja kuluneita vaatteita, hakaneuloja kasvolävistyksissä, asumista kurjuuden keskellä, mistään ei saanut maksaa kuin korkeintaa dollarin; kaikki tämä muodosti (muodostaa) punk-elämäntyylin.

Spungen ja Vicious olivat tulleet New Yorkiin ja Chelsea-Hotelliin vahvistaakseen asemaansa punkin kuninkaallisena. Matkasta tuli kuitenkin tragedia ja Sid ja Nancy korotettiin punkin Romeoksi ja Juliaksi."

Voin suomentaa lisääkin, jos jotakuta kiinnostaa lukea. Olisi tuossa mm. nuo niiden elämänkerrat lyhyesti ja poliisin materiaalia käsittääkseni kans hieman.
Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5188
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Hei, kiitoksia näistä hyvistä, pitkistä alustuksista!

Olen myöskin lukenut tuon Nancyn äidin kirjoittaman kirjan.
Minua vain vaivasi koko kirjan ajan äidin asenteellisuus, vakuuttelu jne.
Se rupesi ärsyttämään jopa siinä määrin, että aloin kyseenalaistamaan lähes koko tarinaa.
Jokainenhan tietenkin kirjoittaa omasta näkökulmastaan, näin läheinen korostaa varmasti mielellään "en tehnyt mitään väärin, hän oli varmasti sairas" -linjaa.

Mutta asialle ei voi enää mitään, Nancy on kuollut, eikä kukaan voine kiistääkään äidin näkemyksiä.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3334
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Loistavaa työtä Katrinalta.

Minä luin tuon äidin kirjoittaman kirjan riippukeinussa väli-amerikassa. Teki mieli itsekin kohta murhata tuo Nancy...... 8) Noh, kuten TT osuvasti sanoi, taisi olla suht "yksipuolinen" tuo kirja.
Katrina

Viesti Kirjoittaja Katrina »

Tampereen Tyttö kirjoitti: Jokainenhan tietenkin kirjoittaa omasta näkökulmastaan, näin läheinen korostaa varmasti mielellään "en tehnyt mitään väärin, hän oli varmasti sairas" -linjaa.

Mutta asialle ei voi enää mitään, Nancy on kuollut, eikä kukaan voine kiistääkään äidin näkemyksiä.
Tuo on ihan totta, kirja oli tosiaan tuolta kantilta hieman harmittava. Mutta ainakin sen perusteella mitä voidaan ajatella ilman äidin omia ajatuksia (juuri nuo teot ja vastaavat), ei voi kyllä todeta kuin että itse ei olisi pärjännyt Nancyn kaltaisen lapsen kanssa vuorokauttakaan. Ei varmaan edes nykyaikana, kun tuohon Nancyn sairauteen olisi jo lääkityskin keksitty (tuohon aikaanhan se oli vielä täysin tuntematon sairaus).

Ja kiva jos on kelvanneet nuo suomennokseni, ajattelinkin jatkaa tuon Crime Libraryn jutun suomentamista heti tähän perään, vaihtoehtona kun olisi tiskaaminen... :lol:

--------------


"Helppo huijattava"


Sex Pistolsien manageri, Malcolm McLaren, vilkaisi Sid Viciousia ja tiesi, että hänen oli saatava Sid mukaan yhtyeeseen. Vicious oli erittäin punk-henkinen ja hyvä pari bändin villin laulajan Johnny Rottenin kanssa. Kun Sex Pistolsien alkuperäinen basisti Glen Matlock jätti yhtyeen helmikuussa 1977, Vicious sai heti paikan. Oli vain yksi ongelma - Vicious ei osannut soittaa bassoa. (Hän oli soittanut rumpuja aiemmassa yhtyessään, Siouxsie & the Bansheesissa.) Mutta soittotaidon puute oli vain pikkujuttu, ja hänen osaamattomuutensa oikeastaan vain lujitti yhtyeen tavanomaisuutta vastaan olevaa viestiä. Kuka välitti, jos he eivät osanneet soittaa? Ainakaan eivät he itse. Heidän kakofoniset kappaleensa korostivat kapinaa muusikkouden kustannuksella. Sidin sijaan bassoa soitti Sex Pistolsien kitaristi äänitystilanteissa ja keikoilla Sidin vahvistin yksinkertaisesti suljettiin.

Kuva
Sex Pistols. Sid toinen oikealta.

Joka tapauksessa, lyhyen ajan 70-luvun lopulla, Sex Pistols oli oikea yhtye ja he vaalivat tarkkaan tyyliään ja siitä saatavaa rahaa.

-

Sid Vicious

John Simon Ritchie syntyi toukokuun 10. pvä 1957. Hän sai isänsä biologisen sukunimen siinä toivossa, että herra Ritchie menisi naimisiin hänen äitinsä, Anne Beverleyn kanssa ja eläisi heidän kanssaan. Kun poika oli vasta taapero, äiti ja poika muuttivat Ibizalle, missä he odottivat Sidin isän liittyvän heidän seuraansa. Herra Ritchie ei kuitenkaan koskaan tullut ja Anne masentui aina vain enemmän vuosien kuluessa eteenpäin. Hän muutti takaisin Lontooseen nuoren poikansa kanssa ja pestautui jazz-klubille yövuoroihin Sohon keskustaan. Hänen vanhempi vuokraemäntänsä hoiti sillä välin Sidiä Annen yrittäessä kerätä rahaa itsensä ja poikansa elättämiseen. Yksinhuoltajan rooli oli kuitenkin liian rankka Annelle ja pian hän sortuikin käyttämään heroiinia.

