Pienet enkelit (murhatut lapset)

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
v-a-45
Javier Pena
Viestit: 1873
Liittynyt: Su Helmi 08, 2009 12:40 pm

Viesti Kirjoittaja v-a-45 »

OT. onkohan briteissä jotain vikaa, kun näitä rikoksia lukee suurin osa on juuri sieltä?
kohtalo sekoittaa kortit ja me vain pelaamme

Loka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5207
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: On The Edge

Viesti Kirjoittaja Loka »

v-a-45 kirjoitti:OT. onkohan briteissä jotain vikaa, kun näitä rikoksia lukee suurin osa on juuri sieltä?
Ainakin brittien lastensuojelussa ja sosiaalityössä taitaa olla parantamisen varaa, jos ja kun näitä tapauksia on yhtenään otsikoissa. Ne tapaukset, jotka ehditään pelastaa, tuskin koskaan pääsevät otsikoihin -missään maassa. Eli vaikka näitä jokaisessa maassa on ja tulee olemaan, näkyy briteillä olevan ainakin huonoilla kantimilla tuo lastensuojelutyö otsikoinnin mukaan ainakin.

Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

Tässäpä taas uusi suomennos, tällä kertaa poika kyseessä.

Liam Hogan oli pieni 6-vuotias vaaleahiuksinen poika, joka oli lomalla perheensä kanssa Kreikassa vuonna 2006. Loman piti olla normaali, mutta suunnitelmiin tuli muutos kun Liamin äiti Natasha Hogan ja isä John Hogan riitelivät. Riidan päätteeksi John otti kaksi lastaan hotellin parvekkeelle ja tönäisi Liamin sekä Mian (2-vuotias sisar) alas parvekkeelta hypäten sitten itse perässä. Pudotus tapahtui neljännestä kerroksesta (noin 50 jalkaa). Mia ja John selvisivät murtuneilla luilla, mutta Liam ei ollut yhtä onnekas. Hän kuoli pudotuksen aiheuttamaan päävammaan.

Ensin luultiin, että John oli hypännyt parvekkeelta lapset sylissään, mutta silminnäkijät kertoivat muuta. Todistaja, joka odotti hotellin ulkopuolella ystäviään, kuvaili kuinka hän katsoi ylöspäin miettien kuulemiensa äänien lähdettä. ”Se oli melkein mielipuolista huutoa, raivokasta. Taustalla oli myös mumisevaa ääntä”, todistaja kertoi. ”Sanoin ’Tuolla on tekeillä jotain kamalaa’. Kun katsoin ylös, ajattelin kahden tytön seisovan parvekkeella. Katsoimme tarkkaan ja sanoimme ’ Tuolla on pieniä lapsia parvekkeella’. Sitten näin hahmon heidän takanaan. Silmänräpäyksessä tiesin jonkin olevan vialla. Näin kahden lapsen tippuvan parvekkeelta jalat edellä, kuin heidät olisi tönäisty alas. Vilkaisin ystävääni ja kun katsoin takaisin, näin aikuisen miehen tippuvan, hieman myöhemmin kuin lapsien. Huusin ’Herranjumala, hän tappaa lapsensa’. Pieni tyttö tuli alaspäin ensimmäisenä. Pienen pojan kädet koittivat tarrata tyttöön. Se näytti ihan hidastukselta, aikuinen mies saavutti pudotuksen aikana lapsensa ja sitten kuului vain maahan putoamisen äänet.”

