Uusia uhreja
Kuvan mies tunnistettiin, hän oli Selim Esen. Nyt poliisilla oli todiste, että McArthur oli surmannut hänet. Kuvien selaaminen jatkui, ja seuraavaksi löytyi kuvia kuolleesta Andrew Kinsmanista. Ohjelma tuotti lisää kuvia McArthurin tietokeneen syövereistä ja pian tutkijoiden eteen tuli kuvia kuolleista miehistä, joita he eivät tunnistaneet. McArthurilla oli uhreja, joiden ei edes tiedetty olevan kadoksissa.
Pidätys
Nyt todistusaineistoa oli niin paljon, että McArthur voitaisiin pidättää Kinsmanin ja Esenin murhista. Ryhmä valmistautui pidättämään McArthurin seuraavana lauantaina 20. tammikuuta, jotta kaikki tarvittavat luvat olisivat varmasti hallussa. McArthur oli koko ajan poliisin tarkkailun alla, mutta hänellä oli muutama tuttava, jotka olisivat saattaneet olla rikoskumppaneita, ja siksi heidänkin koteihinsa tarvittiin etsintäluvat, jotta poliisi voisi koordinoidusti ottaa kaikki kiinni kerralla, jolloin mahdolliset rikoskumppanit eivät pääsisi tuhoamaan todisteita. Tämä suunnitelma tulisi kuitenkin kariutumaan yllättävästi.
"Hän on menossa kotiinsa. Hänellä on kaveri mukana." Näin raportoi McArthuria varjostanut poliisi toiselle yksikölle, joka piti vahtia McArthurin kodin lähellä pari päivää ennen suunniteltua pidätystä. McArthurilla oli kyydeissään keski-ikäinen, ruskeaihoinen mies.
- McArthurin kotitalo
- 95_Thorncliffe_Park_Drive.JPG (108.37 KiB) Katsottu 5542 kertaa
McArthur oli tutustunut deittiapplikaatio Growlin kautta edellisenä kesänä mieheen, jota oikeuden asikirjoissa kutsutaan peitenimellä "John". He olivat tapailleet muutamia kertoja, mutta McArthur ei olut suostunut antamaan Johnille puhelinnumeroaan vaan otti aina itse yhteyttä. Kyseisenä aamuna McArthur oli kysynyt, että tietääkö joku, että olet kanssani. John oli muuttanut Lähi-idästä Kanadaan ja oli naimisissa naisen kanssa, eikä ollut ulkona kaapista. Hän vastasi, että ei, kukaan ei tiedä.
McArthur ja John menivät sisään ja suuntasivat makuuhuoneeseen. Hän pyysi Johnia riisuutumaan nopeasti ja sanoi, että he kokeilisivat tällä kertaa jotain uutta. Hän laittoi Johnille käsiraudat ja veti hänen päähänsä nahkaisen hupun. John pyysi että McArthur ottaisi sen pois, siinä ei ollut edes silmänreikiä. McArthur kieltäytyi, mutta John sai kiemurreltua hupun päästään itse. Tämän jälkeen McArthur yritti teipata Johnin suun kiinni. Ja silloin ovelta kuului koputus.
Poliisit joutuivat hylkäämään valmiin pidätyssuunnitelman ja rynnistivät asunnolle ja lähettivät yksiköt varmistamaan muita sijainteja, joissa olisi mahdollisia todisteita. Hissimatka McArthurin asuinkerrokseen tuntui kestävän ikuisuuden. He olivat valmistautuneet murtamaan oven, mutta yllättäen McArthur saapui avaamaan, kun he koputtivat oveen. Hän ei vaikuttanut yllättyneeltä eikä tehnyt vastarintaa, kun poliisit pidättivät hänet murhasta epäiltynä. Yksi poliiseista meni McArthurin makuuhuoneeseen, josta John löytyi alastomana ja käsiraudoissa - mutta hengissä.
