Sunnuntai 17.12.2017 klo 09.10
Miten on mahdollista, että ampujapoliisi sai mitättömän tuomion? Tapahtuman silminnäkijä palaa Iltalehden haastattelussa 33 vuoden taakse Playa del Inglesin yöhön.
Kuulantyönnön SM-mitalisti Olli Kanervisto kuoli poliisin luotiin Playa del Inglesissä 1984.
Tapauksen silminnäkijä kertoo Iltalehdelle traagisista tapahtumista.
Poliisitutkinta ja ampujapoliisi Javier Pineiro Chozasin mitätön tuomio ihmetyttivät.
Olli Kanervisto haudattiin 19. huhtikuuta 1984. (IL-ARKISTO)
- So that's what You like!?
Kadulla kiirivä huuto on kaikkea muuta kuin aidosti kysyvä. Se on raivokas, täydellinen vastakohta Playa del Inglesin huhtikuisen yön lempeydelle.
Huutaja, Joy-klubilta sännännyt espanjalainen Javier Pineiro Chozas, ei odottele vastausta.
Hän ei tyydy heiluttelemaan pistooliaan.
Hän painaa liipaisinta.
Laukauksen kaiku kiirii vielä Kanarian yössä, kun Olli Kanervisto lyyhistyy kadulle.
Veri alkaa pulputa hänen kasvoissaan ammottavasta luodinreiästä.
Mitä ihmettä tapahtui?
Mitä pahaa Olli Kanervisto oli oikein tehnyt?
SM-mitalisti
Kanervisto oli moninkertainen kuulantyönnön SM-mitalisti, 26-vuotias maajoukkuemies, jolta odotettiin isoa läpimurtoa kansainväliselle tasolle.
Ennätys ulkona oli 19,24, hallissa vielä hieman enemmän.
- Puhuttiin, että hän olisi ollut seuraava suomalainen 20 metrin työntäjä, muistelee Matti Yrjölä, Urheiluliiton silloinen kuulan lajivalmentaja.
- Perusnopeus oli hyvä, samoin tekniikka, mutta voimatasot eivät olleet ehtineet kehittyä vielä riittävälle tasolle.
Los Angelesin olympialaiset olisivat tulleet vielä liian nopeasti todellisia menestysunelmia ajatellen. Parhaat vuodet olisivat osuneet 80-luvun lopulle, ehkä vielä 90-luvun alkuun.
Arvokisojen tulosluettelot ovat eläneet vuosien varrella dopingkäryjen takia. Tämän hetken listojen mukaan pronssitulos vuosien 1984-1993 olympia-, MM- ja EM-kisoissa heiluu välillä 19,59-21,99.
Muutama hyvä treenivuosi ja terävä tuloshypähdys olisivat voineet jalostaa Kanervistosta arvokisojen sinivalkoisen menestyjän.
- Nii-in, nii-in, Yrjölä tuumaa.
- Se on siinä ja siinä.
Olli Kanervisto menehtyi espanjalaispoliisin luotiin 8. huhtikuuta 1984. (IL-ARKISTO)
"Katsoin häntä silmiin"
Tuttu keväinen Kanarian-leirimatka sai karmean, lopullisen päätöksen, kun Kanerviston lupaava ura ja nuori elämä loppuivat samaan aikaan espanjalaisen ambulanssin kyydissä.
Traagisen yön lähipiiriin jättämät arvet ovat todella syvät, ymmärrettävästi.
Iltalehti tavoitti tänä syksynä, yli 33 vuotta tapahtumasta Kanerviston valmentajan Hannu Rautalan sekä useita muita samaan leiri- ja illanviettovahvuuteen kuuluneita. Iltalehti tavoitti myös Leo Laaksosen, tapauksen syövereihin hypänneen asianajajan ja Kanerviston seurakaverin Turun Urheiluliitosta.
Kohteliaat mutta hiljaiset vastaukset haastattelupyyntöön tulivat kuin yhdestä suusta: "Se on niin kamala tapaus, että en halua palauttaa sitä mieleeni."
Vain yksi seurueesta suostui muistelemaan traagista iltaa, hänkin nimettömänä.