Kuva
Sid nuorena.

Nuori John kasvoi ujoksi teiniksi, jolla oli itsetuhoisia ajatuksia ja viete vallankumousta ja anarkiaa kohtaan. Huonona oppilaana hän ajelehti koulujen välillä, kunnes hän viimein päätyi Hackneyn yliopistoon, missä John opiskeli valokuvausta kaksi kautta ennen kuin tippui pois. Hänestä tuli osa Lontoon punkkari-joukkoa, joka lähinnä liikkui McLarenin Kings Roadin kaupan, Let it Rockin, ympärillä. McLaren etsi hänet Sex Pistolsiin koska hänen mielestään John oli "aito". Kun muut yhtyeen jäsenet olivat keskittyneet tekemään musiikkia, Sid Vicious, kuten hänet nyt tunnettiin, näytti olevan enemmän kiinnostunut vaalimaan karkeaa erikoisuuttaan ja muuttamaan sen kuuluisaksi punk-persoonaksi.

Ennen kuin Vicious liittyi Sex Pistolsiin, yhtye sisälsi jäsenet Paul Cook (rumpali), Steve Jones (kitaristi), Glen Matlock (basisti) ja irlantilais-syntyisen laulajan Johnny Rottenin, joka sai nimensä hampaidensa kunnon vuoksi (rotten = mädäntynyt). Bändillä oli jo runsaasti uskollisia jäseniä ja kasvava maine veti ihmisiä puoleensa aina kun Sex Pistols soitti livenä. 1976 heidän ensimmäinen sinkkunsa, "Anarchy in the UK", julkaistiin. Heitä pyydettiin Thames TV's Today-ohjelmaan, missä he kuitenkin vain murahtelivat ja syytivät loukkauksia juontajaa kohden. Tämän vuoksi Sex Pistols menetti kolme sovittua keikkaa, mutta kuuluisuus ja maine lähtivät yllättävään nousuun tuon tapauksen johdosta. Pian heidät tunnettiinkin paremmin käytöksensä kuin musiikkinsa perusteella.

Maaliskuussa 1977 Sex Pistols kirjoitti sopimuksen uudelle levytysyhtiölle, A&M Recordsille ja julkisuustempauksensa he allekirjoittivat sopimuksensa Buckingham Palacen edustalla. Heidän suhteensa A&M:n kanssa ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Kevääseen mennessä bändi allekirjoitti Virgin Recordsin kanssa sopimuksen ja julkaisi uuden sinkun, "God Save the Queen"in. Levyn kannessa on kuva kuningatar Elizabethistä hakaneula nenässään. Nauhoite kiellettiin nopeasti Britanniassa. Pian julkaistiin jälleen kaksi uutta sinkkua, "Pretty Vacant" ja "Holidays in the Sun", joita seurasi pian kuuluisa albumi, "Never Mind the Bullocks - Here's the Sex Pistols" joka nousi listoille siitäkin huolimatta että monet jälleenmyyjät kieltäytyivät myymästä kyseistä levyä.
Viranomaiset jatkoivat heidän keikkojensa kieltämistä, peläten väkivaltaa ja vandalismia yhtyeen fanien suunnalta. Vaikka yhtyeen keikkoja peruttiin jatkuvasti, yleisön kiinnostus kasvoi ja pian he olivatkin kansainvälinen ilmiö. Näytti että jokainen oli kuullut heistä, mutta vain innokkaimmat fanit olivat kuulleet heidän musiikkiaan.

Yhtye matkusti Yhdysvaltoihin tammikuussa 1978 kahdeksan showta sisältävälle kiertueelle, joka tuntui olevan viimeinen hurraa-huuto Sex Pistolseille. Hermojen kiristyttyä, riitojen synnyttä ja huumeiden käytön alettua bändi alkoi hajaantua viimeisen keikan jälkeen (San Franciscon Winterland Ballroomissa). Yleisö oli heidän suurinpansa ja samaan aikaan heidän esiintymisensä oli kaikkein huonoin koskaan. Huomattuaan keikalla mihin suuntaan kaikki oli menossa, Johnny Rotten päätti esityksen kysymällä yleisöltä "Tunnetteko koskaan, että teidät on petetty?"
Viikkoa myöhemmin rumpali Cook ja kitaristi Jones erosivat omien äänityksiensä pariin.

Sid Vicious palasi Englantiin tyttöystävänsä, sielunkumppaninsa ja seuralaisensa Nancy Spungenin kanssa. Nancy oli itsepäinen amerikkalainen tyttö, jonka käskyvalta ja omistautuneisuus Viciousia kohtaan oli osasyynä bändin hajoamiselle.

Sid ja Nancy tapasivat Lontoossa vuonna 1977. Pamela Rooke, Sidin ystävä niihin aikoihin, sanoi että Johnny Rotten "voisi puhua hänen kanssaan jotta he pääsisivät eroon Nancysta, mutta Sidille Nancy oli jonkinlainen tuki." Rooken mukaan Spungen oli matkustanut Englantiin "nimenomaisena toiveenaan päästä Sex Pistolsien sänkyyn.. jolloin Sid oli helppo huijattava."