Toinen todistaja sanoi, ettei ollut koskaan kuullut yhtä hirveitä riitelyn ääniä. ”Miehen ääni kuului enemmän… Joten katsoin ylöspäin heti. Silloin näin kaksi lasta seisomassa parvekkeen reunalla. Huomasin, että lapsilla vaatteet päällä… Ensin ajattelin heidän olevan 8-12 vuoden ikäisiä. He seisoivat siellä liikkumatta. Miehen ääni – en pystynyt kuulemaan mitä hän sanoi, mutta se oli niin hirveä. Silloin mies tuli esiin ja tönäisi lapset parvekkeelta.” Todistaja purskahti tässä kohtaa kertomustaan itkuun ja koottuaan itseään hieman jatkoi: “Mies oli lyhyempi kuin lapset, kuin hän olisi seisonut lattialla, joten lapset olivat korkeammalla. Sitten hän vain tuli ulos huutaen jotain ja tönäisi heidät pois. Kun lapset tippuivat, mieskin hyppäsi. Hän tuli alas pää edellä. Hänen kätensä eivät heiluneet, hän ei yrittänyt pysäyttää itseään. En pystynyt käsittämään miksi hän tönäisi lapsensa tai miksei hän yrittänyt tarrata lapsiinsa. En pystynyt uskomaan näkemääni.” Lyhyen tauon jälkeen todistaja jatkoi edelleen: ”Minä kiljuin. En pystynyt lopettamaan kiljumista. Käskin mieheni menemään apuun. En pystynyt tekemään heille mitään. Juoksin hotellin aulaan ja soitin ambulanssin.”

Todistajan mies kertoi saman mitä muutkin, että hän katsoi ylös ja niin tehdessään näki kahden pienen lapsen seisovan parvekkeella. ”Kaikki tapahtui niin nopeasti – yrittäessä pohtia miksi kaksi lasta oli parvekkeella, mikä ääni se oli.” Mies oli eri mieltä kuin vaimonsa, sanoen että mies oli yrittänyt estää lasten putoamisen. ”Lasten pudotessa kuului huutoa. Aikuinen koetti tarrata lapsiin ja vauhdikas liike sai hänetkin putoamaan. Se oli aika outoa. Kolme oli ilmassa ja sitten he tippuivat maahan erikseen. Kuului kolme kovaa “thud” ääntä. Siellä oli kolme ihmistä.”

Liamin äiti, Natasha, kertoi miten John oli käyttäytynyt oudosti sinä päivänä ja ärtynyt koko ajan enemmän kun he olivat puhuneet avioerosta. Hetkeä ennen Liamin kuolemaa Natasha oli palannut huoneeseensa ja järjesteli matkalaukkuja kun John oli tullut sisään erittäin järkyttyneenä. ”John sanoi ’mitä helvettiä olet tekemässä?’. Sanoin, että koetin sulkea matkalaukut ja järjestellä ne. Hän tuijotti minua. Yhtäkkiä hän käänsi selkänsä ja juoksi pitkin huonetta. Kuulin vain ’Johnin pakkaaminen on paskaa, Johnin pakkaaminen on paskaa’. Kun käännyin ympäri, John oli lähtenyt. Kuulin vain huudon ’Herranjumala’ alhaalta. Siinä vaiheessa tiesin hänen tehneen jotain.”
John Hogan, 33, itse sanoi oikeudessa, ettei hän tuntenut syyllisyyttä poikansa kuolemasta. ”En tunne syyllisyyttä, koska en tehnyt sitä. Tämä henkilö, joka seisoo edessänne, ei ole sama kuin joka hyppäsi parvekkeelta. En tunne syyllisyyttä. Poikani ja Jumalani ovat antaneet minulle anteeksi.”
Johnilla on pitkä historia psykoosista ja depressiosta takanaan ja miehen asianajaja perusteli sillä tapahtumia. ”Hän ei tiennyt mitä tapahtui mielensä sairauden takia.”

Oikeus katsoi, että Hogan on mieleltään sairas ja hänet lähetetään psykiatriseen hoitoon. Lääkärit kuitenkin epäilevät, että John pääsee hoidosta vuoden sisällä. Tuomionsa kuullessaan John itki ja toisteli ”anteeksi”, muttei siltikään ottanut vastuuta teoistaan. Lisäksi John sanoi jossain välissä ”Eräänä päivänä vapaudun taas.” sekä ”Eräänä päivänä, kun minut vapautetaan, tulen olemaan taas isä tyttärelleni.”