- Olin metrin tai puolitoista Ollin edellä, silminnäkijä kuvailee.
- Katsoin taakse ja näin, kun hän putosi kadulle ihan. Taju oli heti pois, eikä hänessä ollut enää minkäänlaista liikettä.
Ampujalla ei ollut kiire mihinkään.
- Hän oli pistooli kädessään siinä edessäni. Katsoin häntä silmiin, silminnäkijä muistelee.
- Saatoin sanoa take it easy tai jotain sellaista. En ole varma. En ole enää siitä varma.
Ei tänne!
Kanerviston ja kuuden muun suomalaismiehen lauantain vietto oli alkonut Toro-pubista, josta he päättivät jatkaa Joy-yökerhoon, samaan tapaan kuin edellisenä iltana.
Suunnitelma vesittyi yökerhon ovella, kun suomalaisryhmän vapaaliput eivät kattaneet kaikkien sisäänpääsyä.
- Ne eivät päästäneet meitä sisälle. Lähdin ovelta pois ja sanoin, että ei tämä ole ainoa yökerho, silminnäkijä muistelee.
- Olli kai tuli viimeisenä ovelta, ja lähdettiin kävelemään poispäin - ja sitten paukahti.
Mitä pahaa Olli Kanervisto oli oikein tehnyt?
Ei yhtään mitään, kiteyttää silminnäkijä.
Silti hän makasi öisellä espanjalaiskadulla luoti päässään.
- Siihen ympärille kerääntyi kymmeniä, ehkä satoja ihmisiä, silminnäkijä kertoo.
- Verta tuli korvista ja joka puolelta. Ambulanssissa veren pulppuaminen loppui, ja kun tultiin sairaalaan, lääkäri totesi, että hän on kuollut.
Ampuja oli poliisi
Suomalaiskuusikko päätyi koko yöksi poliisilaitokselle. Heidän piti seisoa ensin kasvot seinää vasten.
- Tunnelma oli sellainen kuin oltaisiin oltu syytettynä, silminnäkijä kummastelee.
- Yritettiin saada lähetystöön yhteyttä, mutta eihän sieltä yöllä tietenkään vastattu.
Kuulustelut alkoivat varhain sunnuntaiaamuna neljän tunnin yöllisen odottelun jälkeen ja jatkuivat maanantaina. Tulkkina toimi matkaopas.
Suomalaiset saivat myös erikoisen ja samalla sangen pelottavan tiedon: ampuja on poliisi.
- Ilmeisesti hän oli töissä järjestyksenpitäjänä, silminnäkijä toteaa.
- Se koko systeemi oli - no, ei kai se ihan demokraattinen systeemi ollut.
Espanjalaislehdet alkoivat myllyttää. Alkuviikon numerot kertoivat ampujapoliisin saapuneen paikalle rauhoittamaan ovella rähinöiviä suomalaisia, jotka olivat jo edellisenä iltana aiheuttaneet yökerhossa pahennusta.
- Meidät oli varmaan sekoitettu johonkin toiseen ryhmään, silminnäkijä ilmoittaa.
- En tiedä, mitä kukin joi tai missä pyöri, mutta mitään hämminkiä ei ollut. Se oli ihan normaalia illanviettoa.
Olli Kanerviston leiritoverit palasivat surun murtamina Suomeen. (IL-ARKISTO)
Rekonstruktio
Komisario Pineiro, Kanerviston ampuja, vangittiin keskiviikkona. Torstaina yökerhon edustalla toteutettiin rekonstruktio, johon myös suomalaiset todistajat osallistuivat.
Lauantaina suomalaiset palasivat kotiin, surun murtamina ja edelleen sangen hämmentyneinä. Rautala ja Laaksonen sekä SUL:n vt. toimitusjohtaja Pekka Vasala pitivät Helsinki-Vantaalla tiedotustilaisuuden.
- Ilmeisesti mies (ampuja) halusi näyttää olevansa kovaa poikaa, koska Olli oli kookkain joukostamme, Rautala aprikoi.