Jatkuu...
Aizerbaidzan
Angus MacGyver
Viestit: 6659
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan »

Onko kukaan nähnyt elokuvaa Sid & Nancy, jossa Sidia esittää Gary Oldman ja Nancya Chloe Webb? Onko katsomisen arvoinen?
Katrina

Viesti Kirjoittaja Katrina »

Aizerbaidzan kirjoitti:Onko kukaan nähnyt elokuvaa Sid & Nancy, jossa Sidia esittää Gary Oldman ja Nancya Chloe Webb? Onko katsomisen arvoinen?
Heh, itseasiassa tarkoitus olisi katsoa kyseinen elokuva tänään tai huomenna. :) Raportoin sitten, oliko mistään kotoisin!
Katrina

Viesti Kirjoittaja Katrina »

Katrina kirjoitti:
Aizerbaidzan kirjoitti:Onko kukaan nähnyt elokuvaa Sid & Nancy, jossa Sidia esittää Gary Oldman ja Nancya Chloe Webb? Onko katsomisen arvoinen?
Heh, itseasiassa tarkoitus olisi katsoa kyseinen elokuva tänään tai huomenna. :) Raportoin sitten, oliko mistään kotoisin!
Katsottu on. Tykkäsin kyllä, mukavasti oli osattu faktoja ottaa mukaan ja muutenkin leffa antoi varsin aidon oloisen kuvan pariskunnasta. Huumeiden käyttöä ei oltu kaunisteltu ja siinä mielessä elokuva oli rumakin, samaan tapaan kuin vaikkapa Trainspotting (ellei rumempikin). Kyllä suosittelen ihan katsomaan, jos yhtään on kiinnostusta. Omana (naisen) mielipiteenä pitää sanoa, että ihan oikea Nancy oli mielestäni kauniimpi kuin elokuvan Nancy, mutta Sidin hahmo oli saatu samalle kuolattavuusasteelle kuin alkuperäinenkin... :lol:

-----------

"Kuvottava Nancy"

Nancy Spungen syntyi helmikuun 27. pvä 1958 Philadelphialaiseen lähiöön. Hänen äitinsä Deborah, kirjassaan "Nancy" (alkuperäinen : And I don't want to live this life), muistaa kuinka Nancy oli vaikea synnytyksestä lähtien. Hän sai parkukohtauksia ja itki paljon enemmän kuin lapset yleensä. Kun Nancy oli kolmen kuukauden ikäinen, hän sai ensimmäistä kertaa rauhoittavaa lääkettä. Nelivuotiaana Nancy tapasi ensimmäinen psykiatrin. Kun Nancy oli 11-vuotias, hän hyökkäsi äitinsä kimppuun vasaran kanssa sillä äiti oli kieltäytynyt viemästä häntä museoon. Nancyn kohtaukset kasvoivat yhä väkivaltaisemmiksi ja hän olisi voinut helposti särkeä huoneen palasiksi. Usein Nancyn kuultiin myös sanovan "haluan kuolla."
13-vuotiaana Nancy kokeili ensimmäistä kertaa huumeita ja kaksi vuotta myöhemmin oli jo heroiini-addikti. Hänen käytöksensä oli usein täysin kontrolloimattomissa, lääkärit kieltäytyivät hoitamasta häntä ja lopulta hänet todettiin skitsofreenikoksi. 17-vuotiaana Nancyn vanhemmat eivät pärjänneet enää tyttärensä kanssa ja pyysivät häntä lähtemään kotoa.

Kuva
Nancy kouluiässä.

Nancyn huumeidenkäyttö voimistui hänen ollessaan yksin ja auttoi häntä työssään prostituoituna. Yleensä hän pukeutui mustaan nahkaan, hiusten ollessa vahvoilla kiharoilla ja blondiksi värjätyt. Näihin aikoihin hän myös törmäsi ensimmäisiä kertoja punk-yhteisöihin ja onnistui loukkaamaan ihmisiä jotka olivat tapojensa vastaisesti itsekin loukkaavia. Pian Nancy tunnettiin "Kuvottavana Nancynä", nimi, joka ei tuntunut häiritsevän häntä. Pamela Rooken mukaan "hän oli uskomattoman paksunahkainen, yksi inhottavimmista ihmisistä jonka olen koskaan tavannut. Jokainen pystyi näkemään hänen lävitsensä - paitsi Sid."

Pian tapaamisensa jälkeen Sid ja Nancy olivat erottamattomia. Omituisella tavalla toinen edusti sitä, mitä toinen kaipasi. Paitsi seksi, jolla Nancy lumosi Sidin, löysi hän äidin määräilevästä Nancysta ja Nancy löysi jonkun, jota määräillä. He olivat kuin luodut toisilleen. Pian heidän suhteensa meni kaiken muun, myös Sex Pistolsin, edelle heidän elämässään.

Nancy uhkasi tulla punk-rockin Yoko Onoksi (John Lennonin vaimo, joka oli osasyynä bändin hajoamiseen), määräten koko bändin menoa. Johnny Rotten rukoili Viciousia jättämään hänet, mutta ainoa henkilö jota Sid kuunteli, oli Nancy. Nils Stevensonin (bändin kiertuemanageri) mukaan Vicious "vähät välitti kaikesta - paitsi heroiinista ja Nancysta."

