Vielä puoli vuotta ehtii katsoa Areenasta:
https://areena.yle.fi/1-50104183
Dokumentissa ääneen päääsevät vankilassa istuva Paris ja hänen äitinsä ja isoäitinsä, ja kuten tuossa yllä nimimerkki Ricciardi totesikin, valotetaan vaiheikasta, aika erikoista perhehistoriaa sieltä mummosta saakka, yrittäen etsiä selityksenpoikasen suuntaa tapahtuneelle.
Mikä nyt sitten Paris on miehiään? Viime vuonna ilmestyneessä videossa
Paris Bennett myöntää murhanneensa siskonsa rangaistakseen äitiään toimittaja Piers Morgan kysyy, muistaako Paris, mitä tapahtui, kun ensiapu tuli taloon. Paris kuvailee muistavansa, kuinka yksi näistä käveli hänen ohitseen makuuhuoneeseen ja mutisi "voi luoja" nähdessään Ellan ruumiin ja hukkuneensa häpeään tietäessään, että nämä näkisivät, mitä Ellalle oli tehty ja että juuri hän sen teki.
Toimittaja kysyy, mitä Paris tunsi pikkusiskoaan kohtaan. Paris sanoo, että he voisivat istua vaikka koko päivän juttelemassa hänen tunteistaan Ellaa kohtaan, lyhyt haastatteluaika ei riitä niiden kertomiseen:
hän rakastaa tätä joka solullaan.
Toimittajaa hämää, kun hän sanoo "rakastaa", eikä "rakasti". "Puhut nykyisessä aikamuodossa? Hänhän on kuollut - koska sinä tapoit hänet. Mutta rakastat häntä?"
"Niin rakastan."
"Uskotko ymmärtäväsi, mitä rakkaus on? Kykenetkö..?"
"En oikein tiedä, miten vastata tuohon kysymykseen ja en sano näin ollakseni hankala tai uppiniskainen", hän aloittaa ja haeskelee sitten sanojaan, "mutta se ei ole yksinkertaista ja en voi vain osoittaa jotain ja sanoa, että rakkaus on tätä - mutta tunnistan sen helposti ja tunnen sitä."
Videossa esiintyy myös Parisin äiti, jonka mielestä jokaisen pitäisi kyetä nimeämään edes yksi asia, mitä rakkaus on, ja häneen tekee kipeää, kun Paris ei siihen pysty. Äiti sanoo, että vaikka hänen tunteensa poikaansa kohtaan ovat hyvin monimutkaiset, niin se on rakkautta se, että hän on yhä poikansa elämässä ja ollut tämän rinnalla koko prosessin ajan.
Toimittaja kysyy, miksi Paris oli äidilleen niin vihainen, että halusi niin kovasti rangaista tätä. Paris joutuu miettimään hetken. "Lapsena tunsin usein olevani yksin ja ulkopuolinen, en ulkopuolinen ainoastaan ikätovereideni keskuudessa vaan myös oman perheeni."
Äiti ei usko pätkän vertaa poikansa olevan rehellinen tässä asiassa. Aina kun hän kuulee Parisin sanovan noin, hän ihmettelee, mistä ihmeestä se tunne kumpuaisi, koska poika sai 18-vuotiaana raskaaksi tulleen äitinsä jakamattoman huomion elämänsä 8 ensimmäistä vuotta, kunnes Ella syntyi. Dokumentissa annetaan ymmärtää, että isoveli ja pikkusisko leikkivät yhdessä oikein miellään. Muita lapsia perheessä ei ollut. (Eikä Parisin skitsofreniaa sairastavaa, eikä Ellan alkoholisoitunutta isää.)
Äiti sanoo, että "kaikki rakastivat Parisia valtavasti", viitaten kaiketi ainakin itseensä ja Parisin isoäitiin ja tätiin. "Olin hyvin läsnäoleva äiti. Kuinka hän olisi voinut kokea niin, koska minä muistan hänen lapsuutensa täysin toisenlaisena?" hän sanoo kyllästyneen oloisesti.
Kokiko Paris enemmän tai vähemmän perustellusti ulkopuolisuuden tunnetta ikätovereidensa keskuudessa, kuten tuossa sanoo? En ole nähnyt aiheesta puhuttavan sävyyn tai toiseen, mutta voisin ajatella, että jos jotain koulukiusaamistaustaa olisi (tiedossa), äiti ja mummo sitä mielellään olisivat tuoneet esiin. Parisin sanotaan olleen vain koulusta hyviä numeroita saanut lapsi, älykkyysosamäärän 141 omaava lapsi, joka tykkäsi vapaa-ajallaan piirtämisestä. Mummo sanoo dokumentissa Parisin ollen alun alkaen erilainen, muttei hirveästi osaa täsmentää tätä - ja erilaisiahan me kaikki olemme.