Itse tapahtumista John sanoi sen verran, että hänen viimeinen muistonsa ennen tapahtumia oli se, että hän istui parvekkeella ja lapset olivat unessa hänen sylissään. Ja hän väitti, että kun hän heitti Liamin kuolemaansa, hän uskoi lähettävänsä poikansa paratiisiin. ”Poikani oli taivaassa. Tahdoin olla siellä hänen kanssaan ja halata häntä. Tahdoin kertoa hänelle miten pahoillani olen. Halusin mennä hänen luokseen kuolemaan jotta voisin olla hänen kanssaan.” John myös kertoi kiittävänsä Jumalaa siitä, ettei hän tiedä eikä muista mitä tapahtui.

John myös sanoi oikeudessa rakastavansa edelleen Natashaa (pari oli eronnut tapahtumien jälkeen). Lisäksi John totesi oikeudessa, että hän oli paras isä jonka kaksi lasta voisi saada. Hän sanoi: ”En uskonut että olin tarpeeksi mies. Silti, kun Liam syntyi, olin hyvä isä. Kukaan ei voi sanoa muuta. Mitä tahansa te teettekin minulle tässä oikeudessa, kukaan ei voi tehdä minulle mitä itse jo tein. Olen menettänyt tyttären. En saa edes kirjoittaa hänelle kirjettä. Ja olen menettänyt pojan, kunnes joku päättää ottaa minun elämäni.”

Oikeudessa tuli myös ilmi, että John oli koettanut tappaa itsensä neljästi ennen oikeudenkäyntiä. Lisäksi tuli ilmi, että kummatkin hänen veljensä olivat tappaneet itsensä. Toinen veljistä sytytti perheen talon tuleen 2004 ja hyppäsi sillalta. Toisen kohtaloa ei kerrottu.

Kun John pääsee psykiatrisesta hoidosta, hän on täysin vapaa mies. Vielä ei ole varmaa, tullaanko häntä koskaan syyttämään tyttärensä murhayrityksestä, mutta joka tapauksessa on melko varmaa, ettei pieni Mia näe isäänsä, koska Natasha on mennyt uusiin naimisiin ja oikeudenkäynnin aikoihin suunnitteli muuttoa Australiaan uuden perheensä kanssa.

Destiny
Adrian Monk
Viestit: 2582
Liittynyt: La Huhti 14, 2012 2:11 pm

Re: Pienet enkelit (murhatut lapset)

Viesti Kirjoittaja Destiny »

Jessica Lunsfordin surmaaja John Couey kuoli vankilassa syyskuussa 2009, kuolinsyynä peräsuolen syöpä.

http://edition.cnn.com/2009/CRIME/09/30 ... ouey.dead/
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Couey
Helvetin kosto kiehuu sydämessäni- Yön kuningatar

Nätti_Jussi
Agentti Scully
Viestit: 653
Liittynyt: La Loka 13, 2012 8:10 pm

Re: Pienet enkelit (murhatut lapset)

Viesti Kirjoittaja Nätti_Jussi »

Sanam Navsarkan äidin miesystävä kuristettiin kuoliaaksi vankilassa helmikuussa 2013. Syyskuussa 2013 kaksi miesvankia tuomittiin hänen murhastaan elinkautiseen ilman ehdonalaisen mahdollisuutta. Molemmat miehet istuivat jo tekohetkellä elinkautisia.

http://www.theguardian.com/uk-news/2013 ... ild-killer
- Kyllä se on sitä, aina se on sanonu sitä, et se on Ulvilassakin niin se on tullu sinne, avannu oven ja sitten huutanu sinne että "millä lyödään päähän, no vasaralla tietenkin".