Ruumislöydöt
Samaan aikaan, kun McArthur pidätettiin, Karen Fraserin ja hänen kumppaninsa Ron Smithin kodin oveen koputettiin vaativasti. Kynnyksellä oli poliiseja, jotka selittivät Fraserille, että hänen on lähdettävä kodistaan saman tien. Poliisit kertoivat että Fraserin vanha tuttava, Bruce McArthur oli pidätetty vakavasta rikoksesta epäiltynä. McArthur oli toiminut pariskunnan puutarhurina liki vuosikymmenen ajan ja oli tuttu näky heidän pihallaan. Joskus hänellä oli töissä mukana poikansa tai joku miehistä, joita hän oli palkannut töihin. Hänellä oli lupa säilyttää välineitään pariskunnan autotallissa. Talon omistajat luottivat McArthuriin ja jopa jättivät avaimen hänelle ollessaan poissa, jotta McArthur voi käydä sisällä vessassa. Fraserille ja Smithille ei annettu aikaa kysellä, mitä oli tekeillä. Heidän käskettiin pakata välttämättömyystarvikkeensa poliisien valvovan silmän alla ja heidät vietiin poliisipiiriin kuultaviksi.
Fraserille näytettiin Navaratnamin, Faizin ja Kayhanin kuvia. Hän tunnisti nähneensä kaksi heistä aiemmin; McArthur oli tuonut Navaratnamin ja Kayhanin hänen pihalleen työntekijöinä. Erityisesti Kayhan oli ollut tottumaton lapiotöihin eikä työ näyttänyt sujuvan häneltä. Bruce McArthur oli huutanut hänelle vihaisena.
Frasirin ja Smithin suurelle pihalle, joka rajautui syvään rotkoon, tuotiin ruumiskoiria. Ne osoittivat suurta kiinnnostusta suuria istutusruukkuja kohtaan, jotka McArthur oli tuonut pihaan. Painavat ja kylmään maahan jäätyneet ruukut saatiin lopulta irti ja kuljetettiin laboratorioon. Siellä rikosantropologi teki karmean löydön; ruukuista löytyivät ainakin kolmen eri miehen paloitellut jäänteet.
Pidätyksen jälkeen tutkimukset McArthurin asunnolla jatkuivat ja digitaalisten tallenteiden läpikäyntiä jatkettiin. Nyt tukijoilla oli hallussaan myös McArthurin puhelin, jolta löydettiin uusi tärkeä todiste: kuva Hamid Kayhanista, joka vaikutti olevan otettu kuoleman jälkeen. Kuva muistutti post-mortem-kuvia, joita oli otettu Esenistä ja kahdesta muusta, tässä vaiheessa tuntemattomasta uhrista. Kuolleiden miesten ylle oli aseteltu turkistakki sekä karvahattu. Kuvan ottohetkestä saatettiin päätellä, että Kayhan murhattiin lokakuun 18 päivänän 2012, viikkoa ennen kuin hänen poikansa ilmoitti hänet kadonneeksi.
Tuntemattomien uhrien kuvat syötettiin kasvojentunnistusohjelmaan, missä niitä verrattiin Toronton poliisin kasvokuvatietokantaan. Vertailu tuotti tuloksen yhden miehen kohdalla. Hän oli 43-vuotias Dean Lisowick, Villagen alueella oleskellut ja kaupungin yömajoissa tuttu mies. Koditonta Lisowickia kukaan ei ollut ilmoittanut kadonneeksi. McArthur murhasi hänet huhtikuun 23:n päivän tienoilla 2016.
Toinen tuntemattomista uhreista löytyi kadonneiden henkilöiden tietokannasta, mutta hänen katoamistaan ei oltu aiemmin yhdistetty Villagen miehiin. Soroush Mahmudin oli ilmoittanut kadonneeksi hänen vävynsä elokuun 22, 2015. 50-vuotias Mahmudi ei ollut ilmaantunut työpaikalleen seitsemään päivään. Mahmudin perhe oli toimittanut poliisille kuvan hänestä: Mahmudi oli tummatukkainen, ja hänellä oli leveät kasvot ja siisti pukinparta. Miehen ulkonäkö täsmäsi McArthurin ottamiin kuviin. McArthur murhasi hänet elokuun 15. päivän tienoilla 2015.