Kun Sid ja Nancy lähtivät New Yorkiin, he valitsivat Chelsea-Hotellin sen mukaan, että se oli kuuluisa artistien ja muusikkojen levähdyspaikkana. Chelsea-Hotellin hyvät päivät olivat kuitenkin olleet jo kauan takanapäin ja suurin osa vieraista oli enemmän kiinnostunut pääsemään aineisiin kuin tekemään musiikkia. Sidin ja Nancyn alku hotellilla oli vaikea; huumepäissään he sytyttivät tulipalon ensimmäisessä huoneessaan ja siirrettiin tämän johdosta pian huoneeseen numero 100.

Ei mennyt kauaa, kunnes uusi huone oli täysin sekaisin, sillä he pitivät kaiken omaisuutensa Harrodsin muovipusseissa. Heidän kissanpentunsa Socks lisäsotki huonetta ja piilotteli joskus Sidin kultalevyn takana, joka oli lattialla nojallaan seinää vasten. Omaisuutta parilla oli 10 000 dollaria, jotka olivat tulleet Sex Pistolsien managerilta McLarenilta ennen parin lähtöä New Yorkiin. Pariskunta meni huumelomalle saaden heroiinia kaduilta ja päästen rentouttavan lääkkeen Tuinalin ja synteettisen morfiinin Dilaudid'n makuun.

Jatkuu...
-escada-
Susikoski
Viestit: 42
Liittynyt: Pe Loka 12, 2007 10:57 am

Viesti Kirjoittaja -escada- »

Mielenkiintoinen aihe! Itsekin olen tuon kirjan lukenut ja tein siitä koulussa kirjaesitelmänkin. Olisi kiva tuo elokuvakin nähdä.
Sitä minäkin kirjaa lukiessani ihmettelin että onko tosiaan äidin rakkaus noin suurta että kestää mitä vaan lapselta? En ole äiti en tiedä, mutta minä olisin tuollaisen lapsen jättänyt laitokseen loppuiäksi.
Samarina
Martin Beck
Viestit: 802
Liittynyt: Ti Touko 22, 2007 6:19 pm
Paikkakunta: Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja Samarina »

Mielenkiintoinen aihe. Pistolsia on tullut kyllä kuunneltua, mutta tämä juttu oli kyllä ihan uutta.

You tubestakin löytyi muutama pätkä pariskunnasta:
http://www.youtube.com/watch?v=raEXGXw5VJM

The Truth About Sid Vicious
http://www.youtube.com/watch?v=LZ9eR_Yq6ow

Pätkän loppupuolella ilmeisesti poliisimateriaalia murhapaikalta.
http://www.youtube.com/watch?v=vT750P-j_Iw

Nancy ei todellakaan ole ollut mikään helppo lapsi, mutta äidillehän oma lapsi on aina oma lapsi. Oli se millainen hirviö tahansa..
Minney Magia
Martin Riggs
Viestit: 609
Liittynyt: To Elo 16, 2007 9:33 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Viesti Kirjoittaja Minney Magia »

Totta puhut Samarina!

Kyllä minulla ainakin sydän vuotaa verta, jos "pennut" on vaikeuksissa tai jos he hölmöilevät jotain, mutta en minä niitä mihinkään laitokseen ikinä laittaisi!

-vaikka käyttäytyisivät kuin Nancy! :shock:
Kaikki selviää joskus! Jos jokin ei ole selvinnyt,
kysymyksessä ei olekaan loppu.
Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5188
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Niin ja Nancy jos olisi kirjoittanut kirjan äidistään, niin olisi jutut käännetty toisinpäin.
Eli ei se mitään jumalansanaa kuitenkaan ole, tuo äidin kirja, joku tarkoitusperä kai hänelläki oli, kun kirjan kirjoitti.
Veikkaan että rahaa tuli kivasti.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
cicero
Michael Knight
Viestit: 4160
Liittynyt: Pe Syys 07, 2007 2:40 pm
Paikkakunta: ulkomaat

Viesti Kirjoittaja cicero »

Luin tuon kirjan joskus, oli tylsä ja huono.

Toisaalta tarinakaan ei ollut kovin kiinnostava, sattui nyt vaan poikaystävä olemaan stara, niin äiti tekaisi kirjan.
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Cicero on oikeassa, kirja oli hyvin tylsää luettavaa.Mikäli Nancy olisi ollut vain Nancy Spungen ilman poikakaveria, joka oli "tähti" kirja ei olisi tullut koskaan julkaistuksi.Kirjoitin sanan tähti sitaatteihin siitä syystä, että Sid Viciousilta jäi jälkeen muutama konserttitaltionti.Eipä ole kyllä kovinkaan hääviä kuultavaa.Nancyn perhettä voi kuvailla yhdellä sanalla : dysfunktionaalinen.
Katrina

Viesti Kirjoittaja Katrina »

"Matka alaspäin"

Nancy, joka nyt toimi Sidin uutena managerina, onnistuikin saamaan hänelle muutaman keikan Max's Kansas City-nimisellä kuuluisalla Manhattanilaisella rock-klubilla. Keikoista saatiinkin hieman rahaa, mutta itse keikat olivat katastrofi. Fanit kerääntyivät näkemään kuuluisaa Sex Pistolsin jäsentä, mutta mitä he saivat, oli yleensä täysin pihalla oleva narkkari, joka juuri ja juuri pysyi edes jaloillaan. David Daltonin mukaan (kirjassaan El Sid : Saint Vicious) Nancyn piti usein "mennä nostamaan hänet takaisin jaloilleen." Soittolistalla olivat erikoinen versio Frank Sinatran hitistä "My Way", jonka Virgin oli julkaissut live-nauhoitteenakin. Malcolm Butt sanoo kirjassaan Sid Vicious : Rock'n'Roll Star, että Vicious näytti enemmänkin eläkeläiseltä Max's Kansas Citylla ja oli "vain käymässä läpi tuntojaan". Nancy omalta osaltaan teki parhaansa häivyttääkseen lehdistön paikalta ja vieroittaakseen kaikki, jotka yrittivät auttaa heitä.