Destiny
Adrian Monk
Viestit: 2582
Liittynyt: La Huhti 14, 2012 2:11 pm

Re: Pienet enkelit (murhatut lapset)

Viesti Kirjoittaja Destiny »

Hanna Mackin tapauksessa Shaun Earl Arender, 21, teki diilin syyttäjän kanssa ja tuomittiin elinkautiseen, kuolemantuomion sijaan.

Tunnustuksessaan Arender väitti Hannan äidin silloisen poikaystävän tappaneen tytön, hänen katsellessa vieressä. Hän väitti hänen ja ja Hannan äidin silloisen poikaystävän Kevin Wayne Anders,32, (miehet olivat aiemmin tutustuneet vankilassa),istuneen iltaa marijuanaa poltellen ja pornoa katsellen ja siitä keskustellen. Hannan nukkuessa olkkarin sohvalla (toisen lähteen mukaan autotallin sohvalla).

Arender väittää istuneen portailla lähllä kuistia ja huomanneensa, kuinka Anders käytti Hannaa seksuaalisesti hyväksiin. Yhtäkkiä tyttö oli kiljahtanut hätäännyksissään ja Anders oli tarttunut työööä kurkusta, raahannut autotalliin ja yrittänyt saada Arenderinkin harrastamaan Hannan kanssa seksiä. Arender vätti Andersin sanoneen, että tämä oli lapselle tuttua hommaa ja lapsen haluavan vaink koko ajan seksiä. Molemmat raiskasivat lapsen,joka oli suurimman ajan tajuton aiemman kuristamisen vuoksi, sen jälkeen lapsi kuristettiin kuoliaaksi ja laitettiin kattoon roikkumaan. Arender väitti Andersin laittaneen solmun puolialastoman tytön kaulaan ja Andersin vetäneen tytön parruun roikkumaan, Anderin pitäessä tytöstä kiinni ja päästäessä tämän ruumiin sitten roikkumaan.Sen jälkeen asunto lavastettii niin, että teko saataisiin näyttämään murrolta.
Sen jälkeen Arender, joka oli teon aikaan vankilasta ehdollisella vapaalla, käveli kotiin ja poltti lisää marijuanaa.

Arender tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Häntä jäi ulkopuolelle kaipaamaan raskaana oleva tyttöystävä. Andersia ei koskaan saatu linkitettyä Hannan murhaan, Arenderin todistus ei yksi riittänyt tähän,mutta hänet tuomittiin kymmeneen 10 vuodeksi vankilaan kymmenestä lapsipornon hallussapidosta. Hänet määrättiin kärsimään tuomiot perätysten, ei päällekäin. Reiluna miehenä Anders syytti Dana Mackia lapsipornon lataamisesta, ikään kuin tämän lapsen tappaminen ei olisi naiselle riittänyt. Kykenemättömyys kantaa vastuuta koitui kutenkin Andersin kohtaloksi. Tämä oli yksi syy lapsipornotuomion kovuuteen


Kuva
Hanna Mack,6

Kuva
Shaun Earl Arender, 21

Kuva
Kevin Wayne Anders,32

http://www.dreamindemon.com/community/t ... ers.13711/
http://katfishponders.blogspot.fi/2009/ ... ksort.html
http://www.nbcdfw.com/news/local/Man-Pl ... r-Old.html
Helvetin kosto kiehuu sydämessäni- Yön kuningatar

Avatar
Thelea
Martin Beck
Viestit: 846
Liittynyt: Ke Marras 23, 2011 1:22 pm

Re: Pienet enkelit (murhatut lapset)

Viesti Kirjoittaja Thelea »

Kamalia juttuja, vaikka saakin olla tyytyväinen, että karman laki ilmeisesti toimii (ainakin välillä). Viittaan tietysti ylläoleviin kahteen kommenttiin kahden murhaajan kuolemasta.