- Emme olleet nähneet miestä koskaan aikaisemmin. Hän ei ollut missään tekemisissä yökerhon kanssa, jonne yritimme sisään. Missään vaiheessa ei ole selvitetty, oliko poliisi virantoimituksessa vai ei, miksi hänellä oli ase, mikä se oli tai oliko se varmistettu.
Rautala tyrmäsi puheet rettelöinnistä ja juopottelusta.
- Missään vaiheessa ei syntynyt käsirysyä, koskettamista tai rähinää, ei diskon ovella tai kadulla, hän kommentoi.
- Itse olin nauttinut yhden camparin, Olli yhden oluen, samaten muut ryhmämme jäsenet, joten alkoholilla ei ollut sen enempää asian kanssa tekemistä.
Hannu Rautala, Leo Laaksonen ja SUL:n vt. toimitusjohtaja Pekka Vasala pitivät Helsinki-Vantaalla tiedotustilaisuuden. (IL-ARKISTO)
13 todistajaa
Tapauksen varsinainen käsittely oli seuraavan vuoden alussa, Las Palmasin maakunnallisessa ylioikeudessa. Syyttäjä vaati Pineirolle 13 vuoden vankeusrangaistusta taposta.
ARTIKKELI JATKUU ILMOITUKSEN JÄLKEEN
Pineiro ilmoitti pistoolin lauenneen vahingossa ja olleen esillä totisuustason nostajana, kun hän oli hätistellyt suomalaisia diskon ovelta.
Todistajia oli yhteensä 13. Suomalaisista mukaan oli kelpuutettu molemmat ampumishetken nähneet. Loput olivat espanjalaisia, ambulanssikuskia lukuun ottamatta poliiseja ja diskon työntekijöitä.
Suomalaisten mukaan heiltä oli evätty pääsy diskoon, minkä jälkeen he olivat poistuneet rauhallisesti paikalta.
Espanjalaisten mukaan suomalaiset olivat jääneet ovelle kinaamaan, ja diskossa ollut poliisitarkastaja Pineiro oli pyydetty selvittämään tilannetta. Väkivallasta espanjalaistodistajat eivät suomalaisia syyttäneet, mutta muistivat, että hauiksia oli esitelty.
Epäkohtia
Asianajaja Laaksonen oli seuraamassa oikeudenkäyntiä. Hän laati siitä hämmentyneenä yhteenvedon Liittolaiseen, TuUL:n jäsenlehteen.
- Vaikka varsinainen oikeudenkäynti olikin korkeatasoinen ja oikeaan ratkaisuun pyrkivä, sillä ei voitu korjata poliisitutkinnan virheitä ja puutteita, Laaksonen kirjoittaa.
- Suomalaisen mittapuun mukaan arvostellen poliisitutkinta oli suoritettu puutteellisesti, jopa puolueellisesti. Ei voinut välttyä ajatukselta, että syytetyn ammatti oli vaikuttamassa siihen, että lähtökohtana oli ollut, että poliisi ei ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen.
Laaksonen käy perinpohjaisessa kirjoituksessaan epäkohdat läpi:
Verijäljet pestiin kadulta välittömästi pois, minkä johdosta ei voitu määrittää tapahtumien tarkkaa paikkaa. Tämän johdosta oikeudelle jäi osoittamatta, puhuivatko espanjalaiset vai suomalaiset totta ampumispaikasta.
Ampuja sai jäädä tapahtumapaikalle. Sen sijaan suomalaiset silminnäkijät vietiin pikana poliisilaitokselle, kuin syylliset.
Ampujasta ei otettu verikoetta, joten koskaan ei saatu varmuutta, oliko hän alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alainen.
- Loppuvaikutelmaksi jäi, että tutkimukset oli aloitettu siinä hengessä, että Olli oli syyllinen, Laaksonen puntaroi.
- Varsinaisessa oikeudenkäynnissä ei ollut oikeastaan käytettävissä muuta materiaalia kuin diskon henkilökuntaan kuuluvien espanjalaisten ja suomalaisten todistukset, jotka olivat keskenään täysin ristiriitaisia.
Iltalehti kertoi laajasti Olli Kanerviston leiritoverien palaamisesta Espanjasta.