Kuva
Max's Kansas City

Pariskunta teki yrityksen päästä eroon tavoistaan kirjautumalla Spring Street Methadone Clinicalle, mutta yritys osoittautui huonoksi, sillä toiset klinikalle kirjautuneet pieksivät usein Sidiä. Hänen nokkelat vastauksensa ja senhetkinen maineensa eivät auttaneet, vaan tekivät hänestä vain paremman kohteen hyväksikäyttöön. Pian hän ja Nancy alkoivatkin käyttää metadonia muiden huumeiden kanssa.

Paheneva munuaissairaus aiheutti Nancylla lisää nopeita mielenmuutoksia ja raivokohtauksia ja Sid oli niinsanotusti köyden päässä. Kun he vain olivat tarpeeksi voimissaan, he hakkasivat toisiaan, vaikka näyttikin siltä, ettei Nancylla ollut niin paljon arpia ja naarmuja kuin Sidillä - Nancyn jäljet olivat lähinnä mustelmia ja tupakan polttamia.

Nancy päätti mennä tapaamaan vanhempiaan kuuluisan poikakaverinsa kanssa, sillä ei ollut nähnyt heitä aikoihin. Sid ja Nancy matkustivat New Yorkista lähiöalueelle Philadelphiaan ollakseen yötä Deborah ja Frank Spungenin luona (vanhemmat kuitenkin pyysivät heitä menemään hotelliin yksi ja antoivat taksimatkaan rahat, jotta heidän ei tarvitsisi hävetä lastaan. Tämä mainittiin kirjassa Nancy. -Katrina). Se oli epämiellyttävä vierailu Spungeneille, jotka olivat hermostuneita punk-pariskunnan ympärillä. Vicious kuitenkin käyttäytyi hyvin, Nancyn samaan aikaan kertoessa kuinka ihanaa oli olla jälleen kotona. Deborah Spungenin mielestä Sid oli yllättävän kukistettu (Nancyn puolelta).

"Päällimmäinen tuntoni oli, että hän (Sid) ei vain ollut kamalan älykäs.", Deborah kirjoittaa kirjassaan. Oli miten oli, Sidin kommentit nostattivat muutamia kulmakarvoja. Hän reagoi Spungeneiden lähiöomakotitaloon sanomalla sitä "helvetin palatsiksi." ("It's a fucking palace") Hänen mielipiteensä pihvistä ja maissista tarjoiltuna kuistilla oli "parasta helvetin ruokaa jota olen koskaan syönyt." (Kirjassa Nancy lisäksi luki Sidin kertoneen, että hän ei saanut kotona nuorena kunnon ruokaa, sillä joka puolella oli ollut rottia, jotka olivat tuhonneet kaikki ruoat, mitä edes yritettiin säilyttää talossa. -Katrina) Vierailu päättyi ilman yhtäkään isoa välikohtausta, mutta Deborah tunsi, että Nancy jota hän halasi hyvästiksi ei ollut hänen tyttärensä enää. "Tunsin, kuin olisin halannut ventovierasta."

Kuva
Nancy ja Sid noihin aikoihin. Huomaa käsiraudat, jolla he ovat sitoneet itsensä toisiinsa.

Sid ja Nancy palasivat junalla takaisin New Yorkiin, jossa huumeiden metsästämisestä oli tullut heidän pääjuttunsa. Kun heidän fyysinen kuntonsa paheni, paheni myös heidän suhteensa. Hakkaamiset lisääntyivät. Jossain vaiheessa Sid löi Nancya leukaan rajusti kitaralla, jättäen isot mustelmat jälkeensä. Tuo välikohtaus ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun Sid käytti kitaraansa Nancyn hakkaamiseen, sanoi nimettömänä pysyttelevä pariskunnan tuttava New York Postin Deborah Orinille. Mutta Nancy vain nauroi sille keskustellessaan puhelimessa äitinsä kanssa. Niin kauan kun hän oli aineissa, hän ei tuntenut kipua, mutta hän ei toisaalta myös ymmärtänyt kuinka vakavaa tuo hyväksikäyttö oli.

Vicious tunsi olonsa nyt haavoittuvaisemmaksi kuin koskaan. Vaikka hän omisti jo hyvän verran veitsiä, hän tunsi tarvitsevansa isomman aseen suojellakseen itseään kaduilla ihmisiltä, jotka kävivät hänen kimppuunsa. Nancy hankki Sidille aseen. Keskiviikkona, lokakuun 11. pvä 1978, Nancy osti viisituumaisen metsästysveitsen, johon oli kaiverrettu jaguaari kädensijaan Times Squaren veitsikaupasta ja antoi sen Sidille lahjaksi.