Kuitenkaan erästä kuolleena kuvattua miestä ei oltu vielä tunnistettu. Lisäksi Fraserin ja Smithin pihamaalta oli löytynyt jäänteitä, joita ei oltu vielä pystytty tunnistamaan. Piha oli jäässä, joten etsintätöitä lykättiin, kunnes säät lämpenisivät. Etsintöjä tehtiin myös autotallissa ja pariskunnan kotona, koska McArthurilla oli ollut sinne avain. Autotallista löytyi matkalaukku, jonka sisällä oli vibraattori, kumihanskoja ja kasvomaski, köyttä ja ilmastointiteippiä, kaksi isoa veistä ja neljä sahaa, kovalevy ja videonauhuri.
Tutkijat tavoittivat lisäksi miehiä, jotka olivat olleet McArthurin hyökkäysten kohteina mutta selviytyneet elävinä: heitä olivat herra X joka teki rikosilmoituksen kun McArthur kuristi häntä autossaan sekä mies, jota McArthur oli pahoinpidellyt metalliputkella Halloweenina. Kaksi muutakin miestä tuli esiin: Peter Sgromo oli McArthurin vanha tuttu ja he olivat käyneet keväällä 2017 illallisella ja menneet sen jälkeen McArthurin autoon seksin merkeissä. Silloin McArthur oli alkanut yhtäkkiä kuristaa Sgromoa voimakkasti, mutta hän sai rimpuiltua itsensä irti ja pakeni, eikä ollut sen jälkeen ollut missään yhteydessä McArthuriin. Toinen mies, Sean Cribbin kertoi tutustuneensa McArthuriin deittiapplikaation kautta kesällä 2017. Eräällä kerralla he tapasivat McArthurin kotona, ja tämä oli esitellyt Cribbinille bondage-välineitään. Miehet harrastivat seksiä, mutta Cribbin tunsi olonsa epämukavaksi ja lähti pois paikalta heti kuin vain pääsi. McArthur oli ottanut Cribbinistä hänen tietämättään kuvia, missä hän oli kahlehdittuna sänkyyn ja häntä tukehdutettiin metallitangolla.
Tutkimus kukkaruukuista löydetyistä ihmisjäänteistä jatkui, apuna käytettiin sormenjälkiä, hammaskarttoja sekä DNA:ta. Helmikuussa oli saatu varmuus kolmen uhrin henkilöllisyydestä: Kinsmanin, Mahmoudin ja Navaratnamin jäänteet oli tunnistettu.
Maaliskuussa poliisi piti tiedotustilaisuuden, jossa esiteltiin kuva McArthurin kuvaamasta vainajasta sen toivossa, että joku kansalainen tunnistaisi hänet. Se oli hyvin epätavallinen siirto eivätkä tutkijat tehneet sitä mielellään. Kuvaa oli retusoitu siten, että siitä oli poistettu jotain "artifakteja".
- Uhrin kuolinkuva
- Tuntematon_mies.JPG (46.62 KiB) Katsottu 5542 kertaa
Kun kuva kiersi julkisuudessa, patologit jatkoivat työtään hajonneiden ihmisjäänteiden kanssa. Maaliskuun lopulla kahdet seuraavat jäänteet oli saatu identifioitua: Dean Lisowick ja Abdulbasir Faizi. Faizin löytyminen oli merkittävä asia, koska hänestä ei oltu löydetty kuvatodisteita McArthurin tiedostoista.
Huhtikuussa poliisi sai vastauksen siihen, kuka oli mies, jonka vainajakuva oli julkaistu suurelle yleisölle. Kirushnakumar Kanagaratnam oli saapunut tamilipakolaisena Sri Lankasta vuonna 2010. Hän ei ollut saanut turvapaikkaa eikä hän ollut yhteydessä sukulaisiinsa vuoden 2016 jälkeen, joten hänen oletettiin painuneen maan alle. Siksi 37-vuotiaasta Kanagaratnamista ei koskaan tehty katoamisilmoitusta.