Jokin aika sitten selailin nettiä ihan tylsyyden karkoittamiseksi, ja törmäsin sivustoon, jonka lukeminen kyllä vei tylsyyden, vaikka teksti olikin ikävää. Kyseessä on blogi, jossa listataan lapsia, jotka ovat saaneet surmansa vanhempiensa tai muuten luotettujen aikuisten käsissä. Moni tämänkin ketjun tapauksista löytyvät sieltä.

Laitan linkin alle, jos joku haluaa lukea. Varoitus, joissain jutuissa on raakojakin kuvia lasten vammoista. Jos haluatte että suomennan jonkin noista, laittakaa joko yv:nä tai ihan keskusteluun pyyntö, niin suomennan kyllä. Noita juttuja on paljon, mutta onneksi tuolla on myös selvityneitä (joskin ainakin osa selvityneistä vammautui jollain tavalla pysyvästi).

https://lightingtheirwayhome.wordpress.com/

PS. Blogin kirjoittaja ei joissain tapauksissa edes (tosin ymmärrettävistä syistä) yritäkään kirjoittaa objektiivisesti vaan saattaa jopa raivota tekstissään niin että varsinaiset tapahtumat voivat jäädä epäselväksi.
"Everything will be fine in the end. If it's not fine, it's not the end." - Maxine (kertoi isänsä sanoneen näin), Amyn lailla.

Avatar
ReservoirDog
Susikoski
Viestit: 31
Liittynyt: Ti Helmi 15, 2011 4:02 pm

Re: Pienet enkelit (murhatut lapset)

Viesti Kirjoittaja ReservoirDog »

jonellematthews1.png
jonellematthews1.png (55.68 KiB) Katsottu 1611 kertaa
Jonelle Renee Matthews syntyi helmikuussa 1972 Californiassa. Hänen biologinen äitinsä oli Jonellen syntyessä vasta 13-vuotias joten kuusiviikkoisena Jonelle annettiin adoptioon. Hänestä tuli James ja Gloria Matthewsin tytär ja parivuotiaan Jenniferin pikkusisko. Pitkään Californiassa asunut perhe muutti jossain vaiheessa Coloradoon. Siellä Jonelle Matthews myös katosi 12-vuotiaana koulutyttönä joulukuun 20. päivänä vuonna 1984.

Katoamispäivänsä iltana Jonelle esiintyi joulukonsertissa koulun kuoron kanssa. Jonellen isä oli samaan aikaan isosisko-Jenniferin koripallopelissä ja äiti Californiassa katsomassa sairasta isäänsä. Vartin yli kahdeksan illalla Jonelle saapui kotiin luokkakaverinsa isän kyydillä. Hieman puoli yhdeksän jälkeen Jonelle vastasi puhelimeen ja kirjoitti ylös viestin jonka soittaja jätti hänen isälleen. Jonellen isä saapui kotiin puoli kymmeneltä ja huomasi autotallin oven olevan auki. Talo oli kuitenkin tyhjillään. Jonellen kengät ja viltti olivat perheen olohuoneessa lähellä lämmitintä, paikassa jossa Jonelle usein istuskeli. Jennifer tuli kotiin kymmeneltä, mutta ei tiennyt siskonsa olinpaikkaa. Huolestunut isä soitti poliisille. Poliisi löysi talon seinustalta lumesta kengänjälkiä. Joku oli katsellut sisään talon ikkunoista. Mikään ei kuitenkaan viitannut murtoon tai kamppailuun.

Tutkijat tarkkailivat Jonellen biologisen äidin Terri Vierra-Martinezin liikkeitä viikkokausia Jonellen katoamisen jälkeen kertomatta hänelle Jonellen katoamisesta. Tämä seuranta ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Kymmenen vuotta katoamisen jälkeen Jonelle julistettiin kuolleeksi. Vuonna 1997 Terri lähetti Gloria Matthewsille kirjeen ja pyysi saada tavata Jonellen. Vasta tuolloin Jonellen kohtalo selvisi Terrille ja hän ystävystyi Matthewsien kanssa.