Toimittaja sanoo: "Teit tämän, etenkin loppuvaiheessa, aiheuttaaksesi äidillesi äärimmäistä tuskaa - saavuttaaksesi tavoitteesi, että äitisi menettäisi molemmat lapsensa kerralla, toinen kuoli, toinen joutui vankilaan. Kun näit hänet täysin surun murtamana ja kidutuksessa, kuten toivoit teollasi, niin vastasiko todellisuus sitten toiveitasi tai odotuksiasi?"
"Ei", Paris pudistelee päätään. "En missään vaiheessa kokenut saavuttaneeni mitään tai päässeeni mihinkään tavoitteeseen, ja minä... minä... yksi syistä, miksi minun on niin vaikea puhua siitä, mitä tunsin sillä hetkellä, koska... minä - minä olen täysin vieraantunut siitä, kuka olin silloin ja kuka olen nyt, ja en voi käsittää, miten saatoin koskaan kuvitella, että siskoni tappaminen ratkaisisi ongelmani. On kuin, on kuin puhuisimme täysin toisesta ihmisestä. Kuin pyytäisit minua menemään jonkun toisen pään sisään, katsomaan hänen vinkkelistään, käymään läpi hänen ajatuksiaan, ja ymmärrän, että puhumme minusta, mutta se ei tunnu siltä."
Äiti kirjoitti kokemuksistaan kirjan (Ella piti kovasti perhosista).
Kirjassa kerrotaan se, mitä ei ole kerrottu sitä ennen eli se, että ennen siskonsa tappamista Paris oli tuntikausia selaillut pornoa hakusanoilla "S&M", "bondage” ja “sadismi” ja etsinyt snuff-videoita eli videoita, joissa joku oikeasti tapetaan kameran edessä ja käyttänyt seksuaalisesti hyväksi siskoaan. Viranomaiset löysivät siemennestettä Ellan kehosta ja vuoteesta, johon hänet surmattiin.
Kun äiti otti asiaan puheeksi, Paris myönsi hakeneensa materiaalia noilla hakusanoilla netistä, mutta sanoi tehdäkseen sen vain suututtaakseen äitinsä. Vuosia pikkutytön kuoleman jälkeen Paris muuttikin kertomuksensa siihen, että hän tappoikin siskonsa, jottei tämä kertoisi kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Äiti kertoo kirjassaan, että 17 puukoniskua ei isketty minkään tunnekuohun vallassa, vaan hitaasti ja järjestelmällisesti. Kaikki eivät olleet syviä iskuja, vaan enimmäkseen pinnallisia tökkäyksiä. Poika oli kertonut poliiseille iskeneensä ja vetäneensä veitsen ulos hitaasti, että se tuntui kuin puukottaisi patjaa tai vaahtokarkkia. Sen jälkeen hän oli soittanut koulukaverilleen ja turissut 6 minuuttia ennen kuin soitti hätäkeskukseen.
Äiti sanoo, että Parisilla oli suunnitelma surmata myös äitinsä, mutta Paris sanoo, että hän ei toteuttanut sitä ensinnäkin siksi, koska ihmisen tappaminen osoittautui vaikeammaksi kuin hän luuli ja toisekseen siksi, koska hän halusi aiheuttaa äidilleen kärsimystä jättämällä tämän elämään ilman Ellaa.
Äiti ei ole koskaan väittänytkään, etteikö Paris voisi satuttaa myös häntä, mutta tämä konkretisoitui sinä päivänä, kun Paris kävi hänen kimppuunsa vankilavierailulla. "Hän viskoi pöydän minua päin, painaen minua betoniseinää vasten. Hän kuristi minua. - - Sitten hän veti pöydän takaisin, sain vedettyä henkeä ja hän paiskasi minua taas sillä pöydällä." Äiti sanoo kuulevansa pojaltaan aina välillä sellaisia kommentteja kuin "noin muuten, minä tykkään katsella, kun sinuun sattuu."
Ei ole ollut helppo tie hyväksyä kaikkea tällaista omassa pojassaan, eikä itsessään sitä, että sortui toviksi taas huumeisiin - päästyään niistä eroon raskauduttuaan - kun Paris oli 12, mutta äiti tuumii, että kaikesta huolimatta rakastaa poikaansa.