"Olen likainen koira"

Suurinpiirtein kello 21.45 iltana jolloin Nancy antoi Sidille veitsen, pariskunta vieraili huoneessa 119 (Chelseassa) missä heidän ystävänsä "Neon" Leon Webster ja Cathi O'Rourke asuivat. David Herskovitsin ja Lesley Vinsonin kirjoittaman, Soho Weekly Newsissä ilmestyneen jutun mukaan Neon Leon tunsi että Sid oli outo sinä iltana, pidellen veitseään kasvojensa lähellä ja mutistessaan "Minulla ei ole itsetuntoa. Olen ruma. En osaa soittaa bassoa." Nancy oli tuonut mukanaan hänen mittavan kasansa Sex Pistols-lehtileikkeitä ja Sidin rakkaan nahkatakin ja kysynyt Neon Leonilta jos hän voisi pitää noita tavaroita säilössä hänelle. Sid vilkuili lehtileikkeitä kertoen, kuinka hyvältä hän oli näyttänyt. Ann Bardach kertoi myöhemmin Soho Weekly Newsissä, että Sid oli kertonut muille ettei "hänellä ole tulevaisuutta."

Nancy lohdutteli häntä, käskien häntä lopettamaan veitsellä leikkiminen. Hän kosketti Sidin käsivartta ja sanoi. "Kokeilkaa kuinka voimakas olen. Kannoin Sidin ylös ravintolasta. Minä pystyn kantamaan häntä, mutta hän ei minua."

Sid ja Nancy lähtivät huoneesta suurinpiirtein keskiyön aikoihin. Sid unohti veitsensä sängylle ja Nancy palasi hakemaan sen.

2.30 yöllä Rockets Redglare, punkkariparturi, sai "rajun soiton" asuntoonsa Queensissa. Nancy rukoili häntä tuomaan hieman "D4:lle" (kadun nimi annettuna dilaudid-huumeelle) ja muutamia neuloja.

Kova koputus Sidin ja Nancyn huoneen oveen kello kolme aamuyöstä herätti naisen viereisessä huoneessa (numero 103). Mies käytävällä huusi "päästäkää minut sisään. Päästäkää minut sisään. Minä en leiki." Huoneen 103 nainen ei jaksanut tutkia asiaa sen kummemmin, vaan nukahti uudelleen.

Viisitoista minuuttia myöhemmin Rockets Redglare saapui tyhjin käsin, kertoen Sidille ja Nancylle, ettei hän voinut löytää yhtään D-4:iä. Redglaren mukaan Nancylla oli päällään paita mustien pikkuhousujen päällä. Sidillä oli päällään mustat alushousut ja villapaita. Pariskunta oli jo aineissa tuinailista, mikä oli hidastanut heitä fyysisesti, mutta ei tyydyttänyt heidän kaipuutaan dilaudidia kohtaan, mitä he aikoivat ottaa sen lisäksi.

Kuva
Nancy noihin aikoihin.

Nancy oli niin epätoivoinen, Redglaren mukaan, että näytti hänelle käsilaukkunsa. "50 dollarin ja 100 dollarin seteleitä tursusi lattialle.", hän myöhemmin sanoi. Nancy ilmoitti maksavansa tuplahinnan, jos Redglare voisi hankkia heille 40 dilaudidsia. Nancy sanoi myös, että heillä olisi 1400 dollaria käytettäväksi huumeisiin tuona yönä.

Neon Leon Webster, joka oli huoneessaan, kuuli äänekkäitä koputuksia käytävältä noin kello 4.15 aamuyöstä. Puoli tuntia myöhemmin hän kuuli jotain tippuvan lattialle käytävässä. "Jotain, mikä aiheutti metallisen äänen. Ehkä veitsi."

"Tapoin hänet.. En voi elää ilman häntä."

Pian aamuviiden jälkeen Rockets Redglare lähti Sidin ja Nancyn luota tavaten matkalla Steven C:n, parin "virallisen quaalude ja tuinal-diilerin". Steve C oli matkalla hissiin ala-aulassa. Samoihin aikoihin vieras huoneessa 228 soitti alakerran tiskille valittaen metelistä alakerrassa. Vastaanottoapulainen lähetti apulaisensa Kennyn katsomaan tilannetta ja hän löysikin Sidin vaeltelemassa käytävillä, metelöimässä. Sid haukkui Kennyn, joka oli tummaihoinen, käyttäen rasistisia ilmauksia. Kennyn ja Sidin välille syntyi tappelu. Kenny voitti Sidin helposti. Kun Sid makasi lattialla, hän katsoi Kennyä ja sanoi: "Onko tämä mitä sinä teet humalaisille?" 5.15 aamuyöstä Kenny palasi takaisin ala-aulaan. Hän ei jäänyt seuraamaan, minne Sid meni.

Noin kello 7.30 aamulla, naisen valittava ääni herätti Vera Mendelssohnin, 48-vuotiaan kuvanveistäjän joka asui huoneessa 102. Hän uskoi, että ääni tuli viereisestä huoneesta, numerosta 100. Myöhemmin Vera kuvaili, että ääni "kuului ihmisestä, joka oli yksin." Hän sanoi olleensa hyvin peloissaan ja pysyi sängyssään mieluummin kuin lähti tutkimaan tilannetta. Ääni loppuikin viimein ja Vera nukahti uudelleen.