McArthuria syytettiin nyt kahdeksan miehen murhasta murhasarjassa, joka ulottui vuodesta 2010 vuoteen 2017. Se oli pahin sarjamurha kaupungin historiassa.
Poliisi oli löytänyt ruukuista 7 miehen jäänteet, mutta Majeed Kayhanin ruumista ei oltu löydetty. Keväällä tutkimuksia jatkettiin Fraserin ja Smithin pihan alueella. Piha päättyi syvään rotkoon, joka vietti kohti junarataa. McArthur oli kipannut rotkoon puutarhajätettä: haravoitua lehtiä, risuja ja multaa. Kun kasaa alettiin kaivaa, muutaman tunnin kaivamisen jälkeen löytyivät ensimmäiset ihmisjäänteet. Kaivauksia jatkettiin vielä yhdeksän päivän ajan, ja joka päivä palasia löytyi lisää. Ruumiin palaset tunnistettiin kuuluvaksi Kayhanille, ja viimeinenkin uhri oli löydetty. McArthur oli käyttänyt ruumiiden kätköpaikkana vain tuttujensa pihaa, vaikka oli työskennellyt laajalla alueella Toronton lähiseuduilla.
Muutaman kuukauden kuluttua murhattujen miesten jäänteet luovutettiin heidän perheilleen. Vuosien pelon ja epävarmuuden jälkeen he saivat lopulta haudata rakkaansa.
Tuomio
Kun oli kulunut vuosi McArthurin pidätyksestä, hänet tuotiin poikeuteen vastaamaan syytteisiin kahdeksan miehen murhasta. Laihtunut ja kumarainen McArthur vastasi jokaiseen syytekohtaan hiljaisella äänellä: "Syyllinen". Myöntämällä syyllisyytensä McArthur vältti oikeudenkäynnin. Tuomiolauselmatilaisuus oli julkinen ja siellä tuli ilmi, että McArthur oli ottanut trophyja uhreiltaan; Navaratnamilta hopeisen rannekorun, Eseniltä muistikirjan, Lisowickiltä koruja. Digitaaliset jäljet paljastivat hänen katselleen post-mortem -kuvia jälkikäteen.
Uhrien ruumiit olivat niin pahasti hajonneet, että kuolinsyytä ei pystytty selvittämään muiden kuin tuoreimpien uhrien, Esenin ja Kinsmanin osalta. He olivat kuolleet kuristamalla. Kinsmanin DNA:ta löytyi McArthurin lipastonlaatikosta löytyneestä metalliputkesta. Kuvien perusteella hän oli käyttänyt putkea köyden kanssa garrotte-tyyppisenä kuristusvälineenä.
Vankilassa häntä on pidetty erillään toisista vangeista hänen saamisensa uhkausten vuoksi. Hän on kertaalleen joutunut sairaalaan, kun toinen vanki oli käynyt hänen kimppuunsa. Hän ei ole osoittanut katumusta tai pyrkinyt auttamaan poliisia tekojansa selvittämisessä. McArthur on tuomittu elinkautiseen, ja hän saa anoa pääsyä ehdonlaiseen 25 vuoden jälkeen, hän on silloin 91-vuotias. Tekojen luonteen takia ehdonalaista tuskin tullaan myöntämään, joten McArthur tulee kuolemaan vankilassa.
Toronton poliisi on käynyt läpi vanhoja selvittämättömiä murhia sillä silmällä, jos niistä jokin voisi olla McArthurin vastuulla. Hän aloitti murhaamisen poikkeuksellisen vanhalla iällä ja siksi on epäilty, että vanhoja tapauksia on jäänyt piiloon. Tähän mennessä sellaisista ei kuitenkaan ole löydetty mitään viitteitä.
- Uhrit
- kahdeksan_miestä.JPG (68.77 KiB) Katsottu 5542 kertaa