"Älä ylläty mistään"
Onko tämä todella mahdollista, 80-luvun puolivälin eurooppalaisessa valtiossa?
On, aivan varmasti, vakuuttaa Janne Palomäki, vuosia Espanjassa asunut Iltalehden toimittaja.
- Toimiiko järjestelmä nyt? Palomäki heittää.
- No, ei toimi, mutta toimii varmaan eri tavalla kuin silloin.
Espanjan siirtymävuodet kenraali Francisco Francon kuolemasta (1975) perustuslakiuudistuksen (1978) ja sotilasvallankaappausyrityksen (1981) kautta nopeutettuun jäsenyyteen Euroopan yhteisössä (1986) eivät kuluneet kivuttomasti.
- Diktatuurin jäljet eivät katoa yhdessä yössä, ja surullista on, että ne ovat näkyvissä yhä tänä päivänä, Palomäki pyörittelee.
- Vastaus kysymykseen: Kaikki on mahdollista, ihan mikä tahansa puliveivaus ja piilottelu. Älä ylläty mistään.
Outo ratkaisu
Voiko Pineiron tuomiosta olla yllättymättä?
Oikeus päätyi tappotuomioon, syyttäjän vaatimusta noudattaen, ja totesi, että suomalaiset eivät olleet käyttäneet väkivaltaa.
Tähän asti kaikki meni järkiperäisesti, mutta sitten tuli ison ihmetyksen vuoro. Laspalmasilaisistuin määräsi mitättömän 14 kuukauden vankeustuomion.
Ampuja toimi täyttä ymmärrystä vailla, kuului perustelu.
Ratkaisu oli todella outo, sillä mielentilatutkimusta ei ollut tehty, eikä syytetty tai hänen leirinsä ollut edes vedonnut seikkaan oikeudenkäynnin aikana.
- Käsityksekseni jäi, että oikeuden päätös oli eräänlainen poliisikunnan ja samalla järjestäytyneen yhteiskunnan itsepuolustus, Laaksonen summaa.
- Mikäli oikeus olisi tuominnut ampujan objektiivisten perusteiden mukaan yli kymmenen vuoden rangaistukseen, se olisi ollut vakava isku paikallisen poliisikunnan ja samalla järjestäytyneen yhteiskunnan uskottavuudelle.
Valitus ei muovannut tuomiota. Espanjan korkein oikeus löi lopullisen leiman tapaukselle.
- Yleisön suhtautuminen oli aivan selvästi suomalaisten puolella ja poliisia vastaan, mikä ilmeni sanomalehdissä ja etenkin Las Palmasin asukkaiden esittämissä mielipiteissä, Laaksonen kirjoittaa.
- Kanerviston asianajaja Calzado Fiol luonnehti oikeuden päätöstä kansalliseksi häpeäksi.
Iltalehden etusivulla kerrottiin Olli Kanerviston ampumisesta maanantaina 9. huhtikuuta 1984.
"Ei ihan vahinko"
Iltalehden haastattelemaa silminnäkijää ei kutsuttu varsinaiseen oikeudenkäyntiin. Hän antoi lausuntonsa oikeudelle heti ampumisen jälkeisellä viikolla.
- Menin oikeustalolle ja pääsin kuultavaksi. Se oli ihan asiallinen tilaisuus, mutta kun lähdin pois, kolme kaveria lähti kävelemään perääni ja he seurasivat 50 metrin päässä.
Silminnäkijä häipyi Espanjasta, eikä ole koskaan palannut.
- Ei se (ampuminen) ihan vahinko ollut, hän huokaa.
- Senhetkiseen oikeuslaitokseen luottaminen, niin, niin... Korruptio pelasi siihen aikaan. Eihän se tuomio ihan oikealta tunnu.
Hannu Rautalan sitaattien lähteet: Iltalehti (huhtikuu 1984), Ilta-Sanomat (huhtikuu 1984) ja Seura (numero 16, 1984).
Oikeudenkäyntitietojen ja Leo Laaksosen sitaattien lähde: Turun Urheiluliiton 100-vuotisjuhlakirja Sydän sykkii sataa (2001).
TOMI SALOMAA
[email protected]