Kaksi tuntia myöhemmin Herman Ramos, vastaanottoapulainen sillä hetkellä työssä, sai puhelun hotellin ulkopuolelta. "Huoneessa numero 100 on ongelma.", tuntematon miesääni sanoi. Ramos lähetti Charlesin, apulaisen joka oli korvannut Kennyn päivävuoroon, tarkistamaan huoneen 100. Hetkiä myöhemmin Sid soitti tiskille. "Joku on sairas. Tarvitsee apua." Ramos soitti paikalle ambulanssin.

10.30 aamupäivällä Vicious nähtiin käytävällä, kävelemässä kohti huonettaan. 15 minuuttia myöhemmin poliisi ja ambulanssi saapuivat. He löysivät Nancyn ruumiin kylpyhuoneesta ja totesivat hänet kuolleeksi ja soittivat sitten murhatutkijoille. Konstaapelit löysivät Sidin käytävältä ja pysäyttivät hänet muutamaa kysymystä varten. Kirjailija Malcolm Buttin mukaan Sid oli tässä vaiheessa ottanut niin paljon tuinailia, että sillä olisi voinut tappaa vaikka hevosen.

Vera Mendelssohn tuli ulos huoneestaan kun hän kuuli ääniä käytävältä. Hän näki Sidin poliisien ympäröimänä. Soho Daily News-lehdelle hän kertoi "Hänen kasvonsa näyttivät ruhjeisilta." Hän oli sekaisin ja itki, vaikeroiden "kulta, kulta, kulta." ("Baby, baby, baby.") Kun hän huomasi Veran, hän sanoi tälle: "Minä tapoin hänet. En voi elää ilman häntä." Vera oli niin järkyttynyt, että hän ei voinut liikkua. Myöhemmin hän sanoi Sidin sanoneen "hän kaatui veitsen päälle." tai "hänen on täytynyt kaatua veitsen päälle."

Sid vietiin 51st Streetin asemalle, jossa häntä kuulusteltiin tyttöystävänsä murhasta. Siellä hän tekikin tunnustuksen.

Kuva
Sid pidätettynä.

"Tein sen, koska olen likainen koira.", hän sanoi poliisille. Aikaisin iltapäivällä häntä vastaan nostettiin syytä Nancy Spungenin murhasta. Kello 17.20 Nancyn ruumis siirrettiin pois hotelli Chelseasta vihreässä ruumissäkissä.

Seuraavana päivänä takuukuulusteluissa Vicious pystyi vain juuri ja juuri seisomaan. Hän oli pukeunut täysin mustaan ja jaloissaan hänellä oli mustat kengät, mutta ei sukkia. Kuulustelu kesti noin 10 minuuttia ja takuiksi asetettiin 50 000 dollaria. Sid vietiin sitten Riker's Islandin vankilaan ja asetettiin vankilan vieroituspuolelle.

"En pitänyt osaani sopimuksessa"

Sex Pistolsien manageri Malcolm McLaren työskenteli voidakseen maksaa Sidin takuut, mennen ensin Virgin Recordsille ja kertoen, että hänellä oli suunnitelmissa tehdä uusia Sid Vicious-nauhoituksia heille. Sid oli epätoivoinen päästäkseen vapaaksi, sillä hän halusi ottaa osaa Nancyn hautajaisiin. Ymmärrettävästi Spungenin perhe ei kuitenkaan halunnut häntä sinne ja Sid olisikin luultavasti järkyttynyt nähdessään, kuinka Nancy oli puettu vihreään päättäjäispukumekkoonsa, hiukset värjättyinä takaisin niiden luonnollisen ruskeiksi.

Lokakuun 16. pvä 1978 Virgin Records antoi McLarenille 50 000 dollaria Sidin takuiden maksamiseen. McLaren palkkasi kuuluisan lakifirman, Prior, Cashman, Sherman ja Flynn puolustamaan Sidiä. Seuraavana päivänä Sidin äiti, Anne Beverley, lensi New Yorkiin Englannista, saaden rahat lentolippuihin myymällä tarinansa New York Postille. Hän otti huoneen Hotelli Sevillestä Madison Avenuelta, jotta voisi huolehtia pojastaan kun tämä pääsisi ulos vankilasta.

Viikon sisällä Sid, yhä murtuneena Nancyn menetyksessä, yritti tappaa itsensä metadonin yliannostuksella ja viiltelemällä käsivarsiaan. Anne kuitenkin löysi poikansa ja soitti apua, pelastaen Sidin elämän. Jälleen Sid yritti päästä eroon aineista, mutta koska oli käyttänyt niitä niin kauan, hän kärsi vain päivien mittaisista kivuliaista vieroistusoireista, kunnes klinikka päätti antaa hänelle lisää metadonia. Lokakuun 28. pvä hän yritti jälleen tappaa itensä, viiltäen ranteensa auki partaveitsen terällä ja rikotulla hehkulampulla, huutaen, ainakin kirjailija Malcolm Buttin mukaan "Minä haluan luoksesi, Nancy, en pitänyt omaa osaani sopimuksesta!"

Tällä kertaa McLaren soitti ambulanssin, mutta ennen kuin he saapuivat, Sid yritti heittäytyä ikkunasta alas. Hänet vietiin Bellevuen sairaalaan, missä Sidiä pidettiinkin useita päiviä vieroituksessa ennen kuin hänet annettiin Annen hoiviin.