Katoamistapausta tutkittiin vuosikymmeniä ja se nousi silloin tällöin uudelleen julkisuuteen. Kuitenkin vasta heinäkuussa 2019 tapahtui läpimurto kun putkilinjaa asentaneet miehet löysivät ihmisen jäänteitä maaseututien varrelta suunnilleen 25 kilometrin päästä Jonellen kodista. DNA-testeissä ruumiis tunnistettiin Jonelleksi. Häntä oli ammuttu päähän. Jo syyskuussa poliisit tiedottivat epäilevänsä Jonellen kidnappauksesta ja murhasta miestä nimeltä Steven Dana Pankey. Pankey ja hänen entinen vaimonsa olivat asuneet alle viiden kilometrin päässä Matthewsien kodista ja hän oli toiminut nuorisopastorina kirkossa jossa Matthewsien perhe kävi. Pankey oli myös pyrkinyt Idahon kuvernööriksi vuosina 2014 ja 2018 sekä varakuvernööriksi vuonna 2010.
jonellematthewshome1.png
jonellematthewshome1.png (164.61 KiB) Katsottu 1611 kertaa
Pankeyn tuolloinen vaimo kertoi poliiseille, että kaksi päivää Jonellen katoamisen jälkeen Steven oli täysin yllättäen halunnut heidän lähtevän vierailulle sukulaisten luo. He palasivat takaisin 26. joulukuuta. Pankey oli vaimon mukaan epätavallisen kiinnostunut katoamistapauksesta. Paluumatkalla Pankey oli esimerkiksi surffannut radiokanavilla etsien uutisia Jonellen katoamisesta ja myöhemmin käskenyt vaimonsa lukea hänelle tapausta koskevia lehtiartikkeleita. Samoihin aikoihin pariskunnan tontilla seissyt auto paloi ja se romutettiin. Myös poliisi pani merkille Pankeyn kovan kiinnostuksen tapausta kohtaan. Hän oli muun muassa toistuvasti väittänyt tietävänsä rikoksesta jotain ja pyytänyt syytesuojaa vastineeksi tiedoistaan. Vuosia jatkunut sekaantuminen tutkintaan teki hänestä lopulta poliisin silmissä epäillyn.

Pankey itse kiisti jyrkästi syyllisyytensä. Hän väitti poliisin epäilevän häntä hänen historiansa vuoksi. Vuonna 1977 Pankeyä oli syytetty raiskauksesta ja vaikka syyte hylättiin huono suhde viranomaisiin säilyi. Lisäksi Pankey ei omien sanojensa mukaan edes tuntenut Matthewsien perhettä vaan sai tietää Jonelle Matthewsista ensimmäisen kerran vasta kuultuaan radiouutisista hänen katoamisestaan. Hän kuitenkin myönsi puhuneensa katoamisesta FBI:n tutkijan kanssa pian katoamisen jälkeen koska oli kuullut hautausmaalla työskennelleeltä appiukoltaan jonkun kyselleen ruumiin hävittämisestä.

Syytteet nostettiin lokakuussa 2020. Ensimmäinen oikeudenkäynti alkoi lokakuussa 2021, mutta valamiehistö ei päässyt yksimielisyyteen Steven Pankeyn syyllisyydestä. Vuotta myöhemmin käydyssä uudessa oikeudenkäynnissä Pankey lopulta tuomittiin Jonellen kidnappauksesta ja murhasta. Hän voi hakea ensimmäisen kerran ehdonalaiseen 91-vuotiaana vuonna 2042.

Lähteinä pääasiassa Wikipedia sekä Idaho Statemanin juttu jossa myös lyhyt videopätkä Steven Pankeyn vuonna 2019 antamasta haastattelusta.

Vastaa Viestiin