Joulukuuhun mennessä Sid oli löytänyt uuden tyttöystävän, näyttelijä Michelle Robinsonin, mutta Michelle ei millään pystynyt täyttämään Nancyn paikkaa Sidin sydämessä. Yhdessä he tekivät esiintymisen Manhattanin punk-piireissä, Sid edelleen inhottavana ja töykeänä. Joulukuun 9. pvä 1978 hän joutui tappeluun Todd Smithin, punkkari-rokkari runoilija Patti Smithin veljen kanssa klubilla nimeltä Hurrah's. Sid viilsi Toddin kasvoja rikkinäisellä pullolla. Sid sai nyt väkivaltaisen leiman otsaansa ja hänet pidätettiin ja lähetettiin takaisin vankilaan Riker's Islandille, missä hän vietti useita viikkoja vieroituksessa.

Vicious pääsi vapaaksi tammikuun 1. pvä 1979 ja välittömästä hän palasi takaisin heroiiniin, tällä kertaa huumeita vain hankki hänelle Anne (New York Postin mukaan). Juhlissa, jotka oli järjestetty hänen vapaaksi pääsyn kunniakseen (Michelle Robinsonin Greenwich Villagen asunnossa), Vicious piikitti itseään ja vaati pian lisää. Anne antoi hänelle toisen annoksen laukustaan ja 20 minuutin sisällä Sid kaatui sängylle. Ystävät tarjoutuivat viemään hänet sairaalaan, mutta Sid kieltäytyi lähtemästä. Hän menetti tajuntansa ja jätettiin yksin makuuhuoneeseen. Jossain vaiheessa yötä hän heräsi, meni äitinsä käsilaukulle ja käytti loput heroiinista. Seuraavana aamuna hänet löydettiin kuolleena.

"Traaginen rakkaudessa, traaginen kuolemassa"

Poliisi ei koskaan tutkinut Sidin syyllisyyttä tai syyttömyyttä Nancyn kuolemaan. Ystävät ja sukulaiset tiesivät hänen hakanneen Nancya ja että he hakkasivat joskus toisiaan. On mahdollista, että Sid puukotti Nancyn raivon vallassa, kun ei pystynyt ymmärtämään tekojensa seuraamuksia.

Pariskunta tosin puhui usein toistensa elämän ottamisesta ja vain muutama viikko ennen Nancyn kuolemaa vieraillessaan Pennsylvaniassa Spungenien luona, he olivat maininneet, etteivät luultavasti eläisi enää kauan. (Kirjassa oli mainittu, että Nancy sanoi, ettei eläisi kauan, Sidin osuus oli uutta minullekin. -Katrina) Yritettyään epäonnistuneesti itsemurhaa pidätyksensä jälkeen, Sid oli itkenyt ja maininnut, ettei ollut pitänyt osaansa sopimuksesta. Olisiko siis mahdollista, että he olivat sopineet Nancyn kanssa tappavansa itsensä, mutta Sid ei ollut huumepäissään pystynyt kuitenkaan ottamaan omaa henkeään?

On myös epäilty, että Nancyn kuolema oli epäonnistyneen ryöstön yrityksen seuraus. Rockets Redglare väitti, että Spungenin rahat olivat suorastaan valuneet ulos laukusta aikaisin aamun tunteina, mutta seuraavana päivänä poliisin tutkijat eivät löytäneet mittavia määriä käteistä rahaa huoneesta. Lähtiessään Chelsea-Hotellista aamulla viiden aikaan, Redglare väitti nähneensä mystisen Steve C:n aulassa. Kirjailija Malcolm Buttin mukaan Steve C oli paikallinen huumediileri, jolla oli mielenterveysongelmia taustallaan. Ehkä Steve C tai joku muu tunkeutui sisään huoneeseen 100 kun Sid oli tajuton tai käytävillä harhailemassa, tarkoituksena ryöstää Spugenin rahat ja tappoi hänet Nancyn tapellessa vastaan.

Se saattoi myös olla kostotappo. Nancy ei ollut hirveän pidetty ja Butt väittääkin, että hänellä oli ollut riita Puerto Ricolaisen huumejengin kanssa päiviä ennen kuin hän kuoli. Ehkäpä joku heistä oli halunnut kostaa?

Sex Pistolsien laulaja Johnny Rotten ei koskaan uskonut, että Sid olisi syyllinen. "Sid ei olisi kyennyt tappamaan häntä.", Rotten kertoi Melody Makerille lokakuun 1978 haastattelussa. "Se ei vain ole mahdollista."

Nancy Spungenin kuoleman todelliset syyt ja murhaaja lienee jäävät ikuiseksi arvoitukseksi, mutta kuten eräs poliisi sanoikin, New Yorkin "ensimmäinen punk-rock-murha" ei tule koskaan katoamaan. Sid Vicious ja Nancy Spungen tullaan ikuisesti muistamaan punkin Romeona ja Juliana - traagisia rakkaudessa, traagisia kuolemassaan.

Kuva
Nancyn hautakivi

Kuva
Nancyn hauta.

Kuva
Sidin kuolintodistus.

Sidin haudasta ei ole olemassa kuvaa, sillä hänet tuhkattiin ja tuhka - mitenkäs muutenkaan - siroteltiin laittomasti Nancyn haudan päälle. Kapinallinen loppuun asti. :wink:

Lähteet:

Crime Library
Deborah Spungen - Nancy
Find a Grave.com
Viimeksi muokannut Katrina, Ti Loka 30, 2007 3:40 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vastaa Viestiin